Tänään vuonna 1959, siis täsmälleen 54 vuotta sitten, esiteltiin eräs autoilun historian merkittävimmistä autoista: Mini, eli Morris Mini-Minor. Se oli British Motor Corporation -yhtiön uudentyyppinen pienauto, missä tilankäyttö oli pyritty optimoimaan ja jonka hinta oli pyritty saamaan mahdollisimman alas. Se oli vain kolme metriä pitkä, mutta siihen mahtui silti neljä matkustajaa (vähäisine) matkatavaroineen. Auton moottori oli sijoitettu eteen mullistavasti vinottain, ei pitkittäin, jolloin sen voimansiirto, vaihteisto ja kytkin eivät pidentäneet turhaan auton nokkaa. Osin tämän seurauksena auton törmäysturvallisuus oli huonompi kuin muiden samanaikaisten autojen, joilla niilläkään se ei ollut erityisen hyvä.

Autossa oli erillisjousitus ja se oli varsin tehokas sekä polttoainetaloudellinen. Moottori oli aluksi 0,9-litrainen, mutta myöhemmissä versioissa oli myös 1,2 litraa sylinteritilavuudeltaan ollut moottorivaihtoehto. Mini kiihtyi nopeasti, kääntösäde oli pieni ja se oli helppo parkkeerata (verrattuna muihin saman ajan autoihin).

Minin suunnitteli Alec Issigonis, joka myöhemmin myös aateloitiin, osittain Minin saavuttaman suosion ansiosta. "Kun suunnittelet uutta autoa, niin älä koskaan, koskaan, kopioi kilpailijoitasi", sanoi Sir Alec Minin suunnittelusta.

Autosta tehtiin viiden vuosikymmenen aikana seitsemän alaversiota, joista oli toki useita alatyyppejä. Suosionsa huipulla Mini oli 1960- ja 1970-lukujen vaiheessa, ja se menetti asemansa Brittein saarten kymmenen myydyimmän auton listalla vasta vuonna 1981. Sen valmistus lopetettiin vuonna 1996; BMW:n valmistama Uusi Mini - jonka muotoilussa on viitteitä alkuperäisestä Ministä, jonka nostalgialla se ratsastaa - tuli tuotantoon vuonna 2001 ja sen valmistus jatkuu edelleen.

Vuosien varrella alkuperäistä Miniä valmistettiin Birminghamissa ja Cowleyssä Englannissa, Espanjassa, Belgiassa, Chilessä, Portugalissa, Etelä-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa ja Jugoslaviassa.

Suomessa Mini-henkeä pitää yllä Suomen Mini-Klubi.