sairaus

Hermokasvutekijöiden boostaaminen saattaa auttaa Parkinsonin tautiin

Ti, 08/09/2016 - 09:17 Toimitus
"Aivot" kahvikupissa. Kuva: Flickr / Shayla M.

Aivojen itse tuottama hermokasvutekijä säätelee dopamiinihermojen kehitystä ja toimintaa. Hermokasvutekijä myös suojasi dopamiinihermoja tuoreen väitöstutkimuksen kokeellisessa Parkinsonin tautimallissa.

Aivojen dopamiinihermosolujen toimintahäiriö tai tuhoutuminen on liitetty Parkinsonin tautiin ja moniin muihin neurologisiin sairauksiin. Dopamiinihermosolujen pysyminen toimintakunnossa puolestaan riippuu useiden erilaisten säätelytekijöiden yhteistoiminnasta.

Gliasolulinjaperäinen hermokasvutekijä GDNF on mahdollisesti yksi näistä säätelytekijöistä. Sen toiminnan tutkiminen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä samoja viestireittejä voivat ainakin osaksi käyttää monet muutkin säätelytekijät.

Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutissa on kehitetty uusia geneettisiä malleja, joiden avulla päästään huomattavasti lähemmäs GDNF:n toiminnan ymmärtämistä. Näitä malleja käyttäen on GDNF:n merkitystä aivojen dopamiinihermojen toiminnassa tutkittu ahkerasti myös farmasian tiedekunnassa.

"Meillä onkin nyt maailman parhaat työkalut GDNF:n fysiologisen merkityksen tutkimiseen", sanoo elokuussa väittelevä Jaakko Kopra.

Väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että aivojen itse valmistamalla eli endogeenisellä GDNF:llä on merkittävä rooli aivojen dopamiinihermosolujen kehityksessä ja toiminnassa. Vastoin aiempia tutkimuksia tulokset viittaavat kuitenkin myös siihen, ettei aivojen omaa GDNF:ää välttämättä tarvita ylläpitämään näitä hermosoluja yksilön vanhetessa.

"Lisäksi aivojen itse tuottaman GDNF:n kyky suojella Parkinsonin tautimallissa ilman GDNF-annosteluun tavallisesti liittyviä haittavaikutuksia merkitsee, että endogeenisen GDNF:n tuotannon lisääminen saattaisi joskus tulevaisuudessa olla tehokas tapa hoitaa Parkinsonin tautia."

Jaakko Kopran väitöskirja "Endogenous GDNF as a regulator of midbrain dopamine neurons" on luettavissa E-Thesis -palvelussa.

Juttu perustuu Helsingin ylipiston tiedotteeseen.
Otsikkokuva: Flickr / Shayla M.

130 vuotta Kokista: salainen resepti on paljastettu

Su, 05/08/2016 - 13:21 Jari Mäkinen
Jacob's Pharmacy

Maailman kuuluisin virvoitusjuoma (ja ylipainon aiheuttaja) Coca-Cola täyttää tänään vuosia: sitä on tarjoiltu ihmisille 8.5.1886 alkaen. Aluksi menestys oli varsin vaatimatonta, mutta markkinamiesten astuttua mukaan remmiin, alkoi myynti sujua jopa odottamattoman hyvin.

Päivän kuvaAtlantassa, Georgiassa, Yhdysvalloissa oli apteekki nimeltä Jacob's Pharmacy. Sen pitäjä, apteekkari John Stith Pemberton sai idean myydä asiakkailleen terveysjuomaa, joka vaikuttaisi "aivoja ja hermoja piristävästi": hän sekoitti suuressa, 113 litraa vetävässä nuotion päällä porisseessa messinkikattilassa paksua, siirappimaista nestettä, mihin hän lisäsi kokaiinin lehtiä ja kofeiinia paljon sisältäviä kolapähkinöitä.

Kolapähkinöissä, jotka eivät kasvitieteellisesti katsottuna ole pähkinöitä, on jopa kahvipapuja enemmän kofeiinia, noin 2,8 %. Ja kokaiinin hieman eri tavalla piristävä vaikutus on tuttu kaikista huumausaineista kuulleille.

Näistä kahdesta aineesta tuli juoman nimi, Coca-Cola, ja nimen keksinyt Pembertonin kirjanpitäjä Frank Robinson teki myös nimestä sen kaikkialla nyt tunnetun logon.

Lääkkeenä myyty paksu tökötti ei ollut kovin suosittua, vaikka sen markkinoitiin auttavan tehokkaasti mm. päänsärkyyn, hysteriaan, melankoliaan ja moniin muihin hermoihin liittyviin oireisiin.

Lisätäkseen juomansa miellyttävyyttä, Pemberton sekoitti ainettaan muun muassa viiniin, mutta sekään ei saanut yleisön suosiota.

Sitten hän keksi liuottaa tahmaansa kuplivaan soodaveteen ja tarjoilla sitä soodavesiastioista, samovaarin näköisistä porsliinisista juoma-automaateista. Se oli jo suositumpaa, mutta vielä paremmin juoma alkoi mennä kaupaksi, kun siirappilääkettä tarjoiltiin yksinkertaisesti hiilihappoveden kanssa.

Kuva: Wheeling Pottery Companyn tekemä Coca-Cola -annostelija vuodelta 1896 ja Pembertonin apteekki (alkuperäinen ylimpänä oleva kuva on väritetty ja siihen on lisätty Coca-Cola -banneri jälkikäteen markkinointimielessä).

 

Pemberton alkoi markkinoida juomaansa laajemmin ja myydä muillekin apteekeille lisenssejä juoma-annostelijoiden käyttöön.

Kunnolla myynti sai vauhtia kuitenkin vasta vuonna 1890, kun Coca-Cola -liiketoiminta siirtyi toiselle atlantalaiselle apteekkarille, Asa G. Candlerille. Hän alkoi kaupata lisenssejä ympäri Yhdysvaltoja. Nyt kuuluisa "Drink Coca-Cola" -iskulause tuli mukaan myyntiin, ja Coca-Colan myyntiautomaatit ja jakelupisteet saivat punaisen, helposti tunnistettavan värinsä. Logoa leviteltiin joka puolelle, ja pian tumma, makea piristysneste virtasi myös Amerikan ulkopuilella, lopulta kaikkialla maailmassa.

Vuonna 1905 juomasta jätettiin pois sen kokaiini, ja sittemmin myös kofeiinipitoisuutta on vähennetty olennaisesti. Lisäksi luonnollisesti nyttemmin yhtiö on kehittänyt koko joukon rinnakkaistuotteita,  joihin ei tässä mennä sen enempää.

Juoma, ja sitä myyvä Coca-Cola -yhtiö tehokkaine markkinointikeinoineen ovat myös eräs suurimpia syyllisiä maailman totuttamiseen sokeripitoisiin virvoitusjuomiin, jotka saavat aikaan omalta osaltaan ylenpalttista lihavuutta. Mutta siitäkään ei tässä sen enempää.

Sen sijaan lopuksi juoman salaisesta reseptistä, mikä sinällään ei ole mitenkään salainen. Tarkoilla mittalaitteilla varustetut laboratoriot ovat selvittäneet sisällön tarkasti, minkä lisäksi alkuperäinen resepti on kirjoitettu Pembertonin päiväkirjaan, joka on ollut julkinen vuodesta 1888 alkaen. Se, sekä muutama muu vanhempi resepti on mm. tällä Wikipedian sivulla. Tarina huippusalaisesta ja mystisestä reseptistä on kuitenkin niin hyvä, että pelkästään sitä varten on Coca-Cola -yhtiö rakentanut varta vasten ydinsodan kestävän kassaholvin.

Nyt käytössä oleva (perinteisen juoman) resepti on todennäköisesti seuraava:

  • 10,6 ml kolapähkinäuutetta
  • 88,7 ml sitruunahappoa
  • 29,5 ml kofeiinia
  • 13 kg sokeria
  • 9,5 litraa vettä 
  • 9,4 dl sitruunamehua
  • 29,5 ml vaniljaa
  • 44 ml karamelliväriä

Kuinka voisi saada harvemmin flunssan?

La, 03/07/2015 - 21:47 Jari Mäkinen

Brittiläisten ja kiinalaisten tutkijoiden mukaan yli kolmekymppiset saavat keskimäärin vain kaksi flunssaa vuosikymmenessä, kun taas nuoremmilla tahti voi olla jopa kerran vuodessa. Muut pärskimiset ovat todennäköisemmin “vain” vilustumisia, eli nuhakuumeita.

Lontoon Imperial Collegessa työskentelevän tutkija Steven Rileyn mukaan syynä tähän on joko se, että vanhemmiten immuniteetti flunssaa vastaan on parempi tai sitten iän myötä kanssakäymisemme muiden ihmisten kanssa käy harvinaisemmaksi. Kun ei tapaa muita ihmisiä niin usein, niin mahdollisuus taudin saamiseen on pienempi.

Tutkijat keräsivät ja analysoivat verinäytteitä Kiinassa, Guangzhoun kaupungissa asuvilta 151 henkilöltä, ja kiinnittivät huomionsa yhdeksään yleisimpään H3N2-infulenssan serotyyppiin, jotka kiersivät maailmaa vuosien 1968 ja 2009 välissä. Tyypillisesti yksi flunssaversio liikkuu maapallolla kerran vuodessa.

Näiden vereen jääneitä vasta-aineita jäljittämällä saatiin selville kuinka usein henkilöt olivat sairastuneet flunssaan, ja tulokset ovat ikäihmisten kannalta mieluisia: mitä vanhempi olet, sitä harvemmin saat flunssan.

Ikävämpi tosiasia on kuitenkin edelleen se, että pahan influenssan mahdolliset jälkitaudit ovat vaarallisempia ikääntyneille. Erityisesti yli 60-vuotiaat ovat suuressa riskissä saada flunssasta keuhkokuumeen.

Siis: tilastollisesti paras tapa saada flunssa yhä harvemmin on yksinkertaisesti ikääntyä (sekä välttää väkijoukkoja ja pestä kädet usein, kuten tiedettiin jo aikaisemmin).

Tutkimus ilmestyi viime viikolla PLOS Biology -julkaisussa (DOI: 10.1371/journal.pbio.1002082).

Kuva: Joshua Walsh / Flickr (CC-lisenssillä)

Outo poliotauti vaanii lapsia Kaliforniassa

Ma, 02/24/2014 - 18:53 Toimitus
Poliopotilaita 1950-luvulla

Tuntematon, erityisesti lapsiin iskevä polion kaltainen sairaus leviää Kaliforniassa. Toistaiseksi tapauksia on vain kourallinen, eikä kukaan ole kuollut sairauteen, mutta jo kahden vuoden ajan yleistynyt outo tauti herättää huolta – ja pelkoa.

Sairaus saa aikaa hyvin heikon tilan ja saattaa johtaa hyvin nopeasti yhden tai useamman raajan halvaantumiseen. Se siis muistuttaa poliota, joka on onnistuttu häätämään Yhdysvalloista jo aikaa sitten. Niinpä yllä olevan kaltaiset kuvat amerikkalaisista poliopotilaista 1950-luvulla ovat olleet historiaa, kunnes vastaavia on nyt tullut uudelleen.

Tapauksista ovat kertoneet mm. USA Today ja Los Angeles Times.

Lehtien mukaan Kalifornian terveysviranomaiset ovat tutkineet asiaa siitä alkaen, kun lääkäri pyysi yllättäen vuonna 2012 poliotestiä nuorelle potilaalleen, jonka raajat olivat yllättäen lähes halvaatuneet. Tämän jälkeen uusia tautitapauksia on tullut ilmi eri puolilta osavaltiota. Asiasta tekee huolestuttavan se, että poliota ei pitäisi olla Kaliforniassa, eivätkä sairastuneet lapset olleet käyneet ulkomailla.

Toinen huolestattava seikka on se, että oireet ovat puhjenneet usein vaarattomalta vaikuttaneen flunssan jälkitautina. Kahdella potilaalla flunssavirus on yhdistetty suoraan uuteen poliolta vaikuttavaan tautiin.

Tapaukset ovat nousseet nyt uutisiin, koska Stanfordin yliopiston Lucile Packard -lastensairaalan lääkäri Keith Van Haren kertoi viidestä kiinnostavimmasta tapauksesta Amerikkalaisen neurologia-akatemian kokoontumisessa Philadelphiassa. Näissä tapauksissa potilaat ovat sairastuttuaan menettäneet yhden tai kaksi raajaa, siis joko jalan tai käden, kahden vuorokauden kuluessa, eikä kukaan heistä ole pystynyt käyttämään halvaantuneita raajojaan sen koommin.

"Tiedämme, että kyseessä ei ole polio", toteaa Van Haren Los Angeles Timesin artikkelissa. Hän lisää, että kaikki lapset oli myös rokotettu poliota vastaan.

Tunnettuja, varmoja tapauksia on toistaiseksi noin 20, mutta tunnistamattomia saattaa olla vielä lisää. Sairastuneiden keski-ikä oli 12 vuotta.

Samantyyppisiä paikallisia epidemioita on ollut aikaisemminkin, muun muassa Aasiassa ja Australiassa. Näissä syy on ollut yleensä enteroviruksen variantit, jotka aiheuttavat esimerkiksi aivokalvontulehdusta ja sydänlihastulehdusta. Näiden tiedetään olevan flunssan jälkisaurauksia, tosin erittäin harvinaisia. Joskus tietyt enterovirukset voivat levitä selkäytimeen ja keskushermostoon hyvin vakavin seurauksi.

Kalifornialaislapsilta löytynyt enteroviruksen variantti oli serotyyppi EV-68, mikä on aikaisemminkin yhdistetty sairauteen, joka muistuttaa poliota. On todennäköistä, että tauti rajoittuu paikallisesti Kaliforniaan, mutta sitä kannattaa pitää silmällä, sillä jos hengitystieinfektion jälkitautina saisi polion tyyppisen sairauden ja tapaukset yleistyisivät, on koossa jälleen mahdollisen pandemian ainekset. Mutta toistaiseksi kannattaa pitää jaitä hatussa.

Kuva: Flickr / Jenn Clark (Creative Commons -lisenssi)