sydän- ja verisuonisairaudet

Tuore suomalaistutkimus kertoo aivokalvon alaisten verenvuototapausten vähentyneen merkittävästi viime vuosina. Syy lienee tupakoinnin vähentyminen. Tutkimus julkaistiin Neurology-tiedelehdessä.

Tutkimuksessa perehdyttiin aivokalvonalaisten aivoverenvuototapausten yleisyyteen. Lyhemmin näitä kutsutaan subaraknoidaalivuodoiksi eli SAV:ksi. Nimitys tulee keskimmäisen aivokalvon tieteellisestä nimestä, lukinkalvosta, jonka rakenne muistuttaa seittiä.

Aineistona tutkimuksessa olivat vuosina 1998 - 2012 todetut SAV-tapaukset, yhteensä vajaat 7000 ihmistä.

Aiemmin SAV-tapauksia oli Suomessa pyöreästi tuhat vuodessa. Suuri osa sairastuneista oli työikäisiä.

Seurannan lopulla tilanne oli parantunut yllättävänkin hyvin: Alle viisikymppisillä SAV-tapaukset olivat nyt paljon harvinaisempia (esiintyvyys laski naisilla 45 %, miehillä 38 %). Vanhemmillakin tapaukset vähenivät jonkin verran (naiset 16 %, miehet 26 %). Pakkaa sekoittaa naisten "luontainen" SAV-riski, joka kasvaa ikääntymisen myötä huomattavasti enemmän kuin miehillä.

Samaan aikaan tupakointi väheni radikaalisti, noin 30 %.

Korrelaatio on selvä, mutta syy-seuraussuhdetta ei oikein voi todistaa. Tutkijoiden mielestä asia on kuitenkin varsin selvä, sillä tupakoinnin on jo aiemmin todettu olevan yksi SAV:n merkittävimmistä riskitekijöistä. 2000-luvulla tapahtuneen tupakkapolitiika ja -mainonnan muutokset sekä tupakointimahdollisuuksien karsiminen lienevät tehneet tehtävänsä. Terveyshyötyjen näkyminen noinkin nopeasti onnistui kuitenkin yllättämään tutkijat.

Mitä aivoverenvuoto oikein tarkoittaa?

Aivoverenvuodot voidaan jakaa vuodon paikasta riippuen kahteen tyyppiin. Kummassakin aivoverisuonen heikentynyt pullistumakohta puhkeaa yllättäen. (Pari muutakin tyyppiä olisi, mutta ne vaativat jonkin onnettomuuden ja tärskyn syntyäkseen.)

"Normaalissa" aivoverenvuodossa verisuoni puhkeaa vuotaen aivokudoksen sisälle. Oireena on voimakas mutta yleensä hetken päästä hellittävä pääkipu, sekä hidastetut aivoinfarktin oireet: kehon osien toispuoleisen hallinnan häiriintyminen tai jopa halvaantuminen. Aivoverenvuoto ei aina ole hengenvaarallinen, mutta hidas hoitoonpääsy aiheuttaa useimmiten pysyviä vaurioita.

Aivokalvon alaisessa aivoverenvuodossa eli SAV:ssa veri taas vuotaa keskimmäisen aivokalvon alle. Tämä nostaa sekä aivopainetta että kuoleman riskiä nopeasti. Arviolta joka neljäs SAV-tapaus johtaa kuolemaan joko ennen sairaalaan pääsyä tai ensiavussa, ja toinen neljännes hoidon saanutkin alle vuodessa. SAV:n tunnistaa kovasta hellittämättömästä pääkivusta, niskakivusta ja valonarkuudesta, oksettavasta tunteesta ja joskus kouristelusta ja jopa tajunnan menetyksestä.

Monissa maissa SAV:iin nopeasti kuolleet luokitellaan sydänkuolemiksi, eikä asiaa tutkita juuri sen enempää. Suomessa ja Pohjoismaissa taas ei luoteta oletuksiin, vaan kuolinsyy selvitetään yleensä ruumiinavauksella. Tämä selittää joskus kuullut väitteet, että SAV olisi meillä erityisen yleinen.

Verisuonten pullistumat aivoissa ovat varsin yleisiä, mutta suurin osa niistä ei koskaan puhkea. Siksi puhkeamiselle altistavien tekijöiden löytäminen on tutkimuksessa tärkeää. Näin hoito voidaan kohdentaa heihin, jotka todennäköisimmin sitä tarvitsevat.

Tutkimuksesta uutisoi ensimmäisenä YLE.

Artikkeli perustuu Helsingin yliopiston tiedotteeseen.

Otsikkokuva: Bastian Greshake / Flickr

Englannista kantautuu huojentava uutinen kaikille suklaasta pitäville. Norfolkissa tehdyssä laajassa tutkimuksessa on todettu, että suklaan syöminen ei lisää sydän- ja verisuonisairauksia, vaan päinvastoin vähentää sydänkohtauksen riskiä.

Kuten kaikessa syömisessä, kohtuus on paikallaan, mutta tällä kertaa ei puhuta yksittäisistä konvehdeista, vaan jopa 100 gramman päiväannoksesta.

Tutkimuksessa seurattiin noin 21 000 norfolkilaisen aikuisen terveydentilan, elämäntapojen ja ruokavalion yhteyttä. Lisäaineistona oli eri puolilla maailmaa tehtyjä tutkimuksia nimenomaan suklaan ja sydänsairauksien kytköksistä. Kaikkiaan tilastotietoa oli liki 160 000 aikuisesta naisesta ja miehestä.

Norfolkin tutkimuksessa tarkkailujakson kesto oli keskimäärin 12 vuotta. Sinä aikana 14 prosenttia seuratuista sai sydänkohtauksen tai kärsi muuten eriasteisista sydänvaivoista. 

20 prosenttia tutkimukseen osallistuneista ilmoitti, ettei syönyt lainkaan suklaata, mutta muiden keskimääräinen kulutus oli seitsemän grammaa päivässä, joillakin jopa 100 grammaa eli pienen suklaalevyn verran päivässä.

Tilastollisesti suklaata syövillä oli 11 prosenttia pienempi riski kärsiä sydänsairauksista kuin sitä karttavilla ja peräti 25 prosenttia pienempi riski kuolla sydänkohtaukseen. Kaikkein ahkerimmin suklaata popsivilla todennäköisyys saada sydänkohtaus oli 23 prosenttia alhaisempi vaikka muut riskitekijät otettiin huomioon.

Yhdeksästä kansainvälisestä tutkimuksesta viidessä säännöllisen suklaansyönnin todettiin vähentävän sydänsairauksien riskiä 25 prosentilla. Kuoleman todennäköisyys oli 45 prosenttia pienempi. 

Tummaa suklaata karsastavat lienevät iloisia siitä, että maitosuklaa ei ilmeisesti olekaan epäterveellisempää: Norfolkin tutkimukseen osallistuneille se maistui tummaa suklaata paremmin.

Suurempi suklaan kulutus liittyi nuorempaan ikään ja pienempään painoon, alhaisempaan verenpaineeseen, harvempiin diabetestapauksiin ja säännöllisempään liikuntaan. Ne kaikki vähentävät sydänsairauksien riskiä – eli syiden ja seurausten arviointi on vaikeaa.

Tutkimus ei ole muutenkaan täysin aukoton, sillä se perustuu kyselyihin, joihin vastaamisessa esiintyy aina joko liioittelua tai vähättelyä. Siksi tutkijat eivät olekaan varmoja, suojaako suklaansyönti sydänsairauksilta vai syövätkö riskiryhmään kuuluvat vähemmän suklaata, koska tietävät kuuluvansa riskiryhmään. 

Joka tapauksessa tutkijoiden mukaan ei ole todisteita siitä, että sydän- ja verisuonisairauksien suhteen riskiryhmään kuuluvien pitäisi erityisesti välttää suklaata.

Tutkimus julkaistiin Heart-tiedelehdessä 15. kesäkuuta.

...tai ainakin huonon eli LDL-kolesterolin aisoissa. Näin kertoo uusi tutkimus, joka on julkaistu Journal of the American Heart Association -lehdessä.

Tutkimukseen osallistui 45 ylipainoista, mutta muuten tervettä, ikäjakaumaltaan 21–70-vuotiasta henkilöä. Ensin jokainen heistä noudatti kahden viikon ajan keskimääräistä amerikkalaista ruokavaliota. Siinä 34 prosenttia kaloreista on peräisin rasvasta, 51 prosenttia hiilihydraateista ja loput proteiineista. 

Sen jälkeen koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään, joista kukin noudatti erilaista ruokavaliota: joko vähärasvaista dieettiä ilman avocadoa, keskivertorasvaista dieettiä ilman avocadoa tai keskivertorasvaista dieettiä, johon sisältyi yksi avocado päivässä. 

Vähärasvaisessa dieetissä 24 prosenttia kaloreista tuli rasvasta, josta noin puolet koostui kertatyydyttymättömistä rasvahapoista. Kahdessa muussa dieetissä rasvan osuus oli 34 prosenttia, mistä puolet tuli kertatyydyttymättömistä rasvahapoista. Ainoa ero kahden jälkimmäisen dieetin välillä oli avocadon syönti. Koeruokavalioita noudatettiin viiden viikon ajan. 

Osin tulokset olivat odotettuja: jokaisessa testiryhmässä huonon kolesterolin määrä laski.

Vähärasvaisella dieetillä arvot laskivat keskimäärin 7,4 mg/dL ja keskivertorasvaisella dieetillä ilman avocadoa 8,3 mg/dL. Avocadon ansiosta LDL-kolesterolin määrä laski kuitenkin melkein tuplamäärän: 13,5 mg/dL.

Lähtötasot olivat testiryhmissä miehillä 105–194 mg/dL ja naisilla 98–190 mg/dL. Vaikutus oli tuntuva myös kokonaiskolesterolin ja triglyseridien sekä monien muiden sydän- ja verisuonisairauksien riskiä lisäävien tekijöiden määrissä. 

Käytännön kannalta ongelmana on se, miten avocadosta saa luontevan osan päivittäistä ruokavaliota. Yhdysvalloissa liki ainoa käyttötapa on tehdä siitä guacamolea, joka sitten syödään maissilastujen kanssa - ja niissä on tunnetusti paljon kaloreita ja suolaa. Avocadon tuoma etu häviää helposti sipsien rouskutteluun. 

Sama ongelma on alkuruoaksi oivasti sopivan katkarapu-avocadon kanssa: avocado puolitetaan, siemen otetaan pois, ja sen jättämiin koloihin lusikoidaan kypsennettyjen katkarapujen, majoneesin ja mustapippurin seosta. Suomessa avocadopasta oli tovin "yhden hitin ihme", mutta tuskin innokkaimmatkaan avocadopastakokit söisivät sitä joka päivä.

Vanhastaan on tiedetty, että välimerellinen ruokavalio, jossa on runsaasti hedelmiä, vihanneksia, täysviljaa, pähkinöitä, kalaa sekä oliiviöljyä, on hyväksi terveydelle. Nyt ostoslistalle voi lisätä myös avocadon. 

Tutkimuksesta kerrottiin Amerikan Sydänliiton sivuilla ja alkuperäinen julkaisu löytyy täältä.