vuosipäivä

Keikarihevosesta hiilikuitukiituriin – onnea 200-vuotias polkupyörä!

Ti, 06/13/2017 - 23:55 By Jari Mäkinen
Ensimmäinen fillari

Sunnuntaina 12. kesäkuuta ajettiin 40. Pirkan pyöräily, eräs maamme perinteisistä pyöräilytapahtumista. Se sopikin erinomaisesti historialliseen kontekstiin, sillä tasan 200 vuotta sitten tehtiin ensimmäinen ajo menopelillä, jota voidaan pitää ensimmäisenä polkupyöränä.

Paitsi että kyseessä ei ollut polkupyörä, vaan potkupyörä. 

Saksalainen Karl Drais teki 200 vuotta sitten puusta kaksipyöräisen laitteen, jonka päällä saattoi istua ja mennä eteenpäin jaloilla vauhtia antaen. Hän nimesi laitteensa juoksukoneeksi ja keikarihevoseksi, ja vaikka sitä ei siis poljettukaan, oli se olemukseltaan niin paljon nykypolkupyörän kaltainen, että sitä saattaa pitää fillarin esiasteena.

Syynä laitteen keksimiseen oli ennen kaikkea se, että viljan hinta kääntyi nopeasti nousuun vuosina 1916 ja 1817, koska säätila ympäri maailman oli tuolloin hyvin huono. Sadoista tuli ennätyksellisen huonoja ja siksi esimerkiksi hevosen pitäminen tuli kalliiksi, koska sille piti joka tapauksessa ostaa ruokaa.

Niinpä Drais mietti vaihtoehtoisia kulkea paikasta toiseen ja kehitti pyöränsä. Ensimmäinen polkupyörä (jos sitä nyt voi kutsua polkupyöräksi) oli puurakenteinen pyöriään myöten, siinä oli nahkainen pitkä istuin ja metallinen ohjaustanko. Sen massa oli noin 22 kilogrammaa, mitä voi pitää varsin vähäisenä. 

Drais teki ensimmäisen julkisen ajelunsa tällä pyörällä 12. kesäkuuta vuonna 1817. Hän kulki kotoaan Mannheimista noin 20 kilometrin päässä olleeseen Schwetzingenin majataloon keskinopeudella, joka kuulemma oli noin 15 km/h.

Menopelit eivät kuitenkaan olleet saman tien menestys, vaan ennemminkin pettymys. Paitsi että pula-aika vaikeutti niiden tekemistä, törmäilivät ajajat jalankulkijoihin kapeilla, mukulakivisillä ja mudasta usein liukkailla teillä.

Pyörän suosio kuitenkin kasvoi jopa niin nopeasti, että vielä vuonna 1817 pyöräily jalankulkijoiden kanssa jaetuilla teillä kiellettiin Mannheimissa, ja seuraavana vuonna myös Pariisissa. Lontoossa pyöräily kiellettiin vuonna 1819.

Tällaisenaan potkupyörästä ei kuitenkaan tullut menestystä, vaan vasta kunnollinen polkupyörä ketjuvetoineen ja ilmapyörineen löi itsensä kunnolla läpi. Tämä vallankumous alkoi vuonna 1861 (kymmenen vuotta Draisin kuoleman jälkeen), kun nykyaikainen pedaali ja voimansiirto otettiin käyttöön.

Saksalaiset ovat luonnollisesti innoissaan polkupyörän satavuotisjuhlasta ja siksi siellä on perustettu erityinen nettisivu asialle: www.200jahre-fahrrad.de

(Muuten: rautateillä käytettävä resiina on saanut nimensä Draisinilta.)

Ruotsin kuningatar luopui kruunusta

Ti, 06/16/2015 - 14:14 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Holger.Ellgaard / Wikipedia

Vajaat 400 vuotta sitten tapahtui kummia. Ruotsin monarkki, kuningatar Kristiina, luopui kruunustaan 16.6.1654. Tämä kiistelty ja varsin kuuluisaksi kuninkaalliseksi noussut nainen ehti johtaa maata kymmenen vuoden ajan. Millainen hän oli?

Kuningattaren valtakaudella Ruotsin hovi kukoisti ja siellä vieraili paljon oppineita, taiteilijoita ja filosofeja. Kristiina kuitenkin onnistui velkaannuttamaan valtion kassan pahasti, jakaessaan holtittomasti tunnustuksia ja kiitostiluksia aatelisille ja muille sodassa menestyneille. Hän käytännössä kasvatti Ruotsin aatelissukujen määrän kaksinkertaiseksi aiemmasta. Suurin osa Suomesta oli läänitetty aatelisille - verottomana.

Kristiina valmisteli kruunusta luopumista vuoden päivät, lähettäen omaisuuttaan ja kirjallisuutta etukäteen etelään. Kesän 1654 aikana hän muutti Italiaan ja kääntyi katolilaiseksi. Kristiina kuoli 35 vuotta Ruotsista lähtönsä jälkeen Roomassa.

Yksityiselämässään Kristiina oli varsin kiistelty henkilö. Hän oli päättänyt olla menemättä naimisiin Ruotsin hovin voimakkaasta  painostuksesta huolimatta. Kristiina oli vuosisatansa oppineimpia naisia, ja on edelleen yksi harvoista Vatikaanin hautaholveihin haudatuista naisista.

Ruma ankanpoikanen?

Historiantutkijoita on pitkään askarruttanut Kristiinan ulkomuoto ja käytös. Lapsena hänen huhuttiin olleen karvainen, ja huhujen mukaan palvelijatar pudotti hänet vauvana maahan, aiheuttaen olkapään rikkoutumisen. Hänet kuvataan aikuisenakin taiteessa ja kirjallisuudessa usein rujona ja miesmäisenä. Kristiinan kerrotaan myös kiroilleen ja sikailleen kuin parhaatkin (tai pahimmat) sotilaat.

Tuleva hallitsija kasvatettiin asemansa mukaisesti poikana, mikä on voinut vaikuttaa sekä käytökseen että ulkomuotoon. Hän oli kiinnostunut aktiivisesta urheilusta, kuten miekkailusta ja ratsastuksesta. Italiaan hän saapui miesten vaatteissa ja pää ajeltuna. Ajoittain hän käytti myös erityisen paljastavia mekkoja. Kumpikaan tyyli - liioitellun maskuliininen tai feminiininen - ei kuitenkaan ollut erityisen tavatonta tuon ajan ylhäisönaisten parissa.

Nykykäsityksen mukaan Kristiina oli ilmeisesti seksuaalisesti kiinnostunut lähinnä naisista. Aikanaan hänet leimattiin paitsi lesboksi, myös huikentelevaiseksi prostituoiduksi ja hermafrodiitiksi. Hänen huhuttiin olevan "hyvin läheinen" milloin ylhäisten naisten, milloin miesten kanssa. Vaikka Kristiina kertoikin elämänsä aikana monia epäselviä - salaperäisiäkin - kommentteja olemuksestaan ja kehostaan, hän kuitenkin kielsi omaavansa minkäänlaisia miehisiä sukuelimiä. Vuonna 1965 Kristiinan jäännöksiä tutkittiin, eikä luustosta löytynyt mitään epätavallista.

Pietari Brahe ei liikkunut

Wikipedia kertoo, että kruunun nosto kuningattaren päästä olisi ollut Pietari Brahen tehtävä. Kenraalikuvernöörimme ei kuitenkaan liikkunut paikaltaan, vaan Kristiina joutui nostamaan hallitsijan symbolisen päähineen itse pois. Puheen pidettyään hän lähti hovista. Ruotsin kuninkaaksi kruunattiin myöhemmin päivällä Kristiinan serkku, Kaarle X Kustaa.

 

Alla Kristiinasta kertovan The Girl King -elokuvan traileri. Mika Kaurismäen ohjaama elokuva tullee teattereihin syksyllä 2015.

 

Kristiina oli tiettävästi ensimmäinen Ruotsin kruunusta luopunut. Myöhemmin saman tempun tekivät myös Ulrika Eleonora (vuonna 1720) ja Kustaa IV Adolf (1809). Ulrika luopui vallasta miehensä valtaanpääsyn varmistamiseksi, mutta Kustaa IV käytännössä syöstiin vallasta - muunmuassa luokattoman vallanpidon johdosta. Voidaan ajatella, että Ruotsi menetti myös Suomen Venäjälle juuri hänen takiaan.

Lisäys 16.6.2015 klo 15.50: Tietoja Kristiinan henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Jutun lähteinä käytetty mm. seuraavia teoksia: Mara Johns Egherman: Kristina of Sweden and the History of Reading in Europe:Crossing Religious and Other Borders (Annual Meeting of theSociety for the Advancement of Scandinavian Study, Wisconsin, 2009), Veronica Buckley: Christina Queen of Sweden: The Restless Life of a European Eccentric (HarperCollins UK, 2011).

Historian suurin räjähdys sattui 200 vuotta sitten

Su, 04/12/2015 - 17:41 By Jarmo Korteniemi
Tamboran vuoren kaldera syntyi vuoden 1815 purkauksessa. Kuva: Wikimedia Commons / Jialiang Gao

Lauantaina (Suomen aikaa) tuli kuluneeksi 200 vuotta Tamboran kuuluisasta tulivuorenpurkauksesta. Se oli monella mittapuulla suurin purkaus koko historiallisena aikana. Tapahtumapaikkana on Indonesia ja vuosi 1815. Sen vaikutukset huomattiin kuitenkin pian ympäri maailman ja kestivät muutamia vuosia.

Purkaus saavutti huippunsa 10.-11.4. välisenä yönä, vaikka olikin alkanut voimakkaina räjähdyksinä jo viisi päivää aiemmin. Ääni kantoi yli 2500 kilometrin päähän, missä sitä luultiin kaukaiseksi kanuunoiden jyrinäksi. Räjähdykset vaimenivat muutamassa päivässä, mutta jatkuivat aina heinäkuun puoleenväliin saakka. Vuori vaimeni lopullisesti - siltä erää - vasta neljän vuoden kuluttua.

Tambora sai aikaan suurimman räjähdyksen, josta on jälkipolville saatu tarkkoja aikalaishavaintoja. Se on historiallisen ajan ainoa varma VEI-7-luokan purkaus (VEI = volcanic explosivity index, vulkaaninen räjähdysasteikko). Minolaisen kulttuurin tuhonnut Theran purkaus Kreikassa (v. 1620 eaa), Uuden-Seelannin Taupo-vuoren purkaus (v. 180), sekä Indonesian Mt. Rinjani (v. 1257) saattoivat kaikki yltää samaan VEI-7 -luokkaan, mutta ne on lödetty jättämiensä jälkien perusteella. Vain Toban tai Yellowstonen tyyppiset "supertulivuorten" purkaukset yltävät vielä suurempaan VEI-8 -luokkaan. Sellaisista viimeisin, Toban purkaus, sattui yli 70000 vuotta sitten.

Tamboran räjähdyksen varsinaista voimakkuutta on hyvin vaikea arvioida, saati sitten suhteuttaa muihin tapahtumiin. Energiamäärän on kuitenkin laskettu vastanneen vähintäänkin 800 megtonnia TNT:tä, jos ainoastaan mittavin räjähdysepisodi otetaan huomioon. Pienimmilläänkin Tamboran räjähdys oli siis 20 kertaa suurempi kuin suurin ikinä räjäytetty ydinpommi, tai toisaalta neljä kertaa voimakkaampi kuin Krakataun räjähdys muutama vuosikymmen myöhemmin. Määrä nousee kuitenkin 33000 megatonniin, jos mukaan tulevat purkauksen aktiivisimmat päivät.

Purkauksen vaikutukset

Tamboran räjähdyksissä nousi ilmaan noin 160 kuutiokilometriä vulkaanista tuhkaa eli kuumaa kivipölyä. Suuri osa tästä on kuitenkin ilmaa ja muista kaasuja, ja laavamääräksi suhteutettuna tuo vastaakin noin 50 kuutiokilometriä. Tuhka nousi yli 40 kilometrin korkeuteen ja levisi pian ympäri planeetan.

Purkauksella oli vähintään 70000 suoraa kuolonuhria, joidenkin lähteiden mukaan lähes 100000. Satojatuhansia lisää kuitenkin menehtyi ympäri maailman tulevina vuosina seuranneisiin lämpötilan muutoksiin, nälänhätään ja tauteihin. Koko maailman väkiluku oli noihin aikoihin miljardin tienoilla.

Suuret tulivuorenpurkaukset viilentävät aina hieman ilmastoa. Useita on seurannut "vuosi ilman kesää", eikä Tambora ole poikkeus: Sen vaikutuksesta lämpötila laski puolisen astetta. Kesä 1816 ja talvi 1817 olivat merkittävästi normaalia kylmempiä ympäri maailman. Ilmasto ei kuitenkaan vain kylmennyt, sillä paikoin sattui myös helleaaltoja. Joillain alueilla sademäärät kasvoivat lähes kaksinkertaisiksi normaaliin verrattuna. Vaikutukset pienenivät ajan saatossa, mutta niiden on arveltu kestäneen havaittavina enimmillään jopa kymmenen vuotta.

Ilmastovaikutukset johtuivat paitsi tuhkasta, myös purkautuneista kaasuista. Tambora puski ilmaan etenkin hiilidioksidia, rikkidioksidia, fluoria ja klooria. Jokaista purkautui muutamia kymmeniä miljoonia tonneja. Krakataun päästöt olivat noin puolet Tamboran määristä.

Tamboran ilmastovaikutukset jäivät kuitenkin paljon pienemmiksi kuin pitkäkestoisempien purkausten. Islannin Eldgja (v. 934) ja Laki (v. 1783) olivat rauhallisia purkauksia, mutta puskivat kaasuja ilmoille pidempään. Kumpikin aiheutti pyöreästi kaksi kertaa Tamboraa suuremmat päästöt.

 

Entäpä mitä Tamboralle nykyään kuuluu? 2850 metrin korkuinen vuori on yhä paikallaan ja aktiivinen. Viimeisin varmistettu pieni purkaus sattui vuonna 1967. Vuonna 2011 vuorella sattui pitkä sarja maanjäristyksiä ja kaasupurkauksia.

 

Tarkennus klo 18.05: Otsikossa puhutaan siis Maassa tapahtuneista räjähdyksistä. Havainnot kosmisista tapahtumista, kuten vaikka Auringon purkauksista, Shoemaker-Levy 9:n törmäyksestä Jupiteriin, yms., ovat aivan eri luokkaa.

Otsikkokuva: Tamboran vuoren kaldera syntyi vuoden 1815 purkauksessa. Se ei kuitenkaan ole räjähdyskratteri, vaan romahdus, joka johtui magmasäiliön tyhjentymisestä. Lähde: Wikimedia Commons / Jialiang Gao

Onnea 40-vuotias Microsoft!

La, 04/04/2015 - 14:43 By Jari Mäkinen
Microsoft vuonna 1978

Edelleen maailman suurin ohjelmistoyhtiö Microsoft perustettiin tänään 40 vuotta sitten. Nyt yhtiössä on yli 125 000 työntekijää, se on maailman kolmanneksi arvokkain yhtiö ja sen käyttöjärjestelmä on liki 90% maailman tietokoneista, mutta vuonna 1975 se oli vain yksi monista elektroniikka- ja tietokoneyhtiöistä, joita Yhdysvalloissa perustettiin uuden ajan kynnyksellä.

Yhtiön perustivat kaksi yliopisto-opintonsa keskeyttänyttä nörttiä, Bill Gates ja Paul Allen. Gates toimi vuoteen 2000 yhtiön toimitusjohtajana, minkä jälkeen hän on jatkanut yhtiössä “neuvonantajana”. Hän, kunten Allenkin, ovat keskittyneet pääasiassa säätiöidensä ja yhtiöidensä kautta hyväntekeväisyyteen ja kiinnostavien start-upien rahoittamiseen. 

Gates on luvannut antaa 95% valtavasta omaisuudestaan pois hyväntekeväisyyteen ennen kuolemaansa, ja on jo rahoittanut pääosaa hankkeista hallinnoivaa Bill & Melinda Gates -säätiötä 28 miljardilla dollarilla.

Netissä on vuotanut julkisuuteen Gatesin Microsoftin työntekijöille lähettämä kirje, missä hän kertoo yhtiön perustamisesta ja kehottaa ylväästi Microsoftia ponnistelemaan edelleen ns. paremman elämän puolesta.

“Viekää teknologian voima kaikkien saataville, yhdistäkää ihmisiä keskenään ja tehkää henkilökohtainen tietojenkäsittely mahdolliseksi kaikkialla”, kirjoittaa Gates.

Vaikka yhtiö on viime aikoina rimpuillut tuotteissaan ja yrityksissään luoda uusia menestyksiä, on se osoittanut merkkejä piristymisestä uuden toimitusjohtaja Satya Nadellan aikana. Yhtiöllä on myös erityinen maine monien suomalaisten mielessä, koska sen huomassa makaavat nykyisin Nokian matkapuhelimet.

Gates on otsikkokuvana olevassa Microsoftin henkilökuntaa vuonna 1978 esittävässä potretissa alhaalla vasemmalla, Allen keskellä oikealla. (Kuva: Microsoft) Alla on esimerkki siitä, että yhtiön alkuaikoina koodaamiseen ei suhtauduttu täysin vakavamielisesti.

Surtsey – 50 vuotta myöhemmin

To, 11/21/2013 - 18:21 By Jarmo Korteniemi
Kuvakaappaus televisiosta Japanissa

Japanin edustalle syntyi pieni saari viime keskiviikkona. Saaren synnyttänyt vedenalainen purkaus sattui noin 1000 kilometriä Tokiosta etelään Nishima-Shima -tulivuoren kupeessa.

Kyseessä ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen tapaus: vastaava tapahtuma sattui Islannissa lähes päivälleen 50 vuotta sitten. 15.11.1963 maan etelärannikon edustalle syntyi saari, joka nimettiin Surtseyksi.

Surtsey tarkoittaa "Surturin saarta". Islannin kansalliseepoksen Eddan mukaan Surtur on mustanpuhuva tulijättiläinen, joka sytyttää maailman palamaan maailmanlopun taistelun eli Ragnarökin aikana. Lopuksi hän vaipuu meren aaltoihin. Tämä kuvaa hyvin myös Surtseyn kehitystä.

Purkaus kesti neljä vuotta, joiden aikana saari ehti kasvaa 2,7 neliökilometrin kokoiseksi. Se on suurin tunnettu saari, jonka koko elinkaari on nähty alusta lähtien.

Surtsey julistettiin saman tien suojelluksi - hyvästä syystä. Sen kehitystä on tutkittu tarkkaan koko saaren olemassaolon ajan. Ensin tärkeimpiä olivat ennennäkemättömän suuren vedenalaisen purkauksen vaiheet ja yksityiskohdat. Sittemmin tutkimus on kääntynyt saaren asuttamiseen. Sinne päätyneet eläimet ja kasvit on dokumentoitu hyvin tarkkaan, vuodesta toiseen.

Taloksi asetuttiin nopeasti

Ensimmäiset saaren tulokkaat saapuivat paikalle jo vuonna 1964. Tuuli lennätti mukanaan hyönteisiä sekä Islannista että kauempaa Euroopasta. Rantavesiinkin alkoi juurtua meren tuomaa leväkasvustoa.

Pysyvä elämä sai jalansijaa saaren ollessa puolentoista vuoden ikäinen. Ensimmäiset kasvit aloittivat kasvunsa Surtseyllä 1965. Ensin löydettiin merisinappeihin kuuluva laji (Cakile arctica), seuraavina vuosina rantavenhää (Leymus arenarius), halikkaa (Mertensia maritima) sekä suola-arhoa (Honkenya peploides). Vuoteen 1975 mennessä kymmenkunta lajia oli ottanut saaren vakituiseksi asuinpaikakseen. Toiset kymmenen on kokeillut onneaan, mutta hävinnyt taistelun karua maaperää vastaan.

Tuliperäinen aines on hyvin ravinteikasta, mutta pioneerikasveille vaikeata hyödynnettävää. Tuulen ja veden eroosion täytyy ensin jauhaa kiven mineraaleja pienemmiksi. Yhä senkin jälkeen ongelmana on juurtuminen hiekkaan. Voimakas merituuli ja toistuvat sateet liikuttavat hiekkaista kasvupohjaa jatkuvasti.

Kasvien lajikirjo lähti uuteen kasvuun merilintujen erittäin toimeliaan lannoituksen myötä. Ensimmäiset riskilät (Cepphus grylle) ja myrskylinnut (Fulmarus glacialis) pesivät Surtseyllä vuonna 1970. Tämän jälkeen sitä on asuttanut parikymmentä muuta lintulajia, lokit etunenässä. Vuosittainen pesien määrä liikkuu nykyisin noin tuhannessa. Samalla kasvilajien määrä on noussut useisiin kymmeniin.

Luonnonvaraisten eläinten lisäksi Surtseyn maaperälle saavat nousta ainoastaan tiedemiehet. Heidänkin täytyy varmistaa tarkoilla turvatoimilla, ettei saarelle päädy uusia lajeja heidän vaatteissaan. Kerran jätteiden mukana saarella on itänyt tomaatteja, toisella kerralla perunoita. Kumpikin laji tunnistettiin ja tuhottiin varsin nopeasti.

Yllä: Surtseyn purkaus vuonna 1963 lentokoneesta kuvattuna.

Kutistuva saari

Surtsey on vuosien saatossa pienentynyt lähes puoleen. Sekä tuuli että meren aallokko syövät rantoja ahkerasti. Aallokon korkeus voi alueella yltää jopa 20 metriin.

Vulkaanisesta tuhkasta koostuvat alavat alueet huuhtoutuivat mereen nopeasti. Aivan aluksi saari pieneni jopa 3-20 hehtaarin vuosivauhdilla. Nykyisin tahti on hidastunut alle 1 hehtaariin vuodessa, kun jäljellä on lähinnä laavavirtojen peittämiä rantoja. Suurin osa saaresta on hävinnyt aallokkoon jo runsaan 100 vuoden kuluttua.

Tutkijoiden mukaan Surtsey ei kuitenkaan häviä lähitulevaisuudessa kokonaan. Muokkaavat voimat kun eivät saa syötyä tulivuoren tiiviistä laavasta muodostunutta keskiosaa kovinkaan nopeasti.

Saarta odottaa siis sama kohtalo, jonka saariryhmän pienemmät jäsenet ovat jo kokeneet. Ne ovat jyrkkäreunaisia ja tasakattoisia, eivätkä kelpaa enää hylkeiden lepopaikoiksi. Jyrkänteillä riittää kuitenkin tilaa pesiville linnuille. Tasainen yläosa taas sopii kasvualustaksi ravinteikkaasta ja alituisesta merituulesta pitäville kasveille.

Jääkö Japanin saaritulokkaasta mitään jäljelle, sen näyttää aika. Purkaus ei luultavasti ole yhtä voimallinen ja pitkä kuin Surtseyn synnyttänyt purkaus. Japanin nuorin saari voi vaipua Tyynenmeren aaltoihin jo muutamassa vuodessa.

Surtseyn elämää ja säätä voi seurata web-kameran kautta täältä: en.vedur.is/weather/observations/webcams/surtsey

Lisää Surtseystä voi lukea Surtsey Research Societyn nettisivuilta.