Kiinan kuukulkija Yutu, suomeksi "Kuupupu", on nähtävästi sammunut nyt kokonaan, vaikka yli viikko sitten se näytti elonmerkkejä. Kun päivä alkoi jälleen paistaa Yutun ja sen Kuun pinnalle vieneen Chang'e 3:n laskeutumisalueella Sateiden meren luoteiskolkassa, jo kerran kuolleeksi julistettu Yutu lähettikin viestejä ja toiveet sen saamisesta jälleen toimintaan heräsivät.

Nähtävästi kyseessä olivat kuitenkin radioviestit, jotka olivat täynnä virheitä ja sekavaa tietoa, mikä usein on merkki siitä, että avaruusalus ei ole vielä täysin sammunut, mutta ikään kuin kuolinkouristuksissa. Sen jälkeen viestejä ei ole kuulunut, joten erittäin todennäköisesti Yutu on nyt hiipunut.

On mahdollista, että kylmän yön aikana vaurioituneet osat olivat vähän aikaa toimintakunnossa, kun Aurinko alkoi lämmittää, mutta ne rikkoontuivat lopullisesti päivänpaisteen muuttuessa paahtavammaksi ja lämpätilan myös kulkijan sisällä noustessa.

Valitettavasti Kiinasta ei ole kuulunut asian tiimoilta mitään, eikä Chang'e 3:n viimeaikaisista tekemisistä ole kerrottu lainkaan.

Terveisiä siis Kiinaan: odotamme tietoa!

Kerroimme laajasti Yutusta, Chang'e 3:sta ja laskeutumisalueesta joulukuussa julkaistussa artikkelissa.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa kehottaa kaikkia osallistumaan vuosittain järjestettävään GLOBE at Night -havaintokampanjaan, missä kartoitetaan valosaasteen, eli taivaalle siroavan keinovalon määrää eri puolilla maailmaa.

Kampanja on järjestetty vuodesta 2006 lähtien. Siinä ihmisiä pyydetään havaitsemaan taivaalta eri tähtikuvioita ja vertaamaan tulostaan projektin tarjoamiin karttoihin. Kohteena nyt alkuvuonna on iltataivaalla hyvin näkyvä ja helposti tunnistettava Orion. Valosaasteisilla paikkakunnilla tähtiä näkyy vähemmän.

GLOBE at Night -kampanjaan osallistuminen on helppoa, sillä tehtävänä on yksinkertaisesti laskea näkyviä tähtiä. Tarkemmat ohjeet ovat alla, mutta tiivistetysti: mene ulos illalla Auringon jo laskettua hyvä aikaa sitten, anna silmiesi sopeutua pimeään, etsi Orion, vertaa tähtiä karttaan ja laske montako tähteä pystyt näkemään. Kun havaitsijat eri paikkakunnilla eri puolilla maailmaa tekevät samoin ja raportoivat havaintonsa kampanjan verkkosivujen kautta, saadaan koottua kartta maailmanlaajuisesta valosaasteen jakaumasta.

Kartat tulevat kaikkien katsottavaksi ja aiempien vuosien tuloksia voi tarkastella tällä sivulla. Viime vuonna vuonna 2013 projektiin osallistui liki 16 500 havaintoa 89 eri maasta.

Karttojen tekemisen ohella kampanjalla halutaan myös levittää tietoisuutta valosaasteesta ja sen vaikutuksista. Valosaaste paitsi häiritsee tähtitaivaan näkemistä, myös aiheuttaa haittaa ihmisille ja ekosysteemeille. Suomessa valosaastetta tutkii mm. Suomen ympäristökeskus ja tutkimuksen tulokset on koottu Valon varjopuolet -kirjaan (Gaudeamus).

Otsikkokuvassa on astronautti André Kuipersin avaruusasemalta ottama kuva Skandinaviasta ja Suomen eteläosista. Kuvassa näkyy hyvin kuinka laajalle valaistus on levittäytynyt; suuri osa tästä taivaallekin valoa paistavasta valaistuksesta on turhaa.

Tämän vuoden GLOBE at Night kerää tuloksia seuraavilla ajanjaksoilla:

20.-29. tammikuuta (kohdetähtikuviona Orion) - tämä on jo mennyt
19.-28. helmikuuta  (Orion)
21.-30.maaliskuuta (Orion)
20.-29. huhtikuuta (Leijona)
Touko-heinäkuussa koko Suomessa on liian valoisaa havaintojen tekemiseen
15.-24. elokuuta  (Herkules)
15.-24. syyskuuta  (Joutsen)
14.-23. lokakuuta (Pegasus)
12.-21. marraskuuta (Perseus)
11.-20. joulukuuta  (Perseus)

Ohjeet:

1. Etsi havaittava tähtikuvio taivaalta käyttäen apuna vaikkapa planisfääriä, tähtikarttaa tai Globe at Night -sivustoa (englanniksi).

2. Selvitä havaintopaikkasi pituus- ja leveysasteina vaikkapa kännykän navigaattorin tai Google Mapsin avulla.

3. Mene ulos vähintään tunti auringonlaskun jälkeen ja anna silmiesi tottua hämärään. Vältä havaintojen tekoa kun Kuu on noussut, sillä se haittaa kirkkaudellaan taivaan pimeyden arviointia.

4. Vertaa havaitsemaasi tähtikuviota vertailukarttoihin. Montako tähteä näet?

5. Raportoi havaintosi verkkolomakkeella (suomeksi).

Huom! Jos täytät lomaketta ulkosalla esim. älypuhelimella, kannattaa valita kohdan 1. alalaidan "vaihda yönäkymään" -linkkiä. Se muuttaa lomakkeen punertavaksi, jolloin hämäränäkösi ei kärsi.

Teksti on muokattu Ursan julkaisemasta tiedotteesta.

Tammikuun 9. päivänä laukaistu ja kolmea päivää myöhemmin Kansainväliseen avaruusasemaan kiinnittynyt miehittämätön rahtialus Cygnus lähti tänään kotimatkalleen. Samaan tapaan kuin eurooppalainen ATV, Cygnus tulee tuhoutumaan maahanpaluussaan, minkä vuoksi se ohjataan syöksymään ilmakehään eteläisen Tyynen valtameren päällä. Tämä tapahtuu huomenna.

Orbital Sciences -yhtiön tekemä ja sen ohjaama vei asemalle 1261 kiloa rahtia tällä ensimmäisellä rutiininomasella lennollaan. Ennen tätä lentoa Cygnus ja sen avaruuteen vienyt Antares -kantoraketti testattiin syyskuussa 2013, ennen kuin lupa varsinaisten, NASAn tilaamien rahtilentojen aloittamiseen annettiin.

Lennon tunnus on Cygnus CRS Orb-1 ja Orbital -yhtiö on ristinyt tämän aluksen Gordon Fullertoniksi viime vuonna kuolleen astronauttikonkarin mukaan.

Cygnus ei pysty telakoitumaan ja lähtemään asemalta täysin itsenäisesti. Saapuessaan se tulu aseman luokse lähietäisyydelle, minkä jälkeen siitä otetiin kiinni aseman robottikäsivarrella ja se asetti avaruusaseman Harmony-moduulin kohti Maata osoittavaan telakointiporttiin. Samaan tapaan astronautit sulkivat aluksen ja aseman välillä olevat luukut, irrottivat Cygnuksen ja veivät sen robottikäsivarrella turvallisen etäisyyden päähän, mistä alus jatkoi poispäin omin neuvoin.

Avaruusaseman miehistön astronautit Michael Hopkins ja Koichi Wakata käyttivät robottikättä aseman kupolista. Irroitus asemasta tapahtui klo 12:30 Suomen aikaa ja noin klo 13:40 Cygnus irtaantui robottikäden otteesta. Maahan alus syöksyy huomenna keskiviikkona sen jälkeen kun alus on etääntynyt turvalliselle etäisyydelle asemasta. Lennojohto suistaa aluksen kahdella rakettimoottorien poltolla radaltaan tuhoisaan kaareen kohti Maata noin klo 12 Suomen aikaa.

Alus ei suinkaan palaa Maahan tyhjänä: se on täytetty roskilla ja käytöstä poistetuilla tavaroilla, jotka tulevat tuhoutumaan maahanpaluussa. Avaruusaseman huoltamisessa ylimääräisestä tavarasta eroon pääseminen on vaikeampaa kuin uuden tavaran saaminen asemalle, sillä jätteitä ei voida noin vain heittää ulos asemalta avaruuteen. Niistä tulisi vapaasi kiertoradalla lentäessään vaarallista avaruusromua.

Juttua on päivitetty irroittamisen jälkeen ja kuva vaihdettu uuteen.

Suurikokoinen pikkuplaneetta viilettää nyt maanantain ja sunnuntain välisenä Maan ohitse hyvin läheltä. Noin 270 metriä halkaisijaltaan oleva asteroidi 2000 EM26 on lähimmillään vain noin 8,8 Kuun etäisyyden päässä Maasta, mutta törmäysvaaraa ole. Kappale luokitellaan kuitenkin vaaralliseksi, koska sen rata kulkee niin läheltä maapalloa, että joskus tulevaisuudessa se saattaa olla suoralla törmäyskurssilla.

2000 EM26:n nopeus ohituksen aikaan Maan suhteen on noin 12,4 kilometriä sekunnissa.

Noin kolmen jalkapallokentän kokoinen, nopeasti taivaalla liikkuva asteroidi voi näkyä jopa paljain silmin, mutta sitä voi seurata myös Kanarian saarilla sijaitsevan Slooh-teleskoopin avulla netissä. Suora lähetys alkaa klo 4 aamuyöllä Suomen aikaa; Tiedetuubi striimaa lähetyksen alla.

Lähetystä vetää tähtitieteilijä Bob Berman ja Sloohin tekninen johtaja Paul Cox, joiden vieraana on Mark Boslough, asteroidien ja kosmisten törmäysten asiantuntija. Ohjelmassa vastataan myös yleisökysymyksiin, joita voi esittää twitterissä hastagillä #asteroid.

Huom: Tekstiä on päivitetty sunnuntaina klo 12:00.

USSTRATCOM, Yhdysvaltain puolustushallinnon alaisen satelliitteja seuraavan keskuksen mukaan Kosmos-1220 putosi Maahan klo 3:40 Suomen aikaa (± 30 sekuntia) pohjoisen Saudi-Arabian päällä (karkeat koordinaatit 28°N 39°E). Satelliitti on siis syöksynyt alas edellisellä kierroksellaan verrattuna yllä olevaan karttaan, joka perustui lauantaina illalla tehtyyn arvioon.

Ainakaan toistaiseksi Saudi-Arabiasta ja muualta alueelta ei ole tullut silminnäkijähavaintoja tai tietoja löytyneistä osista.

Satelliitteja havaitsevat harrastajat seurasivat Kosmos-1220:n kirkkautta ja rataa aktiivisesti ympäri maailman eilisillan aikana. Useat heistä olivat varautuneet kiikarein, sillä normaalisti satelliittia ei ole nähnyt helposti paljain silmin, mutta satelliitti olikin yllättävän kirkas ja liikkui nopeasti: nämä olivat merkkejä siitä, että se oli jo hyvin matalalla kiertoradalla ja putoamassa alas pian. Se myös saapui useiden havaitsijoiden näkymiin hieman ennustettua aikaisemmin, mikä sekin kertoi lopun olevan lähellä.

Alla olevan kuvasarjan otti Monika Landy-Gyebnar Unkarissa puolenyön jälkeen nyt sunnuntaina. Kuvissa satelliitti on selvästi näkyvissä ja sen kirkaus vaihteli: satelliitti oli jo todennäköisesti pyörimässä kiihvyvällä vauhdilla.

"Hyvää yötä, Maa, hyvää yötä, ihmiskunta", twiittasi kiinalaisten kuukulkija Yutu tammikuun lopussa, kun lennonjohto oli menettänyt toivonsa saada kulkija haluttuun tilaan ennen kuin Kuun kylmä, kaksiviikkoinen yö alkoi. Kuupupuksi kutsutun kulkijan ei uskottu selviävän kylmästä ja pimeästä, joten lennonjohto ennätti jo julkistaa kulkijan kuolleeksi.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Kuupupu on osoittautunut sitkeähenkiseksi: Kiinan tiedotusvälineet kertoivat kulkijan ottaneen yhteyttä maavalvomoon ja myös radioliikennettä seuraavat harrastajat ympäri maailman ovat vahvistaneet Yutun lähettäneen signaaleita.

Kiinan kansallisen uutistoimisto Xinhuan mukaan maavalvomossa ollaan toiveikkaita. "Tilanne on paranemassa, heräämisestä on pieniä merkkejä. Odottakaa lisätietoja."

Kyseessä oli jo toinen Yutu-kulkijan ja sen Kuun pinnalle vieneen Chang'e 3 -laskeutujan yö Kuussa. Ne laskeutuivat Kuun pinnalle 14. joulukuuta ja toimivat normaalisti joulukuun 26. päivään saakka, jolloin ne vaivutettiin horrokseen kohtaamaan kaksi viikkoa kestävän yön. Sen aikana lämpötila laskee noin 180 pakkasasteeseen.

Tärkein ja näkyvin saavutus ennen ensimmäistä yötä oli Yutu-kulkijan liikkeelle saaminen. Se on tämän jälkeen kiertänyt ja kuvannut itse laskeutujan muutaman metrin päästä. Tämän jälkeen se lähti siirtymään kohti etelää. Lopulta se pysäytettiin noin 40 päähän Chang'e:sta.

Kaksikko heräsi normaalisti toiseen päiväänsä ja ne aloittivat toimintansa: Yutu ajoi laskeutujan ympäri ja kauemmaksi, laskeutuja puolestaan otti parempia ja tarkempia kuvia. Kiinalaiset eivät kerro mitä kaikkea toisen päivän aikana tehtiin, mutta kaikki sujui nähtävästi hyvin siihen saakka, kunnes Yutu ei vastannut enää normaalisti ennen toisen yön alkamista. Näin sitä ei pystytty valmistelemaan uneen, vaan se jäi kylmyyden armoille.

Yön aikana kulkijaan ei voitu olla yhteydessä, mutta toiveet heräämisestä eivät olleet korkealla. Nyt maanantaina nähtävästi Yutu ottikin yhteyttä Maahan ja lennonjohto pystyi saamaan sen täyteen hallintaansa – kunnes yhteys katosi kokonaan. Kiinalaiset ennättivät näin julistaa jo Kuupupun kuolleeksi.

Mutta nyt pupu lienee jälleen lennonjohdon ohjauksessa. Tehkäämme kuten Xinhuan haastattelema lennonjohtaja sanoi: odotellaan lisätietoja!

Tiedetuubin edellinen, laajasti Yutusta kertova artikkeli on täällä: Kiinan toinen kuupäivä alkaa.

Ammoisen Neuvostoliiton vuonna 1980 avaruuteen laukaisema sotilassatelliitti Kosmos-1220 on putoamassa hallitsemattomasti Maahan. Venäjän puolustusviranomaisten mukaan (RIA Novostin kertomana) satelliitti putoaa tulevana sunnuntaina radallaan niin alas, että se syöksyy ilmakehään.

Päivitys torstaina aamupäivällä: Tuoreen ennusteen mukaan putoamisajankohta on sunnuntaina 16. helkimuuta klo 04:26 Suomen aikaa. Epävarmuus on kuitenkin edelleen ± 21 tuntia, eli maahanpaluu saattaa tapahtua jo lauantain puolella tai myöhemmin sunnuntaina.

Kolmetonnisesta satelliitista tulee selviämään erittäin todennäköisesti osia Maan pinnalle. Myös suuri osa Suomesta on vaaravyöhykkeessä.

Kyseessä on käytöstä poistettu vakoilusatellitti, jonka tehtävänä oli havaita vihollisen laivaston liikkeitä ja sen radioliikennettä. Satelliitin koosta ja olemuksesta ei ole kerrottu julkisuudessa mitään, mutta koska tiedetään, että satelliitti laukaistiin avaruuteen 4. marraskuuta 1980 Tsyklon-2 -raketilla, ei sen massa voi olla enempää kuin noin kolme tonnia.

Viime vuoden lopussa uutisissa ollut GOCE-satelliitti oli massaltaan "vain" noin tonnin, ja siitä selvisi maahanpaluun aikana tapahtuvasta ilmakehän kitkakuumennuksesta pinnalle saakka suuria osia. GOCE putosi alas lopulta mereen Falkland-saarten luona ilman vahinkoja. Nyt kyseessä on siis arviolta kolme kertaa massiivisempi satelliitti, joten siitä tulee selviämään Maan pinnalle saakka enemmän ja painavampia osia. Saatavilla olevien tietojen mukaan satelliitissa ei ole mukana vaarallisia aineita.

Koska Kosmos-1220:n radan kaltevuus päiväntasaajan suhteen on 64,9°, kulkee satelliitti myös eteläisen Suomen päältä. Periaatteessa se voi pudota minne vain maapallolla Oulun ja Etelä-Amerikan eteläkärjen väliselle alueelle, joten suurin osa maailman väestöstä on vaaravyöhykkeellä. Tosin suurin osa tämän alueen pinta-alasta on meren peitossa, joten tässäkin tapauksessa on todennäköisintä, että satelliitti ja sen maahanpaluusta selviävät osat tulevat putoamaan mereen. Kaikkein todennäköisin paikka on Tyyni valtameri.

Tällä hetkellä (torstaina aamupäivällä) satelliitti kiertää Maan kerran 89 minuutissa radalla, jonka läheisin piste on 227 km:n korkeudessa ja korkein piste on 232 km:n korkeudessa. Se putoaa alaspäin kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa ja saavuttaa kriittisen korkeuden (mataluuden) näillä näkymin siis sunnuntaina 16. helmikuuta. Mitä alempana satelliitti on, sitä nopeammin se putoaa alaspäin. Kun korkeus on hieman yli 100 km, alkaa satelliitti hajota osiin ja pudota yhä jyrkemmässä kulmassa alaspäin.

Tarkaan putoamisajankohtaan vaikuttaa useita tekijöitä, muun muassa Auringon aktiivisuus, joka muuttaa ilmakehän ylimpien osien tiheyttä: mitä tiheämpää hyvin harva ilma noin 100 km:n korkeudessa on, sitä nopeammin satellitti putoaa alas.

Satelliitin reaaliaikaisen paikan voi nähdä mm. Satview-sivustolta, tosin mitä lähempänä maahanputoaminen on, sitä epäluotettavammaksi tämäkin seuranta käy, koska laskelmat perustuvat silloin nopeasti muuttuviin ja siten vanheneisiin ratatietoihin.

Tämänhetkisen ratalaskelman mukaan Kosmos-1220 ylittää eteläisen Suomen sunnuntaina kuusi kertaa (n. klo 01:02, 02:34, 04:07, 20:14, 21:46 ja 23:18), mutta nämä ajat tulevat vielä muuttumaan.

Tiedetuubi seuraa tilannetta ja palaa asiaan lähipäivinä. Tätä juttua on päivitetty ratatietojen ja putoamisennusteen tuoreilla tiedoilla torstaina 13.2.  klo 11.

Sen havaintolaitteita on säädetty ja kalibroitu, ja yllä on eräs viimeisimmistä testikuvista: siinä on Suuressa Magellanin pilvessä oleva nuori tähtijoukko NGC1818. Kuvassa pohjoinen on kuvassa ylhäällä ja itä vasemmalla, kuvan leveys on alle asteen kymmenesosa.

Gaia on siis erittäin hyvässä kunnossa ja aloittaa pian rutiininomaiset havaintonsa. Tämä tarkoittaa pitkään valmistellun työrupeaman alkamista myös tähtitieteilijöille, jotka kästtelevät havaintoja lähes reaaliajassa. Eräs näistä käsittelypaikoista on Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella, tähtitieteen professori Karri Muinosen työryhmässä. Heidän kiikarissaan ovat asteroidit.

Gaian urakkana on tuottaa viiden vuoden ajan uutta tietoa galaksimme rakenteesta, muodostumisesta ja kehityksestä. Sen avulla määritellään yli miljardin tähden tarkka sijainti ja etäisyys toisistaan. Tämä on noin prosentti Linnunradan tähdistä.

Odotettavissa on tähän asti kattavin ja tarkin kolmiulotteinen kartta Linnunradasta. Kartan julkaisua saa kuitenkin odottaa vuoteen 2022, sillä kuvaamisen jälkeen havaintoaineiston käsittely vie vielä hyvän aikaa.

Gaia katselee aurinkokuntaa 1,5 miljoonan kilometrin päässä Maasta, niin sanotussa L2-pisteessä. Sieltä se pystyy havaitsemaan maanpäällisiä teleskooppeja paremmin mm.  aiemmin havaitsemattomia kohteita, esimerkiksi uusia asteroideja. Niitä odotetaan löytyvän tuhansia. Lisäksi Gaia voi löytää toisia tähtiä kiertäviä planeettoja, jopa kokonaisia planeettakuntia.

Helsinki huolehtii asteroideista

Helsingin yliopiston fysiikan laitos vastaa Gaian löytämien tunnistamattomien asteroidien alustavasta radanmäärityksestä.

"Gaia havainnoi yli 300 000 Aurinkokunnan asteroidia", Muinonen kertoo. "Viiden vuoden aikana kertyneestä havaintoaineistosta voidaan johtaa muoto- ja pyörimismalleja vähintään kymmenille tuhansille asteroideille. Massoja voidaan johtaa vähintään sadoille asteroideille, ja havainnoitujen asteroidien radat voidaan ennustaa tarkasti satakunta vuotta eteenpäin.#

Radanmäärityksen jälkeen lähiasteroideja jamuita erityisen kiinnostavia kohteita voidaan seurata kaukoputkilla maan päällä.

Tiedetuubin Gaia-artikkelit ovat kaikki osoitteessa www.tiedetuubi.fi/gaia ja joulukuussa julkaistu Karri Muinosen haastattelu on täällä.

Tämä artikkeli perustuu Helsingin Yliopiston tiedotteeseen Tulossa on tarkka kolmiulotteinen maisema Linnunradasta.

Saksan Darmstadtissa sijaitsevassa ESAn avaruusoperaatiokeskuksessa (European Space Operations Centre eli ESOC) – ja lukemattomien nettiyhteyksien äärellä ympäri maailmaa – istuttiin tukevasti tuolien etureunoilla, kun kaikki odottivat suurella näyttötaululla väräjävään käppyrään ilmestyvää piikkiä: Rosetta oli soittamassa kotiin.

Kello 20.17 Suomen aikaa hartaasti odotettu signaali saapui ja lennonjohto puhkesi riemunhuutoihin: Rosetta oli herännyt! Lennonvalvojien ryhmää johtava Andrea Accomazzo tiivisti tuoreeltaan monien tuntemukset: "Tämä oli elämäni pisin tunti."

Onnea Rosetta! Onnea ESA!