auringonpimennys

Siinä missä kuunpimennys näkyy kaikkialla, missä Kuu on näkyvissä, ei auringonpimennystä nähdä kuin vain pienellä alueella, mistä katsottuna Kuu sattuu osumaan Auringon eteen. Täydellisen auringonpimennyksen näkymisalue on hyvin kapea, pitkä soiro kartalla. Osittainen pimennys nähdään laajemmalla alueella.

Tätä pimennystä ei voi nähdä täydellisenä missään päin maapalloa, vaan Kuun heittämä syvin varjo pyyhkäisee pohjoisnavan yli. Parhaiten pimennys näkyy Venäjän koillisosissa (sekä Pohjoisnavalla). Myös Suomessa pimennys on komein pohjoisessa ja Etelä-Suomessa vain pieni osa Auringosta jää Kuun taakse.

Kartta näyttää miten auringonpimennys näkyy Suomessa. Kilpisjärvellä pimennys alkaa klo 11.31.48 ja on maksimissaan 12.15.44, jolloin 28 % Auringon kiekosta on peittynyt. Helsingissä pimennys alkaa klo 11.51.01 ja on suurimmillaan 12.17.47, jolloin pimennys on vain 8-prosenttinen. Aikoja muillekin paikkakunnille on listattuna Ursan sivuilla. Kuva: Ursa / Veikko Mäkelä

Aurinkoa ei saa katsoa pimennyksen aikanakaan ilman asianmukaista suojausta. Silmin näkymätön infrapunasäteily aiheuttaa verkkokalvolla vaurioita jo muutamassa sekunnissa, eikä vahinkoa huomaa heti. Katsominen CE-hyväksyttyjen ja EU:n henkilösuojaindirektiivin mukaisten pimennyslasien sekä kaukoputkiin tarkoitetun suodatinkalvon avulla on turvallista. Myös hitsarinlasi numero 14 suodattaa infrapunasäteilyä riittävän hyvin.

Valotettuja filmejä, noettuja laseja tai tavallisia aurinkolaseja ei saa käyttää pimennyksen tarkkailuun.

Suomessa nähtiin edellisen kerran osittainen auringonpimennys 20.3.2015 ja seuraava osittainen auringonpimennys nähdään koko maassa kesäkuussa 2021. Täydellinen pimennys havaitaan samalla paikkakunnalla keskimäärin kerran 400 vuodessa. Suomessa edellinen täydellinen auringonpimennys nähtiin heinäkuussa 1990, ja seuraavan kerran tämä tapahtuu vasta lokakuussa 2126.

Seuraava täydellinen auringonpimennys tapahtuu ensi kesänä 2. heinäkuuta Tyynellä valtamerellä sekä Etelä-Amerikassa. Tiedetuubi ja Tähdet ja avaruus -lehti järjestävät matkan pimennystä katsomaan; matkalle on vielä muutama paikka vapaana.

Tähdenlentoja

Taivaalla näkyy joka yö tähdenlentoja, mutta toisinaan niitä on hieman enemmän. Nämä niin sanotut tähdenlentoparvet liittyvät yleensä johonkin komeettaan, jonka radan läpi maapallo kulkee omalla radallaan. Komeetasta irronneet ja radalle jääneet pienet hituset törmäävät ilmakehään ja palavat siinä kauniina tähdenlentoina.

Koska maapallo kohtaa komeetan radan aina samaan tapaan, näyttää siltä, että parveen liittyvät tähdenlennot tulevat samasta suunnasta taivaalla. Ja koska hitusia on avaruudessa varsin laajalla alueella komeetan radan luona, näkyy tähdenlentoja jopa parin viikon ajan, mutta siten, että niillä on yksi, tarkka huippuaika, jolloin maapallo on lähimpänä komeetan radan keskiosaa.

Nimensä tähdenlentoparvet saavat tähdistöstä, mistä ne näyttävät tulevan. Niinpä nämä elokuisen meteorit ovat nimeltään perseidit, koska ne näyttävät tulevat Perseuksen tähtikuviosta.

Hyvin harva tähdenlennoista näkyy kuitenkaan Perseuksessa, vaan jos niiden rataa jatketaan tulosuuntaan, niin se osoittaa Perseukseen.

Komeetta, mihin perseidit liittyvät, on nimeltään 109P/Swift-Tuttle. Se on noin 26 kilometriä halkaisijaltaan oleva jäästä ja kivestä koostuva möhkäle, joka kiertää Auringon kerran 133 vuodessa hyvin soikealla radallaan. Seuraavan kerran se tulee lähelle Aurinkoa vuonna 2125, mutta siitä irronneita palasia siis nähdään taivaalla aina näin elokuussa.

Perseidien tähdenlentoparvi on yleensä yksi vuoden näyttävimmistä. Siihen kuuluvia meteoreja voidaan nähdä yötaivaalla harvakseltaan jo nyt ja aina 24.8. saakka, mutta valtaosa tähdenlennoista nähdään välillä 10.–14.8. ja kaikkein paras aika 12.–13.8., eli ensi sunnuntain ja maanantain välinen yö.

Silloin tähdenlentoja voi olla noin kerran minuutissa, eli 60-70 tunnissa, mutta toisinaan parvessa tulee ryöpsähdyksiä, jolloin taivaalla voi olla jopa 200 meteoria tunnissa. Siis yli kolme minuutissa. Äkkiseltään arvioituna voi viikonlopun aikana taivaalla olla siis tuhatkunta perseideihin kuuluvaa tähdenlentoa.

Koska nyt on uusikuu (eihän muuten Kuu olisi päivätaivaalla pimentämässä lauantaina Aurinkoa), on yö pimeä ja siksi heikoimmatkin tähdenlennot näkyvät hyvin. Tosin perseideissä on yleensä kohtalaisen paljon kirkkaita tähdenlentoja, bolideja. Niistä saattaa jäädä taivaalle hetkeksi vana, ja jotkut saattavat näyttää punertavilta.

Aamuyö on parasta aikaa perseidien katsomiseen, koska Perseus on Auringon laskiessa melko korkealla koillistaivaalla ja pysyttelee koillisen ja idän suunnalla koko yön, mutta tähtikuvion tarkkaa paikkaa ei tarvitse löytää voidakseen nähdä tähdenlentoja, sillä niitä näkyy ympäri taivasta. Katse kannattaa suunnata korkealle taivaalle koillisen ja idän välille.

Meteorien havaitseminen on sitä helpompaa, mitä pimeämpi taivas on ja mitä vähemmän siellä on pilviä. Koska pohjoisen yöt ovat edelleen hyvin valoisia, perseidejä näkyy käytännössä vain Oulun eteläpuolella. Tähdenlentoja näkyy eniten aamuyöllä puolenyön ja aamukahden välillä, mutta kirkkaimpia niistä voi nähdä heti pimeän laskettua, mikäli taivas on selkeä.

Tähdenlentoja on mukavinta havaita selällään, vaikkapa makuualustan päällä maaten. Mitä pidempään taivasta tarkkailee, sitä useampia tähdenlentoja ennättää nähdä. Vaikka ilta olisi muuten leuto, maassa makaillessa tulee nopeasti kylmä ja siksi vällyä kannattaa laittaa päälle!

*

Jutussa on mukana runsaasti lainauksia Ursan tiedotteesta. Otsikkokuvana on David Kinghamin tekemä kooste 26 kuvasta vuoden 2012 perseideistä (flickr) ja Victor R Ruizin kuva marraskuussa 2013 Kanarian saarilla näkyneestä auringonpimennyksestä (flickr.