pohjanmeri

Tilanteelle ei ole selvää selitystä. Yksi mahdollisuus löytyy maaliskuussa Nature Climate Change -julkaisussa olleesta artikkelista. Siinä Stefan Rahmstorf Potsdam-instituutista ja Michael Mann Penn Staten yliopistosta epäilevät Atlantin merivirtojen olevan heikkenemässä. Kyseessä olisi niin sanottu AMOC, Atlantin keskialueiden lämpösuolavesikierto, jonka osana on lämmintä, vähäsuolaista merivettä pinnalla etelästä pohjoiseen kuljettava Golfvirta ja syvemmällä tapahtuva kylmän, suolaisemman veden liike pohjoisesta kohti etelää.

Mannin ja Rahmstorfin mukaan Grönlannin jäätiköiden normaalia kiihkeämmästä sulamisesta mereen valuva makea vesi häiritsisi kiertokulkua, koska viilennyt ja suolapitoisuudeltaan kasvanut pintavesi ei pääse vajoamaan aiempaan tapaan syvyyksiin virratakseen takaisin eteläisimmille alueille jälleen pintaan noustakseen ja lämmetäkseen.

Tätä teoriaa tukee myös viime vuonna Nature Geoscience -lehdessä ollut artikkeli, missä Readingin yliopiston tutkija Jon Robson työryhmineen esitteli mittauksiaan, joiden mukaan syvällä Labradorin meressä ja Grönlannin lounaispuolella syvällä meressä olevan veden tiheys ei ole yhtä tiheää kuin aikaisemmin. Siinä on siis vähemmän suolaa. Artikkelissa todettiinkin, on AMOCissa on meneillään selvä ja huomattava muutos.

Toisaalta nyt havaitut muutokset pohjoisessa mahtuvat vielä epävarmuuden ja mahdollisen luontaisen vaihtelun rajoihin; kunnollisia mittauksia lämpötioista pohjoisessa on alle sadalta vuodelta ja merivirtojen käyttäytymistä ei tunneta kunnolla.

Mutta se on varmaa, että lähinnä koomisen kuvan ilmastotutkimuksesta antaneen The Day After Tomorrowin kaltaistesta kylmän ilman virtausta stratosfääristä alempaan ilmakehään ei ole kyse. Sellainen on luonnolakien vastainen, ja kuten yleensä luonnossa oikeasti, on tässä merivirtojen muutoksessa ja pohjoisen kylmässä alueessa kyse hitaasti kehittyvästä ilmiöstä. 

Tosin aiempaan kehitykseen verrattuna tilanne on selvästi muuttumassa nyt nopeasti...

Aivan viime aikoihin saakka tarkka pinnankorkeuden mittaaminen tutkalla muualla kuin avomerellä on ollut hankalaa, koska "kuiva" maa häiritsee mittausta. Nyt uuden sukupolven tutkien, sellaisten kuin CryoSatin tutka on, mittaustiedoista voidaan kuitenkin vähentää maan aiheuttaa interferenssiä, jolloin korkeusmittaukset on saatu tarkemmiksi. Itse asiassa meren vedenkorkeuden lisäksi tiedoista saadaan nyt maan pinnanmuodot ja jopa sisämaan vesialueiden (järvet, joet ja niiden valuma-alueet) vedenkorkeudet.

Tällä kerralla CryoSatin mittauksia käytettiin lähinnä varmentamaan havaittuja tietoja ja parantamaan ennustusmalleja, mutta tekniikkaa voidaan käyttää jo nyt myös tulvatilanteen periaatteessa operatiiviseen seurantaan ja ennustamiseen. Avaruudesta saadaan tietoa paljon laajemmalta alueelta kuin paikallisesti havaitsemalla, ja tiedot ovat saman tien vertailukelpoisia.

ESAlla on eSurge -niminen hanke, jonka puitteissa paitsi tutkamittauksia, niin muita satelliittien tekemiä havaintoja käytetään luonnononnettomuuksien, kuten tulvien, ennakointiin, seurantaan ja avustustöiden tukemiseen.

Niin vakava kuin Pohjois-Euroopan ja erityisesti Tanskan tilanne olikin, oli taannoisen Haiyan-taifuunin aiheuttama tuho Aasiassa vielä suurempi inhimillinen tragedia. Pelkästään Filippiineillä yli 5900 ihmistä sai surmansa tuulen ja tulvien vuoksi.

"Pienikin parannus myrkyjen aiheuttaman vedennousun ennustamisessa voi olle hyvin merkittävä asia, koska silloin varoitukset voidaan kohdistaa tarkemmin ja se auttaa pelastamaan ihmisiä ja omaisuutta", toteaa Kevin Horsburgh Iso-Britannina Merentutkimuslaitokselta.

Tekeillä olevan ESAn Sentinel-3 -satelliitin mukana on myös tutka, joka luonnollisesti on CryoSatin laitteistoa uudempi ja parempi. Sen yksi käyttötarkoitus tulee olemaan tulvien kartoittaminen.