Tuntematon esi-isäserkkusukumme löytyi Afrikasta

Nalendin ihmisen kädet
Nalendin ihmisen kädet
Jari Mäkinen

Etelä-Afrikasta, syvältä luolastosta on löytynyt aiemmin tuntematon ihmisen kaltainen laji. Luolasta löytyi peräti 15 osittain säilynyttä luustoa, jotka kuuluvat tälle uudelle kädelliselle lajille. Olennaista luiden lisäksi on se, että luut oli selvästi haudattu rituaalisesti: kaukaisilla serkuillamme oli siis jo kulttuuria.

Kyseessä on suurin yksittäinen koskaan Afrikassa tehty tämänkaltainen löytö ja merkittävä uusi palanen ihmisen evoluutiossa. Se on mahdollisesti varhaisin tunnettu ihmisten suvun edustaja, joka voi olla ihmisten ja varhaisten apinaihmisten välissä – tai sitten se on vain eräs samaan aikaan Afrikassa eläneistä ihmismäisistä apinaihmislajeista, joista osa hiipui ja osa on nykyihmisen edeltäjiä.

Joka tapauksessa löytö on merkittävä ja luut ovat läheisesti osa ihmisen suvun kehitystä.

Löydöstä kerrottiin tänään ilmestyneessä Elife-julkaisun numerossa ja kaikki tässä ohessa olevat kuvat ovat kyseisestä artikkelista. Löydöstä kertoi  myös tutkimuksen rahoittamiseen osallistunut National Geographic kiinnostavassa artikkelissaan.

Naledin ihmisen luutNaledin ihminen

Uusi ihmislaji on nimetty Nalediksi, eli sen koko nimi on Homo Naledi. Todennäköisesti se eli Afrikassa kolmisen miljoonaa vuotta sitten, joskin ajoitus ei ole vielä kovin varmaa. 

Homo-suku kehittyi tähän saakka olleen kuvan mukaan 2–2,5 miljoonaa vuotta sitten, joskin muutamat fossiilinäytteet ovat jo aiemmin antaneen vinkkiä siitä, että sukujuuret olisivat kauempana historiassa. Näitä löytöjä on ollut kuitenkin vaikea tulkita apinaihmisiksi tai ihmisiksi.

Joka tapauksessa pystyihmiset elivät jo noin kaksi miljoonaa vuotta sitten ja näistä kehittyivät noin 500 000 vuotta sitten Euroopassa neandertalinihminen, Aasiassa denisovanihminen ja Afrikassa nykyihminen. 

Me periydymme näistä afrikkalaisista; lähdimme liikkeelle Afrikasta noin 60 000 vuotta sitten levittäytyen Aasiaan, Eurooppaan ja Australiaan. Vanhimmat jäänteet nykyihmisistä Euroopassa ovat noin 41 000 vuoden takaa. Viimeisin nykyihmisen etappi oli Amerikka, minne esivanhempamme saapuivat noin Alaskan kautta 30 000–10 000 vuotta sitten.

Samanlaisia, mutta hyvin erilaisia

Nyt löytyneet jäänteet ovat ovat siis aikajanalla ennen nykyihmistä, mutta luurangoissa on yllättäen monia samankaltaisuuksia. 

Kallo on hieman saman muotoinen, mutta siinä on vähemmän tilaa aivoille ja otsalohko on ”apinamaisesti” koholla.

Jalat ovat pitempiä ja hoikempia kuin apinoilla tai gorilloilla, ja ovat antaneet Naledin ihmisille nykyihmismäisen olemuksen. Ne kävelivät selvästi kahdella jalalla pystyssä, eivät vain laahustaneet eteenpäin takajaloillaan.

Kädet ja ranteet muistuttavat pitkälti nykyihmisen vastaavia, mutta sormet ovat käyrempiä. Niillä käsillä on voitu siis tehdä jo jotain, mutta ei läheskään niin kätevästi kuin omilla käsillämme.

Löydetyt 15 osittaista luustoa ovat kiinnostava otos eri ikäisiä naisia ja miehiä. Koska ne ovat säilyneet erittäin hyvin, voidaan luista päätellä paljon niiden kantajista ja kehittymisestä.

Lisäksi luiden löytyminen luolasta on hyvin jännittävää: asuivatko esiserkkumme syvällä luolastossa vai haudattiinko heidät sinne? Jos kyse oli rituaaleista, olisivat naledin ihmiset olleet todella edellä aikaansa, sillä vastaavaa on havaittu tapahtuneen muualla vasta 200 000 vuotta sitten.

*

BBC:n Pallab Ghosh kertoo jutussaan elävästi matkastaan tutkijaryhmän mukana luolaan. Tutkijaryhmä koostui lähes pelkästään pienikokoisista naisista, koska tunnelit olivat hyvin kapeita. Matka pinnalta luiden luokse kesti noin 20 minuuttia.

Kaksi outoa dinoa Jari Mäkinen La, 17/05/2014 - 13:16
Alamosaurus
Alamosaurus
Jari Mäkinen

Argentiinalaiset paleontologit ovat kertoneet viime päivinä kahdesta, omalla tavallaan jännittävästä dinosauruslöydöstä. Toinen on suurin koskaan päivänvaloon tullut sauropodin fossiili ja toinen pienikokoinen diplodocus, joka heiluttaa puolestaan kuvaamme siitä miten dinot kuolivat aikanaan sukupuuttoon.

Sauropodi oli aikanaan noin 40 metriä pitkä kasvissyöjä, ja sen hyvin säilyneet jäänteet löydettiin sattumalta viime vuonna maalaiskylästä Chubutin seudulta Patagoniasta noin 1300 kilometrin päässä Buenos Airesista.

"Tämä on suurin koskaan löydetty dinosaurusfossiili", hehkutti Ruben Cuneo, Trelewin paleontologisen museon johtaja eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa. "Lisäksi tämä on parhaiten säilynyt tämän tyyppinen dinosaurus koko maailmassa."

Diplodocuksesta kerrottiin puolestaan torstaina PLOS ONE -julkaisussa ilmestyneessä artikkelissa. Neuquénin alueelta löydetty fossiili kuului selvästi dinolle, joka eli miljoonia vuosia oletetun joukkotuhon jälkeen. Lisäksi se on myös ensimmäinen Argentiinasta löydetty diplodocus-lajin dinosaurus. Aiemmat löydöt on tehty pohjoisemmasta Amerikasta ja Afrikasta, ja nyt näyttääkin siltä, että eläimet vaelsivat pohjoisesta kohti etelää vielä miljoonia vuosia sen jälkeen, kun massakato oli alkanut.

Nähtävästi myös nämä diplodocukset kehittyivät erikseen muista dinosauruksista jo ennen kuin maapallon mantereet alkoivat etääntyä toisistaan. Tutkijat onnistuivat selvittämään tämän yhdeksänmetrisen yksilön muista erilaiseksi sen selkärangan kahdeksasta nikamasta ja sille annettiin tutkijoiden mielestä kuvaava latinankielinen nimi "leinkupal laticauda.", eli "kadonnut pitkäpyrstöinen laji". Nimen alkuosa tulee paikallisen mapuche-intiaanien kielestä ja loppu latinasta.

Eteläisestä Argentiinasta on löytynyt runsaasti dinosaurusten fossiileja ja kyseinen alue on erityisesti hyvin tunnettu viimeaikaisista löydöistä. Otsikkokuvassa on piirros löytyneen sauropodin kaltaisesta, Pohjois-Amerikassa eläneestä alamosauruksesta. Alla olevassa kuvassa suuri argentiinalaisdino on jotakuinkin toiseksi suurimman vihreän dinosauruksen kokoinen.

Suurimmat dinot olivat kasvissyöjiä

Nyt löydetty sauropodi eli noin 90 miljoonaa vuotta sitten ja oli eläessään yli sata tonnia painava. Kyseessä on jättimäinen kasvinsyöjädinosaurus, joka yhdessä apatosauruksen (eli brontosauruksen), brachiosauruksen ja diplodocuksen kanssa olivat suurimpia koskaan Maan päällä eläneitä eläimiä.

Mahdollisesti vieläkin suurempi dino on ollut olemassa, mutta siitä on hyvin vähän tietoja: samaan kasvissyöjäsukuun kuulunut Bruhathkayosaurus on saattanut painaa jopa yli 200 tonnia ja olla yli 80 metriä nenännokasta hännänpäähän.

Vertailun vuoksi voi muistaa, että suurin tällä hetkellä elävä maaeläin on savanninnorsu, joka voi olla massaltaan noin 10 tonnia.

Miten ja milloin dinosaurukset kuolivat?

Nyt tehdyt dinolöydöt ovat eri aikakausilta: jättimäinen sauropodifossiili on noin 90 miljoonaa vuotta vanha ja pikkudiplodocus eli vielä noin 140 miljoonaa vuotta sitten. Maapallon geologisella aikajanalla ne osuvat niin sanotun jurakauden loppuun ja myöhäiselle liitukaudelle.

Jurakausi noin 206–144 miljoonaa vuotta sitten ja se oli ensimmäinen dinosaurusten kukoistuskausista. Silloin kehittyi valtavia nelijalkaisia kasvinsyöjäliskoja (kuten nyt löytynyt diplodocus) ja kaksijalkaisia petoliskoja, jotka liikkuivat jättimanner Pangealla sen eri osiin. Pangea kuitenkin hajosi kaudella vähitellen mannerliikunnoissa kahteen osaan, Lauraasiaan ja Gondwanaan, mikä eristi kasveja ja eläimiä toisistaan ja synnytti vähitellen täysin toiststaan riippumattomasti kehittyviä lajeja.

Kaudella oli nykyistä lämpimämpää ja laajoja trooppisia metsiä sekä aavikoita. Mantereet olivat myös eri paikoissa maapallon pinnalla, ja siten esimerkiksi nyt kuivassa Australiassa (joka oli Pangean eleläosassa nykyisen Etelemantereen eteläpuolella) oli tuolloin kuumaa ja kosteaa. Pohjoinen Lauraasia ja eteläinen Gondwana alkoivat edelleen hajota jurakauden keskivaiheilla noin 167 miljoonaa vuotta sitten. Esimerkiksi Australia, Antarktis ja muut itäiset osat irtosivat Afrikasta.

Nisäkkäät olivat tällä kaudella enimmäkseen pienikokoisia ja elivät dinosaurusten varjossa. Merissä eli kalaliskoja ja joutsenliskoja ja muun muassa simpukkamaisia brakiopodeja, kotiloita ja muita nilviäisiä ja luukaloja. Elämän kannalta aikaa rajaavat sen alussa ollut suuri joukkosukupuutto ja lopussa ilmaston viilenemisen aikaan saama pieni sukupuuttoaalto.

Sitä seurannut liitukausi päättyi omalaatuiseen aikaan noin 99 – 65 miljoonaa vuotta sitten. Sen päätteeksi tapahtui dinosaurusten suuri joukkotuho ja sen aikana noin 90 miljoonaa vuotta sitten saavutettiin kauden lämpimin jakso, joka johtui todennäköisesti tulivuorenpurkausten ilmakehään päästämistä kasvihuonekaasuista.

Dinosaurusten määrä alkoi supistua jo ennen joukkosukupuuttoa noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mutta tuolloin suuren asteroidin iskeydyttyä maapalloon Jukatanin niemimaan kohdalle käynnistyi eräs totaalisimmista joukkotuhoista planeettamme lähihistoriassa. Törmäysräjähdys levitti kuumaa kaasua ympärilleen myrskytuulen voimalla. Puita kaatava paineaalto, hyökyaallot ja kuuman kiven sade olivat tappavia törmäyskohdan lähellä. Voimakas maanjäristys mylläsi maata ja aiheutti suuria maanvyöryjä. Kuumat kiviheitteet ja kuuma törmäyskaasu nostivat suuria tulipaloja.

Törmäyksen nostama pöly ja kemikaalit pimensivät Auringon. Merissä kuoli yhteyttävä plankton vähäksi aikaa, mikä tappoi monet planktonia syövät nilviäiset ja nilviäisiä syövät meriliskot. Monet syvänmeren eliöt, sammakkoeläimet ja kaikkiruokaiset sekä hajottajat selvisivät hengissä. Maakasvit kuolivat laajoilla alueilla, mikä tappoi muista törmäystuhoista hengissä selvinneitä kasvinsyöjäeläimiä. Tämän takia kasvinsyöjiä syövät petodinosaurukset kuolivat.

Lopulta kaikki dinosaurukset maalta, mereltä ja ilmasta kuolivat; merien joutsenliskot, kalaliskot ja lentoliskot, sekä suuret maaeläimet kuolivat. Juuri mikään metriä pidempi ja yli 30 kg painoinen maaeläin ei selvinnyt hengissä tuhosta. Samoin merien planktonista hävisi 90 %. Maan biomassasta tuhoutui 99 %. Kaikista lajeista kuoli 50–75 %.

Viimeinen, mannerliikuntoja ja aikakausia käsittelevä osa tekstistä on muokattu Wikipedian artikkeleista.

Tilaa aihepiirin palentontologia RSS-syöte