diplodocus

Kaksi outoa dinoa

La, 05/17/2014 - 13:16 Jari Mäkinen
Alamosaurus

Argentiinalaiset paleontologit ovat kertoneet viime päivinä kahdesta, omalla tavallaan jännittävästä dinosauruslöydöstä. Toinen on suurin koskaan päivänvaloon tullut sauropodin fossiili ja toinen pienikokoinen diplodocus, joka heiluttaa puolestaan kuvaamme siitä miten dinot kuolivat aikanaan sukupuuttoon.

Sauropodi oli aikanaan noin 40 metriä pitkä kasvissyöjä, ja sen hyvin säilyneet jäänteet löydettiin sattumalta viime vuonna maalaiskylästä Chubutin seudulta Patagoniasta noin 1300 kilometrin päässä Buenos Airesista.

"Tämä on suurin koskaan löydetty dinosaurusfossiili", hehkutti Ruben Cuneo, Trelewin paleontologisen museon johtaja eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa. "Lisäksi tämä on parhaiten säilynyt tämän tyyppinen dinosaurus koko maailmassa."

Diplodocuksesta kerrottiin puolestaan torstaina PLOS ONE -julkaisussa ilmestyneessä artikkelissa. Neuquénin alueelta löydetty fossiili kuului selvästi dinolle, joka eli miljoonia vuosia oletetun joukkotuhon jälkeen. Lisäksi se on myös ensimmäinen Argentiinasta löydetty diplodocus-lajin dinosaurus. Aiemmat löydöt on tehty pohjoisemmasta Amerikasta ja Afrikasta, ja nyt näyttääkin siltä, että eläimet vaelsivat pohjoisesta kohti etelää vielä miljoonia vuosia sen jälkeen, kun massakato oli alkanut.

Nähtävästi myös nämä diplodocukset kehittyivät erikseen muista dinosauruksista jo ennen kuin maapallon mantereet alkoivat etääntyä toisistaan. Tutkijat onnistuivat selvittämään tämän yhdeksänmetrisen yksilön muista erilaiseksi sen selkärangan kahdeksasta nikamasta ja sille annettiin tutkijoiden mielestä kuvaava latinankielinen nimi "leinkupal laticauda.", eli "kadonnut pitkäpyrstöinen laji". Nimen alkuosa tulee paikallisen mapuche-intiaanien kielestä ja loppu latinasta.

Eteläisestä Argentiinasta on löytynyt runsaasti dinosaurusten fossiileja ja kyseinen alue on erityisesti hyvin tunnettu viimeaikaisista löydöistä. Otsikkokuvassa on piirros löytyneen sauropodin kaltaisesta, Pohjois-Amerikassa eläneestä alamosauruksesta. Alla olevassa kuvassa suuri argentiinalaisdino on jotakuinkin toiseksi suurimman vihreän dinosauruksen kokoinen.

Suurimmat dinot olivat kasvissyöjiä

Nyt löydetty sauropodi eli noin 90 miljoonaa vuotta sitten ja oli eläessään yli sata tonnia painava. Kyseessä on jättimäinen kasvinsyöjädinosaurus, joka yhdessä apatosauruksen (eli brontosauruksen), brachiosauruksen ja diplodocuksen kanssa olivat suurimpia koskaan Maan päällä eläneitä eläimiä.

Mahdollisesti vieläkin suurempi dino on ollut olemassa, mutta siitä on hyvin vähän tietoja: samaan kasvissyöjäsukuun kuulunut Bruhathkayosaurus on saattanut painaa jopa yli 200 tonnia ja olla yli 80 metriä nenännokasta hännänpäähän.

Vertailun vuoksi voi muistaa, että suurin tällä hetkellä elävä maaeläin on savanninnorsu, joka voi olla massaltaan noin 10 tonnia.

Miten ja milloin dinosaurukset kuolivat?

Nyt tehdyt dinolöydöt ovat eri aikakausilta: jättimäinen sauropodifossiili on noin 90 miljoonaa vuotta vanha ja pikkudiplodocus eli vielä noin 140 miljoonaa vuotta sitten. Maapallon geologisella aikajanalla ne osuvat niin sanotun jurakauden loppuun ja myöhäiselle liitukaudelle.

Jurakausi noin 206–144 miljoonaa vuotta sitten ja se oli ensimmäinen dinosaurusten kukoistuskausista. Silloin kehittyi valtavia nelijalkaisia kasvinsyöjäliskoja (kuten nyt löytynyt diplodocus) ja kaksijalkaisia petoliskoja, jotka liikkuivat jättimanner Pangealla sen eri osiin. Pangea kuitenkin hajosi kaudella vähitellen mannerliikunnoissa kahteen osaan, Lauraasiaan ja Gondwanaan, mikä eristi kasveja ja eläimiä toisistaan ja synnytti vähitellen täysin toiststaan riippumattomasti kehittyviä lajeja.

Kaudella oli nykyistä lämpimämpää ja laajoja trooppisia metsiä sekä aavikoita. Mantereet olivat myös eri paikoissa maapallon pinnalla, ja siten esimerkiksi nyt kuivassa Australiassa (joka oli Pangean eleläosassa nykyisen Etelemantereen eteläpuolella) oli tuolloin kuumaa ja kosteaa. Pohjoinen Lauraasia ja eteläinen Gondwana alkoivat edelleen hajota jurakauden keskivaiheilla noin 167 miljoonaa vuotta sitten. Esimerkiksi Australia, Antarktis ja muut itäiset osat irtosivat Afrikasta.

Nisäkkäät olivat tällä kaudella enimmäkseen pienikokoisia ja elivät dinosaurusten varjossa. Merissä eli kalaliskoja ja joutsenliskoja ja muun muassa simpukkamaisia brakiopodeja, kotiloita ja muita nilviäisiä ja luukaloja. Elämän kannalta aikaa rajaavat sen alussa ollut suuri joukkosukupuutto ja lopussa ilmaston viilenemisen aikaan saama pieni sukupuuttoaalto.

Sitä seurannut liitukausi päättyi omalaatuiseen aikaan noin 99 – 65 miljoonaa vuotta sitten. Sen päätteeksi tapahtui dinosaurusten suuri joukkotuho ja sen aikana noin 90 miljoonaa vuotta sitten saavutettiin kauden lämpimin jakso, joka johtui todennäköisesti tulivuorenpurkausten ilmakehään päästämistä kasvihuonekaasuista.

Dinosaurusten määrä alkoi supistua jo ennen joukkosukupuuttoa noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mutta tuolloin suuren asteroidin iskeydyttyä maapalloon Jukatanin niemimaan kohdalle käynnistyi eräs totaalisimmista joukkotuhoista planeettamme lähihistoriassa. Törmäysräjähdys levitti kuumaa kaasua ympärilleen myrskytuulen voimalla. Puita kaatava paineaalto, hyökyaallot ja kuuman kiven sade olivat tappavia törmäyskohdan lähellä. Voimakas maanjäristys mylläsi maata ja aiheutti suuria maanvyöryjä. Kuumat kiviheitteet ja kuuma törmäyskaasu nostivat suuria tulipaloja.

Törmäyksen nostama pöly ja kemikaalit pimensivät Auringon. Merissä kuoli yhteyttävä plankton vähäksi aikaa, mikä tappoi monet planktonia syövät nilviäiset ja nilviäisiä syövät meriliskot. Monet syvänmeren eliöt, sammakkoeläimet ja kaikkiruokaiset sekä hajottajat selvisivät hengissä. Maakasvit kuolivat laajoilla alueilla, mikä tappoi muista törmäystuhoista hengissä selvinneitä kasvinsyöjäeläimiä. Tämän takia kasvinsyöjiä syövät petodinosaurukset kuolivat.

Lopulta kaikki dinosaurukset maalta, mereltä ja ilmasta kuolivat; merien joutsenliskot, kalaliskot ja lentoliskot, sekä suuret maaeläimet kuolivat. Juuri mikään metriä pidempi ja yli 30 kg painoinen maaeläin ei selvinnyt hengissä tuhosta. Samoin merien planktonista hävisi 90 %. Maan biomassasta tuhoutui 99 %. Kaikista lajeista kuoli 50–75 %.

Viimeinen, mannerliikuntoja ja aikakausia käsittelevä osa tekstistä on muokattu Wikipedian artikkeleista.

Päivän kuva 28.11.2013: Diplodocuksen hinta on 480 000 euroa

To, 11/28/2013 - 01:32 Jari Mäkinen

Brittein saarilla, Länsi-Sussexissa pidettiin eilen omalaatuinen huutokauppa: siinä oli myynnissä 17 metriä pitkä dinosauruksen luuranko, Diplodocus, joita on löydetty vain kuusi koko maailmassa näin hyväkuntoisina. Se myytiin 480 000 euron hintaan museolle, jonka nimeä ei annettu julkisuuteen, mutta joka lupaa laittaa sauruksen esille aikanaan.

Dinon löysivät Wyomingistä saksalaisen paleontologin Raimund Albersdoerferin teini-ikäiset pojat, jotka olivat matkanneet Yhdysvaltoihin auttamaan isäänsä toisen dinosauruksen luurangon kanssa, mutta he lähtivät myös itse etsimään luita maastosta. Pojat antoivat löydölleen nimen Misty.

Luuranko koottiin yhteen Rotterdamissa, Alankomaissa, ja nyt uusi ostaja saa kerätä luunsa ja viedä ne paikkaan, joka siis toistaiseksi on vielä hämärän peitossa.

Piirroksessa on vihreällä piirretty diplodocus verrattuna ihmiseen ja suurempiin dinosauruksiin.

Kasvissyöjä Diplodocus eli myöhäisellä jurakaudella noin 155–145 miljoonaa vuotta sitten. Diplodocuksen fossiileja on löydetty Yhdysvaltojen länsiosista, Kalliovuorilta. Ensimmäinen löytyi vuonna 1878, ja paleontologi Othniel Charles Marsh antoi lajille nimeksi Diplodocus longus – nimi tulee luurangon selkärangan kaksijakoisesta rakenteesta ja tarkoittaa kirjaimellisesti "kaksoispuomi".

Diplodocus oli suhteellisen hoikka ja kevyt, mutta erittäin pitkä: eläin painoi 10–15 tonnia, ja pituus saattoi olla 29 metriä, josta kaulan osuus oli 7 metriä. Noin 60 senttiä pitkä kallo oli erittäin pieni verrattuna eläimen muuhun kokoon. Diplodocus ei luultavasti pystynyt nostamaan päätään kovin korkealle, mutta pystyi mahdollisesti kohottautumaan seisomaan takajalkojen varaan. Pitkä häntä toimi kaulan vastapainona. Häntää eläin luultavasti piti koholla liikkuessaan.

Suurimmat löydetyt diplodocukset ovat olleet hännästä päähän jopa 40 metriä pitkiä.

Pääkuva on New Mexicon luonnonhistoriallisessa museossa oleva diplodocus. Kuvan on ottanut Lee Ruk.