Kiina suoritti eilen Long March-4C (Pitkä Marssi 4C) -kantoraketin laukaisun Taiyuanin laukaisukeskuksesta klo 21.53 Suomen aikaa illalla, mutta raketin kuljettama Gaofen-10 -kaukokartoitussatelliitti ei ilmaantunut kiertoradalle.

Sen sijaan twitterissä julkaistiin kuvia maahan pudonneista kantoraketin osista:

Aivan aluksi kuitenkin varoitus: museoon ei kannata mennä juuri nyt, sillä sen näyttelyt on suljettu remontin vuoksi.

Nettisivujen mukaan työt jatkuvat koko tämän vuoden 2016 ajan, mutta museon yhteydessä oleva laajakangaselokuvateatteri ja planetaario ovat avoinna. Filmejä kannattaa kuitenkin mennä katsomaan mieluummin tiedekeskukseen. 

Vuonna 2012 näyttelyosastot olivat jo hieman väljähtyneitä, mutta silti kiinnostavia. Kenties niitä ei oltu kuin perushuollettu ja täydennelty sitten vuoden 1980, jolloin museo avattiin.

Kuten yleensä tällaisissa museoissa, niissä kerrottiin avaruuslentojen historiasta pääasiassa videoin, seinätauluin ja pienoismallein, kun taas nykypäivästä selittävissä paikoissa oli mukana myös erilaisia esineitäkin. Esimerkiksi avaruussukkulaa esiteltiin täysikokoisen, luonnollisen näköisen sukkulan nokan avulla, ja sen vieressä oli runsaasti erilaisia Yhdysvaltain avaruuslentoihin liittyviä tavaroita.

Erityistä museossa oli osasto, missä pääsi testaamaan itseään erilaisissa astronauttikoulutuslaitteissa – tai sen kaltaisissa vempeleissä. Niissä pääsi pyörimään ja keikkumaan, ja tehtävänä oli samalla esimerkiksi ohjata pientä avaruuskapselia avaruudessa. Toivottavasti uudistetussa museossa tätä puolta on säilytetty ainakin nykylaajuudessaan, sillä vempeleet olivat jännempiä ja todellisempia kuin monissa tiedekeskuksissa.

Peking ei ole suinkaan Kiinan suurin kaupunki, sillä siellä on "vain" noin 21 miljoonaa asukasta. Väkimäärän mukaan laskettuna suurin on Guangzhou, jonka alueella vipeltää yli 44 miljoonaa kiinalaista, mutta kun luokitteluperusteeksi otetaan kaupungin itsensä alueella oleva väkimäärä – ei koko ympäristöä – on suurin kaupunki Shanghai. Lähes 25 miljoonaa ihmistä.

Ja kaupunki kasvaa niin nopeasti, että kun lentoasemalta tulee kaupunkiin ja vertaa maisemaa takaisin lentokentälle mennessä, tuntuu siltä, että tien varrelle on pullahtanut pari kaupunginosaa lisää. 

Kaupunki sinällään on näkemisen arvoinen, sillä historiallisia muistomerkkejä ja muutamia vanhoja taloja lukuun ottamatta se on rakennettu (tai uudistettu) ihan vastikään. Rahasta ei ole ollut nyt pulaa, ja niinpä kuvaruutuja, valoja ja kaikenlaista härpäkettä on joka puolella. Vempeleistä innostunut teknofriikkikin hengästyy Shanghaissa vaeltaessaan.

Siksipä hektistä menoa kannattaa mennä pakoon vaikkapa kaupunkin keskusta-alueen suurimpaan puistoon, Century Parkkiin Pudongissa. Siellä puolestaan hyvä paikka rauhoittumiseen on Shanghain tiede- ja tekniikkamuseo, joka sekin on jättiläinen. Siellä on 65 500 neliömetriä näyttelytilaa, 13 erilaista pysyvien näyttelyiden osastoa ja neljä erilaista elokuvateatteria.

Tai itse asiassa rauhoittuminen onnistuu oikeastaan vain teattereissa (vaikkapa avaruusaiheista IMAX-elokuvaa katsoen) tai vanhaa kiinalaista tiedettä sekä tekniikkaa esittelevässä näyttelyosastossa. Siellä on esillä muun muassa mainio kokoelma erilaisia raketteja, kompassi ja paljon muita keksintöjä, jotka ovat kotoisin Kiinasta.

Muut näyttelyosastot ihmisen sisuksista robottien avaruustutkimukseen ovat hienoja, mutta tyyliltään varsin räiskyviä. Rauhoittujan kannalta tämä ja suuret kiinalaiskoululaisryhmät eivät ole hyvä asia, mutta ellei tätä oteta huomioon, ei osastoja voi kuin kehua. On pianoa soittava robotti, Shenzhou-avaruuskapseli, satelliitteja ja interaktiivisia vempeleitä joka kulmassa.

Kiina selvästi haluaa näyttää parastaan, ja sillä on paljon näytettävääkin. Lisäksi museota kiertäessä käy hyvin selväksi, että Kiina haluaa kouluttaa lapsiaan sellaisiksi, että he ymmärtävät tiedettä ja tekniikkaa – he ymmärtävät, että siinä on tulevaisuus.

Eikä vain tulevaisuus, sillä Kiinan nykyinen hohto perustuu vain siihen. Tässä mielessäkin on suomalaisittain erittäin ikävää huomata taas kerran, että samaan aikaan kun Suomessa tästä kaikesta nipistetään ja ilmapiiri on erittäin tiedevastainen, innostaa Kiina nuorisoaan insinööreiksi ja tutkijoiksi. Kun pelkästään Shanghaissa on siis tuo noin viisi kertaa Suomen väkimäärä, ei pohjoisella maallamme ole paljoakaan sanottavaa kilpailussa idän maita vastaan...

Mutta ilman näitä ajatuksiakin museo on ehdottomasti käynnin väärti. Sinne on myös helppo päästä, sillä museolla on oma metroasemansa:

Sekä kantoraketti että uusi avaruusalus ovat erittäin kiinnostavia, joskaan niiden tulo ei ollut enää yllätys. Kummastakin on ollut runsaasti tietoja etukäteen, vaikka kiinalaiset eivät tiedotakaan toimistaan yhtä avoimesti kuin läntiset avaruustoimijat.

Etenkin uuden kantoraketin onnistunut ensilento on erittäin merkittävä, sillä kaikki Pitkä marssi -nimiset (englanniksi Long March ja kiinaksi länsimaalaisittain Chang Zheng) aiemmat raketit ovat käyttäneet typpitetraoksidia ja hydratsiinia, jotka ovat erittäin myrkyllisiä aineita. Uusi kantoraketti käyttää nestehappea ja kerosiinia, joista ei ole haittaa.

Avaruudessa ihmiselle myrkyllisistä ajoaineista ei ole haittaa, mutta raketteja laukaistaessa niiden vaiheita putoaa maan pinnalle, ja näissä rakettivaiheissa on jäljellä hieman polttoainetta. Lisäksi raketin lentovalmistelut ovat monimutkaisempia, kun tankkauksessa tarvitaan raskaita suojavarusteita. 

Pitkä marssi 7 on keskiraskas kantoraketti, jolla Kiina aikoo korvata nykyisin käytössä olevat Pitkä marssi 2 ja -3 -kantoraketit. Raketti perustuu rakenteeltaan Pitkä marssi 2:een ja siitä voidaan vastaisuudessa tehdä mm. ensimmäiseen vaiheeseen kiinnitettyjen apurakettien määrää muuttamalla raskaampi versio (Pitkä marssi 5) ja kevyempi versio (Pitkä marssi 6). Nyt laukaistu ensimmäinen versio kykenee nostamaan matalalle kiertoradalle Maan ympärillä 5,5 tonnia painavan lastin.

Kiinnostavaa kantoraketissa on myös sen Yuanzheng 1A -niminen ylin vaihe, joka pystyy kiinalaisten mukaan toiminaan 48 tunnin ajan ja käynnistämään moottoriaan useita kertoja. Näin raketti voi kuljettaa lastinsa varsin vaikeallekin kiertoradalle, kuten esimerkiksi kohti toisia planeettoja, tai viedä useamman satelliitin eri kiertoradoille.

Tiangong 1 on ensimmäinen kiinalainen avaruusasema ja olennainen osa maan suunnitelmassa rakentaa suurempi avaruusasema Maata kiertävälle radalle. Sitä on seuraamassa ainakin kaksi muuta samankokoista – noin 7,3 tonnia massaltaan olevaa – moduulia lähivuosina, jotka oli tarkoitus liittää toisiinsa yhdeksi, suureksi asemaksi.

Kolme Shanzhou-avaruusaluksilla lentänyttä miehistöä on vieraillut Tiangong 1:ssä ja näistä viimeisin oli Shenzhou 10 jo kolme vuotta sitten. Nie Haisheng, Zhang Xiaoguang ja Wang Yapin lähtivät asemalle 11. kesäkuuta 2011 ja viipyivät siellä kesäkuun 26. päivään saakka. Heitä ennen Shenzhou 8 -miehistö oli asemalla heti tuoreeltaan vuonna 2011 ja Shenzhou 9 vuonna 2012. 

Kesän 2013 jälkeen asema on toiminut automaattisesti. Siinä on asennettuna koko joukko tutkimuslaitteita ja kameroita, joilla on muun muassa tehty havaintoja maan pinnasta ja meristä.

Yllättäen aikaisemmin tänä vuonna Kiinan tiedotusvälineet kertoivat Tiangong 1:n "tietojenkeruuvaiheen päättyneen" ja avaruusviranomaiset täsmensivät, että radioyhteys asemaan on katkennut. Nähtävästi tämän jälkeen asema ei ole ollut enää hallinnassa.

Nyt havaitsijat ympäri maailmaa ovat huomanneet Tiangong 1:n alkaneen pyöriä. Muun muassa Thomas Dormanin keräämien ja Space.com -sivuston julkaisemien havaintojen mukaan asema pysty enää pitämään aurinkopaneeleitaan suunnattuna Aurinkoon, joka saanee aikaan sen, että sillä ei ole tarpeeksi sähköä normaaliin toimintaan. Vaikka radioyhteys olisi siis ollut vielä olemassa, niin nyt se ei enää toimisi ainakaan jatkuvasti.

Onkin todennäköistä, että Kiina on menettänyt asemansa hallinnan, ja että se tulee putoamaan Maahan hallitsemattomasti. Se, milloin tämä tapahtuu, on vielä epävarmaa – etenkin kun aseman rataa nostettiin juuri joulukuussa korkeammalle, mistä putoaminen kestää kauemmin.

Ilmakehän rippeet vielä satojen kilometrien korkeudessa hidastavat siellä olevien kappaleiden ratanopeutta ja saavat ne putoamaan hitaasti alaspäin. Mitä alemmaksi ne tulevat, sitä nopeammin putoaminen tapahtuu, kunnes lopulta ne syöksyvät Maan ilmakehään. Pienimmät kappaleet tuhoutuvat siinä kokonaan, mutta Tiangongin kokoisesta asemasta tulee selviämään ilman kitkakuumennuksen jälkeen myös kappaleita pinnalle saakka.

Jos putoaminen tapahtuu asuttujen alueiden päällä, kappaleet voivat aiheuttaa vaaraa. Suurin osa maapallosta on kuitenkin merta ja harvaan asuttuja seutuja, joten todennäköisyys sille, että Tiangongin palanen putoaa päähän, on hyvin pieni. Suomessa riskiä ei edes ole, koska asema ei tule radallaan lainkaan Suomen päälle. 

Auringon aktiivisuus vaikuttaa ilmakehän yläosien tiheyteen, joten arviot putoamisen ajankohdasta ovat hyvin epätarkkoja. Tällä haavaa näyttää siltä, että näin tapahtuisi loppuvuodesta 2017 – ellei Kiina saa asemaa hallintaansa, mikä on edelleen mahdollista.

Tämän Kiinan luoteisosassa olevassa Pingtangin maakunnassa sijaitsevan FAST-teleskoopin (kiinaksi 五百米口径球面射电望远镜 ja englanniksi Five-hundred-metre Aperture Spherical Telescope) rakentaminen aloitettiin viisi vuotta sitten kesällä 2011 ja sen suuri 4600 kolmiomaista palasta koostuva peili saadaan valmiiksi näihin aikoihin.

Silloin se nappaa maailman suurimman radioteleskoopin* tittelin nyt sitä pitävältä Arecibon kuuluisalta radioteleskoopilta, mihin verrattuna kiinalaiskorvan odotetaan olevan kolme kertaa herkemmän.

Kokoakin on enemmän, sillä uusi teleskooppi on nimensä mukaisesti läpimitaltaan puoli kilometriä, kun Arecibon antenni on 300 m. Kiinalainen teleskooppi on rakennettu Arecibon tapaan  luontaisesti maanpinnassa olevaan kuoppaan, mihin pallomaisen antennin tekeminen onnistuu kätevästi.

Koska maljamainen antenni on rakennettu kiinteäksi, ei sitä voi kääntää eri puolille taivasta, vaan teleskoopin "katse" kääntymään noin 40° sivuille suoraan ylhäällä olevasta taivaan navasta yläpuolella liikkuvaa vastaanotingondolia liikuttamalla sekä antennin pinnan muodostavia palasia kääntelemällä.

FAST sijaitsee 25° astetta pohjoiseen päiväntasaajasta, joten suuri osa tähtitaivaasta kulkee maapallon pyöriessä teleskoopin havaintokentän läpi, joten se pystyy tekemään havaintoja varsin suuresta osasta taivasta, vaikka se onkin kiinteästi paikallaan.

Kuva: China Daily

* Tarkalleen ottaen kaikkein suurin radioteleskooppi on tämänkin jälkeen Neuvostoliiton aikainen Venäjällä Kaukasusvuoristossa sijaitseva RATAN-600, mutta se on "vain" halkaisijaltaan 576 metriä oleva radioheijastimista tehty rengas. Vaikka sen halkaisija onkin siis suurempi, on sen pinta-ala huomattavasti pienempi.

Tarkalleen ottaen tämä yhden aukon evoluutiosta olevassa kuvassamme täyttävä sisilisko on useampi sellainen, 46 lähes täydellistä luurankoa, jotka löydettiin Kiinasta, Pekingiä ympäröivästä Hebein maakunnassa olevasta, myöhäiseltä jurakaudelta (n. 150 – 160 miljoonaa vuotta sitten) olevasta Tiaojishanin muodostemasta. Alueelta on löytynyt aikaisemminkin paljon erilaisia jurakautisten eläinten jäännöksiä, joten ammoin tuo osa maapalloa on kuhissut elämää – tai siellä vain merkit elämästä ovat säinyneet hyvin.

Joka tapauksessa nämä Qinglongtriton gangouensis -luurangot ovat kiinnostavia siksi, että löytöjen joukossa on paljon eri ikäisiä eläimiä, ja niiden avulla voidaan seurata hyvin sitä, miten ne ovat kehittyneet elämänsä kuluessa. Ne näyttävät mm. säilyttäneen axolotlien tapaan useita lapsuuden ja nuoruusajan piirteitään myös aikuisina ollessaan. Tällaisia ovat esimerkiksi selvästi ulkonevat kidukset.

Päivän kuvana on tänään eläinrata sellaisena kuin kiinalaisastrologit sen ovat hahmottaneet. 

Eläinradaksi sanotaan tähtitaivaalla olevaa ympyrää, jonka kautta Aurinko ja planeetat näyttävät kulkevan vuoden aikana täältä Maasta katsottuna. Viiva kulkee tähtikartalla kaikkiaan 13 erikokoisen tähtikuvion kautta, mutta astrologiassa, siis tähdistä ennustamisessa, taivaankaari on jaettu yksinkertaisesti kahteentoista yhtä suureen osaan, jotka vastaavat 30 asteen kaaria ekliptikalla. Nämä on nimetty jotakuinkin näihin osiin osuvien tähtikuvioiden mukaan: Oinas, Härkä, Kaksonen, Rapu, Leijona, Neitsyt, Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris, Vesimies ja Kalat. 

Mukana on siis muitakin kuin eläimiä, ja se, että Käärmeenkantajan tähdistö ei ole päässyt mukaan, ei ennustamismenoa ole haitannut.

Näin siis täällä länsimaissa, mutta Kiinassa sikäläisessä kalenterissa on sama perusajatus. Sielläkin taivas on jaettu 12 osaan, mutta niiden nimet eivät tule tähdistöistä, vaan  12 eläimeen perustuvasta kiinalaisen astrologian haarasta. Se on varsinaisten astrologisten menetelmien rinnalla elävä kansanomainen selitysmalli, joka käyttää eläinten ominaisuuksia ihmisten luonnehtimiseen.

Jokaisella eläimellä on oma elementtinsä ja yin/yang-määre. Yin-merkki on passiivinen, feminiininen, pehmeä ja rauhallinen. Yang-merkki on aktiivinen, maskuliininen, kova ja liikkuva. Yin ja yang vaikuttavat osaltaan eläimen luonteeseen. Yin-merkkejä voidaan kuvailla introverteiksi ja yang-merkkejä ekstroverteiksi.

Nyt alkaneen apinan vuoden määreet ovat metalli ja yang, eli luvassa on mytologian mukaan dynaaminen, maskuliininen ja metallinkova vuosi. 

Näitä muita kiinalaisen eläinradan eläimiä ovat härkä, tiikeri, jänis, lohikäärme, käärme, hevonen, vuohi, kukko, koira, sika ja rotta. Seuraavaksi on vuorossa kukon vuosi.

Kuhunkin eläinmerkkiin liittyy myös koko joukko muita määreitä ja niitä käytetään myös kuvaamaan kuukausia, päiviä ja jopa tunteja. Esimerkiksi tämän vuoden apinan kuukausi on seitsemäs, sen onnennumerot ovat 1, 7 ja 8 (ja epäonnen numerot 2, 5 ja 9), onnenkukka krysanteemi ja onnenvärit valkoinen, kulta ja sininen. Sen sijaan epäonnen värejä ovat punainen, musta, harmaa ja mustan kahvin väri.

Eikä tässä vielä kaikki!

Apinan onnentunnit ovat 15:00 – 16:59, eli iltapäivä kolmesta viiteen on tänä vuonna paras ja onnellisin ajanjakso.

Apinan vuoteen yhdistetään myös älykkyys, määrätietoisuus, optimistisuus, romanttisuus, sosiaalisuus, itsetietoinen, notkealiikkeisyys, kiinnostuneisuus, yhteisöllisyys ja nopea reagointikyky. Sen sijaan arroganssi, itsekkyys, rauhattomuus ja epäluuloisuus ovat pannassa tänä vuonna. 

Vaikka kyse onkin mytologiasta ja huuhaasta, niin tuon edeltävän toivoisi todella olevan totta!

Kalenterin pohjana siellä on ns. kuukalenteri, jonka mukainen kuukausi on kahden uudenkuun välinen aika. Kuuvuoden alku on toinen uusikuu talvipäivänseisauksen jälkeen, mikä osui siis eiliseen.

Mistä Kiinan eläinmerkit ovat peräisin?

Vanhimmat tunnetut viittaukset eläinnimitysten käyttöön ovat ajalta 200-300 ennen ajanlaskun alkua., mutta niissä eläimistö on osittain erilainen ja niillä kuvataan rikollisten ominaisuuksia.

Nykyinen kiinalaisastrologian eläimistö ja niiden järjestys on hyvin samankaltainen turkkilais-mongolialaisten kansojen vastaavan järjestelmän kanssa. Näitä on käytetty nykymuodossaan astrologisissa tulkinnoissa ensi kerran 600-luvulla, tai ainakin sieltä peräisin olevissa lähteissä on niistä merkintöjä.

Oletetaan, että Intiasta tulleet vaeltavat buddhalaiset munkit joko toivat eläintulkinnat tullessaan tai ainakin edesauttoivat niiden leviämistä ansaitessaan elantonsa ennustamalla tavalliselle kansalle. Vaeltavilla munkeilla ei ollut yleensä niin korkeaa koulutusta, että he olisivat pystyneet tekemään tarkempia astrologisia laskelmia, joten syntymävuoden eläin oli helpoin tapa luokitella ihmiset.

Eläinmerkkien mytologinen alkuperä juontuu todennäköisesti Buddhasta, joka kutsui kaikki eläimet luokseen ollessaan lähdössä maan päältä. Vain kaksitoista eläintä saapui paikalle. Buddha nimitti palkinnoksi 12 vuotta näiden eläinten mukaan ja määräsi ne hoitamaan vuorollaan maan ja sen asukkaiden asioita, kukin kykyjensä ja luonteensa mukaisesti.