Tampereen yliopisto

​Maailmassa arviolta joka viidennelle rinta- tai eturauhassyövän vuoksi leikatulle potilaalle jää kasvainkudosta leikkausalueen reunoille. Se vaikuttaa huomattavasti potilaan sairauden ennusteeseen ja edellyttää yleensä lisätoimia.

Rintasyövän tapauksessa se vaatii yleensä koko rinnan poistoa. Vastaavia haasteita on esimerkiksi infektoituneiden haavojen puhdistuksessa, joissa kudospoistoon ei ole mitään objektiivisia työkaluja. Leikkauksessa syntyvän savun analysointi auttaa parantaman tarkkuutta, selviää Anton Kontusen tutkimuksessa.

Tutkimusartikkeli ilmestyi juuri Annals of Biomedical Engineering -lehdessä.

Lauri Uusitalo, eli @uusilauri on historian väitöskirjatutkijana Tampereen yliopistossa.

Hänen tutkimuksensa  käsittelee siirtomaayhteiskunnan muotoutumista Popayánin kuveröörikunnassa nykyisen Kolumbian alueella 1500-luvulla.

"Erityisesti olen kiinnostunut siitä, miten espanjalaisten ja alkuperäisväestöjen välinen vuorovaikutus, niin konfliktit kuin rauhanomainen kanssakäyminenkin, muokkasi siirtomaayhteiskuntaa. Tarkoitukseni on väitellä ensi vuonna."

Tutkimuksen kohteena oli Yhdysvaltain Idahossa sijaitseva Snake River, 1740 kilometriä pitkä Columbiajoen suurin ja pisin sivujoki.

Joki on tunnettu lohikaloistaan, mutta ihmisen toiminta muuttaa joessa elävien Chinook-lohien vaellusreittejä olennaisesti. Näiden reittien muutosten ymmärtämiseksi tutkijat keräävät yksityiskohtaista tietoa lohien liikkumismalleista laajalta alueelta ja lyhyissä aikajaksoissa.

Yksi keino jäljittää lohien vaellusta on tutkia lohen tasapaino- ja kuuloelimen kemiaa.

Olennaisessa osassa on otoliitiksi kutsuttu sisäkorvan tasapainokivi, jonka toiminnasta kertovat nauhoitukset sisältävät tietoa siitä, missä kala on liikkunut ja kuinka kauan pysynyt aloillaan.

Palkintoja on siis kaksi, yksi tieteelisestä rohkeudesta ja toinen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. 

Määritelmän mukaan Akatemiapalkinto tieteellisestä rohkeudesta myönnetään tieteellisestä rohkeudesta tutkijalle, joka on työssään osoittanut palkinnon nimen mukaisesti poikkeuksellista tieteellistä rohkeutta, luovuutta tai ennakkoluulottomuutta. Palkinnon voi saada esimerkiksi rohkeasta tai omaperäisestä uudesta tutkimusideasta, ennakkoluulottomasta tieteellisten rajojen ylittämisestä tai valmiudesta tutkimuksellisen riskin ottamiseen.

Palkinnon yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta saa tutkija, joka on merkittävällä tavalla tehnyt tunnetuksi tieteellistä tutkimusta tai tutkijan työtä, lisännyt toiminnallaan kiinnostusta tiedettä kohtaan, osallistunut tutkijana yhteiskunnalliseen keskusteluun tai edistänyt muuten tutkimuksen merkitystä, hyödyntämistä ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa.

Kirsi on työskennellyt tänä syksynä kasvatustieteiden tiedekunnassa suomen kielen ja kirjallisuuden yliopisto-opettajana.

Hän opettaa pääasiassa luokanopettajaopiskelijoita, mutta tehtäviini kuuluu monenlaista muutakin.

"Työskentely tulevien opettajien kanssa on antoisaa ja opettavaista – työ myös lomittuu hyvin tiiviisti tutkimusaiheeseeni. Palaankin tammikuussa tutkijankammioon täynnä ideoita ja inspiraatiota!"

Kirsin väitöskirjatutkimus on suomen kielen alalta: hän tutkii kirjoittamista ja kirjoitustaidon kehittymistä kielentutkimuksen menetelmin.

"Tarkastelen työssäni eri-ikäisten kirjoittajien käyttämiä syntaktisia rakenteita ja sitä, miten ja millaisissa funktioissa rakenteita käytetään tekstissä. Keskityn ajan, paikan ja tilan ilmauksiin, mikä käytännössä tarkoittaa erityyppisiä ajan, paikan ja tilan adverbiaaleja sekä tiettyjä suomen kielen syntaktisia lausetyyppejä."

"Lauseiden rakentuminen, sanajärjestys ja kirjoittaminen ovat kiehtoneet minua koko opintojeni ajan. Kirjoitin graduni lasten ja nuorten äidinkielen hallintaa kartoittavassa tutkimushankkeessa ja pääsin väitöstutkimuksessani jatkamaan samasta aiheesta. Tutkimukseni ensimmäisessä osassa tarkastelin alakouluikäisten kieltä isosta korpusaineistosta ja tänä vuonna olen siirtynyt nuorten ja aikuisten kirjoittamien tekstien analysointiin."

Koska lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaidoista käydään parhaillaan vilkasta julkista keskustelua, on Kirsi iloinen siitä, että voi olla kiinni ajassa.

"Kielen, erityisesti luku- ja kirjoitustaidon merkitys tasa-arvoisessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa näkyy vahvasti tutkimusintresseissäni. Tampereen yliopistossa yhteiskunnalliset kysymykset ovat keskiössä, ja oppiaineellamme onkin pitkät perinteet sosiolingvistiikassa."

Kirsi on mukana Kieli yhteiskunnassa -tutkimusohjelmassa, ja hän julkaisi juuri kollegoidensa kanssa artikkelin kieleen ja yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen liittyen.

"Toivon, että tulevaisuudessa työni tulokset tukisivat ja olisivat sovellettavissa kirjoittamisen opetuksen ja arvioinnin kehittämistyössä."

Alkamassa oleva viikko ei ole ihan tavallinen työviikko, sillä pääsemme twiittien välityksellä mukaan tutkijan työhuoneen ja yliopiston käytävien lisäksi kokousrumbaan. Kirsi osallistuu loppuviikosta European Literacy Network -verkoston tapaamiseen Ranskassa ja alkuviikko menee puolestaan viime perjantaina ja lauantaina Turussa olleen AFinLan syyssymposiumin jälkipuinnissa; sieltä saatu palaute ja uudet ajatukset on kirjoitettava puhtaaksi.

"Meneillään on artikkelikäsikirjoituksen viimeiset muokkaukset ja kokoomateoksen johdannon luonnostelua. Olen mukana järjestämässä ensi kesäkuussa Tampereella järjestettäviä Kirjoittamisen tutkimuksen päiviä, ja konferenssin ensimmäinen kiertokirje pitäisi myös saada liikkeelle ensi viikon aikana."

Ja tämän kaiken lisäksi Kirsi on siis luvannut twiittailla tekemisistään tämän viikon ajan.

Tervetuloa hieman aikaisemmista poikkeavalle "laboratoriomatkalle"!

Alkoholinkäytön vaikutuksista hermostoa rappeuttavien sairauksien, kuten Alzheimerin taudin syntyyn on ristiriitaisia käsityksiä.

Tampereen yliopistossa tehdyssä, Alcoholism: Experimental and Clinical Research -lehden verkkoversiossa 24.5.2016 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin erilaisten alkoholijuomien – oluen, viinin ja väkevien alkoholijuomien – kulutuksen yhteyttä yhteen Alzheimerin taudin neuropatologiseen ilmentymään, beeta-amyloidin (Aβ) kerääntymiseen aivoihin.

Tutkimusaineisto oli peräisin Helsinki Sudden Death Autopsy -tutkimuksesta 125 mieheltä, jotka olivat kuolleet 35-70-vuotiaina. Näytteistä määriteltiin alkoholinkulutus, beeta-amyloidin kertymä aivoissa ja apolipoproteiini E:n (APOE) genotyyppi.

Tutkittujen sukulaiset täyttivät kyselylomakkeen, jonka avulla selvitettiin miesten alkoholinkäyttöä. Beeta-amyloidia havainnoitiin aivolohkojen immunohistokemiallisen  värjäyksen avulla.

Tutkimuslöydösten perusteella olut saattaa suojella beeta-amyloidin kertymiseltä aivoihin. Asiaa tutkittiin määrittelemällä tilastollisten analyysien avulla alkoholityypin ja sen kulutuksen ja beeta-amyloidin yhteydet. Tutkijat havaitsivat, että olutta juoneille kehittyi harvemmin beeta-amyloidin aiheuttamia aivomuutoksia. Näin ollen oluen juominen saattaisi suojella näiltä muutoksilta. 

Olut sisältää muun muassa B-vitamiineja ja hermostolle tärkeitä hivenaineita. 

Alkoholinkulutuksen määrä ei ollut yhteydessä beeta-amyloidin kerääntymiseen, ei myöskään väkevien juomien tai viinin kulutus.

Kun otetaan huomioon, että dementia kehittyy useiden vuosien, jopa vuosikymmenien aikana, tutkijat toteavat, että tarvitaan lisätutkimusta niiden varhaisen iän ja keski-iän tekijöiden tunnistamiseksi, jotka kiihdyttävät beeta-amyloidin kerääntymistä aivoihin tai suojaavat siltä.

Myös viinin on havaittu myös useissa tutkimuksissa olevan kohtuudella nautittuna enemmän hyväksi kuin pahaksi; siinäkin on aivoille ja elimistölle tärkeitä aineita. Myös alkoholi sinällään on hyväksi – mutta vain kun käyttö on kohtuullista, sillä haitat muualla, mm. maksassa, ovat pian suurempia kuin hyödyt hermostolle.

Linkki Tampereen yliopiston tutkimukseen:  Beer Drinking Associates with Lower Burden of Amyloid Beta Aggregation In the Brain: Helsinki Sudden Death Series. E.H. Kok, T.T. Karppinen, T. Luoto, I. Alafuzoff, P. Karhunen (page #’s). onlinelibrary.wiley.com/journal/10.1111/(ISSN)1530-0277

Teksti perustuu Tampereen yliopiston tiedotteeseen.

Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillinen yliopiston yhteisessä Digital Scents (DIGITS) -tutkimushankkeessa kehitetään järjestelmäprototyyppi, jossa keinotekoinen hajuaisti mittaa ja muuntaa tuoksuja numeeriseen muotoon, minkä jälkeen tuoksut voidaan tuottaa uudelleen tarkoin hallittavalla itseoppivalla tuoksusyntetisaattorilla.

Näin tuoksuja voidaan tulevaisuudessa syntetisoida aistittaviksi digitaalisen kommunikaatioverkon avulla ihmisille ja jopa toisille koneille ympäri maailman. Työ luo pohjaa järjestelmille, jotka voivat reaaliajassa välittää tuoksuaistimuksia ja -kokemuksia kaikkialle maailmaan.

Sähköisiä neniä käytetään toistaiseksi tutkimuksen lisäksi mm. teollisuudessa ja laaduntarkkailussa, mutta elektronisilla tuoksutekniikoilla on varsin suuria mahdollisuuksia myös viihteessä, käyttöliittymissä ja ihmisen sekä tekniikan vuorovaikutuksessa tulevaisuudessa. 

Nyt käynnistettävässä tutkimuksessa yhdistetään monitieteisesti korkean tason osaamista kemiallisesta aistimisesta, mikrofluidistiikasta, koneoppimisesta, psykologiasta, vuorovaikutteisesta teknologiasta ja alan suomalaisista yrityksistä. Työ kattaa tutkimuksen, kehitystyön, anturi- ja toimilaiteteknologioiden yhdistämisen ja järjestelmän testauksen ihmisillä. 

Suomen Akatemia on myöntänyt Digital Scents -tutkimushankkeelle rahoituksen, joka kytkeytyy Suomen Akatemian ICT 2023 -tutkimusohjelman neljänteen teemaan Kehittyneet mikrosysteemit: älykkäistä komponenteista kyberfysikaalisiin systeemeihin. 

Hankkeen vastuullinen johtaja on professori Veikko Surakka Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksiköstä, ja hän tutkimusryhmineen vastaa myös tuotettavien tuoksujen aistimiseen liittyvästä kokeellisesta tutkimuksesta.

Professori Jukka Lekkala Tampereen teknillisen yliopiston Systeemitekniikan laitokselta vastaa tutkimusryhmineen tuoksuja analysoivien teknologioiden kehityksestä.

Professori Pasi Kallio Tampereen teknillisen yliopiston Systeemitekniikan laitokselta vastaa tutkimusryhmineen itseoppivien tuoksusyntetisaattoriteknologioiden kehityksestä.

Tutkimuksen kansainvälinen yhtesityökumppani on professori Kalle Levon (New York University, School of Engineering) tutkimusryhmineen. Suomalaisina yritysyhteistyökumppaneina ovat Environics Oy ja Kenzen Oy.

Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 1,3 miljoonaa euroa, josta Suomen Akatemian rahoitusosuus on noin 900 000 euroa. Vuoden 2016 alussa alkanut tutkimus kestää kaksi vuotta.

Kuva: Brian Barnett / flickr

Uutinen perustuu Tampereen yliopiston tiedotteeseen.