penisilliini

Fleming näytti kummallista petrilasia aiemmin hänen apulaisenaan olleelle Merlin Prycelle, joka muistutti heti Flemingiä siitä miten hän oli löytänyt vuonna 1921 lysotsyymin, antiseptisen entsyymin. Se näytti tappavan kaiken läheltään.

Tarkemmin homepesäkettä tutkiessaan Fleming totesi sen kuuluvan Penicillium-sukuun ja että se eritti ympärilleen ainetta, joka häiritsi bakteerien kasvua. Tarkemmissa tutkimuksissa home määrittettiin Penicillium moratumiksi, ja siitä erittyvä aine nimettiin penisilliiniksi. 

Fleming ounasteli jo tuolloin, että siitä saattaisi tulla varsin tehokas lääke monien sairauksien hoitamiseen, mutta ei uskonut sen suurempiin mahdollisuuksiin. Ongelmana kun oli se, että aineen tekeminen puhtaana oli vaikeaa. Se osoittautuikin todella hankalaksi. Penisilliiniä ei onnistuttu tuottamaan suuria määriä, minkä vuoksi sitä ja sen ominaisuuksia lähinnä tutkittiin. 

Toisen maailmansodan aikaan Yhdysvalloissa tarvittiin kuitenkin paljon antiseptisiä aineita, minkä vuoksi myös penisilliinin massatuotantoa alettiin pohtia tarkemmin. Teollinen tuotanto alkoi vuonna 1943, kun oli löydetty Penicillium notatum -laji, jonka kasvatus elatusaineessa onnistui hyvin. 

Vuoden 1944 aikana tuotantomäärät kasvoivat olennaisesti, ja sodan päätyttyä penisilliiniä saatiin myös siviilikäyttöön muuallakin kuin Yhdysvalloissa ja sen liittolaismaissa.

Nyt penisilliini katsotaan ensimmäiseksi moderniksi antibiootiksi.

Tämä laboratoriohygienian laiminlyöntiin liittyvä töppäys palkittiin vuonna 1945 Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnolla. Fleming sai sen yhdessä Oxfornin yliopistossa penisilliiniä tutkineiden Howard Floreyn ja Ernst Boris Chainin kanssa.

Tiedetöppäysjoulukalenteri

Tiedetuubin joulukalenteri vuonna 2019 esittelee tieteellisiä töppäyksiä sekä erehdyksiä: tietoisia huijauksia, puhtaita vahinkoja ja myös varsin onnekkaiksi osoittautuneita epäonnistumisia. Ne auttavat myös ymmärtämään miten tiede toimii – ja että tutkijatkin ovat ihmisiä.

Kaikki avautuneet luukut ovat täällä.

Penisilliinin löysi brittitutkija Alexander Fleming vuonna 1928. Löytö on eräs suurimmista ihmiskunnan terveyttä parantaneista keksinnöistä, sillä tämän ensimmäisen antibiootin avulla pystyttiin taltuttamaan monia hyvinkin yksinkertaisia, mutta tappavia tulehduksia ja muita sairauksia. 

Tarina löydön takana on kiinnostava, sillä kyseessä on jälleen kerran yksi tieteenhistorian mullistuksista, jota ei oltu suunniteltu ennalta, vaan kyseessä oli perustutkimus, jonka tiimellyksessä tapahtui vahinko.

Fleming oli tuolloin vuoden 1928 syyskuussa muutaman viikon poissa työstään. Kun hän palasi taas laboratorioon, hän huomasi eräässä bakteeriviljelymaljassa oudon homepesäkkeen ja sen ympärillä kehän, jossa maljassa viljellyt stafylokokit eivät kasvaneet.

Sen sijaan, että hän olisi heittänyt pilalle menneen näytteen pois, Fleming alkoi tutkia sitä tarkemmin. 

Kyseessä oli Penicillium -sukuun kuuluva home, tarkemmin sanottuna Penicillium notatum, joka eritti ympärilleen bentsyylipenisilliiniä. Se näytti tuhoavan bakteereja ja vaikeuttavat niiden kasvamista. 

Fleming nimesi aineen penisilliiniksi ja arveli, että se voisi olla hyvä lääke myös ihmisten hoitamiseksi.

Sitä ei kuitenkaan voitu tuottaa tarpeeksi tehokkaasti ja helposti niin suuria määriä, mitä lääkkeen tuottamiseksi vaadittiin, joten Fleming keskittyi tutkimaan hometta laboratoriossaan. 

Vasta toisen maailmansodan aikaan kiinnostus lääkkeen kehittämiseen tuli niin suureksi – ja samalla lääkkeen kehittämiseksi annettiin tarpeeksi varoja – jotta siitä saatiin tehtyä massatuotantoon sopiva versio. Ensin penisilliiniä annettiin vuodesta 1944 alkaen liittoutuneiden sotilaiden lääkitsemiseen, mutta pian sodan päätyttyä lääke tuli kaikkien käyttöön kautta maailman.

Nyt Bonhamsilla myytävänä oleva kasvatusmalja, jonka itse Fleming on omistuskirjoittanut. Se on myynti-ilmoituksen mukaan on lasipohjainen, muovireunainen, 53 mm halkaisijaltaan oleva malja.

Teksti siinä on "The mould that first made Penicillin/ Alexander Fleming".

Myöhemmin ilmoituksessa käy ilmi se, että näitä maljoja tuotettiin useita, ja niitä annettiin monille merkkihenkilöille 1940-luvun puolivälissä.

Tiedossa ei ole, kenen kappaletta tässä ollaan kauppaamassa, mutta kuka tahansa voi siis nyt ostaa 1. maaliskuuta tällaisen tieteenhistoriallisen artefaktin – tai siis yrittää huutaa itselleen sellaisen. Hintapyyntönä on 4000 – 7000 puntaa.

Muut nyt myynnissä olevat esineet ovat lähinnä kirjoja, käsikirjoituksia ja piirroksia. Mukana on myös muita Flemingin muistoesineitä ja papereita.