planetologia

Kharon-kuun pinnalla syviä kanjoneita

Ma, 07/13/2015 - 06:47 By Jarmo Korteniemi
Kuva: NASA / JHUAPL / SWRI

New Horizonsin kamerat erottavat vihdoin selviä piirteitä myös Kharonin pinnalta. Pluton suurin kuu vaikuttaa olevan lähinnä kanjonien valtakuntaa. Syvimmät niistä ovat alustavan arvion mukaan pidempiä ja syvempiä kuin suurimmat Maan vastaavat, arvioi William McKinnon, eräs geotieteiden tutkimustiimin vastuuhenkilöistä. Hänen mukaansa siirrosvyöhykkeiden todisteet ovat täysin selviä.

Kharonin pinnalla vaikuttaa olevan myös runsaasti heikosti erottuvia, samansuuntaisia ja mutkittelevia viiruja. Voi olla, että kuu muistuttaa osaksi Uranuksen erittäin outoa Miranda-kuuta.

Kuvissa erottuu myös kaksi selvää kraatteria, joista suurempi on noin 100-kilometrinen. Kraatteri on geologisesti varsin tuore, sillä sen heittele ulottuu selvästi hyvin pitkälle törmäyspaikasta. Kraatterin pohja on myös oudon tumma. Väri voi johtua ympäristöstä poikkeavasta koostumuksesta, tai kiderakenteeltaan muuttuneesta materiasta.

Myös itse Pluton pinnalta näkyy nyt sekä varsin selviä tummapohjaisia kraattereita ja kanjoneita. Piirteet erottuvat erityisen hyvin yön ja päivän rajalta (alaoikealla) tuon seudun selvien varjojen vuoksi. Myös tähän asti piirteettömältä vaikuttaneelta pohjoiselta lakeudelta alkaa erottua yksityiskohtia.

Tummat alueet tuntuvat säilyttävän yhä mysteerinsä kummallakin pallolla. Kharonin pohjoisnavan tumma laikku peittää yli 300 km leveän alueen, Pluton päiväntasaajaa kiertävät monimutkaiset tummat verkostot ovat monin verroin laajempia. Lisäksi Kharon on kauttaaltaan paljon Plutoa tummempi, sekä hieman eri värinen.

Vaikka väri- ja kirkkauseroja voikin selittää materiaaleilla tai kidemuodoilla, tuollainen selitys ei avaa kappaleiden historiaa ollenkaan.

Kuvien analysointi on tässä vaiheessa vielä varsin tulkinnanvaraista. Lopullinen varmuus epäselvimmistä piirteistä saadaan vasta useiden kuukausien kuluessa, kun kaikki aineisto on saatu lähetettyä Maahan ja analysoitua.

Päivitys klo 07.00: William McKinnonin kommentti lisätty.

 

Juttu perustuu New Horizons-luotaimen Kharonia ja Plutoa käsitteleviin kuviin ja niiden saateteksteihin.

Kirjoittaja on luotainkuvien analysointiin erikoistunut planeettageologi.

 

Kuvat: NASA / JHUAPL / SWRI

Kuva: NASA / JHUAPL / SWRI

Pluton tummien läikkien puoli kuvattu

Su, 07/12/2015 - 14:03 By Jarmo Korteniemi
Kuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI

Uusimmissa Plutosta otetuissa kuvissa levittäytyy uusi ja outo näkymä. Kharon-kuuta kohti kääntyneessä puolessa erottuu useita tummia läiskiä. Ne ovat levittäytyneet pinnalle varsin tasaisin välein. Niitä erottavat vain vaaleammat 'kannakset'. Mukana on myös samankaltaisia rengasmaisia piirteitä kuin aiemmin analysoidulla alueella.

Läiskät ovat yhteydessä sekä toisiinsa että Pluton päiväntasaajaa kiertävään laajempaan tummaan vyöhön ohuilla ja mutkittelevilla tummilla viivoilla. Kyse ei kuitenkaan (välttämättä) ole mistään jokiuomista tai muunkaantyyppisistä painaumista. Tummat alueet voivat yhtä hyvin olla ylänköjä tai ehkä vain erilaista materiaa kuin vaaleat seudut. Aluetyyppien rajat ovat kuitenkin koko ajan paljastuneet paljon terävämmiksi ja monimutkaisemmiksi kuin aiemmista kuvista on käynyt ilmi.

Kharonin pinnalta erottuu myös suuri tumma läiskä, joka osoittaa lähes Plutoa kohti.

Lienevätkö Pluton ja Kharonin tummat alueet samaa alkuperää? Samaa materiaa? Onko niissä kyse laavalla* peittyneistä törmäysaltaista, samoin kuin oman Kuumme kasvoissa? Voi olla, että asiaan ei ikinä saada täyttä varmuutta. Nämä ovat nimittäin parhaita kuvia mitä luotaimella alueesta saadaan.

(* Laava tarkoittaa siis jotain Pluton olosuhteissa laavan tapaan käyttäytyviä, mutta normaalisti kiinteitä aineita.)

Ei enää tarkempia kuvia -- tältä puolelta

Tummien läiskien alue on nyt kääntymässä pois luotaimen näköpiiristä. Lähiohituksen aikaan se on ensin täysin Pluton toisella puolella, ja sitten varjossa. "Tämä on paras näkymä, mitä kukaan tulee näkemään tuolta seudulta vuosikymmeniin", kertoo New Horizonsin päätutkija Alan Stern. Lause on tuollaisenaankin hiukan optimistinen. Yhtään uutta Pluto-luotainta kun ei ole näköpiirissä.

New Horizons tulee kyllä näkemään Pluton toisen puolen paljon paremmin. Sen puolen, mistä aiemmin tunnistettiin "sydämen muotoinen" alue. Luotaimen tuleva kuvausaikataulu on listattu Tähdet ja Avaruus -lehden uutisissa.

Luotain on jo kerännyt muilla laitteilla tietoa Pluton pinnan koostumuksesta. Niiden avulla sekä tummien alueiden että pinnan muiden piirteiden tulkinta ja tunnistus tulee helpottumaan. Tietoja ei kuitenkaan ole vielä lähetetty Maahan tutkijoiden analysoitavaksi. Laitteen datan lähetyskapasiteetti on rajallinen -- tunnistettavan signaalin lähetys noin kaukaa vaatii paljon tehoa.

Kirjoittaja on luotainkuvien analysointiin erikoistunut planeettageologi.

Otsikkokuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI

Hämäriä muotoja Pluton pinnalla

La, 07/11/2015 - 15:36 By Jarmo Korteniemi
Kuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI, kuvan tulkinta: Jarmo Korteniemi

Plutosta on vihdoin saatu kuvia, joista näkyy pinnanmuotoja. Tai ainakin jotain niiden tapaista, tummia ja vaaleita alueita.

New Horizons -luotain otti kuvan noin 5,4 miljoonan kilometrin päästä Plutosta, eli 14,3 kertaa niin kaukaa kuin Kuu on Maasta. Tilanne on samankaltainen kuin Marsin kanssa satakunta vuotta sitten - silloin sitä tiirailtiin Maasta käsin kaukoputkilla ja arvailtiin tummien ja vaaleiden alueiden eroja.

On yhä tulkinnanvaraista sanoa mistä on kyse, sillä erotuskyky on yhä vain 30 kilometriä kuvapistettä kohden. Yritetään kuitenkin.

Yllä: Tiedetiimin jäsenet katselevat innoissaan uutta aineistoa Johns Hopkins -yliopistolla. Kuva: Michael Soluri

Pluton geologiaa - osa 1

Yleispiirteet erottuvat kuvasta selvästi: Pohjoisnapaa ympäröi lähes piirteetön vaalea alue aina noin 45. leveysasteen tienoille. Sitä ympäröi hieman tummempi alue, jossa on erittäin paljon paikallisia kirkkausvaihteluita. Päiväntasaajalle mentäessä tienoo tummuu vielä lisää ja muuttuu lopulta lähes piirteettömäksi. Tumma seutu jatkuu noin 20. eteläiselle leveyspiirille, ja on muotonsa vuoksi saanut nimen "valas". Otuksen eteläpuolella pilkottaa jälleen uusi vaaleampi alue.

Vaihettuminen navan vaaleasta päiväntasaajan tummaan heijastelee lämpötilaeroja Pluton eri alueilla ja kertonee pinnan koostumuseroista. Julkaistun PR-kuvan perusteella on kuitenkin aivan liian aikaista sanoa, mitkä materiaalit ovat kyseessä. Analysointiin tarvittaisiin pidempää spektrialuetta.

Mielenkiintoisimpia ovat poikkeamat yleistrendistä, eli lukuisat yksityiskohdat. Noin 30. leveyspiirin tienoilla on hyvin selvä ja outo kuusikulmio. Useita vastaavia löytyy ympäri vaihettumisaluetta napalakin ja päiväntasaajan tumman vyön välillä. Osa niistä on pyöreämpiä, osa vain suuntaa-antavia ja tulkinnalle avoimia. Lisäksi samoilla seudulla näkyy pientä kuviointia, joka on erotuskyvyn rajoilla. Osa piirteistä voi olla kuvapakkauksen tai kuvan käsittelyn aikaansaamia keinotekoisia muotoja.

Muotojen alkuperästä on vielä vaikea sanoa mitään varmaa, sillä pinnan korkeuseroista ei ole vielä tietoja. Oma valistunut arvaukseni kuitenkin on, että monikulmiot ja ympyrät ovat törmäyskraattereita tai sellaisten jäänteitä. Etenkin tuo kaikkein selvin. Ehkä kyse on alueellisesta pinta-aineksen sublimoitumisesta ja sen alta paljastuvaa tummempaa materiaa. Tai sitten kyse sublimoitumisesta juuri kraatterin reunavallin tienoilla. Tai sitten kyse on jostain aivan muusta.

Törmäyskraatterit eivät ole aina pyöreitä. Ne voivat olla hyvinkin kulmikkaita, sillä muoto heijastelee usein kappaleen sisäisiä heikkousvyöhykkeitä. Meteor Crater Arizonassa, se kaikkein yleisin kraatteriesimerkki, on itse asiassa lähes neliön muotoinen. Suuret polygoniset kraatterit taas ovat - Pluton selvimmän piirteen tavoin - lähinnä kuusikulmaisia.

Ohilento lähestyy kovaa vauhtia. Ajan kanssa - aivan lähipäivinä - saadaan tarkempia kuvia, joista voi tehdä varmempia päätelmiä. Tällä hetkellä nämä kuvat ovat kuitenkin parasta saatavilla olevaa aineistoa.

Kirjoittaja on luotainkuvien tulkintaan erikoistunut planeettageologi.

Otsikkokuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI. Kuvan tulkinta: Jarmo Korteniemi

Lisäys kello 18.20: Alle lisätty vertailu luotaimen tähän mennessä ottamista kuvista alkuperäistä dataa käyttäen. Tarkimmassakin Pluton leveys on alle 90 kuvapistettä, Kharonin alle 45 pikseliä. Todennäköisesti otsikkokuvassa "monikulmion" muoto johtuu PR-kuvan käsittelystä, ja ehkäpä todellinen muoto voi olla lähempänä ympyrää. Aika näyttää. Kuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI

Älä unohda selata myös muita Pluton ohilennosta kertovia juttujamme!

Kuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI