vakoilu

Kiinalaisten taikonauttien 30-päiväinen lento Tiangong-2 -avaruusasemalle on jo edennyt paria päivää ylitse puolenvälin. Taikonutit Jing Haipeng ja Chen Dong lähtivät matkaan 17. lokakuuta ja suunnitelman mukaan he palaavat takaisin Maahan marraskuun 20. päivänä.

Lento on täynnä tieteellisiä ja teknisiä kokeita, mutta luonnollisesti olennaisessa osassa on myös tiedotus ja PR.

Tässä mielessä kiinnostava on asemalta vapaalentoon lähetetty pieni satelliitti nimeltä Banxing-2, joka on kokeellinen pikkusatelliitti, mutta sen tehtävä on periaatteessa vain ottaa kauniita kuvia 18 metriä pitkästä asemasta sen ulkopuolelta: satelliiteista ja avaruusaluksista ei ole paljoakaan avaruudessa otettuja kuvia, mutta nyt ainakin Tiangong-2:sta niitä on roppakaupalla.

Satelliitin massa on 47 kg ja se on kooltaan noin 40 cm kanttiinsa oleva kuutio. Sen mukana on 25 megapikselin kamera, joka ottaa kuvia niin näkyvän valon kuin infrapunasenkin alueella. Lisäksi mukana on laajakulmakamera, jonka ottama kuva on alla.

Banxing-2:n tarkoitus on etääntyä jopa 500 kilometrin päähän asemasta ja sen avulla paitsi otetaan kauniita kuvia (joiden tarkkuus parhaimmillaan on senttimetrin luokkaa), niin myös harjoitellaan muodostelmalentoa kahden avaruudessa liikkuvan kappaleen välillä. Tämä on tärkeää, kun kiinalaiset alkavat käyttää ensi vuonna automaattista rahtialusta, joka telakoituu itsekseen avaruusasemaan.

On helposti myös ajateltavissa, että satelliitti – tai sen myöhemmät versiot – voisivat käydä kuvaamassa muitakin avaruudessa olevia kohteita, kuten muiden maiden satelliitteja ja avaruusasemaa. Yhdysvalloilla on tiettävästi jo neljä tällaista muita satelliitteja vakoilevaa satelliittia ja Venäjällä kaksi, joten Kiina liittyisi tässäkin mielessä suurten avaruusvaltojen joukkoon.

Onko sinulla kamera kellossa? Jos on, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä – vaikkakin kellosi on todennäköisesti hieman älykkäämpi kuin päivän kuvana oleva Steineck-agenttikamera.

Kyseessä on saksalainen vuonna 1949 valmistettu hienomekaaninen taidonnäyte, joka oli ymmärrettävästi kovin suosittu vakoilupiireissä. Sen käyttäjä saattoi ottaa kätevästi kuvia samalla kuin oli ikään kuin katsovinaan vain kellonaikaa.

Kamerassa oli kiekon muotoinen, noin 2,5 cm halkaisijaltaan ollut filmi, joka pyöri kameran sisällä. Kuvan ottamisen jälkeen kiekkoa käännettiin hieman "eteenpäin", jolloin sille saatettiin ottaa kaikkiaan kahdeksan kuvaa.

Kuuleman mukaan kamera omiaan henkilökohtaisissa tapaamisissa ja kokouksissa, missä kohteet olivat lähellä ja kuvaaminen oli muuten hankalaa.

Kuvan laite on kuvattu Pariisin tekniikkamuseossa (Musée des arts et métiers) kännykameralla, joka ajaa nykyisin samaa asiaa.

Alla on vielä kuva kellosta ja sen filmipurkista washingtonilaisen Vakoilumuseon (Spy museum) nettisivuilta: