OTS

Miksi seepralla on raidat?

Ma, 02/02/2015 - 13:32 By Markus Hotakainen
Kuva: Brenda Larison/UCLA

Tätä kysymystä on pohdittu pitkään ja hartaasti, mutta nyt tutkijat ovat löytäneet todennäköisen vastauksen. Brenda Larisonin (UCLA, University of California, Los Angeles) johtama ryhmä on päätynyt siihen, että raidoitus liittyy seeprojen elinoloihin ja niiden ruumiinlämmön säätelyyn.

Tutkimustulosten tulkinnassa mennään niin pitkälle, että seepran elinalueen keskilämpötilasta voidaan päätellä raidoituksen määrä ja voimakkuus. Helpointa on tietenkin katsoa, millainen raidoitus seeproilla eri alueilla on, mutta tutkijat ovat löytäneet myös vahvan yhteyden näiden kahden tekijän väliltä.

Itse asiassa yhteyksiä on useampiakin. Tutkimusryhmässä mukana olleen Thomas Smithin (UCLA) mukaan aiemmissa tarkasteluissa on keskitytty etsimään yhtä ainoaa tekijää, joka vaikuttaisi seeprojen raidoitukseen, mutta kyse on paljon monimutkaisemmasta ilmiöstä.

Seepran raidoitus vaihtelee yksilöstä toiseen samaan tapaan kuin sormenjäljet ihmisillä, mutta lisäksi se kertoo olosuhteista alueilla, joilla eri seepralajit ja niiden alalajit asustavat. Tutkimuksessa tarkasteltiin seeproja Etelä-Afrikassa, Keniassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Zimbabwessa.

Larisonin ryhmän tutkimuksessa keskityttiin aroseepraan, joka on seepralajeista yleisin. Sillä on hyvin vaihteleva raidoitus. Joillakin elinalueilla raidat ovat leveitä ja voimakkaita, toisilla seuduilla niitä on vähemmän ja ne ovat kapeampia, ja esimerkiksi jaloissa ei ole raidoitusta välttämättä lainkaan.

Karttaan on merkitty aroseepran eri variaatioiden elinalueet Afrikassa. Vasemmalla on takajalkojen raidoituksen voimakkuus (punainen = leveät raidat, tummansininen = kapeat raidat) ja oikealla raidoituksen yleinen luonne (punainen = voimakas raidoitus, tummansininen = vähäinen raidoitus).

 

Seeprat eriytyivät hevosista yli kaksi miljoonaa vuotta sitten. Tähän saakka raitojen kehittymiselle on tarjottu pääasiassa neljää selitystä: ne hämäävät saalistajia, suojelevat sairauksia kantavien hyönteisten pistoilta ja puremilta, luovat yhteenkuuluvuutta laumoissa tai liittyvät ruumiinlämmön säätelyyn. Nyt näyttää siltä, että viimeinen selitys on se oikea.

Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 16 elinaluetta Afrikassa ja tarkastelun kohteena oli lähes 30 ympäristötekijää, joista lämpötila osoittautui seeprojen raidoituksen kannalta vaikutukseltaan kaikkein vahvimmaksi. Lämpimämmillä seuduilla raidoitus on voimakas, kun taas alueilla, joilla erityisesti talvet ovat viileitä, se on vaisumpi. Tutkijat päättelivät, että raidat ja niiden muodostama kuviointi liittyvät keskeisesti seeprojen ruumiinlämmön säätelyyn.

Toisessa tutkimuksessa on saatu viitteitä myös raidoituksen kvantitatiivisesta eli määrällisestä vaikutuksesta seeprojen ruumiinlämpöön. Princetonin yliopiston tutkijoiden Daniel Rubinsteinin ja Damaris Iriondon selvityksen mukaan vahvasti raidoitetun seepran ruumiinlämpö on noin kolme astetta alhaisempi kuin samoilla seuduilla asuvien eläinten – esimerkiksi antilooppien – joilla raidoitusta ei ole. Toki asiaan vaikuttavat myös muut eläinlajien väliset erot.

Tutkimuksesta kerrottiin UCLA:n uutissivuilla ja se on ilmestynyt Royal Societyn Open Science -sivustolla.

 

Kohuasteroidilla on salaseuralainen: katso paljastava kuva!

Ti, 01/27/2015 - 08:41 By Markus Hotakainen
Kuva NASA / JPL-Caltech

Eilisiltana Maan ohi pyyhältänyt asteroidi 2004 BL86 saatiin onnistuneesti tutkakuviin. Goldstonen 70-metrisellä radioteleskoopilla tehtiin asteroidista mittauksia, joista saatiin koottua 20 yksittäistä kuvaa ja luotua lyhyt video (oikealla) asteroidista, joka pyörähtää akselinsa ympäri kerran 2,6 tunnissa.

Tutkakuvista tehty animaatioKuvien erotuskyky on parhaimmillaan noin neljä metriä pikseliä kohti, joten asteroidin pinnalla erottuu jonkin verran yksityiskohtia, pääasiassa kraattereita. Pienikokoiseksi kappaleeksi 2004 BL86 on yllättävän pyöreä. 

Varsinainen yllätys ei kuitenkaan ollut asteroidin muoto eikä edes sen halkaisija eli noin 325 metriä, vaikka se osoittautuikin hieman arvioitua pienemmäksi, vaan 70 metrin läpimittainen kuu, joka kiertää asteroidia. Videon perusteella näyttää siltä, että kuun kiertorata on voimakkaasti kallistunut asteroidin ekvaattorin eli päiväntasaajan suhteen. 

Periaatteessa kuun löytyminen ei ollut poikkeuksellista, sillä Maan radan tietämillä liikkuvista yli 200-metrisistä asteroideista arviolta 16 prosentilla eli suunnilleen joka kuudennella on yksi tai kaksi pientä kuuta. 

Ohituksen aikana saatiin tutkamittausten avulla määritettyä myös asteroidin rata entistä tarkemmin. Aiempi arvio on edelleen pätevä eli 2004 BL86 ei tule tätä lähemmäs ainakaan 240 vuoteen.

Maan lähistölle tulevat NEO-asteroidit (Near Earth Objects) ovat erityisen tarkkailun kohteina. Kaikkia ei vielä edes tunneta, mutta arvioiden mukaan niistä on löydetty jo yli 98 prosenttia.

Ensi vuonna NASA lähettää matkaan OSIRIS-Rex-luotaimen, joka matkaa tutkimaan asteroidia nimeltä (101955) Bennu (1999 RQ36). Se lukeutuu lähiasteroideihin ja potentiaalisesti vaarallisiksi luokiteltuihin kappaleisiin. Alla oleva kuva on koottu Arecibon 305-metrisellä radioteleskoopilla tehdyistä tutkamittauksista.

Tutkijoiden mukaan on olemassa pieni mahdollisuus, että Bennu törmää Maahan 2100-luvun lopulla. Todennäköisyys on hyvin pieni – alle 0,04 prosenttia – mutta noin 500 metrin läpimittaisen kappaleen törmäys aiheuttaisi suurta tuhoa.

OSIRIS-Rex-luotaimen avulla testataan tekniikkaa, jolla voidaan tutkia uhkaavia avaruuden kappaleita, mutta se tekee myös perustutkimusta, joka antaa tietoa Aurinkokunnan synnystä ja kehityksestä. Luotain saavuttaa määränpäänsä vuonna 2019 ja palauttaa asteroidista ottamansa näytteen Maahan vuonna 2023.

Suunnitelmissa on myös "asteroidikaappaus" 2020-luvulla. ARM-hankkeen (Asteroid Redirect Mission) tarkoituksena on napata kiinni Maan läheisyyteen tuleva pieni asteroidi ja siirtää se Kuuta kiertävälle radalle. Sen jälkeen astronautit matkaavat tutkimaan asteroidia paikan päälle.

Kuva: OSIRIS-Rex -luotain.

Haluatko nähdä asteroidin?

Ma, 01/26/2015 - 13:03 By Markus Hotakainen
Kuva NASA / JPL-Caltech

Tänään maanantaina Maan ohi viilettää asteroidi (357439) 2004 BL86, eli tuttavallisesti 2004 BL86. Etäisyys on pienimmillään 1,2 miljoonaa kilometriä eli noin kolme kertaa Maan ja Kuun välimatka. Avaruuden kivenmurikan kokoa ei tiedetä tarkasti, mutta kirkkauden perusteella sen arvellaan olevan noin 500 metriä.

Tällaisia ohituksia ei tapahdu kovin usein. Seuraavan kerran yhtä iso kappale ohittaa Maan läheltä 7. elokuuta 2027, jolloin noin kilometrin läpimittainen 1999 AN10 tulee likimmillään 390 000 kilometrin eli suunnilleen Kuun etäisyydelle Maasta. Samainen asteroidi ohitti Maan läheltä myös vuonna 1946. Silloin etäisyyttä oli hieman alle miljoona kilometriä.

2004 BL86:n löysi 30. tammikuuta vuonna 2004 tähtitaivasta koko ajan tarkkaileva LINEAR-robottiteleskooppi. Asteroidin kiertoaika Auringon ympäri on 1,84 vuotta, ja se kulkee soikealla radalla, jonka lähin etäisyys Auringosta on hieman maapallon rataa lähempänä (0,8967 AU) ja suurin etäisyys (2,108 AU) jotakuinkin asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä. Tällä radallaan se tulee siten aina välillä lähelle maapalloa.

Nasan NEO-viraston (Near Earth Object Program Office) johtajan toimesta vastikään eläköityneen Don Yeomansin mukaan Maan lähiasteroideihin lukeutuva 2004 BL86 tulee seuraavan kerran yhtä lähelle planeettamme aikaisintaan 200 vuoden kuluttua.

Ohituksia toki tapahtuu tätä ennenkin: seuraava suurikokoinen kappale, joka vilahtaa Maan vierestä, on 2014 YB35, jonka rata kulkee 4 500 000 kilometrin (11,6 Maan ja Kuun välistä keskimääräistä etäisyyttä) päästä 27. maaliskuuta 2015.

Taivaanmekaniikan lakien mukaan ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että mikään näistä osuisi Maahan.

Lähiohitus tarjoaa kuitenkin erinomaisen tilaisuuden tarkastella avaruuden pienkappaletta melko läheltä. 2004 BL86:ta onkin havaittu jo aktiivisesti ja etenkin lähiohituksen aikaan sitä tutkitaan monin teleskoopein. Erityisen kiinnostavia nämä lähelle tulevat kappaleet ovat radioteleskooppien kannalta, koska niillä voidaan tehdä tarkkoja tutkahavaintoja. Niistä näkee hyvin esimerkiksi asteroidin muodon ja pyörimisliikkeen. 

Eräs kiinnostavimmista tutkittavista asioista on myös yksinkertaisesti kappaleen koko, sillä toistaiseksi kirkkauden perusteella tehty arvio 2004 BL86:n koosta on varsin epätarkka: asteroidi saattaa olla joko 300 metriä tai jopa kilometrin halkaisijaltaan.

Näkyvissä myös taivaalla – mutta ei paljain silmin

Asteroidin 2004 BL86 voi yrittää nähdä myös harrastajavälinein. Hyvissä eli pilkkopimeissä olosuhteissa se voi näkyä kirkkaimmillaan jopa kiikarilla, mutta kaukoputkella sen erottaa melko helposti. Asteroidi on kuitenkin vain pieni valopiste, joten sen kulkureitti täytyy tietää tarkasti, jotta sen erottaa tähdistä.

Kun asteroidi on lähimpänä Maata maanantai-iltana kuuden jälkeen, se on vielä eteläisellä taivaanpallolla, mutta nousee illan ja yön kuluessa yhä pohjoisemmas (karttoihin merkityt kellonajat ovat UT-aikaa eli niihin on lisättävä kaksi tuntia, jotta saa Suomen ajan).

Kirkkaimmillaan asteroidi on 9. magnitudia, joten se ei ole häikäisevän kirkas, mutta erottuu ehkä helpoimmin juuri liikkeensä ansiosta. Lähimpänä ollessaan 2004 BL86 vaeltaa taivaalla noin 2,7 asteen matkan tunnissa eli Kuun näennäisen läpimitan verran reilussa kymmenessä minuutissa. Myöhemmin yöllä se ohittaa hyvin läheltä Kravun tähdistön avointa tähtijoukkoa M44, joka tunnetaan myös nimillä Praesepe ja Seimi. 

Helpoin tapa havaita ohilentoa onkin tehdä se tietokoneen välityksellä: muun muassa Virtual Telescope seuraa tapahtumaa reaaliaikaisesti.

Onko Linnunrata galaktinen pikatie?

To, 01/22/2015 - 18:58 By Markus Hotakainen
Kuva: Davide ja Paolo Salucci

Tuskin, mutta teoreetikot – kenties Interstellar-elokuvan madonreikien innoittamina – ovat päätyneet siihen, että se on silti mahdollista. Ja jos Linnunrata tosiaan olisi hypoteesin mukainen kulkureitti, se olisi aiempien ajatusten mukaisten häilyvien madonreikien sijasta "vakaa ja kulkukelpoinen", kuten tutkijat asian ilmaisevat. 

Italialais-intialais-amerikkalainen tutkimusryhmä päätyi tieteistarinan juonikuviolta kuulostavaan tulokseen soveltamalla suhteellisuusteorian yhtälöitä ja alkuräjähdysmallia pimeän aineen jakaumaan Linnunradassa. Kun samaan soppaan sekoitetaan vielä aika-avaruuden tunnelit eli niin sanotut Einsteinin-Penrosen sillat, tutkijoiden mukaan laskelmat osoittavat, että Linnunrata voi olla valtaisa madonreikä.    

Periaatteessa ajatusta on mahdollista testata vertailemalla Linnunrataa yksityiskohtaisesti jonkin lähigalaksin, esimerkiksi Suuren Magellanin pilven kanssa, mutta toistaiseksi havaintotekniikka ei yllä lähellekään tarkkuutta, jota tällainen vertailu edellyttäisi. 

Tutkijaryhmää johtaneen Paolo Saluccin mukaan teoria tai pikemminkin hypoteesi voisi selittää pimeän aineen. Maailmankaikkeuden näkyvän aineen määrän moninkertaisesti päihittävän pimeän aineen selitykseksi on tarjottu erilaisia eksoottisia hiukkasia, ruskeita kääpiöitä ja jopa mustia aukkoja. Saluccin mukaan kyse voi kuitenkin olla "toisesta ulottuvuudesta", joka muodostaisi kulkureitin galaksista ja universumin kolkasta toiseen.

Tutkimus on julkaistu Annals of Physics -lehdessä ja epäilemättä sen tuloksiin tullaan suhtautumaan vankalla skeptisyydellä. phys.org-sivustolta löytyy simulaatio spekuloidusta madonreiästä. 

Sähkölentokoneen reitti julkistettiin

Ti, 01/20/2015 - 12:18 By Markus Hotakainen
Kuva Solar Impulse / Revillard / Rezo.ch

Joulun alla kerroimme Solar Impulse 2 -sähkölentokoneesta ja valmisteilla olevasta maailmanympärilennosta. Tänään julkistettiin koneen lentoreitti, joka vie kahden valtameren ja neljän mantereen yli. Kuva on koneen viimekesäiseltä koelennolta.

Kone nousee siivilleen Abu Dhabista, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pääkaupungista helmi–maaliskuussa ja laskeutuu samaan paikkaan heinä–elokuussa. Matkan varrella koneen pilotit Bertrand Piccard ja André Borschberg tekevät kaikkiaan 12 välilaskua, joiden aikana järjestetään erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia sekä hankkeen itsensä että uusiutuvien energiamuotojen markkinoimiseksi.

Solar Impulse 2 -kone suuntaa Abu Dhabista kohti itää ja käy ennen Tyynenmeren ylitystä Omanin Masqatissa, Intian Ahmedabadissa ja Varanasissa, Myanmarin Mandalayssa sekä Kiinan Chongqingissa ja Nanjingissa. Piipahdettuaan Havaijilla lentokone jatkaa Yhdysvaltain halki.

SI2-kone tekee välilaskun Phoenixissa ja New Yorkissa, sekä matkan varrella keskilännessä, missä laskeutumispaikan lopullinen valinta tehdään vallitsevien sääolojen mukaan. Atlantin tällä puolen kone laskeutuu vielä kertaalleen joko eteläisessä Euroopassa tai Pohjois-Afrikassa ennen saapumistaan lähtöpaikkaansa Abu Dhabissa.

Vaikka lento kestää kokonaisuudessaan yli viisi kuukautta, kone on ilmassa vain noin 25 vuorokautta – tosin se voi lentää sekä päivin että akkujen turvin myös öin. Sinä aikana se taittaa noin 35 000 kilometriä ainoastaan 50–100 kilometrin tuntinopeudella. Maisemien ihailuun jää siten ruhtinaallisesti aikaa.

Sähkölentokone sekä 80 teknikon ja insinöörin muodostama huoltojoukko saapui Abu Dhabiin kaksi viikkoa sitten. Siellä tehdään vielä viimeiset turvallisuustestit ja koelennot ennen ennätyksellisen yrityksen alkua. 

Solar Impulse 2 on ensimmäinen aurinkovoimalla toimiva lentokone, joka pystyy lentämään myös öiseen aikaan. Sen siipien kärkiväli on 72 metriä eli suurempi kuin Boeing 747 -jumbojetin, mutta painoa sillä on vain 2 300 kiloa eli katumaasturin verran.

Koneen siivissä on yli 17 000 aurinkokennoa, joiden tuottama sähkö pyörittää neljää moottoria ja lataa litiumakkuja, joilla on painoa yhteensä liki 650 kiloa. Niiden ansiosta lentokone voi pysytellä ilmassa yhtäjaksoisesti useita vuorokausia – ilman pisaraakaan polttoainetta.

 

Diskosimpukka välkyttelee vihulaisille

Ma, 01/12/2015 - 10:56 By Markus Hotakainen
Kuva Picasa / CC BY-SA 2.5

Trooppisissa vesissä Indonesian rannikolta Australian itäpuolelle asustaa muutaman sentin mittainen simpukka, jolla on ihan oma valoshow. Tieteellisellä nimellä Ctenoides ales tunnettu nilviäinen on ainoa simpukkalaji, jonka on todettu käyttävän valoa viestintään. 

Alkuun tutkijat luulivat, että akvaarioharrastajien hyvin tuntemassa ilmiössä on kyse bioluminesenssista eli biologisesta valontuotannosta: simpukka saisi siis itse aikaan vilkuttelemansa valon. Viime vuonna kuitenkin selvisi, että valoilmiö perustuu heijastukseen.

Simpukoiden vaipan ulkoreunassa on voimakkaasti heijastavaa kudosta, jonka eliö pystyy vuorotellen paljastamaan ja peittämään hyvin nopeaan tahtiin. Valo on siis peräisin ulkoisesta lähteestä – yleensä Auringosta, mutta myös esimerkiksi sukeltajien lampuista – mutta kun se heijastuu vaipan kudoksessa olevista pienistä piipallosista, se näyttää simpukan omalta aikaansaannokselta.

Valon vilkuttelua pidettiin ensin simpukoiden keskinäisenä "viestintänä", jolla ne houkuttelisivat vastakkaista sukupuolta. Tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole. Vaikka "diskosimpukoilla" on 40 silmää, joista osa näkyy pieninä oransseina soikioina allaolevassa kuvassa, ne eivät itse erota lajitovereidensa valomerkkejä. Nyt näyttääkin siltä, että kyse on puolustusmekanismista.

Laboratoriotutkimuksissa todettiin, että simpukoiden välkyttelytahti kiihtyi melkein kaksinkertaiseksi, kun ne kokivat itsensä uhatuksi. Normaalisti valot (eli heijastukset) vilkkuvat noin 1,5 kertaa sekunnissa, mutta saalistajaa jäljittelevä styroksimalli nosti tahdin 2,5 kertaan sekunnissa. 
 
Alustavien tulosten mukaan näyttää siltä, että samalla simpukka vapauttaa ympäristöönsä rikkihappoa, joka karkottaa pahoin aikein lähestyvän vihollisen. Valoshown tarkoitus on siis tiedottaa, että liian lähelle tuleville petoeläimille on luvassa kitkerä happokylpy. 
 
Tältä osin tutkimukset ovat kuitenkin yhä käynnissä eikä asiaa ole varmistettu. Samoin on vielä epävarmaa, käyttääkö simpukka "valojaan" myös saaliseläinten houkutteluun. Näyttäisi siltä, että vilkkumistahti kiihtyy myös planktoneliöiden tullessa simpukan lähistölle. Tutkijoiden mukaan laboratoriokokeiden perusteella on vaikea sanoa mitään varmaa ja siksi simpukoiden tarkkailua on tarkoitus jatkaa niiden luonnollisessa elinympäristössä. 
 
Tutkimusta ei ole toistaiseksi julkaistu alan tieteellisissä lehdissä, mutta Lindsey Doughertyn johtaman Kalifornian yliopiston (Berkeley) tutkijaryhmän tuloksista kerrottiin viime viikolla Floridassa pidetyssä biologian konferenssissa.
 
Asiasta uutisoitiin myös Science-lehden uutissivustolla, missä voi katsella videon diskosimpukan valoshowsta. Sivulta löytyy myös linkki toiseen videoon, jossa sirkkaäyriäinen on käymässä saaliin kimppuun, mutta tulee äkisti toisiin aatoksiin.

Avocado päivässä pitää lääkärin loitolla

To, 01/08/2015 - 10:38 By Markus Hotakainen
Kuva B. Navez

...tai ainakin huonon eli LDL-kolesterolin aisoissa. Näin kertoo uusi tutkimus, joka on julkaistu Journal of the American Heart Association -lehdessä.

Tutkimukseen osallistui 45 ylipainoista, mutta muuten tervettä, ikäjakaumaltaan 21–70-vuotiasta henkilöä. Ensin jokainen heistä noudatti kahden viikon ajan keskimääräistä amerikkalaista ruokavaliota. Siinä 34 prosenttia kaloreista on peräisin rasvasta, 51 prosenttia hiilihydraateista ja loput proteiineista. 

Sen jälkeen koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään, joista kukin noudatti erilaista ruokavaliota: joko vähärasvaista dieettiä ilman avocadoa, keskivertorasvaista dieettiä ilman avocadoa tai keskivertorasvaista dieettiä, johon sisältyi yksi avocado päivässä. 

Vähärasvaisessa dieetissä 24 prosenttia kaloreista tuli rasvasta, josta noin puolet koostui kertatyydyttymättömistä rasvahapoista. Kahdessa muussa dieetissä rasvan osuus oli 34 prosenttia, mistä puolet tuli kertatyydyttymättömistä rasvahapoista. Ainoa ero kahden jälkimmäisen dieetin välillä oli avocadon syönti. Koeruokavalioita noudatettiin viiden viikon ajan. 

Osin tulokset olivat odotettuja: jokaisessa testiryhmässä huonon kolesterolin määrä laski.

Vähärasvaisella dieetillä arvot laskivat keskimäärin 7,4 mg/dL ja keskivertorasvaisella dieetillä ilman avocadoa 8,3 mg/dL. Avocadon ansiosta LDL-kolesterolin määrä laski kuitenkin melkein tuplamäärän: 13,5 mg/dL.

Lähtötasot olivat testiryhmissä miehillä 105–194 mg/dL ja naisilla 98–190 mg/dL. Vaikutus oli tuntuva myös kokonaiskolesterolin ja triglyseridien sekä monien muiden sydän- ja verisuonisairauksien riskiä lisäävien tekijöiden määrissä. 

Käytännön kannalta ongelmana on se, miten avocadosta saa luontevan osan päivittäistä ruokavaliota. Yhdysvalloissa liki ainoa käyttötapa on tehdä siitä guacamolea, joka sitten syödään maissilastujen kanssa - ja niissä on tunnetusti paljon kaloreita ja suolaa. Avocadon tuoma etu häviää helposti sipsien rouskutteluun. 

Sama ongelma on alkuruoaksi oivasti sopivan katkarapu-avocadon kanssa: avocado puolitetaan, siemen otetaan pois, ja sen jättämiin koloihin lusikoidaan kypsennettyjen katkarapujen, majoneesin ja mustapippurin seosta. Suomessa avocadopasta oli tovin "yhden hitin ihme", mutta tuskin innokkaimmatkaan avocadopastakokit söisivät sitä joka päivä.

Vanhastaan on tiedetty, että välimerellinen ruokavalio, jossa on runsaasti hedelmiä, vihanneksia, täysviljaa, pähkinöitä, kalaa sekä oliiviöljyä, on hyväksi terveydelle. Nyt ostoslistalle voi lisätä myös avocadon. 

Tutkimuksesta kerrottiin Amerikan Sydänliiton sivuilla ja alkuperäinen julkaisu löytyy täältä.