Terveisiä Etelämantereelta ja Etelämantereen elokuvajuhlilta Jari Mäkinen Ke, 15/01/2025 - 23:19
Aboa-asema
Aboa-asema
Elokuvia katsotaan

Suomen Etelämanner-retkikunta FINNARP2024 on ollut kohta jo kuukauden päivät Antarktiksella. Viime viikolla tutkimustoimien ja Aboa-aseman huoltamisen ohella retkikuntalaiset ennättivät myös katsomaan elokuvia. Antarktiksen elokuvajuhlat ovat muodostuneet jo omalaatuiseksi ja ainutlaatuiseksi perinteeksi.

Seitsenhenkinen FINNARP2024 -retkikunta lähti kohti Etelämannerta 13. joulukuuta 2024 ja saapui perille Suomen Aboa-tutkimusasemalle 18. joulukuuta. 

Tällä kerralla matka Kapkaupungin ja Norjan Troll-aseman kautta kesti vajaan viikon, eli säät suosivat matkalaisia. Toisinaan Etelämanner-matkaajat, niin suomalaiset kuin muutkin, joutuvat odottelemaan hyvää lentosäätä vuorokausikaupalla ensin Etelä-Afrikassa ja sen jälkeen Etelämantereella. 

Retkikuntaan tällä kerralla kuuluvat johtaja Mika Kalakoski, tekniikasta vastaavat Hannu Luoto ja Karl Hansson, kokki Pekka Paarala, tutkijat Sari Matilainen ja Priit Tisler sekä lääkäri Alexandra Kulmalahti.

Matka Troll-asemalta Aboalle sujui hyvin kanadalaisella Twin Otter -suksikoneella ensin Basen-nunatakin juurelle jäätikölle, mistä viimeinen kilometri taittui jalkaisin köysistönä. 

Priit, jo monta kertaa mukana ollut konkari, lensi Aboan sijaan Saksan Neumayer-asemalle valmistelemaan polttoaineen ja muun raskaan rahdin maakuljetusta, joka saapui jouluna Aboalle.

Tällä kerralla retkikunta uudistaa Suomen tutkimusasema Aboan infrastruktuuria ja tukee Etelämantereen reuna-alueita tutkivaa kansainvälistä lentomittauskampanjaa. 

Retkikunta palaa Suomeen helmikuussa.

Seuraavat tekstit ja kuvat ovat FINNARP2024-retkikunnan nettisivuilta. Lisätietoja ja kuvia Suomen Etelämanner-tutkimuksesta on antarctica.fi -sivustolla.

FINNARP2024-retkikunta

FINNARP 2024 -retkikuntaan kuuluu seitsemän asiantuntijaa: retkikunnan johtaja, kaksi erikoisasiantuntijaa, konemestari, sähköasentaja, lääkäri sekä kokki. Kuva: FINNARP / Mika Kalakoski.

Twin Otter -suksikone

Retkikunta matkusti Norjan Polaarisihteeristön järjestämällä lennolla Kapkaupungin kautta Norjan Troll-asemalle. Trollilla retkikunta odotti yhden yön, kunnes pääsi jatkamaan matkaansa Twin Otter -suksilentokonella. Kuva: FINNARP / Mika Kalakoski.

Rektikuntalaisia Aboan edessä.Retkikunta lähetti terveisiä Aboa-asemalta sähköisellä postikortilla. Kuvassa vasemmalta oikealle: Mika Kalakoski, Hannu Luoto, Karl Hansson, Sari Matilainen, Pekka Paarala ja Alexandra Kulmalahti. Kuva: FINNARP2024.

etkikunta kävelemässä köysistönä kohti Aboaa. Kuva: FINNARP2024.

Retkikunta kävelemässä köysistönä kohti Aboaa. Kuva: FINNARP2024.

 

Aboa avattiin virallisesti uuteen tutkimuskauteen 18. joulukuuta iltapäivästä, kun retkikunta saapui paikalle. 

Pian Aboan avaamisen jälkeen ruotsalainen nelimiehinen Swedarp-retkikunta saapui DC-3 suksilentokoneella Aboan välittömässä läheisyydessä sijaitsevalle Wasa-tutkimusasemalle.

Aboalla oli jo käynyt kymmenen päivää ennen retkikunnan saapumista kansainvälisen RINGS-mittauskampanjan tutkimusryhmä tekemässä referenssimittauksen. Aboan sijainti on kansainvälisestikin kiinnostava ja tutkimusaseman ympärivuotiset sääasemat, seismiset mittaukset ja GNSS-asema pitkine aikasarjoineen, sekä satelliittitutkaheijastimet tukevat laajasti Etelämantereella tehtävää tutkimusta.

Päällisin puolin asema oli hyvässä kunnossa, mutta kahden päivän päästä vanhan voimakonerakennuksen seinä pullistui ulospäin vanhoissa rakenteissa olevien painumien ja roudan aiheuttamien voimakkaiden jännitysten vuoksi. Hannu ja Kalle saivat kuitenkin estettyä lisävahingot ja aloittivat heti korjaustyöt.

Aseman muu toiminta, lämpö, vesi- ja ruokahuolto sekä viestiyhteydet ovat toimineet tavanomaiseen tapaan. 

Alexandra on saanut lääkintämateriaalin purettua ja järjestettyä lääkintäkonttiin. Sääasema on toiminnassa ja pääasiassa Sari lähettää automaattisen sääaseman lisäksi havaintoja muille asemille kolmesti päivässä. 

Pekka on valmistanut ateriat ja saanut rahtina saadun muonan purettua ja järjestettyä muonakonttiin. Kokki on kenties retkikunnan tärkein henkilö!

Hannu ja Kalle generaattorihuoneessa purkamassa aseman vanhoja generaattoreita. Kuva: FINNARP2024.

Hannu ja Kalle generaattorihuoneessa purkamassa aseman vanhoja generaattoreita. Kuva: FINNARP2024.

 

Joulun aika Aboalla meni tiiviisti työn merkeissä. Jouluaattoiltana asemalle saapui odotettu ja toivottu lahja. 

Priit Tisler oli lentänyt Trollilta suoraan Saksan Neumayer-asemalle, missä sijaitsee myös FINNARP:in välivarasto eli depo. Yhteistyönä saksalaisten kanssa toteutettiin traverse eli pintakuljetus. Kuljetuksen tarkoituksena oli turvata Aboan polttoainehuolto useamman vuoden ajaksi.

Raskasta rahtia kuljetettiin traktorikaravaanina jäätikköä pitkin 400 kilometrin matka. Matka sujui ilman ongelmia ja kesti neljä päivää. 

Kolmen erikoisvarustellun Pisten Bully telakuorma-auton karavaani parkkeerattiin Basenin juurelle, mistä Mika haki Priitin ja saksalaiset mukana olleet Stefanin ja Klausin joulusaunaan ja -aterialle sekä hyvin ansaitulle levolle.

Joulupäivä alkoi kuten mikä tahansa työpäivä. Etelämantereella aikaa ei riitä tuhlattavaksi vaan työt tehdään hyvän sään aikaan. 

Polttoaineen siirto kuljetuskonteista aseman varastorekiin alkoi välittömästi jouluaamuna. Tyhjennettyihin kontteihin pakattiin vastavuoroisesti aseman jätteitä – mitään ei heitetä luontoon.

Tapaninpäivänä aseman uudet voimakoneet saatiin Aboalle DC-3 -lennolla. Jo aamusta näköpiirissä oli sumua ja lennon onnistuminen vaati hyvin merkityn laskeutumisalueen jäätikölle, jatkuvan sään seurannan ja yhteyden lentokoneeseen. 

Juuri ennen vahvan sumupilven peittäessä maiseman, DC-3 ehti laskeutumaan turvallisesti. Aseman uudet voimakoneet saatiin telakuorma-autojen lavoille ja kuljetettua ylös asemalle.

Aboan uusia generaattoreita puretaan DC-3 lentokoneesta jäätiköllä. Kuva: FINNARP2024.

Aboan uusia generaattoreita puretaan DC-3 lentokoneesta jäätiköllä. Kuva: FINNARP2024.

 

Lentomiehistö pääsi nauttimaan Aboan vieraanvaraisuudesta näkyvyyden mennessä täysin nollille jäätävän sumun peittäessä maiseman. Tutkimusaseman seinustalla liehuivat Viron, Ruotsin, Saksan ja Kanadan liput paikalla olevien kansallisuuksien kunniaksi.

Sumu hälveni jo seuraavana päivänä ja jälleen kerran DC-3:n sukset irtosivat jäätiköstä ja kone häipyi horisonttiin. Jätteiden pakkaus ja lumityöt jatkuivat usean päivän ajan, mutta ennen uudenvuoden aattoa retkikunta ehti asentamaan 40 kilometrin päähän Fossilryggen nunatakille seismometrin mittaamaan maan ja jään järistyksiä kesäkauden aikana. 

Sää oli kesän hienoin, tyyni, kirkas taivas ja lämpötilakin kävi + 1 C asteessa.

Sari ja Priit asentamassa seismometriä Fossilryggen-nunatakille. Kuva: FINNARP2024.

Sari ja Priit asentamassa seismometriä Fossilryggen-nunatakille. Kuva: FINNARP2024.

 

Uudenvuoden aattona traktorijuna oli jälleen koottuna jäätiköllä, keulat kohti Saksan Neumayer-asemaa. Polttoainelasti oli vaihtunut jätteeksi. Yksi Pisten Bully oli ajettu reen päälle paluumatkaa varten, sillä Priitin kausi jatkuu Aboalla. Vuosi vaihtui Aboalla perinteisesti ”Panama Jackin” hengessä ja Pekka oli loihtinut pöytään hienon kokoelman merellistä syötävää. Jälleen vahva jäinen sumu peitti maiseman.

Vuoden ensimmäisenä päivänä Stefan ja Klaus aloittivat paluumatkan. Retkikunnan ensimmäinen vaihe on onnistunut ja työt jatkuvat omalla porukalla.

Ennen viikon loppua Alexandra ja Mika kaivoivat ja nostivat talven lumikertymän syvyyksistä sääasema AWS5-akuston. Sari ja Priit veivät vielä toisen seismometrin Plogen-nunatakin huipulle mittaamaan. Kalle ja Hannu jatkoivat uusien generaattorien asennusta ja Pekka on huolehtinut että ravintoa on saatavilla.

Etelämantereen elokuvajuhlat

Eräs FINNARPin erikoinen ja ainutlaatuinen perinne on järjestää joka tutkimuskausi elokuvajuhlat. Kyseessä oli jo 15. kerta, kun Simojukka Ruipon kuratoima valikoima elokuvia matkasi Etelämantereelle.

Yleisönä ja raatina ovat tammikuun lopussa ja helmikuun alussa Aboalla olevat henkilöt. Heille filmifestivaali on hyvä tapa rentoutua raskaan ja ympäri kellon kurottavan työn keskellä.

Elokuvia katsotaan

Aboan päydällä oli luonnollisesti poppareita, kun filmejä katsottiin. Kuva: FINNARP2024.

 

Mukana tällä kertaa oli kymmenen elokuvaa – dokumentteja, animaatioita, kokeellisia elokuvia ja näytelmäelokuvia Euroopasta, Aasiasta ja Amerikasta.

1. BAKELITE: Julie Gautier, France -23, Fiction, 7min

2. A SHORT FILM ABOUT KIDS: Ibrahim Handal, Palestine/ France -23, Fiction, 10min

3. MOTHER'S PRIDE: Shiva Krish, India -24, Documentary, 20min

4. CALF: Jamie O'Rourke: Ireland -23, Fiction, 15min

5. DEATH OF AN EXTRA: Mikhail Zheleznikov, Israel/ Russia -23, Experimental/ Documentary, 10min

6. FANTASY IN A CONCRETE JUNGLE: Mehedi Mustafa, Bangladesh -23, Experimental/ Documentary, 15min

7. MADELINE: Raquel Sancinetti, Canada -23, Animation/ Documentary, 15min

8. NUN OR NEVER: Heta Jäälinoja, Finland -23, Animation, 11min

9. THE FILM MIGHT BE WHITE: Sebastian Johansson Micci, Sweden -23, Fiction, 14min

10. THE LITTLE OTHER: Andres Tenusaar, Estonia -24, Animation, 12min

Voittajaa ei ole vielä julkistettu, mutta kun se ilmoitetaan, lisäämme sen tähän juttuun. 

Heippa lääkärit ja erikoislääkäritaksat: nyt algoritmi ennustaa nivelreuman hoidon tepsivyyttä Toimitus Ma, 29/08/2016 - 14:01

Pätevälle lääkärille on varmasti aina tarvetta, mutta hyvinkin lähitulevaisuudessa automaattiset systeemit, älykkäät sensorit ja tekoäly pystyy tekemään tarkempia ja parempia diagnooseja kuin tavalliset, kiireiset terveyskeskuslääkärit. Ja mikä parasta: terveyttä voisi tarkkailla näin koko ajan ja hyvin edullisesti.

Yksi askel kohti automatisoituja diagnooseja on hanke, jossa etsittiin joukkoistaen näppärää algoritmia nivelreuman hoidon tehokkuutta. Yllättäen puhdas, käsitelty kliininen tieto tuotti paremman tuloksen kuin kliinisen ja geneettisen tiedon yhdistelmä.

Nivelreuma on krooninen tulehduksellinen autoimmuunisairaus, josta kärsii miljoonat ihmiset maailmassa. Sitä hoidetaan usein ns. TNF-estäjähoidolla, mutta se ei tehoa noin kolmasosaan potilaista.

Ongelmana on paitsi aluksi diagnosoida reuma hyvin epämääräisten oireiden pohjalta, niin myös todeta potilaat, joihin TNF-hoito ei tehoa.

Yksi tapa näiden potilaiden löytämiseen on matemaattinen: analysoidaan useita kliinisesti ja geneettisesti saatavia indikaattoreita erityisen algoritmin avulla. Tässä puolestaan ongelmana on kehittää tarpeeksi tehokas algoritmi, eli matemaattinen ongelmanratkaisumenetelmä, jolla voitaisiin arvioida TNF-estäjähoidon tehokkuutta.

Tätä varten keksittiin julistaa kilpailu, joka oli itse asiassa laaja joukkoistettu tutkimus. Laajan kansainvälisen tutkijajoukon toteuttama DREAM-challenge oli jo vuonna 2014, mutta sen tulokset julkistettiin nyt kilpailua sponsoroineessa Nature Communications -aikakausijulkaisussa.

Yhteensä satoja tutkijoita 73 tutkimusryhmässä eri puolilla maailmaa otti osaa avoimeen haasteeseen ja käytti kattavinta saatavissa olevaa tietoa yli 2700 potilaasta sekä myös laajaa kirjoa maailman parhaita mallinnuskeinoja.

Suomalaisittain tulos on mieltä ylentävä, koska ensimmäisen vaiheen tuloksissa kolmantena oli Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM) tutkijoista koostunut Team MI. Se, kuten seitsemän muuta ennusteissaan parhaiten onnistunutta joukkuetta kutsuttiin mukaan viimeiseen vaiheeseen.

"Käytimme sekä harvaa lineaarista regressiomallia että monen ytimen mallia hoitovasteen ennustamiseen geneettisen ja kliinisen tiedon perusteella", sanoo tutkijatohtori Lu Cheng Aalto-yliopiston tietotekniikan laitokselta.

Viimeisen vaiheen voittanut Team Outlier -joukkue ei käyttänyt yllättäen lainkaan geneettistä tietoa viimeisellä kierroksella.

Johtopäätöksenä on, että tällä hetkellä käytettävissä oleva geneettinen tieto ei lisännyt hoitovasteen ennusteen onnistumista merkittävästi tehokkaammin kuin kliiniset ennustavat muuttujat, kuten sukupuoli, ikä ja sairaustiedot.

"Jos rajallinen määrä geneettisiä variantteja selittäisi hoidon epäonnistumisen joillakin potilailla, tämä laajamittainen tutkimus olisi tuottanut siihen ennustusmallin", kertoo yliopistonlehtori Pekka Marttinen

"Geneettisten varianttien lukumäärä saattaa olla paljon suurempi ja niiden vaikutukset vastaavasti paljon pienempiä. Toisaalta puuttuva perinnöllisyys voi selittyä paremmin geneettisillä varianteilla, jotka eivät olleet mukana tutkimuksessa, kuten esimerkiksi harvinaisilla varianteilla."

16 viikkoa kestäneen algoritmien opettamisen aikana 73 joukkuetta jätti arvioitavaksi yhteensä 4874 ennustetta. Lisätietoa DREAM-challengesta on sen nettisivuilla.

Artikkeli pohjautuu Aalto-yliopiston tiedotteeseen.