Uudet, pienet ja näppärät pikkusatelliitit ovat tehneet havaintojen teosta paljon aiempaa helpompaa ja edullisempaa. Tähän saakka kuitenkin nämä pikkusatelliitit ovat olleet optisia, eli niissä on ollut vain erilaisia valoa havaitsevia kameroita. Ne eivät siis näe yöllä tai pilvien läpi.

Tutkasatelliitti sen sijaan näkee, tosin tähän saakka tutkalla varustetut satelliitit ovat olleet suuria ja kalliita. Iceye tuo tämän tekniikan nyt pikkusatelliittikategoriaan, sillä suomalaisyhtiön kehittämä tekniikka mahtuu pieneen tilaan ja vaatii vähän tehoa.

Ei ihme, että Iceye on kerännyt suuren potin kansainvälistä sijoittajarahaa ja suunnittelee jo kokonaista laivuetta tutkasatelliitteja. Satelliittiensa avulla Iceye voi tarjota tuoreen tutkakuvan mistä päin tahansa maapalloa parin tunnin varoitusajalla – usein jopa nopeammin.

Nyt laukaistava X1 on koesatelliitti, joka testaa tutkalaitteistoa ensimmäistä kertaa avaruudessa. Maan päällä, koelaitteissa ja lentokoneissa Iceyen tutkaa on koeteltu jo kovasti, mutta nyt ovat kyseessä todelliset olosuhteet ja oikea käyttö avaruudessa.

Kyseessä on jo aivan kunnollisen kokoinen laite, sillä sen tutka-antennin kärkiväli on 3,2 metriä ja massaa sillä on lähes sata kiloa. Satelliitin sivuilla on aurinkopaneeleita.

Antenni on laukaisun aikaan taitettuna satelliitin sivuille ja avatuu vasta avaruudessa.

Tutka toimii mikroaaltojen aallonpituudella ja on tyypiltään ns. synteettisen apertuurin tutka. Tämä tarkoittaa sitä, että satelliitti käyttää hyväkseen liikettään kiertoradalla siten, että matemaattisesti tutka-antenni vaikuttaa paljon todellista suuremmalta.

Iceye on testannut tutkatekniikkaansa muun muassa asentamalla laitteiston lentokoneeseen. Yllä on Espoosta otettu testikuva, joka näyttää hyvin millaisia tutkakuvat ovat: kuin tarkkoja mustavalkokuvia.

Oikeasti kuvissa on hieman enemmän tietoa kuin tavallisissa valokuvissa, koska mikroaallot paljastavat myös sen, mitä on hieman pinnan alla.

Intialaisraketilla avaruuteen

Iceye X1 laukaistaan avaruuteen Intiasta PSLV-kantoraketilla, kuten varsin monet nano- ja mikrosatelliitit nykyisin. Kyseessä on samanlainen raketti, jolla Aalto-1 lähetettin kiertoradalle viime juhannuksena ja jolla Suomi 100 -satelliitti laukaistaan myöhemmin talvella.

Kyydissä tällä PSLV-C40 -lennolla on 31 satelliittia ja sen päähyötykuorma on intialaisten oma Cartosat-2 -kaukokartoitussatelliitti.

PSLV:n lento C34 nousee matkaan.

Laukaisu on ensimmäinen raketin lento sitten viime elokuun, jolloin lento meni pieleen ja raketin toimintahäiriön selvittämisen ajaksi lennot keskeytettiin. Tuolloin nokkakartio ei avautunut, jolloin satelliitit eivät päässeet ulos, vaan koko ylin vaihe putosi alas ilmakehään ja tuhoutui siinä.

Lentoa suunniteltiin jo viime joulukuuksi, mutta siirrettiin ensin tammikuun 10. päivään ja nyt se on tarkoitus tehdä 12. tammikuuta. Siis ensi perjantaina.

PSLV-C40:n laukaisupaikka on Andhra Pradeshin laukaisukeskus Sriharikotan niemimaalla noin 100 kilometriä pohjoiseen Chennain kaupungista Intian itäosassa.

Viime elokuun epäonnesta huolimatta intialaisraketti on osoittautunut hyvin luotettavaksi, joten todennäköisyys laukaisun onnistumiselle nyt perjantaina on varsin suuri.

Seuraavaksi X2 ja paljon satelliitteja lisää

X1 on nimensä mukaisesti vain ensimmäinen Iceyen satelliitti. Toinen koesatelliitti, yllättäen nimeltään Iceye X2 on jo valmiina ja se on tarkoitus lähettää avaruuteen myöhemmin keväällä Falcon 9 -raketilla.

Seuraavat satelliitit lähetetään näillä näkymin kokonaan uudenlaisella, pienten satelliittien laukaisuun tarkoitetulla Vector-kantoraketilla. Iceye ja Vector Space Systems tekivät vuonna 2016 sopimuksen peräti 21 satelliitin laukaisemisesta taivaalle Vector-R -raketeilla Alaskassa olevalta Kodiaksaarelta.

Vector ei ole tehnyt vielä yhtään täysin onnistunutta lentoa, mutta se on eräs lupaavimmista uuden sukupolven pikkuraketeista.

Juttuun on lisätty lisätietoja sitten ensimmäisen julkaisun.