Maailman pisin reittilento laskeutui - 18 tuntia ja 25 minuuttia lentokoneessa

Airbus A350-900 ULR

Singapore airlines -lentoyhtiö aloitti tänään uudelleen maailman pisimmän säännöllisen ilman välipysähdystä lennettävän reitin: lento Singaporesta New Yorkiin kestää noin 18 tuntia, paluulento tuulien vuoksi hieman pitempään.

Lento SQ21 Singaporen ja New Yorkin (tarkkaan ottaen New Jerseyn puolella olevan Newarkin lentoaseman) välillä oli pitkään maailman pisin välilaskuton reittilento. Sitä lennettiin nelimoottorisella Airbus A340-500 -lentokoneella, mutta polttoaineen kohonnut hinta ja kalliiden lippujen vähentynyt kysyntä sai aikaan sen, että reitti lopetettiin vuonna 2013.

Nyt se aloitettiin uudelleen, tällä kertaa koneena on tuliterä kaksimoottorinen A350. Eilisen puolella Suomen aikaa matkaan lähtenyt lento saapui perille puolenpäivän aikaan, klo 5.24 paikallista aikaa (kuusi minuuttia etuajassa!).

Kyseessä on koneen ULR-erikoisversio; Ultra Long Range -versiossa on pieniä muutoksia normaalistikin polttoainepihiin perusversioon verrattuna, joista olennaisin on suurempi polttoainekapasiteetti. Tämän A350-900:n tankkeihin mahtuu 24 000 litraa enemmän kerosiinia kuin esimerkiksi Finnairin käyttämissä koneissa.

Lisälöpön avulla kone pystyy lentämään liki 18 000 kilometriä pitkiä lentoja, jotka kestävät yli 20 tuntia. Kone voi siis sinnitellä ilmassa lähes vuorokauden!

Koneen lentämä matka oli 15 345 km ja tämä reitin uudelleenavauslento kesti 17 tuntia ja 22 minuuttia.

Sen aikana kone käytti 101,4 tonnia polttoainetta, ja laskeutuessa jäljellä tankeissa oli 10 tonnia kerosiinia. Tämä vastaa hieman alle kahden tunnin lentoa, eli kone olisi voinut lentää vielä pitempäänkin.

Matkustajat olivat toki koneessa pitempään, sillä koneen ns. blokkiaika oli 18 tuntia ja 25 minuuttia. Jos tuulet ovat epäsuotuisia, voi tämä aika lähennellä joskus 20 tuntia.

Jotta koneessa olisi mukavaa näin pitkän aikaa, ei tällä lennolla ole lainkaan tavallista turistiluokkaa, vaan koneessa on vain hieman parempia ja tilavampia premium economy -istuimia, liikematkustusluokka ja ykkösluokka. Niillä paikoilla mennessä tilaa on enemmän ja tarjoilu on sen verran hyvää, että matka saattaa jopa loppua kesken.

Ympäristönäkökulmasta pitkät lennot eivät kuitenkaan ole välttämättä hyviä, koska koneessa on tavallista vähemmän matkustajia. Lennon aikana kone tuotti 315 tonnia hiilidioksidia, joten matkustajaa kohden (150 tällä lennolla) tämä tekee 2,1 tonnia.

Määrä on kohtalaisen suuri, koska polttoainetta käytetään pääasiassa myöhemmin lennolla tarvittavan polttoaineen kuljettamiseen. Vaikka reittilennossa polttoaineenkulutus – ja päästöt – ovat pienimpiä, olisi näin pitkällä lennolla välilaskun tekeminen parempi ratkaisu.

Olennaista pitkissä lennoissa on kuitenkin se, että matkustajat pääsevät perille välilaskutta, eli niin nopeasti kuin nykykoneilla on mahdollista. Koska uudet kaksimoottorikoneet Airbusilta ja Boeingilta tekevät yhä pitemmät lennot mahdollisiksi, ovat monet lentoyhtiöt avaamassa yhä enemmän hyvin pitkiä reittilentoja.

Eurooppalaisesta näkökulmasta klassisin pitkä lentomatka on Australian ja Lontoon välinen yhteys. Australialainen lentoyhtiö Qantas avasi keväällä ensimmäisen säännöllisen reitin Australiasta Lontooseen uudella Boeing 787 Dreamliner -koneella, joskaan edes sen suorituskyky ei riitä rutiininomaiseen liikennöintiin Sydneystä Lontooseen. Siksi lento lähtee Australian länsirannalta Perthistä.

Tämä lento on noin 14500 kilometriä pitkä ja lentoaika sillä on tyypillisesti 17 tuntia ja 20 minuuttia. Toiseen suuntaan matka on sama, mutta matka-aika lyhyempi, koska tyypillisestä itään lennettäessä tuulet puhaltavat koneen pikemmin perille.

Sydneystä Lontooseen oleva reitti olisi arviolta 17 000 kilometriä pitkä ja se sillä lentoaika olisi yli 18 tuntia. Teoriassa Singaporen Airlinesin ennätyslennolla nyt käyttämä Airbus A350-900ULR voisi lentää jo reittiä, mutta koska se olisi juuri ja juuri suorituskyvyn rajoilla, toisivat pienetkin lisätuulet ja muut tekijät säännönmukaisesti lennettävälle yhteydelle niin paljon lisäriskejä, että sitä ei kannata vielä aloittaa.

Qantas onkin usuttanut lentokoneenvalmistajia tekemään koneistaan vielä hieman pitemmälle lentäviä versioita, jotta niillä tämä klassikkoreitti voitaisiin aloittaa. Airbus voisi tehdä tuollaisen koneen puristamalla A350:sta polttoainepihimmän version ja lisäämällä siihen vielä enemmän polttoainetankkeja, ja Boeingin uusi, vuonna 2022 liikenteeseen tuleva 777-8X voisi myös toimia pohjana tällaiselle superpitkänmatkan koneelle.

Hankkeen nimi on Project Sunrise, koska tällä lennolla matkustajat näkisivät aina Auringon nousevan jossain lennon vaiheessa.

Nimellä on myös historiallinen ulottuvuutensa: maailman ensimmäinen pitkä matkustajalento oli Qantasin Toisen maailmansodan aikana operoima "The Double Sunrise" -reitti Pertin ja Sri Lankan (silloin se oli vielä Ceylon) välillä. 5 600 kilometriä pitkä reitti lennettiin kerran viikossa Consolidated Catalina -vesilentokoneella ja se kesti 27 - 33 tuntia tilanteesta riippuen.

Sään lisäksi epävarmuutta reittiin toi se, että se kulki japanilaisten hallussa olleiden alueiden yli, jolloin kone lensi pimeässä. Matkan aikana nähtiin kaksi auringonnousua, mistä reitti sai nimensä. Eräs lennoista on edelleen ennätyksellinen: kone oli ilmassa peräti 32 tuntia ja 9 minuuttia.

Voi olla, että mukavuus koneessa ei ollut ihan samaa luokkaa kuin nyt Singapore Airlinesin nykyennätyslennolla.

Piste maailman pisimmälle lennolle

SIA A340-500 nousee lentoon. Kuva: Airbus

Maailman pisin non-stop -lentoreitti oli tähän sunnuntaihin saakka Singapore Airlinesin lento New Yorkin Newarkin lentoaseman ja Singaporen välillä. Lento SQ21 oli pituudeltaan 15 343 kilometriä ja kesti tyypillisesti 18,5 tuntia.

Tästä eteenpäin pisin lentoreitti on 15 tuntia ja 25 minuuttia kestävä Qantas-yhtiön lento Sydneystä Dallasiin, Texasiin.

Suurin syy 18-tuntisen lennon lopettamiseen on sen pituus. Vaikka suora lento säästää muutaman tunnin verrattuna matkan lentämiseen välilaskun kanssa, on erittäin pitkällä lennolla monta hintaa ja epämukavuutta lisäävää tekijää. Ensinnäkin polttoainekustannukset ovat olennaisesti suuremmat, koska lennon lopussa kuljetettavaa polttoainetta varten koneen pitää kantaa enemmän polttoainetta heti alusta alkaen, joten viimeisille lennolla käytettäville litroille tulee varsin kova hinta. Laskelmien mukaan taloudellisesti edullisinta on tehdä välilasku 7-8 tunnin lennon jälkeen, eli jotakuinkin puolivälissä ennätyspitkää lentoa.

Yleensä koneeseen tankattiin lentoa varten 222 000 litraa polttoainetta, mikä oli yli kymmenen kertaa matkustajien ja rahdin massa.

Toiseksi reitillä käytettävä kone oli Airbus A340:n lyhyt, pitkälle lentävä versio A340-500, mihin mahtuu mukaan normaaleita pitkänmatkankoneita vähemmän matkustajia. Singapore Airlines oli siksi laskenut, että reittiä kannatti lentää vain liikematkustusluokan lippuhinnalla ja siksi koneisiin oli asennettu vain sata business-penkkiä. Heitä varten oli 14 lentoemäntää/stuerttia ja kuusi lentäjää, eli triplamiehitys, koska vuoroa piti vaihtaa kahdesti lennon aikana.

Taloudellisesti kenties oli järkevää lentää pitkää reittiä vain sadan matkustajan kanssa, mutta ekologisesti lennot olivat aivan omassa haitallisuusluokassaan. Nyt ne eivät olleet enää taloudellisiakaan, joten reitistä luovuttiin.

Kolmas olennainen asia oli matkustusmukavuus. Vaikka lennolla oli vain mukavia ja leveitä, makuuasentoon taipuvia istuimia, on yli 18 tunnin yhtäjaksoinen lento suuri ponnistus myös matkustajille. Kokemusten lisäksi tutkimukset kertovat, että paitsi polttoainetaloudellisuuden, niin myös lentomukavuuden kannalta 7-9 tuntiset lennot ovat parhaimpia.

Jos siis lennetään pitkälle, on parasta tehdä välillä pysähdys – on kyse sitten jaloittelusta tai tankkaamisesta.

Viimeinen tekijä huippupitkän lennon lopettamiselle oli Airbusin edullinen tarjous ostaa A340-koneet takaisin uusiin koneisiin vaihdettaessa. Suurin osa matkustajistakin tyytyy varmasti mieluummin lentämään pari tuntia pitempään jättijumbo A380:n kyydissä ja tekemään välilaskun Frankfurtissa yhden tuskastuttavan pitkän A340-matkan sijaan.

Uudet lentokoneet, kuten Airbusin A380 ja A350 sekä Boeingin 777 ja 787, ovat noin 25% polttoainetaloudellisempia kuin A340-500. Jo nyt lentävistä koneista Boeing 777-200LR pystyisi taittamaan yhtä pitkiä lentoja kuin A340-500, mutta näin pitkään kestäviin lentoihin tuskin on paluuta vähään aikaan. Aikanaan, kun yliääni- tai hypernopeuskoneet tulevat käyttöön, voi maapallon toiselle puolellekin suhauttaa muutamassa tunnissa. Silloin on hyvä muistella Singapore Airlinesin legendaarista lentoa 21 ja sen loppua nyt marraskuun 24. päivä vuonna 2013.

Päivitys 28. kesäkuuta 2018:

Useat yhtiöt suunnittelevat nyt uusia, superpitkiä lentoja Boeing 787- ja Airbus A350 -lentokoneilla lennettäväksi. Palaamme näihin lähiaikoina tarkemmin, mutta tärkein jo nyt: ensi lokakuusta alkaen Singapore Airlines jatkaa tätä jutussakin mainittua lentoa New Yorkiin. Airbus A350-900ULR lentää matkan keskimäärin 18 tunnissa ja 45 minuutissa.

Pisin lento nyt (kesäkuussa 2018) on Qatar Airwaysin reitti Aucklandin ja Dohan välillä. 14 535 km pitkä lento Boeing 777-200LR -koneella kestää pisimmillään 18 tuntia 20 minuuttia.