Päivälleen 169 vuotta sitten brittiastronomi William Lassell löysi Neptunuksen suurimman kuun, joka myöhemmin sai nimekseen Triton. Uutinen on siis jo vanhentunut, mutta aikoinaan löytö oli hyvin tuore: Neptunus oli löytynyt vasta 17 päivää aikaisemmin.

Saksalainen Johann Galle oli bongannut 23. syyskuuta kaukaisimman planeetan, jonka paikan olivat laskeneet sekä ranskalainen Urbain Le Verrier että englantilainen John Couch Adams – Gallella tosin oli käytössään vain Le Verrierin laskelmien tulokset.

Lassell oli liikemies ja olutpanimon omistaja, joka saattoi menestyksekkään liiketoimintansa ansiosta rakentaa oman tähtitornin ja keskittyä tähtitieteeseen. Hänellä oli 61-senttinen kaukoputki, jolla löysi Tritonin lisäksi myös Saturnuksen Hyperion-kuun ja kaksi Uranuksen kiertolaista, Arielin ja Umbrielin.

Lassellin löytö nimettiin vasta 1880, jolloin ranskalainen Camille Flammarion ehdotti Triton-nimeä. Se ei kuitenkaan vakiintunut heti, vaan vasta 1900-luvun puolivälissä, kun Neptunukselta löydettiin toinen kuu, Nereid. 

Triton tunnettiin vain himmeänä valopisteenä aina vuoteen 1989 saakka, jolloin Voyager 2 -luotain kiisi Neptunuksen ohitse. Jättiläisplaneetan suurin kuu osoittautui hieman arvioitua pienemmäksi, mutta se on 2 700 kilometrin läpimitallaan silti Aurinkokunnan seitsemänneksi kookkain kuu.

Triton on ainoa planeettojen suurista kuista, joka on takaperoisella radalla. Sen kiertoliike on siis vastakkainen planeetan pyörimisliikkeen kanssa. Radan omalaatuisuudesta on päätelty, että Triton saattaa olla Kuiperin vyöhykkeeltä peräisin oleva kääpiöplaneetta, jonka Neptunus on vetovoimallaan siepannut. 

Kuun alkuperään viittaa myös sen geologinen aktiivisuus, jonka osalta se muistuttaa jossain määrin Plutoa. Myös Tritonin pinta on melko nuorta ja siellä on geysireitä, joista purkautuu hyistä typpeä.