Video: Jäähdytyslaitteisto keksittiin täällä, kuumassa Australiassa

Jäähdytystä jo vuodesta 1851!

 

Tiedetuubi vie paikkoihin, jotka ovat merkittäviä tieteen ja tekniikan kannalta. Nyt vuorossa on Geelong, Australia ja jäähdytyslaitteisto.

Jos nyt Australiassa on ennätyksellisen kuumaa, niin lämmintä siellä on ollut aikaisemminkin. Tästä aiheutui kovasti hankaluuksia etenkin lihakauppiaille, koska hyvä liha meni helposti piloille.

Etenkin ongelma oli suuri, kun lihaa laivattiin Eurooppaan: suuri osa lastista saattoi pilaantua matkan aikana. Siksi asialle piti tehdä jotain, ja ratkaisu oli tietysti jäähdytyslaitteisto. Video kertoo sen keksimisestä ja näyttää paikan, missä ensimmäinen mekaaninen jäähdytin hyrähti käyntiin.

Juttu lähetettiin aikanaan vuonna 2011 TV1:n Prisma Studiossa.

Vekkuli vekotin Turkista - näin ajat autollasi vedessä

To, 09/08/2016 - 10:42 By Jarmo Korteniemi

Liikutko paljon saaristossa, muttei ole varaa omaa veneeseen? Tai pidentääkö vesistöjen kiertäminen Järvi-Suomessa matkaasi aina tuhottomasti? Ei hätää – tällä laitteella pääset vesille ihan omalla autolla.

DOW eli "Drive on Water" on näppärä keksintö suoraan Turkista. Suomeksi nimi tarkoittaa "Aja vetten päällä".

Idea on nerokas: Ajat autosi ramppia pitkin pienelle vedessä kelluvalle katamaraanille, painelet paria nappia, ja voilá, käytössäsi on toimiva vesipeli. Voit jatkaa autoiluasi kohti ulappaa, sillä nyt auto kelluu ja liikuttaa katamaraania. Kuivalla maalla katamaraani kulkee auton perässä.

Laitteen keksijä on turkkilainen mies, jolla ei ollut varaa ostaa moottorivenettä. Hän ei kuitenkaan jäänyt voivottelemaan kohtaloaan vaan kehitti DOW:n.

Idea on niin yksinkertainen, että pakostakin mietityttää miksei vastaavia ole jo käytössä. Miksi investoida turhaan toiseen moottoriin, jos sellainen löytyy jo autosta?

Auto ajetaan veneessä rullille, aivan kuten katsastusasemalla. Rullat siirtävät pyörien liike-energian potkureihin. Auton ratin kääntö taas saa paatin kaartamaan. Millä tahansa autolla siis aivan oikeasti voidaan ajaa vedessä. Periaatteessa.

Tällä hetkellä DOW:sta on tehty prototyyppi, joka on mitoitettu normaaliautoa pienemmälle, erikoisvalmisteiselle ja aurinkovoimalla toimivalle testiautolle. Lopullinen DOW on suurempi. Esittelyvideon voi katsoa tästä (linkki).

Laitteen kehitystyö on kesken. Keksijä etsii tällä hetkellä Kickstarter-kampanjalla projektille joukkorahoitusta.

Suunnitelmissa on, että DOW ratkaisee joitain normaalin veneen omistamiseen liittyviä ongelmia. Veneen talvivarastointi on esimerkiksi kallista ja/tai tilaavievää. DOW taas on pelkän venetrailerin kokoinen ja siksi ainakin hieman kätevämpi. DOW:n avulla auton voi myös siirtää vesitse paikasta toiseen. Oiva laite saaristoon, siis. Hinnassa DOW:n pitäisi peitota "oikeat" moottoriveneet mennen tullen.

Lisää infoa projektin www-sivuilta, tosin turkiksi. Asiasta kertoi aiemmin Interesting Engineering.

Iloa elämään ostoskärryillä!

La, 06/04/2016 - 11:57 By Jari Mäkinen
Ostoskärryt ennen ja nyt



Kaikilla ympärillämme olevilla arkisilla laitteilla ja esineillä on suunnittelija tai keksijä, ja jokaisella on myös tarina takanaan. Niin on myös ostoskärryillä, jotka täyttävät tänään 79 vuotta.


Päivän kuva Ei varmaankaan ole yllätys, että ostoskärryt keksittiin Yhdysvalloissa, missä myös keksittiin supermarketit. Kun aikaisemmin kaupoissa, etenkin sekatavarakaupoissa, oli pitkät palvelutiskit, joiden takaa myyjät antoivat tavaroita, laajennettiin ensin tarjontaa myymälätilan puolelle siten, että asiakkaat saattoivat kerätä tavaroita myös itse ostoskoreihin. Korit annettiin myyjille, jotka antoivat muut ostokset tiskin takaa ja laskivat lopuksi paljonko ostokset maksoivat.

Supermarketeissa oikeastaan kaikki tavarat laitettiin asiakkaiden saataville ja myyjien rooli kutistui lähinnä rahastamiseen. Se oli tehokkaampaa ja nopeampaa, mutta samalla ostoskorit tulivat painavammiksi, kun raskaatkin ostokset piti laittaa niihin, ja koreja piti kantaa pitemmän aikaa.

Niinpä vuonna 1937 Oklahomassa olevan Humpty Dumpty -supermarketin omistaja Sylvan Goldman sai idean: mitä jos korit laittaisi kärryihin, joita olisi kätevä työntää kaupassa? Hän pyysi Fred Young -nimistä metalli-insinööriä rakentamaan taittuvan puutarhatuolin pohjalta hahmottelemansa kärryn. Siinä oli paikat kahdelle ostoskorille ja luonnollisesti alla pienet pyörät, joilla kärryä oli hyvä rullailla ympäriinsä. 

Tänään 79 vuotta sitten käyttöön tulleet kärryt voitiin taittaa kasaan puutarhatuolien tapaan, jolloin käyttämättöminä ne eivät vieneet paljoakaan tilaa. 

Askel eteenpäin ostoskärrytekniikassa otettiin vuonna 1946, kun Orla Watson keksi nykyiset ostoskärryt, jotka voidaan työntää sisäkkäin. Ensimmäiset tällaiset otettiin käyttöön Floyd Day's Super Marketissa Kansas Cityssä, Missourissa, vuonna 1947.

Sen koommin ei kärryissä ole tapahtunut kovinkaan suurta kehitystä, paitsi että kun supermarkettien rinnalle tulivat hypermarketit, muuttuivat kärrytkin jättikokoisiksi. Ja samalla pienissä citykaupoissa on tullut jälleen käyttöön Goldmanin alkuperäisen korikärryn kaltaisia ostoskärryjä.

Suunnittelijat ovat kuitenkin hahmotelleet erilaisia tulevaisuuden ostoskärryjä, jotka voisivat soveltua paremmin mm. kylmätuotteiden kuljettamiseen varsin kookkaissa kaupoissa. Lisäksi luonnollisesti elektroniikka on tulossa myös ostoskärryihin: pienet näytöt voivat opastaa löytämään tuotteet kaupassa ja kärryt voivat myös laskea jo saman tien ostosten hinnan havaitsemalla mitä niihin laitetaan. Näin asiakas voi vain rullata ulos ja ostokset veloitetaan suoraan hänen pankki- tai luottokortiltaan.

 

Otsikkokuvassa on vasemmalla Goldmanin alkuperäinen ostoskärry ja oikealla IDEO-toimiston (jo vuonna 1999) tekemä hahmotelma uudenlaisesta ostoskoreihin perustuvasta hypermarketostoskärrystä.

Päivän kuva 2.4.2013: Tarranauhaa suurennettuna

Ti, 04/02/2013 - 10:40 By Jari Mäkinen

Tänään 35 vuotta sitten, 2.4.1978, pieni, mutta tärkeä patentti raukesi ja avasi kokonaan uusien tuotteiden vyöryn markkinoille. Kyseessä oli tarranauha, sveitsiläisen insinöörin Georges de Mestralin keksintö. Ajatus tarrautuvasta kankaasta oli pyörinyt hänen mielessään vuodesta 1948 alkaen, kun hän huomasi takiaisten kiinnittyneen vaatteisiinsa vuorilla vaelluksen aikana, mutta avaintapahtuma tarranauhan keksimisessä oli sattuma: voimakkaan ultraviolettivalon alla kudottu nylon muodosti yllättäen pienenpieniä, mutta kestäviä koukkumaisia rakenteita pintaansa. de Mestral kehitti sen vastapuoleksi pörrömäisen pinnan, mihin pienet koukut pystyivät tarrautumaan.

Tarranauhan kauppanimen VELCRO® de Mestral muodosti yhdistämällä sanan "velvet" (sametti) ja ranskan kielelen koukkua tarkoittavan sanan "cro". Tarranauhaa valmistetaan nyt joka puolella maailmaa nykyisin ja käytetään kaikkialla, mutta virallisen VELRCOn taustalla on edelleen yksi ainoa yhtiö, Velcro Industries.

Kuvan on ottanut Janis Yuvallos.