Karhulla on jännä aineenvaihdunta talvella, sammakot voivat jäätyä, siilit heräilevät virtsaamaan ja lepakot kärsivät univajeesta.

Tässä neljä jännää tiedonmurua talviunesta ja -horroksesta. Niitä lukiessa tulee mieleen, että olisi kätevää jos me ihmiset pystyisimme samaan kuin eläimet!

1. Karhu synnyttää, mutta ei syö

Karhuilla synnyttäminen sujuu harvinaisen kivuttomasti: emot synnyttävät talvipesässään tammi-helmikuussa eikä talviuni juuri häiriinny. Pennut ovat vain muutaman sadan gramman painoisia, joten synnytys ei vaadi suurta ponnistusta.  

Karhujen uni ei ole kovin syvää, minkä vuoksi ne saattavat herätä häiriöihin. Ruumiinlämpötila laskee unen aikana 37 celsiusasteesta alimmillaan 32 asteeseen. Ero horrostaviin nisäkkäisiin on suuri: esimerkiksi siilien lämpötila voi laskea lähelle nollaa. 

Karhujen aineenvaihdunta muuttuu täysin talviunen aikana. Se ei ulosta, virtsaa, syö eikä juo. Kuinka se on mahdollista? No, virtsarakkoon kertyvä virtsa kierrätetään paksusuolen kautta maksaan, missä se muutetaan aminohapoiksi ja edelleen valkuaisaineiksi.

Lue lisää karhujen talviunesta Suomen luonto -lehden artikkelista!

2. Sammakon rasva muuttuu nestemäiseksi

Sammakot selviävät Suomessa talvet viettäen hiljaiseloa talven järvien ja lampien pohjassa. Niillä on vararavintoa ja lisäksi talveksi niiden elimistön rasvakoostumus muuttuu enemmän juoksevaan muotoon.

Joidenkin amerikkalaisten sammakkolajien on todettu kestävän myös osittaista jäätymistä. Niiden solujen sisältö väkevöityy eikä jäädy, mutta soluväleissä voi tapahtua hallittua jäätymistä. Lisäksi sammakon veressä voi olla ”jäänestoaineita" kuten glukoosia, glyserolia ja ureaa, jotka alentavat veren jäätymispistettä. 

Kerroimme sammakkojen lasol-verestä Tiedetuubissa.

3. Lauhat talvet häiritsevät siilien unta

Tavallisesti siilit horrostavat Suomessa 7-8 kuukautta ja heräilevät vain noin parin viikon välein virtsaamaan. Lauhat talvet häiritsevät siilien horrosta. Jos talvi on lauha, siili heräilee horroksesta useammin ja kuluttaa energiavarastonsa loppuun.

Tämän vuoksi se saattaa lähteä pesästään etsimään ruokaa, jota routaisesta maasta löytyy huonosti. Siksi pakkaskaudella ulkona toikkaroiva siili kannattaa toimittaa hoitoon osaavalle luonnoneläinhoitajalle.

Lisätietoa siileistä on Eläinten ystävä -lehdessä.

4. Lepakot ovat tosi cool

Lepakot horrostavat Suomessa pitkään, esimerkiksi pohjanlepakko yhdeksän kuukautta. Usein ne talvehtivat vuodesta toiseen samassa paikassa — ja lisäksi ne ovat pitkäikäisiä, vanhin tavattu isoviiksisiippa on ollut ainakin 41-vuotias.

Lepakkojen lämpötila laskee 2-3 asteeseen. Aineenvaihdunta hidastuu niin paljon, että elimistö käyttää vain hyvin vähän energiaa.

Yllättäen monet lepakot kärsivät talven aikana unenpuutteesta, koska horroksen aikana ne eivät saa syvää REM-unta.

Lepakko heräilee talven aikana joitain kertoja ja voi syödä ja paritella, mutta jos horrostavaa lepakkoa muutoin häiritään, se saattaa menettää liikaa energiaa eikä selviä talvesta.

Lue lisää lepakkojen unenpuutteesta Ylen jutusta ja lepakkojen vuodenkierrosta Luomuksen nettisivuilta.

Kyseessä ovat karhut, tarkalleen ottaen nuoret venäläiset vaellusikäiset uroskarhut. 

Tuoreen tutkimuksen mukaan Venäjältä muuttavat karhut ovat vaikuttaneet Suomen karhusaaliiseen, koska karhuja tulee Suomeen Venäjältä.

Luonnonvarakeskus kertoo tiedotteessaan Proceedings of Royal Society of Londonissa julkaistusta tutkimuksesta, missä verrattiin Suomen ja Ruotsin karhusaalista.

Yksivuotiaita uros- ja naaraskarhuja on Ruotsin karhusaaliissa suurin piirtein yhtä paljon, mutta Suomessa yksivuotiaita uroksia on saaliissa selvästi enemmän (63 prosenttia). Ero kasvaa edelleen, kun verrataan saaliiksi jääneitä kaksivuotiaita karhuja. Ruotsissa kaksivuotiaita uroksia oli saaliissa hieman alle puolet, mutta Suomessa peräti yli 70 prosenttia. Ero selittyy Venäjältä Suomeen muuttavilla karhuilla. Kaksivuotiaana uroskarhujen vaellustaipumus on jo kehittynyt voimakkaaksi. Kolme- ja nelivuotiaiden uroskarhujen saalismäärissä erot maiden välillä eivät enää ole yhtä suuret.

Läntisellä poronhoitoalueella nuoria uroksia (1–4 v.) oli peräti 82 prosenttia saaliista. Tämä johtuu siitä, että alueella liikkuvat sekä lännestä että idästä tulleet urokset. Itäisellä poronhoitoalueella nuoria uroksia jäi saaliiksi selvästi vähemmän.

"Tulokset osoittavat, että viime vuosina Venäjältä on muuttanut Suomeen huomattava määrä karhuja", kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta. 

"Venäjältä tulleet karhut ovat myös lisänneet nopeasti karhukannan geneettistä monimuotoisuutta erityisesti poronhoitoalueen eteläpuolella."

Venäjällä elää yli 80 prosenttia koko maapallon kaikista ruskeakarhuista. Venäjän Karjalan karhukannan kooksi on arvioitu noin 3 000 karhua. Ne elävät alueella, joka on noin kolmannes Suomen pinta-alasta. Suomessa on noin 1 500 karhua.

Evidence of rapid change in genetic structure and diversity during range expansion in a recovering large terrestrial carnivore -tutkimus perustuu metsästäjiltä saaduista saalisnäytteistä tehtyihin DNA-analyyseihin. DNA-analyyseille on tarvetta erityisesti pohjoisessa, jossa saalistilastot osoittavat kannan olevan urospainotteinen. Analyyseista on apua myös karhukannan arvioinnissa. Karhukanta-arvion perustana ovat pentuehavainnot, mutta pohjoisessa suurpetoyhdyshenkilöverkosto on harva.

Kuva: Ilpo Kojola / Luonnonvarakeskus