Näinä päivinä vuonna 1906 Berliinissä oli koolla kansainvälinen radiotelegraafinen kokous, ja juuri tänään siellä päätettiin ottaa yleiseksi, kansainväliseksi hätäsignaaliksi lyhenne SOS. Morsekoodilla se on yksinkertaisesti piste - piste - piste - viiva - viiva - viiva - piste - piste - piste.
Yleensä lyhenteen kerrotaan tulevan sanoista Save Our Souls ("pelastakaa sielumme") tai Save Our Ship ("pelastakaa laivamme"), mutta kirjaimien todellinen alkuperä on tylsä: saksalaiset olivat ottaneet sen itse käyttöön siksi, että se on helppo muistaa ja sen tunnistaa häiriöisestäkin radioliikenteestä, ja heidän ehdotuksestaan se otettiin kansainväliseen käyttöön. Puhuttuna kirjaimet erottuvat toisistaan selkeästi. Sen pystyy morsettamisen lisäksi lähettämään hyvin viestilampuilla. Jopa henkilöt, jotka eivät ole koskaan sähköttäneet, pystyvät niin lähettämään kuin vastaanottamaankin SOS-viestin. Jälkikäteen kirjaimille on sitten keksitty useita merkityksiä.
Aikaisemmin kaikkien tunnustamaa hätäkoodia ei ollut, mutta yleisimmin käytössä oli Marconi-yhtiön käyttöön ottama radioliikenteen hätäsignaali CQD, mikä merkitsi yksinkertaisesti "Huomio kaikki asemat! Kiireellinen viesti!". Sille luonnollisesti keskittiin myös selityksiä, joista yleisin oli Come Quickly – Danger ("tulkaa pian – vaara")
Ensimmäisenä uutta merkkiä SOS käytti tositilanteessa Cunard-yhtiön matkustajalaiva SS Slavonia haaksirikkoutuessaan Azoreilla 10. kesäkuuta 1909 (kuvassa). Se ei siis ollut Titanic, vaikka niin yleensä väitetään.
Radioliikenteen ja lennätintekniikan historian nettisivu The Telegraph Office on tehnyt hätäsignaaleista mainion artikkelin "'SOS,' 'CQD' and the History of Maritime Distress Calls".
