perseidit

SkySentinel on pääosin opiskelijavoimin toteutettava hanke, missä 58 laajakulmakameraa tarkkailee koko ajan taivasta ja niiden ottamissa kuvissa voidaan nähdä tähdenlentoja ja muita taivaalla tapahtuvia ilmiöitä. Tarkoituksena on saada selville tarkasti, kuinka paljon ainetta avaruudesta törmää Maahan, missä ja milloin. 

Kamerat verkostolle on kehittänyt Sandia, eräs Yhdysvaltain kansallisista laboratorioista, ja varsinaisen työn tekevät opiskelijat ympäri mantereen.

Tosin tiedotuksessaan SkySentinel kertoo kameroidensa kattavan koko maailman, mutta kyse on amerikkalaisesta ympäripyöreydestä, sillä (ainakin toistaiseksi) kameroita on USA:n lisäksi Kanadassa, Brasiliassa, Meksikossa, Intiassa ja Taiwanilla.

Verkoston ottamista perseidestä julkaistiin tänään siis kuvia, joita voi katsella kätevästi mm. tässä koostevideossa. Useista kuvista koostetut kuvat näyttävät hyvin, että tähdenlentoparvi tuotti paljon kirkkaita bolideja ja muita tähdenlentoja.

Kansainvälisen meteoriorganisaation IMO:n havaintojen mukaan perseidien huippu osui lopulta jotakuinkin keskiyöhön elokuun 11. ja 12. päivien välissä, jolloin ns. ZHR-luku oli parhaimmillaan 290.

ZHR ilmaisee täydellisissä olosuhteissa kaikkialla taivaalla teoreettisesti näkyvien tähdenlentojen määrän, eli todellisuudessa luku on hieman alempi. 

Joka tapauksessa taivaalla oli tuolloin keskimääräisesti viisi tähdenlentoa minuutissa. Käytännössä siis usein näkyvissä oli ajoittaan useampiakin.

Perseidellä oli toinenkin huippu, joka osui 12.8. aamuyöhön. Silloin ZHR nousi muutamaan kertaan yli 200:n. 

Perseidien tähdenlentoparvi jatkuu vielä, mutta sen ehdoton huippukohta osui viime viikon loppuun. Nyt aktiivisuus on jo matalalla, eikä ilman apuneuvoja taivaan tähdenlentoa enää huomaa perseidiksi.

Perseidien tähdenlentoparven aiheuttaja on komeetta Swift-Tuttle, joka ohitti Maan kiertoradan edellisen kerran vuonna 1992 ja tulee seuraavan kerran Maan radan luokse vasta vuonna 2126. Komeetta on jättänyt radalleen paljon pieniä hitusia, joihin Maa radallaan liikkuessa törmää. 

Tänä vuonna tähdenlentoja näkyi normaalia enemmän, koska kohta komeetan jätösvanassa, johon Maa nyt osui, oli hieman normaalia tiheämpi. Niin tiheä se ei kuitenkaan ollut, että pienistä hitusista olisi ollut meille tai Maata kiertäville satelliiteille vaaraa. Tuloksena oli vain tavanomaista enemmän tähdenlentoja.

SkySentinel on yksi tutkimushankkeista, joiden tehtävänä on kartoittaa tarkasti kaikkea Maahan törmäävää ainetta ja auttaa osaltaan arvioimaan avaruudessa olevien kappaleiden maapallolle aiheuttamaa uhkaa. Kyseessä on avoimen tutkimuksen hanke, jonka tietokanta on kaikkien halukkaiden käytössä.

Hienolta näytti, vaikka ihan iltapäivälehtien hehkuttamaan massiiviseen meteorimyrskyyn ei siis päästy – mutta ei sellaista kukaan ennustanutkaan.

Ennakkoarvoiden mukaan tämänvuotisista perseidien tähdenlentoparvesta oli tulossa hieman keskimääräistä aktiivisempi, samaan tapaan kuin esimerkiksi vuosina 1980. 1992 ja 2004. Kun normaalisti perseidien ns. ZHR-luku on noin 80-90, ennusteissa povattiin yli sadan olevia arvoja.

ZHR, eli Zenithal Hourly Rate kertoo teoreettisen arvon sille, kuinka monta tähdenlentoa voisi nähdä täydellisissä havainto-olosuhteissa tunnin aikana tilanteessa, jossa säteilypiste (mistä tähdenlennot näyttävät tulevan) olisi taivaanlaella. Oikeasti luku on siis pienempi, sillä todellisiin havaintoihin vaikuttaa moni asia valosaasteesta pilvisyyteen, havaintoasennosta väsyneisyyteen.

Kansainvälisen meteoriorganisaation keräämien tietojen mukaan korkein raportoitu ZHR-luku oli 283 ja se saavutettiin yöllä 12. elokuuta klo 2.26 Suomen aikaa. Aktiivisuus oli kuitenkin korkealla tasolla muutamien tuntien ajan, kunnes meteorien määrä putosi aamuyön tunteina matalimmillaan ZRH-lukuun noin 30.

Aktiivisimpaan aikaan taivaalla näkyikin useita meteoreja kerrallaan ja hetkittäin meno oli varsin villiä. Ryöpäshdyksen jälkeen tosin usein oli hetken aikaa hiljaisempaa, jolloin tunnin keskiarvoksi tuli tuo noin kolme-neljä tähdenlentoa minuutissa. 

Tämän huippuajan jälkeen aktiivisuus putosi, eikä noussut enää viime yönä samalle tasolle.

Tähdenlentoja näkee taivaalla joka yö, sillä Maahan törmää koko ajan kaikenlaisia planeettainvälisessä avaruudessa olevia hitusia.

Toisinaan tähdenlentoja näkyy selvästi enemmän, ja silloin puhutaan tähdenlentoparvista. Ne johtuvat siitä, että tuolloin maapallo kulkee radallaan jonkun komeetan aikanaan taakse jättämän pölyvanan läpi.

Nimet tähdenlentoparville on annettu niiden tähtikuvioiden mukaan, mistä suurin osa tähdenlennoista näyttää tulevan. Oikeasti tähdenlennot tulevat kaikki jotakuinkin samasta suunnasta, mutta perspektiivin vuoksi ne näyttävät sinkoilevan yhdestä paikasta taivaalla: samaan tapaan rautatiekiskot näyttävät yhtyvän horisontissa, vaikka ne kulkevat oikeasti rinnakkain.

Näin elokuussa iltataivaalla korkealla olevasta Perseuksen tähdistöstä tuleva Perseidien tähdenlentoparvi on yksi vuoden näyttävimmistä. Tähdenlentoja näkyy joka puolella taivasta, ja sen, että ne tulevat Perseuksesta, voi havaita vain tarkasti havaitsemalla tai valokuvista.

Perseidien aiheuttaja on komeetta Swift-Tuttle, josta irtoaa sen radalle jokaisella kierroksella Auringon ympäri pieniä kiviä, jäähitusia ja pölyä. Yleensäkin Perseidit ovat varsin aktiivinen tähdenlentoparvi, sillä tunnissa tähdenlentoja saattaa näkyä viitisenkymmentä. Siis lähes minuutin välein.

Toiset tähdenlennoista ovat vain pieniä valoväläyksiä, kun taas jotkut saattavat olla komeita ja kirkkaita valopalloja, bolideita, joiden hehku jää hetkeksi näkyviin taivaalle. Nämäkin kappaleet tuhoutuvat kokonaan yläilmakehässä ilmanvastuksen aikaan saaman kitkakuumennuksen vuoksi.

Tänä vuonna Perseidestä odotetaan hieman hienompia, koska Jupiter on hämmentänyt komeetan radalla olevaa materiaalia suurella vetovoimallaan, jolloin komeetta-aines osuu tavanomaista paremmin Maahan. On siis mahdollista, että tähdenlentoja näkyy enemmän kuin yleensä ja ne voivat olla hienompia.

Mitään taivaallista ilotulitusta ei kuitenkaan ole tulossa.

Jos taivaalla ei ole pilviä, kannattaakin taivaalle tähyillä mahdollisimman pimeissä oloissa huomenna ja perjantaina illalla sekä etenkin yöllä puolenyön ja kello kahden välillä. Pieni kuunsirppi täydentää kaunista maisemaa mukavasti, mutta peittoaa valollaan kaikkein heikoimmat tähdenlennot. Kuu laskee kuitenkin puoliltaöin, joten sen jälkeen se ei ole "häiritsemässä" havaitsemista.

Pohjoisessa yöt ovat vielä sen verran valoisia, että vain kirkkaimmat tähdenlennot näkyvät siellä.

Paras tapa havaita tähdenlentoja on maata vaikkapa retkipatjan päällä selällään ja katsoa suoraan ylöspäin. Niitä voi myös koettaa saada aikavalotuksella valokuviin; tällöin kannattaa käyttää jalustaa ja säätää valotusaikaa sekä aukkoa käsin.

Lisätietoja Perseideistä on mm. Ursan tiedotteessa.

Otsikkokuva: Flickr / Kathryn Alberts

Vuosittain toistuva perseidien tähdenlentoparvi on taas maksimissaan. Tarkkaan ottaen meteoreja näkyy eniten yöllä 12./13. elokuuta, mutta jo ensi yönä niitä kannattaa tähytä – ellei ole tähynnyt edellisinäkin öinä.

Meteoriparvet johtuvat siitä, että Maa kulkee radallaan avaruudessa risteilevien pölyvanojen läpi. Perseidit ovat peräisin Swiftin-Tuttlen komeetasta, jonka Lewis Swift ja Horace Parnell Tuttle löysivät heinäkuussa 1862.

Komeetan kiertoaika Auringon ympäri on 133 vuotta ja joka kierroksellaan se jättää jälkeensä pölyä, joka muodostaa sen radan myötäisen vanan. Ensimmäiset merkinnät perseidien parven meteoreista ovat jo lähes 2 000 vuoden takaa. Niitä on sanottu myös Pyhän Laurentiuksen kyyneliksi 10. elokuuta 258 marttyyrina kuolleen pyhimyksen mukaan. 

Pölyhiukkaset syöksyvät Maan ilmakehään lähes 60 kilometrin sekuntinopeudella, joten ne vilahtavat taivaalla vinhoina valojuovina. Perseidejä on kuvattu jopa Kansainväliseltä avaruusasemalta, mutta sieltä katsottuna ne singahtelevat alapuolella, sillä pölyhituset kärähtävät vajaan sadan kilometrin korkeudella.

Parhaimmillaan tähdenlentoja voi näkyä edullisissa olosuhteissa useita kymmeniä, jopa yli 70. Se edellyttää kuitenkin valosaasteetonta ja täysin pimeää taivasta, jota tähän aikaan vuodesta ei Suomessa vielä ole. Pohjoisimmassa Suomessa parven näkeminen jää kaikkein kirkkaimpien meteorien varaan.

Tänä vuonna havaintoja haittaava Kuu pysyttelee häveliäästi poissa yötaivaalta. Uusikuu on 14. elokuuta, joten tulevina aamuina Kuu on hyvin kapoisena sirppinä auringonnousua edeltävällä taivaalla.

Säätilakin saattaa olla tällä kertaa suotuisa sekä pilvettömyyden että lämpötilan osalta, joten siinä suhteessa luvassa voi olla vuoden paras meteoriparvi. Tiedetuubi pidättää kuitenkin oikeuden muutoksiin, sillä meteoriparvien aktiivisuutta on vielä vaikeampi ennustaa kuin tulevaa säätä.

Kuva: NASA