geomagneettinen myrsky

Tätä on tapahtunut luonnollisesti tässä kesänkin aikana, mutta koska yöt ovat olleet täällä pohjoisella pallonpuolella valoisia, ei heikkoja revontulia ole voinut nähdä. Eteläpuolella maapalloa revontulia on voitu havaita tässä meidän kesäkuukausienkin aikana.

NOAA ennustaa 55% todennäköisyyttä pienelle, G1-luokan geomagneettiselle myrskylle. 

Ilmatieteen laitos toteaa myös avaruussääennusteessaan, että revontulten näkemisen todennäköisyys on kohtalainen tänään maanantaina ja huomenna tiistaina. Keskiviikkona todennäköisyys laskee pieneksi. 

Tällä kerralla ennuste koskee Suomen etelä- ja keskiosia, koska pohjoisessa on vielä hieman liian valoisaa. Paras aika revontulten katsomiseen on keskiyön aikaan heti kun on tarpeeksi pimeää.

Aurinkotuuli puhaltaa nyt Auringossa olevasta korona-aukosta, mutta varsinaista purkausta ei Auringossa ole tapahtunut aikoihin. Keskustähtemme pinta on parhaillaan pilkuton, kun uusi auringonpikkujakso on vähitellen alkamassa.

Otsikkokuvana on SDO-tutkimussatelliitin ottama kuva Auringosta tänään. Korona-aukkoja on näkyvissä jopa useampia.

Avaruussää eli sähköiset ja magneettiset olosuhteet Maan lähistöllä kytkeytyy Auringon aktiivisuuteen. Voimakkaissa flare- eli roihupurkauksissa avaruuteen sinkoutuu valtaisia plasmapilviä, joiden sähköiset hiukkaset vaikuttavat Maan magneettikentän ominaisuuksiin. Näkyvimpänä merkkinä näistä geomagneettisista myrskyistä ovat revontulet.

Avaruudessa kiitävien plasmapilvien lisäksi Maan magneettikenttään vaikuttaa jatkuvasti puhaltava aurinkotuuli. Myös se koostuu sähköisesti varatuista hiukkasista, mutta niiden muodostama puhuri on huomattavasti heikompi kuin suurten purkausten aiheuttamat myrskyt.

Pahimmillaan geomagneettiset myrskyt voivat vaurioittaa satelliitteja ja aiheuttaa maanpinnalla laajoja sähkökatkoksia. Siksi niiden ennustaminen lyhyelläkin aikavälillä olisi tärkeää.

Reik Donner Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimusinstituutista on ryhmineen kehittänyt uuden menetelmän, jonka avulla magneettikenttää koskevien mittausten perusteella pystytään laatimaan tarkempia ja pitävämpiä ennusteita lähiaikojen geomagneettisista myrskyistä.

Auringon hiukkasmyrskyt ovat satunnaisia, voimakkaiden auringonpurkausten aiheuttamia tapahtumia, joilla on erilaisia vaikutuksia Maahan.

Leudoimmillaan ne vain saavat aikaan pientä vipinää lähiavaruudessa Maan luona, mutta toisinaan – kuten alkuviikosta – ne aiheuttavat toimintahäiriöitä ja -katkoksia nykyaikaisiin navigaatio- ja viestintäjärjestelmiin. Joskus niistä tulee myös säteilyvaara astronauteille ja napa-alueen ylittävien suihkukoneiden miehistöille ja matkustajille.

Tällaisia tapahtumia on havaittu viime vuosikymmenten aikana tuhansia, ja jotkin niiden vaikutuksista on arvioitu vaarallisiksi.

Pahimmillaan aurinkomyrsky saa aikaan hyvinkin suuria häiriöitä jopa maapallon pinnalla, ja saisi aikaan kenties katastrofaalisia ongelmia nykyaikaisille sähkölaitteille. 

Nähtävästi vuonna 774 tapahtui tällainen geomagneettinen myrsky, joka nyt tapahtuessaan sysäisi yhteiskunnat ympäri planeettamme täyteen kaaokseen.

Tuosta tapahtumasta ei luonnollisesti ole suoria mittaustuloksia, mutta epäsuorasti käyttämällä pohjoisen ja eteläisen napaseudun jääkerrostumista mitatusta kosmisesta beryllium-10:stä ja puiden vuosirenkaiden radiohiilestä (hiili-14) saatua dataa on kansainvälinen tutkijaryhmä onnistunut osoittamaan, että hiukkasmyrsky oli todella raju tapaus. 

Tulosten perusteella voi ennustaa luotettavasti kymmenientuhansien vuosien ajanjaksolla pahinta mahdollista uhkaa, jonka auringonsäteily aiheuttaa. Tuloksen perusteella voidaan asettaa havaintorajat ankarien Auringon hiukkasmyrskyjen riskinarviointiin.

Maa säästyi vain onnella

Kansainvälinen tutkimuskonsortio, johon kuuluu 11 ryhmää kuudesta maasta (Australia, Italia, Japani, Suomi, Sveitsi ja Venäjä) on sveitsiläisten ja suomalaisten tieteilijöiden johdolla tutkinut, mitä ilmastollisia vaikutuksia tuolla voimakkaimmalla tunnetulla Auringon hiukkasmyrskyllä oikein oili.

Se siis tapahtui yli 1200 vuotta sitten, vuoden 774 myöhäiskeväällä tai alkusyksyllä. Samaan aikaan kun Kaarle Suuri oli valloitusretkillään nykyisen Pohjois-Italian alueella, rykäisi Aurinko pinnaltaan erittäin voimakkaan purkauksen.

Onneksi se tapahtui toisella puolella Aurinkoa Maasta katsottuna, sillä suora osuma maapalloon olisi todennäköisesti saanut aikaan liki maailmanlopun.

Tuytkijaryhmä on arvioinut tapahtuman ilmakehälliset ja ilmastolliset vaikutukset ja osoittanut, että vastaava geomagneettinen myrsky voisi häiritä napaseudun stratosfääriä vähintään yhden vuoden ajan. Se johtaa paikallisiin pintalämpötilan muutoksiin, jotka nostavat pohjoisen pallonpuoliskon talvilämpötiloja jopa useita asteita.

Oulun yliopistoa tutkimuksessa edustivat tohtorikoulutettava Eleanna Asvestari ja professori Ilya Usoskin, jotka työskentelevät ReSoLVE Centre of Excellence -yksikössä. He tuottivat yksityiskohtaisia ja tämänhetkistä huipputasoa edustavia kosmisten radionuklidien synnyn ja siirtymisen mallinnuksia äärimmäisen tapahtuman aikana vuotta 775 vastaavissa olosuhteissa.

Tutkimus julkaistiin Nature Groupin Scientific Reports -sarjassa 28. maaliskuuta 2017.

Juttu perustuu Oulun yliopiston tiedotteeseen.

Aurinkoa ympäröivässä kuuman kaasu kerroksessa, koronassa, on jälleen kookas aukko, joka on juuri sellaisessa paikassa, että siitä ulos avaruuteen puhaltuva nopea aurinkotuuli osuu sopivasti maapallon tienoille.

Tämä nopeamman aurinkotuulen alue saavutti eilen Maan ja sai aikaan varsin komeita revontulia. Viime yönä havaittiinkin taivaan valoja eteläistä Suomea myöten, vaikkakin suuressa osassa maata oleva ikävä pilvikerros peitti tehokkaasti näytelmän.

Ilmatieteen laitoksen tuoreen avaruussääennusteen mukaan tulossa on useita yleensä avaruussäätä aktivoivia tekijöitä, mutta on epävarmaa, kuinka huomattavia vaikutuksia niillä on.

Auringon kiekon keskellä on pieni koronan aukko, josta lähtevä nopea virtaus saavuttanee Maan lauantaina. Tämän vuoksi revontulten todennäköisyys sunnuntain vastaisena yönä on arvioitu kohtalaiseksi, vaikka aukko on niin pieni, että sen vaikutus voi jäädä varsin vaimeaksikin.

Huom! Jatkojuttu kertoo mitä tapahtui: Avaruusmyrsky jäi suutariksi

Käsissä on siis kaksi ärsyttävästi erilaista sääennustetta: avaruussääennuste lupaa voimakasta G3-luokan revontulimyrskyä, mutta maanpäällinen sääennuste toteaa lakonisesti, että koko Suomessa lienee illalla pilvistä.

Mikäli pilvien taakse pääsisi kurkistamaan, olisi siellä todennäköisesti keskiyöstä alkaen käynnissä revontulimyrsky, sillä toissa päivänä Auringosta purskahtanut massapurkaus saavuttaa silloin Maan ja saanee aikaan geomagneettisen myrskyn. 

Tällä hetkellä (klo 19:30 Suomen aikaa) ei massapurkaus ole vielä saapunut.

Myöskään Sodankylän geofysiikan obervatorion mittaukset eivät osoita vielä myrskyn alkaneen. Ilmatieteen laitoksen Auroras Now -palvelun magnetometrit osoittavat pienen häiriön tapahtuneen, mutta nyt jälleen on rauhallista. Tiedot tulevat ennustetta, joka edelleen olettaa rytäkän alkavan vasta puolenyön aikaan.

Päivitys klo 01:00 Suomen aikaa: ei vieläkään mitään omituista, mutta ACE-satelliitin havaitsemien protonien määrä on selvässä nousussa.

Joka tapauksessa (pilvien takana tai ei) ainakin pohjoisessa Suomessa (ja vastaavilla seuduilla naapurimaissa) on yöllä komeat revontulet, ja jo eilen maapallon pohjoisnapaa ympäröivä revontulialue, niin sanottu revontuliovaali, ulottui Keski-Suomen päälle. Ja ensi yöstä on tulossa massapurkauksen ansiosta paljon parempi.

Parempi tosin on suhteellinen käsite, sillä satelliittioperaattorit ja sähköverkkoyhtiöt odottavat tilannetta vähemmän rauhallisesti, sillä avaruusmyrsky saattaa saada aikaan häiriöitä – ja pahimmillaan vikojakin. 

Avaruussäätä seuraavan Yhdysvaltalain kansallisen ilmakehän- ja merentutkimusorganisaation NOAA:n avaruussäätoimiston ennusteen mukaan myös uudenvuoden aattoyönä aktiivisuus on korkealla, mutta jo laskusuuntaan. Silloin odotettavissa on enää G1-luokan heikko revontulimyrsky, joka tosin saattaa saada aikaan sekin upeita taivasmaisemia. 

Jos vain on selkeää.

Seuraamme tällä sivulla illan kuluessa tilanteen kehittymistä.

Alla on linkkejä edellispäivien juttuihimme aiheesta.

Tiistaina puoliltapäivin Ilmatieteen laitoksen avaruussäätiedotteessa todettiin, että "Geomagneettinen myrsky on käynnissä, ja myös yöllä on odotettavissa rauhatonta avaruussäätä. Revontulet ovat todennäköisiä koko maassa."

Ennuste osui täsmälleen oikeaan, sillä taivaalla lepatti reposia pian auringonlaskun jälkeen – oikeastaan heti, kun taivas oli riittävän tumma niiden erottamiseksi. Näytelmä rauhoittui vähän illan edetessä, mutta äityi hyvin voimakkaaksi heti puolenyön jälkeen. Silloin eläviä, säkenöiviä, lähes koko taivaan laajuudella tanssivia revontulia näkyi jopa kaikkien kaupungin valojen seasta katsellen Helsingin keskustassa!

Pitkälle aamuyöhön jatkunut revontulinäytelmä valaisi taivasta eteläisimmässäkin Suomessa ja taivaanpalot välkehtivät etelän suunnallakin. Taivaantarkkailijat jopa Hollannissa näkivät taivaalla heikkoa vihertävää harsoa, mikä niin etelässä on erittäin harvinaista.

Suurimman osan ajasta paljain silmin katsellessa revontulissa ei erottunut kunnolla värejä, mutta kameralla tallentui niin vihreää, punaista, keltaista kuin violettiakin sävyä. Toisinaan värit tulivat näkyviin myös valosaasteen keskeltä.