tuote-esittely

Tällä palstalla julkaistaan testien ja tuote-esittelyjen lisäksi myös maahantuojien ja valmistajien tiedotteita tuotteista sekä palveluista, joiden oletamme kiinnostavan lukijoitamme. Seuraava on Vandernet Oy:n lähettämä tiedote.

Uusi Tactikka on Petzlin taktinen pikkuvalaisin

Petzl on tuonut markkinoille pienen ja tehokkaan Tactikka-otsavalaisimen. Tactikka kuuluu Petzlin uuteen SPECIALIZED‑sarjaan, jossa on otsavalaisimia erityiskäyttöihin. Tactikka‑tuoteryhmä on suunniteltu sotilaskäyttöön, metsästykseen, kalastukseen, luonnon tarkkailuun ja muuhun toimintaan missä käyttäjän havaitsemattomuus on tärkeää. Tuoteryhmään kuuluu kaksi tuotetta: Tactikka + ja Tactikka + RGB.

Tactikka-valaisimissa on CONSTANT LIGHTING -vakiovoimakkuusteknologia. Se tarkoittaa valaisua, joka ei himmene paristojen tyhjentyessä. Käyttäjä valitsee itse paloajan, ja valokeila pysyy yhtä kirkkaana ja tasaisena koko valitun ajan. Vakiovoimakkuuksia on neljä, ja niistä valitaan aktiviteetin keston ja valotarpeen mukaan: lähivalaistus 12 h, liikkuminen 6 h, nopea liikkuminen 1,5 h ja suurimman valovirran (140 lumenia) tarjoava Boost-toiminto 10 sekuntia.

Tactikka + ‑valaisimessa on lisäksi punainen valo sekä valkoinen ja punainen vilkku, jotka lisäävät käyttäjän havaittavuutta hätätilanteissa. Valkoinen vilkku on havaittavissa jopa 4000 metrin päästä 200 tunnin ajan.

Tactikka + RGB:ssä on kaikkien yllä mainittujen ominaisuuksien lisäksi vihreä ja sininen valo. Punainen valo säilyttää parhaiten hämäränäön kenttäkäytössä. Vihreä tarjoaa parhaan erottelukyvyn ja silmät palautuvat nopeimmin, ja siksi sitä käytetäänkin lentokoneissa ja helikoptereissa. Sininen valo on vaikeimmin havaittavissa paljaalla silmällä etäältä, ja sillä voi myös seurata verijälkeä sekä havaita tulehduksen haavassa.

Tactikka-valaisimet ovat kevyitä (vain 85 g) ja käteviä valaisimia laadukkaalla valaisuoptiikalla, ja ne toimivat helposti yhtä painonappia käyttämällä. Otsapannassa on pikasolki, jonka ansiosta valaisimen voi kiinnittää myös kaulaan ilman tarvetta ottaa päähinettä tai kypärää pois päästä. Tactikka-valaisimet tehostavat sotilaiden, metsästäjien, kalastajien ja kaikkien niiden toimintaa, joille havaitsemattomuus on tärkeää. Molemmat mallit on saatavissa mustana, maastovärisenä sekä desert-hiekanvärisenä.

Suositushinnat: Tactikka + 54,95 € ja Tactikka + RGB 67,95 €

Myynti: Retkeily- ja urheilukaupat, metsästys- ja kalastusliikkeet, Onninen, Etra sekä www.viranomainen.fi

Tällä palstalla julkaistaan testien ja tuote-esittelyjen lisäksi myös maahantuojien ja valmistajien tiedotteita tuotteista sekä palveluista, joiden oletamme kiinnostavan lukijoitamme.

Seuraava on EasyPark Suomen lähettämä tiedote lyhennettynä.

EasyPark, Volkswagen ja SAP rakentavat sovelluksia älyautoon

EasyPark, Volkswagen ja SAP tuovat autoilijalle pilottina uuden palvelun, jonka kehittämiseen EasyPark on osallistunut parkkeerauspalvelun osalta. Volkswagen, SAP ja EasyPark yhdessä suunnittelevat, miten autot voivat tulevaisuudessa olla verkon kautta yhteydessä erilaisiin palveluntarjoajiin, esimerkiksi parkkipaikan löytämiseksi ja maksamiseksi.

SAP yhdistää auton navigaatiojärjestelmän tai autoilijan mobiililaitteen pilvipalveluun, minkä kautta autoilija saa reaaliaikaista tietoa muilta mukana olevilta palveluiden tarjoajilta. Kuten esimerkiksi mistä löytyy vapaa parkkipaikka, tai seuraava bensa-asema, mikäli auton polttoaine näyttää hupenevan. Se myös antaa vinkkejä esimerkiksi tarjouksista alueen ravintoloilta ja kaupoilta.

"EasyParkilla on pysäköintisopimukset yhdeksässä maassa, 350 kaupungissa. Kun autoteollisuus siirtyy verkkoaikakauteen, tulevat mobiilit parkkeerauspalvelumme entistä ajankohtaisimmiksi", sanoo EasyPark Suomen toimitusjohtaja Stefan Anderson.

Autojen teknologia ja mobiilit maksusovellukset kehittyvät nyt vauhdilla. EasyPark sai huomionosoituksen kesäkuun alussa Telematics Awards -tapahtumassa, kun se nimettiin palkinnonsaajaksi kategoriassa “Teolliset tulokkaat”. Perusteluina oli EasyParkin kansainvälinen kehitystyö autoteollisuuden mobiilisti toimivissa maksu- ja lisäpalveluissa.

Sen ohella, että uusi palvelu säästää autoilijan aikaa ja polttoainetta, EasyParkin palvelut auttavat löytämään ja maksamaan alueella olevan parkkipaikan,
mikä vähentää päästöjä kaupungeissa ja vaikuttaa puhtaamman ympäristön syntymiseen. Suuri osa kaupunkien pakokaasupäästöistä johtuu vapaan parkkipaikan etsimiseen käytettävästä autoilusta.

Lisätietoja: www.easypark.fi

Kuva: flickr / von Kale

No niin, heti kun MIcrosoft sai Nokian hallintaansa, yhtiö pullauttaa esiin kauan huhutun Andoir-puhelimen. Aiemmin Googlen pohjustamalla käyttöjärjestelmällä toimivaa puhelinta kartettiin kuin ruttoa, kun Nokia siirtyi käyttämään luureissaan Microsoftin Windows Phonea.

Jo jonkin aikaa huhuttu julkistus tehtiin nyt maanantaiaamuna Barclonassa alkaneilla Mobile World Congress -messuilla.

Puhelimista on kolme versiota: Nokia X, Nokia X+ ja Nokia XL. Näistä X ja X+ käyttävät 4-tuumaista näyttöä, kun taas XL:ssa nimensä mukaisesti on suurempi viisituumainen näyttö. X:n ja X+:n erot rajoittuvat muistin määrään ja SD-korttipaikkaan jo valmiiksi laitettuun 4GB:n microSD-korttiin.

Käyttöjärjestelmänä puhelimissa on siis avoimen lähdekoodin Android. Sen suuri sovellusten määrä ja koko ekosysteemi olikin Nokian takinkäännön syy. Windows Phone ei ole saanut kaikesta yrityksestä huolimatta rakennettua (ainakaan vielä) ympärilleen niin suurta liikettä, että siihen olisi saatavilla lähellekään niin paljon sovelluksia kuin Androidiin tai Applen iOS -laitteisiin.

Androidin ongelma on kuitenkin se, että yhden kaikkien käyttämän Androidin monet puhelinvalmistajat ovat tehneet siitä omat versionsa. Myös Nokian Adroid on erilainen, tosin se perustuu Android 4.1.2 -versioon. Esimerkiksi puhelin on liitetty Microsoftin pilvipalveluihin Googlen sijaan ja niissä on lukuisia Nokian ja Microsoftin sovelluksia. Mukana on myös Skype, mihin luvataan rajoittamaton määrä kansainvälisiä puheluita datayhteyttä käytetäessä. Myös puhelimen käyttöliittymä on räätälöity näyttämään Windows Phonelta, missä tosin on Androidin käyttöpalkki yläosassa ja muita pieniä yksityiskohtia.

X-nokialaiset eivät käytä sovelluksien hankkimissen Googlen Play Storea, vaan Nokia Storea. Android-ohjelmat eivät nimittäin sellaisinaan toimi Nokiassa, vaan niistä pitää olla microsoftatut versiot. Nokian mukaan sovellusten kehittäjät voivat muuntaa helposti sovellukset Nokiaan sopiviksi ilmaisella ohjelmalla.

Jää nähtävksi, miten Nokia ja Microsoft hoitavat tulevaisuudessa Android-versionsa päivittämisen.

Hinnan suhteen uudet puhelimet ovat kiinnostavia: X:n hinta (ilman mahdollisia operaattorin tukiaisia) on 89 euroa ja XL:n noin 109 euroa. X+ sijoittuu siihen väliin 99 eurollaan. X-versio saatavissa lähes välittömästi kaikkialla muualla paitsi Yhdysvalloissa, Koreassa ja Japanissa. X+ ja XL tulevat kevään kuluessa. Väreinä ovat valkoinen, musta, sinivihreä, vihreä, punainen ja keltainen.

Nokia X -perhe on siis Androidin ja Windows Phonen halpa sekasikiö, ja voi olla, että juuri sitä Microsoft (ja siis myös ex-Nokia) nyt kaipaa. Kenties nämä onkin tarkoituksella tehty Troijan hevosiksi, joilla Androidiin tottuneet houkutellaan Windows-maailmaan. Ja samalla se on laite, millä Nokia koittaa pitää hiipuvan markkinaosuutensa halpapuhelimissa, kun kaikista puhelimista on tulossa enemmän tai vähemmän älykkäitä.

Juttua on päivitetty maanantaina 24.2. illalla, kun puhelimista oli saatavilla lisää tietoa.

Tiedetuubi testaa laitteita: tässä Eero Mäkinen kertoo miten Samsungin suosittu tablettitietokone sopii ikäihmisen käyttöön ja miten sen sekä Android-käyttöjärjestelmän kanssa pääsee sinuiksi.

-

Tietotekniikka on kehittynyt muutamassa vuosikymmenessä hurjaa vauhtia. Viisikymmentä vuotta sitten taskulaskimet olivat tuntemattomia, mutta nyt ammoisen laskimen kokoiset matkapuhelimet ovat kuin pieniä tietokoneita ja niillä voi tehdä enemmän kuin pöytätietokoneilla vielä jokunen vuosi sitten. Varsinainen puhetoiminto on enää vain pieni osa sen mahdollisuuksista.

Samalla perinteiset pöytätietokoneet ja niiden erilliset näytöt, keskusyksiköt, näppäimistöt ja hiiret ovat monissa kodeissa korvaantuneet kannettavilla tietokoneilla, jotka paitsi säästävät pöytätilaa, niin ovat myös helppoja ottaa mukaan sekä käyttää paikoissa, joissa ei ole sähkövirtaa.

Nyt markkinoille voimakkaasti tulleet tablettitietokoneet asettuvat tässä ketjussa kannettavan tietokoneen ja älypuhelimen väliin.

Yksi uusimpia laitteita on Samsungin Galaxy Tab3. Laitteen ulkomitat on 174 mm x 242 mm ja näytön koko on 10.1" (136 mm x 217mm). Sen paksuus on 7 mm.  

Testattuun malliin ei voinut asentaa sim-korttia, joten se ei voinut käyttää hyväkseen matkapuhelinverkkojen tiedonsiirtoa. Sen sijaan se yhdistyy nettiin langattomalla lähiverkolla, missä sellainen on vain käytettävissä. Esimerkiksi kotona se liittyy vaivattomasti kodin lähiverkkoon.

Ensikokemuksia

Kun laitteen ottaa pakkauslaatikosta, on oltava tarkkana, ettei ohut, liukaspintainen laite lipsahda käsistä lattialle. Lisäksi laite on yllättävän painava verrattuna siihen, minkä tuntuman laitteen koko antaa.

Pakkauksesta löytyy latausta varten USB-kaapeli, joka paitsi yhdistää laitteen tietokoneeseen, niin myös toimii lataamisessa. Sama johto voidaan liittää laturiin.

Näiden lisäksi pakkauksesta löytyy nippu erikielisiä pikaoppaita, joiden avulla pitäisi saada laite käyttökuntoon. Valitettavasti oppaan tekstin koko on niin pientä, että se ei palvele  varsinkaan ikääntynyttä käyttäjäkuntaa. Käyttöohjeen saa toki täydellisempänä ja suurempikokoisena  internetin  kautta Samsungin kotisivuilta, mutta sieltä ei löytänyt muuta kuin englanninkielinen versio oppaasta.  Kun koneen saa omatoimisesti liitettyä nettiin, on ohjekirjaa suppeampi ohje heti aloitussivulla hakuna.

Pakkauksessa olevan ohjeen avulla laitteen saa kuitenkin hyvin käyttökuntoon. Sähköpostien tilit on aika helppo perustaa, jos niistä on hiukankin kokemusta.

Näytön kuva on terävä eikä vilku. Kirkkaus säätyy ympäristön valoisuuden mukaan. Joskus valaistus on jotenkin raja-alueella, jolloin näytön valoisuus vaihtelee tumman ja kirkkaan välillä nopeasti.

Laitteessa on erikoinen älykäs energiansäästökatkaisu, joka perustuu silmän ja laitteen katsekontaktiin. Jos katse siirretään pois, näyttö pimenee. Siinä on hieman opettelemista, mutta lopulta se toimii kohtalaisen hyvin. Mikäli tämä tuntuu vaikealta tai hankalalta oppia, voi ominaisuuden voi kyllä ottaa pois käytöstä.

Paksun näköislehden (testissä käytettiin erityisesti Aamulehden Android-sovellusta) lataukseen laite on hieman heikkotehoinen. Jos selaa lehteä kaikkine kuvineen ja värimainoksineen, yhteys serveriin katkea sellaisen parin kymmenen sivun jälkeen, mutta vika voi olla laitteen sijaan myös lehden puolella. Joka tapauksessa: jos ottaa lehden luettavaksi ilman kuvia ja mainoksia, ongelmaa ei ole. Pienemmän, sähköisen  iltapäivälehden lukeminen mainoksineen ja kuvineen onnistuu hyvin.

Lytron valmistaja kutsuu sitä vallankumoukselliseksi valokenttäkameraksi. Sitä ei tarvitse tarkentaa lainkaan kuvaa otettaessa, vaan fokuksen voi määrittää jälkikäteen. Vallankumouksellinen se ei ole, mutta jännittävä ja kiinnostava kyllä. 

Kauniin yksinkertaisesta, laatikkomaisesta <a href="https://www.lytro.com">Lytrosta</a> on liikkunut tietoja jo parin vuoden ajan ja niissä kaikissa sitä on markkinoitu aivan uudenlaisena tapana ottaa kuvia. Ei muuta kuin suuntaat kameran ja painat laukaisinta, jolloin se yhden kuvan ottamisen sijaan tallentaa "kaiken kohteesta tulevan valon".

Tämän perustella kameraa on kutsuttu ns. valokenttäkameraksi. Ja tämän vuoksi sen ottamat "kuvat" ovat tiedostokooltaan suuria, vaikka perinteisesti mitattuna kuvan koko on vaivaiset 1024 x 1024 pikseliä. Kuvat ovat siis pieniä; vaatimattomampia kuin ammoisin kännykkäkameroin otetut.

Koska kuvat eivät ole "normaaleita" kuvia, on niiden jakaminen perinteiseen tapaan myös hankalaa. Alla on Lytron kuvia, joka on ladattu Lytron sivuille omaan kansioon, mistä kuvan voi linkittää helposti nettisivuille, lähettää sähköpostina tai julkaista suoraan omalla Facebook-sivulla. Silloin kuvaa voi tarkentaa itse haluttuun paikkaan. Julkaistu kuva on myös hieman todellista pienempi, joten sitä voi zoomata, mikä antaa vaikutelman todellista suuremmasta ja tarkemmasta kuvasta.

Kuvan voi toki tallentaa jpg-muodossa, mutta silloin Lytron ainoa tarjoama etu menetetään. Tavallisten kuvien ottamisessa Lytro nimittäin on varsin onneton - tai ainakin tämä kameran ensimmäinen versio on.

Kaiken lisäksi kameran näyttö on hankala. Sitä ei voi kääntää, vaan sen voi nähdä selvästi vain varsin suoraan sitä takaa katsoessa. Näyttö on myös liian pieni, jotta sen avulla kuvaa voisi kunnolla suunnitella. Käytännössä sillä näkee vain suurin piirtein mitä on kuvaamassa ja millainen kuvasta tuli. Näyttö on kosketusnäyttö ja sitä sormella tökkimällä voi katsoa kuvaa eri paikkoihin fokusoituna.

Akku kuluu nopeasti ja kuvia voi kunnolla katsella ainoastaan Lytron omalla, tietokoneelle asennettavalla ohjelmalla. 

Parhaimmillaan kuvat ovat toki hienoja ja jälkikäteinen tarkennus tekee mahdolliseksi paitsi leikkimisen, niin myös taiteen tekemisen. Lytron ohjelmistolla kuvista saa tehtyä myös kolmiulotteisvaikutelmalla varustettuja "perspektiivikuvia", kun ohjelma irrottaa etualan taustasta ja niitä voidaan siirtää toistensa suhteen.

Käytännössä kuitenkaan kameraa ei voi suositella muille kuin meille laiteintoilijoille, jotka sokeasti menevät ostamaan kaikenlaisia uuden tekniikan leluja. Lytron tekniikka ja kuvan ottamisen periaate sinällään on hyvin kiinnostavaa ja mielelläni käyttäisin sellaista kameraa, jos voisin ottaa isompia kuvia nopeammin, säätää kuvan ottamista enemmän itse ja kamera olisi vähemmän herkkä liikavalolle tai pimeälle. Nyt se ei ole muuta kuin kallis lelu. Tosin kauniisti muotoiltu lelu; sellaisen varmasti aikanaan löytää 2010-luvun kiinnostavien teknisten vempeleiden näyttelystä design-museosta.