pimennys

Pimennyksen kulku klo 4.36–9.48. Kuvaan merkityt täys- ja puolivarjon alue eivät näy taivaalla. Kuva Ursa / Veikko Mäkelä

Huomenna maanantaina 21.1. aamulla on täydellinen kuunpimennys – komea taivaanilmiö, jolloin maapallon varjo kulkee Kuun ylitse ja saa täysikuun näyttämään kauniin syvän punaiselta. Sääennusteen mukaan taivas on todennäköisesti selkeä koko maassa, joten ilmiötä kannattaa seurata niin Lapissa kuin Loviisassakin.

Käytännössä koko kaunis taivaanilmiö näkyy kautta Suomen, kunhan vain sää sallii: Pohjois-Suomessa pimennys näkyy kokonaisuudessaan ja eteläisessä sekä itäisessä Suomessakin ainoastaan pimennyksen viimeiset vaiheet jäävät näkymättä, koska Kuu painuu pimennyksen aikana horisontin alle.

Kuten Ursa selittää tiedotteessaan (johon tämäkin teksti perustuu), tapahtuvat kuunpimennykset aina täydenkuun aikaan, kun Kuu on Maata kiertävällä radallaan vastakkaisella puolella maapalloa kuin Aurinko. Kuu pimenee, kun se kulkee radallaan Maan varjoon ja Aurinko kätkeytyy Kuusta katsottuna hetkeksi Maan taakse.

Jokaisen täysikuun aikaan ei kuitenkaan tapahdu pimennystä, sillä Kuun rata on hiukan kallellaan Maan ratatasoon nähden, ja kiertolaisemme kulkee yleensä Maan varjon ylä- tai alapuolelta.

Kuunpimennys ei sovi kiireisille, koska ilmiö kestää kaikkiaan viitisen tuntia. Maan varjo lipuu Kuun päälle ja silloin Kuun kirkkaus heikkenee; koko tapahtumaa voi hyvin seurata paljain silmin, kuten myös kiikarilla tai kaukoputkella. Toisin kuin auringonpimennyksen tapauksessa, kuunpimennyksen seuraaminen on aivan yhtä turvallista kuin minkä tahansa kuutamon katselu.

Pimennyksen täydellinen vaihe, eli sen näyttävin osuus kestää tällä kerralla 62 minuuttia.

Erilaisia kuunpimennyksiä nähdään maapallolla 2–5 kertaa vuodessa, mutta täydelliset pimennykset ovat harvinaisempia. Kaikki näistä eivät näy Suomessa. Seuraava täydellinen kuunpimennys voidaan nähdä Suomessa 2025. Edellinen koko maassa näkyvä täydellinen pimennys tapahtui elokuussa 2018.

Pimennyksen eteneminen Oulussa. Kuvan taivaan liukuväri kuvastaa taivaan vaalenemista pimennyksen edetessä.

Pimennyksen kulku

Kuunpimennys alkaa, kun Kuun reuna lipuu Maan heittämään puolivarjoon. Tällöin Auringon kiekosta osa valaisee yhä Kuuta kirkkaasti ja pimennystä on vielä hyvin vaikeaa huomata. Osittaisen pimennyksen alkaessa Kuu alkaa siirtyä puolivarjosta Maan täysvarjon alueelle ja sen edellä kulkeva reuna alkaa tummua selkeästi.

Täydellinen pimennys alkaa klo 6.41 Kuun kuljettua kokonaan Maan täysvarjoon. Täysin pimentynyt Kuu näyttää ruskeanpunertavalta. Täydellisen pimennyksen syvin hetki koetaan klo 7.12. Täydellinen pimennys päättyy klo 7.43 kun Kuu lipuu jälleen Maan puolivarjoon ja lopulta sieltä pois. Koko pimennys on ohi klo 9.48. Kuu laskee Helsingissä kello 9.13 ja ainoastaan lopun puolivarjopimennyksen viimeiset vaiheet jäävät näkemättä Kuun kadotessa horisontin taa.

Vaikka kyseessä on täydellinen kuunpimennys, Kuu ei pimene täysin ja katoa näkyvistä. Tämä johtuu Maan ilmakehästä, joka taivuttaa takaansa tulevaa auringonvaloa Kuun pinnalle. Ilmakehä sirottaa valon sinisiä värisävyjä, mikä värjää myös päivätaivaamme siniseksi. Ilmakehän läpi kuljettuaan valosta on jäljellä enää punertavat värisävyt, ja ne värjäävät Kuun pinnan ruosteenpunaiseksi. Jos maapallolla ei olisi ilmakehää, Kuu todella katoaisi näkyvistä.

Pimennyksen näkyminen Suomessa. Pimennyksen loppuosan puolivarjovaihe ei näy Etelä-Suomessa.

Tagit

pimennys

kuunpimennys

täydellinen kuunpimennys

Tänään illalla Suomen taivaalla näkyy pitkä ja varsin komea kuunpimennys. Harva tulee ajatelleeksi, että vastaavaa sattuu muuallakin Aurinkokunnassa. Vielä harvempi hoksaa, että niitäkin tapahtumia voi katsella.

Kuunpimennyksessä planeettamme tulee suoralle linjalle kuumme ja Auringon väliin, ja Maan varjo peittää Kuun. Voisi oikeastaan sanoa, että täysikuu on täydellisimmillään vain ja ainoastaan kuunpimennyksen aikaan.

Kuunpimennyksiä voi kuitenkin yllättäen nähdä myös silloin kun kuu ei ole täysi. Se tosin onnistuu vain kolmella hieman epätavallisella tavalla. Kaikkiin tarvitaan laatikon ulkopuolella ajattelua, apuvälineitä, ja kenties pilkunkin viilausta.

(1) Ensimmäinen vaihtoehto on siirtyä planeetalta pois. Kansainvälisen avaruusaseman Cupolassa oleva astronautti voi nähdä sekä täydellisen kuunpimennyksen että vastakkaisessa suunnassa olevan Auringon vain hieman päätään kääntäen. Kuu on sieltä katsoen lähes, muttei aivan täysi.

(2) Avaruuteen meno ei tietystikään ole kaikille mahdollista. Toinen vaihtoehto on paljon helpompi, ja mahdollistaa kuunpimennyksen katselun huomattavasti useammin kuin normaalisti. Kuunpimennys-termi täytyy vain ymmärtää laajemmin ja suunnata katse kauemmas avaruuteen.

Jupiteria kiertävät "Galilein kuut" erottuvat selvästi neljänä pienenä valopisteenä emoplaneettansa vieressä jo hyvillä kiikareilla. Aika ajoin, tarkkaan katsottuna, joku niistä kuitenkin voi näyttää sammuvan. Tuolloin kyseinen kuu on joutunut joko Jupiterin tai jonkun kanssakuunsa varjon peittämäksi - eli emoplaneetta tai joku toinen kuu on mennyt "sammuneen" kuun ja Auringon väliin. Kyse on siis kuunpimennyksestä aivan toisaalla. Ja, koskapa tilanteen näkee Maasta katsottuna hieman vinosti, kuu ei meiltä katsottuna ole aivan täysi.

Esimerkki Jupiterin Europa-kuun rengasmaisesta pimennyksestä.

Lisää Jupiterin kuiden tapahtumia (okkultaatioita, ylikulkuja ja pimennyksiä) voi tarkastella joko Project Pluton tai Sky and Telescopen taulukoista. Niitä on itse asiassa yllättävän usein. Aikoja kannattaa kuitenkin verrata Jupiterin näkymiseen Suomessa, esimerkiksi Ursan tähtikartan avulla.

(3) Kolmas keino on sijoittaa käytetty apuväline hieman eri paikkaan kuin missä itse on. Näin pimennyksiä voi nähdä vieläkin enemmän, ja erilaisia.

Marsin kaksi kuuta joutuvat aika ajoin punaisen planeetan varjoon. Pienen kokonsa vuoksi ne kuitenkin uppoavat kokonaan näkymättömiin. Curiosity-mönkijän ottamassa kuvasarjassa näkyy oivasti kuinka Phobos himmenee hiljalleen Marsin kaasukehän vaikutuksesta ja lopulta sammuu täysin päästessään itse planeetan taa.

Planeettojen kummajainen on Uranus. Sen kuiden kiertotaso on kohtisuorassa planeetan kiertorataan nähden: Kuut siis kiertävät ikään kuin pystysuorassa planeetan ympäri. Siksi sen kuiden pimennyksiä sattuu vain muutamien kymmenien vuosien välein. Tällä hetkellä Uranus lähestyy vuonna 2028 koittavaa päivänseisausta, jolloin sekä Uranuksen että sen kuidenkin pohjoisnavat osoittavat kohti Aurinkoa. Seuraavan kerran kuunpimennyksiä voi sattua vasta vuonna 2049, päiväntasauksen aikaan - eli silloin, kun kuiden kiertotaso pyyhkäisee Auringon yli eli on linjassa sekä Auringon että Uranuksen kanssa. Edellisen kerran näin kävi vuonna 2007.

Aurinkokunnassa on lukemattomia muitakin kuunpimennyksiä. Kuita löytyy paitsi kuudelta planeetalta, myös sadoilta muilta kappaleilta. Niitä on useimmilla kääpiöplaneetoilla ja ainakin 300 muulla pienkappaleella. Useimmat kuista joutuvat aika ajoin joko toistensa tai emokappaleensa varjoon. Voi kysyä filosofisesti: tapahtuuko kuunpimennys, jos kukaan ei ole sitä näkemässä?

Kuunpimennyksiä ainakin löytyy, jos vain tietää mistä hakea.

Kaikki riippuu kuitenkin näkövinkkelistä - sieltä pimentyneestä kuusta katsottuna kun kyse on aina auringonpimennyksestä. Otsikkokuvana on Rudauxin maalaus aiheesta.

Otsikkokuva: Lucien Rudaux (1874–1947)

Tagit

Tänään illalla tapahtuu täydellinen kuunpimennys, joka on paitsi tavallista pitempi, niin myös jännä taivaanmekaniikan puolesta: Kuu, Maa ja Aurinko ovat nyt juuri sopivasti kohdallaan, jotta niistä saa kauniin kolmiulotteisen kokemuksen. Ennusteen mukaan myös sää suosii illan taivaallista spektaakkelia!

Kuunpimennyksessä Kuu kulkee radallaan maapallon varjon läpi, eli Kuu, Maa ja Aurinko ovat avaruudessa täsmälleen samalla suoralla. Koska Kuu kiertää Maata lähes samassa tasossa, missä Maa kiertää Aurinkoa, tapahtuu erilaisia kuunpimennyksiä varsin usein. Joskus niitä on jopa neljä vuodessa.

Kiertoradat eivät ole kuitenkaan aivan samassa tasossa, joten suurin osa näistä pimennyksistä on osittaisia. Kuu kulkee siis "vain" läheltä varjoa tai osuu vain osittain varjoon. Tapaukset, joissa Kuu menee täsmälleen Maan varjon läpi, ovat harvinaisempia.

Päinvastoin kuin auringonpimennykset, ovat kuunpimennykset näkyvissä kaikkialta maapallolta, jos Kuu vain on horisontin yläpuolella. Edellinen Suomesta näkynyt täydellinen kuunpimennys oli syyskuussa 2015 ja seuraava sellainen on ensi vuonna tammikuun 21. päivänä.

Mitä tapahtuu tänään illalla?

Kuunpimennys alkaa, kun Kuun reuna lipuu Maan heittämään puolivarjoon. Tällöin Auringon kiekosta osa valaisee yhä Kuuta kirkkaasti ja pimennystä on vielä hyvin vaikeaa huomata. Osittaisen pimennyksen alkaessa Kuu alkaa siirtyä puolivarjosta Maan täysvarjon alueelle ja sen edellä kulkeva reuna alkaa tummua selkeästi.

Täydellinen pimennys alkaa klo 22.30 Kuun kuljettua kokonaan Maan täysvarjoon. Täydellisen pimennyksen syvin hetki koetaan klo 23.22. Kuu näyttää tällöin tumman punertavalta ja sen pinta voi olla hyvinkin tumma. Täydellinen pimennys päättyy klo 00.13 kun Kuu lipuu jälleen Maan puolivarjoon ja lopulta sieltä pois. Koko pimennys on ohi klo 02.29.

Pimennyksen kulku

Puolivarjopimennys alkaa klo 20.15

Osittainen vaihe alkaa klo 21.24

Kuu nousee Helsingissä klo 21.52

Aurinko laskee Helsingissä klo 22.03

Täydellinen vaihe alkaa klo 22.30

Kuu nousee Oulussa klo 22.37

Aurinko laskee Oulussa klo 22.51

Pimennys syvimmillään klo 23.22

Kuu nousee Utsjoella klo 0.00

Täydellinen vaihe päättyy klo 0.13

Osittainen vaihe päättyy klo 1.19

Puolivarjopimennys päättyy klo 2.29

Pimennyksen eteneminen Helsingissä. Kuu nousee osittaisen pimennyksen ollessa jo käynnissä ja täydellinen pimennys alkaa Kuun ollessa edelleen varsin matalalla. Kuvan taivaan liukuväri kuvastaa taivaan tummumista pimennyksen edetessä. Kuva: Ursa / Veikko Mäkelä.

Tarjolla 3D-kokemus

Jos sää on hyvä, on tämä tämäniltainen pimennys on upea näky siksi, että sen aikana voi nähdä omin silmin hyvin konkreettisesti, miten Kuu, Maa ja Aurinko ovat jonossa. Kun Kuu nousee, laskee Aurinko toisella puolella taivasta. Kuun lisäksi sen luona nousee taivaalle Maan varjo, jonka myötä taivas muuttuu ensin tumman siniseksi, sitten mustaksi.

Koska taivas ei ole täysin musta, ei verenpunainen pimentynyt Kuu ole aivan niin hehkeä kuin se olisi sysimustalla taivaalla, mutta kolmiulotteinen kokemus on kenties jopa sykähdyttävämpi.

Siksi pimennystä kannattaa mennä katsomaan jollekin korkealle paikalle, mistä näkyy kaakkoon sekä luoteeseen alas horisonttiin saakka. Helsingissä kenties paras paikka on Malminkartanon täyttömäki (tai ravintola Tornin baari), mutta myös Jätkäsaaren lounaiskulma (jos rakennustyöt eivät estä sinne menemistä) ja Särkiniemen puiston ranta Lauttasaaressa voivat olla hyviä. Samoin Katajanokan pää ja Suomenlinnan eteläkärki ovat kenties sopivia.

Erinomainen paikka on myös Kaivopuisto, missä Ursa järjestää tornillaan toimintaa nyt illalla. Tähtitorni on auki ja sen ympärillä pidetään piknikkiä pimennyksen ajan.

The Photographer's Ephemeris näyttää hyvin missä suunnassa Aurinko ja Kuu laskevat ja nousevat eri paikoissa. Sen avulla voi hyvin suunnitella havaintopaikkaa!

Kuun ja Auringon lisäksi taivaalla ovat kirkkaat planeetat Venus ja Jupiter. Myös Saturnus on näkyvissä ja saattaapa taivaalla vilahtaa jo perseidien tähdenlentojakin, vaikka niiden maksimi on vasta 12. elokuuta.

Tämä kuunpimennys on myös erikoislaatuinen siksi, että se on varsin pitkä: kyseessä on tämän vuosisadan toiseksi pisin täydellisen pimennyksen vaihe. Kuunpimennys tapahtuu kuitenkin sen verran hitaasti, että tämä ei ole niin suuri asia.

Jutun keskivaiheen tiedot on otettu Ursan tiedotteesta. Otsikkokuva: Joshua Valcarcel / USN (3.3.2007)

Tagit

kuunpimennys

kuu

pimennys

Älä häkelly, jos aamuyöllä Kuu ei näytä ihan normaalilta

Pe, 02/10/2017 - 14:34 By Jari Mäkinen

Ensi aamuyöllä tapahtuu Kuun puolivarjopimennys. Se ei ole niin näyttävä pimennys kuin täydellinen kuunpimennys, jolloin koko Kuu muuttaa väriään, mutta tämänkin pystyy helposti havaitsemaan – etenkin jos on tottunut taivaan tarkkailija.

Kyseessä on Kuun puolivarjopimennys, mikä tarkoittaa sitä, että Kuu kulkee Maan varjon reuna-alueen läpi.

Pimennys alkaa lauantaina 11. helmikuuta klo 0.32 Suomen aikaa, on syvimmillään klo 2.44 ja päättyy klo 4.53. Kokonaisuudessaan pimennys kestää siis neljä tuntia ja 19 minuuttia.

Kuu on koko pimennyksen ajan hyvin horisontin yläpuolella ja sijaitsee Leijonan tähdistössä.

Täydenkuun tarkka ajankohta on klo 3.33, jolloin pimennys näkyy parhaiten; silloin etenkin lähimpänä täysvarjoa oleva Kuun pohjoisreuna on hieman tummentunut.

Kuunpimennykset tapahtuvat aina täydenkuun aikaan, koska silloin Kuu ja Aurinko sijaitsevat vastakkaisilla puolella taivasta Maasta katsottuna. Pimennyksessä Kuu kulkee Maan varjon läpi.

Koska Kuun kiertorata on 28,7° kallellaan maapallon Auringon ympärillä olevaan rataan verrattuna, menee Kuu yleensä täydenkuun aikaan hieman "ohitse" Maan varjosta, minkä vuoksi pimennystä ei tapahdu. Tämä tosin tarkoittaa myös sitä, että täysikuu ei ole koskaan normaalisti näkyessään "aivan täysi", sillä se ei sijaitse täsmälleen samalla suoralla Maan ja Auringon kanssa.

Kuun rata on lisäksi hieman elliptinen, minkä vuoksi Kuun etäisyys vaihtelee. Välillä on "superkuu", eli täysikuu osuu hetkeen, jolloin Kuu on lähimmillään Maata, ja toisinaan taas täysikuu on varsin pieni. Ero ei kylläkään ole kovin suuri, mutta vaikuttaa osaltaan myös siihen, milloin ja miten Kuu osuu Maan varjoon.

Kuunpimennyksiä on kolmenlaisia: täysiä, jolloin Kuu kulkee suoraan Maan täysvarjon läpi, osittaisia, jolloin vain osa Kuusta osuu täysvarjoon, ja puolivarjopimennyksiä (kuten nyt), jolloin Kuu pysyttelee puolivarjossa.

Tällä kerralla tarkkaan ottaen pieni osa Kuusta ei edes osu puolivarjoon, joten täsmällisesti ottaen tämä on osittainen puolivarjopimennys.

Viimeksi tällainen Kuun puolivarjopimennys tapahtui viime syyskuun 16. päivänä ja seuraava on 11. elokuuta 2018.

Täydellinen kuunpimennys nähtiin Suomesta edellisen kerran 28. syyskuuta 2015 ja seuraava on ensi vuoden tammikuun viimeisenä päivänä. Vuoteen 2018 mahtuu vielä toinenkin täydellinen kuunpimennys: 27.7.2018 Kuu nousee jo pimentyneenä Suomesta katsottuna.

Otsikkokuvassa on marraskuussa 2012 ollut Kuun puolivarjopimennys Filippiineiltä kuvattuna. Siinä missä auringonpimennykset näkyvät vain tietyissä osissa maapalloa, näkyvät kuunpimennykset kaikkialta maailmasta, missä vain Kuu on pimennyksen aikaa horisontin yläpuolella. Tässä Peter Jonesin nappaamassa kuvassa Kuun on hieman kallellaan verrattuna siihen, miten se näkyy täällä pohjoisessa.

Tagit

pimennys

kuunpimennys

tähtitaivas

Miltä tuntuisi vuosia kestävä auringonpimennys?

To, 02/18/2016 - 16:21 By Markus Hotakainen

Jos asia kiinnostaa, TYC-2505-672-1-nimisessä kaksoistähtijärjestelmässä sellaisen pääsisi kokemaan. Onneksi pimennyksiä on vain harvakseltaan, noin 69 vuoden välein.

Vastikään löytynyt kaksoistähti rikkoo samalla kertaa kaksi ennätystä: pitkäkestoisin pimennys ja pisin pimennysten välinen aika. Aiempi ennätys oli Epsilon Aurigae -tähdellä, joka peittyy seuralaistähtensä taakse 27 vuoden välein noin kahdeksi vuodeksi: pimennyksen kesto on 640–730 vuorokautta.

Kummassakaan tapauksessa kyse ei siis ole meille tutusta pimennyksestä, kun Maata kiertävä Kuu vaeltaa Auringon editse, vaan tähteä ympäröivä ainekiekko peittää kaksoistähden toisen osapuolen taakseen.

"Epsilon Aurigae on paljon lähempänä – noin 2 200 valovuoden etäisyydellä Maasta – ja kirkkaampi, joten tähtitieteilijät ovat voineet tutkia sitä yksityiskohtaisesti", toteaa tutkimusta johtanut Joey Rodriguez.

Nykyisen käsityksen mukaan Epsilon Aurigaessa keltaista jättiläistähteä kiertää hieman Aurinkoa suurempi tavallinen tähti, jolla on ympärillään tiheä kaasu- ja pölykiekko. Näemme sen melkein kiekon tasosta, mikä selittää pimennysten kestoajoissa esiintyvän vaihtelun.

Tutkimuksessa käytettiin hyväksi AAVSOn (American Association of Variable Star Observers) eli muuttujahavaitsijoiden yhdistyksen aineistoa. Tähtitieteen ammattilaiset ja harrastajat tekivät TYC-2505-672-1:n viimeisimmästä pimennyksestä useita satoja havaintoja.

Toinen aineistolähde oli DASCH-kartoitus (Digital Access to a Sky Century @ Harvard), jossa digitoidaan tuhansia valokuvauslevyjä, jotka on otettu Harvardin observatoriossa liki sadan vuoden aikana eli 1890–1989.

Digitoinnin yhteydessä Sumin Tang kiinnitti huomiota TYC-2505-672-1-tähteen ja kun Tang esitteli tuloksiaan alan konferenssissa, myös Rodriguez kiinnostui kohteesta. Hän oli puolestaan mukana KELT-hankkeessa (Kilodegree Extremely Little Telescope), jossa robottiteleskoopeilla etsitään eksoplaneettoja kirkkaiden tähtien ympäriltä.

KELT-kaukoputkissa on lähes 700 neliöasteen näkökentät, joten Rodriguez arveli myös TYC-2065-672-1:n tallentuneen niillä otettuihin kuviin. Arvelu osui oikeaan: KELT-tietokannasta löytyi kahdeksan vuoden ajalta noin 9 000 kuvaa, joissa tähti näkyi.

Kun niiden informaatio yhdistettiin Harvardin 1 432 kuvasta tehtyihin mittauksiin sekä AAVSOn havaintoihin, alkoi kaksoistähtijärjestelmän todellinen luonne paljastua.

TYC-2065-672-1 muistuttaa Epsilon Aurigaeta, mutta ei ole aivan samanlainen. Siinä on kaksi toisiaan kiertävää punaista jättiläistähteä, joista toisen kaasu on suurelta osin karannut avaruuteen valtavaksi ainekiekoksi.

"Käytännössä ainoa tapa saada aikaan näin pitkiä pimennyksiä on laaja, läpinäkymättömän aineen muodostama kiekko. Mikään muu ei voi olla riittävän iso peittääkseen taakseen kokonaisen tähden kuukausien ajaksi kerrallaan", Rodriguez sanoo.

TYC-2505-672-1 on hyvin kaukana, noin 4 000 valovuoden etäisyydellä, joten kuvista on saatu puristettua vain rajallisesti yksityiskohtaista tietoa.

Tutkijat ovat laskeneet, että pimennysten 69-vuotinen jakso selittyy, mikäli kaksoistähden osapuolet ovat etäällä, noin 20 tähtitieteellisen yksikön eli Maan ja Auringon välisen keskietäisyyden päässä toisistaan. Se vastaa Auringon ja Uranuksen välimatkaa.

"Tällä hetkellä edes tehokkaimmilla kaukoputkilla tähtiä ei pystytä erottamaan toisistaan", toteaa Rodriguez. "Toivon mukaan tekniikan kehityksen ansiosta se onnistuu vuonna 2080, jolloin pimennys tapahtuu seuraavan kerran."

Tutkimuksesta kerrottiin Vanderbilt-yliopiston uutissivuilla ja se julkaistaan Astronomical Journal -tiedelehdessä.

Kuva: Jeremy Teaford/Vanderbilt University

Tagit

pimennys

kaksoistähti Epsilon Aurigae