Nyt kannattaa mennä metsään!

Tai kyllä sinne jonain toisenakin päivänä voi kulkunsa suunnata. Mutta tällaisena aurinkoisena helmikuun lopun sunnuntaina kevään merkit ovat jo vahvasti näkyvissä.

Suhinaa, sirkutusta, solinaa ja pauketta.

Puiden oksilta putoilee lumikokkareita, jotka vetävät perässään pieniä paikallisia lumipyryjä. Metsän siimeksessä hanki näyttää paikoin kuin perunapellolta, mutta aukeammilla kohdilla se on koskematonta. 

Oksistossa hyppivät oravat ovat osasyyllisiä, mutta jäisen lumen sulaessa auringonpaisteessa pienikin tuulenvire heiluttaa puita riittävästi, jotta lumipaakut irtoilevat ja putoavat alas.

Talitiaiset seurailevat menoa pyrähtelemällä oksalta toiselle ja tekevät selväksi, että heidän rauhaansa on häiritty. Isommat linnut pysyttelevät loitommalla, mutta mäen takaa kuuluu korppien matalaa ronkkumista. Lumessa näkyy kettujen ja jänisten jälkiä, elikot itse ovat piilossa katseilta. 

 

 

Puroissa solisee vesi, mutta kun ympäröivä maa ja etenkin kalliot ovat vielä jääkylmiä, sulaksi muuttunut vesi jäätyy virtaavan veden äärellä luonnon omiksi taideteoksiksi. Seuraavana päivänä ne ovat taas erinäköisiä.

Laaksoissa lepää kevyt sumu. Auringon lämmittämään ilmaan haihtuu – tai jos tarkkoja ollaan sublimoituu – lumen pinnasta vesihöyryä, joka jää varjoisissa paikoissa matamaan lähelle maanpintaa.

 

 

Järvet ja lammet näyttävät siltä kuin ne olisivat paksussa jäässä, mutta näkymän ei pidä antaa pettää. Lumipeitteen alla on enää vain ohkainen jää, jonka päälle ei parane mennä koettamaan onneaan. 

Hakjärven luonnonsuojelualueen maastossa risteilee polkuja ja Sorlammen luontopolku kulkee vaihtelevissa maastoissa. Suota, kangasmetsää, jääpuikkojen verhoamaa paljasta kalliota, lumen vaivoin peittämää kanervikkoa ja suojaisia rantamaisemia. Luontoa koko rahan edestä.

 

Yllättävä tieto: Suomen metsät ovat luultua nuorempia

Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen metsät ovat selvästi nuorempia kuin on yleisesti arvioitu. Virhearvion syynä on puiden alkuvaiheen kasvuun kuluneen ajan kuvaaminen vanhojen aineistojen pohjalta. 

Vanhassa tutkimusaineistossa puiden alkuvaiheen kehitykseen kulunut aika eli ikälisäys on yliarvioitu.

“Käytössä oleva ikälisäys perustuu Yrjö Ilvessalon 1920–1940-lukujen tutkimuksiin, ja niiden pohjalta tehty ikälisäystaulukko pohjautuu suurelta osin luontaisesti uudistettuihin harsintarakenteisiin metsiin”, kertoo tutkija Jouni Siipilehto tutkimuksen tehneestä Luonnonvarakeskuksesta.

​Tutkimuksen perusteella kehitetty uusi talousmetsien ikälisäysmalli pohjautuu 1970─80-luvuilla perustettuihin kokeisiin. Niiden puusto on syntynyt luontaisen uudistamisen ja metsänviljelyn avulla.

GrafiikkaMetsikön todellisen iän arviossa nyt käytettävä ikälisäys ja uusi talousmetsien ikälisäys riippuu ns. lämpösummasta, joka puolestaan riippuu maantieteellisestä sijainnista. Oikealla olevassa näiden eroa osoittavassa kuvaajassa lämpösumma 1350 °Cvrk vastaa Hangon ja 750 °Cvrk Sodankylän leveyspiirejä; pohjoisessa metsät ovat siis "enemmän nuorempia" kuin on oletettu.

“Uuden mallin ennustama ikälisäys on vanhaa ikälisäystä pienempi koko Suomessa siten, että Etelä-Suomessa ero on vain vuodesta muutamaan vuoteen, mutta Lapin metsät ovat jopa yli kymmenen vuotta nuorempia”.

Uuden mallin kehittämisen taustalla on talousmetsien taimikoiden kasvun nopeutuminen viimeisten vuosikymmenien aikana muun muassa metsänuudistamisen menetelmien kehittymisen myötä.

Kuva: Puiden ikä määritetään rinnankorkeudelta (1,3 m) ontolla puuporalla kairatusta vuosilustonäytteestä (siis vuosirenkaista), johon lisätään rinnankorkeuden saavuttamiseen kuluva aika eli ikälisäys. Ikälisäys on siis arvio puiden alkuvaiheen kasvuun kuluneesta ajasta.

Uusi ikälisäysmalli soveltuu hoidettuihin talousmetsiin

Suurin osa suomalaisista metsistä on hoidettuja talousmetsiä, joissa uusi ikälisäysmalli tulisi ottaa yleisesti käyttöön.

“Talousmetsien ikälisäysmallin ulkopuolelle tulee rajata eri-ikäisrakenteiset metsät ja vanhat luonnontilaiset metsät esimerkiksi kansallispuistoissa, joissa metsän uudistuminen valtapuuston alle on edelleen hidasta”, kertoo Siipilehto.

Talousmetsien ikälisäykset on julkaistu taulukkoina ja regressiomallina Metsätieteen aikakauskirjassa 2/2015.

Artikkeli perustuu Luonnovarakeskuksen lähettämään tiedotteeseen.
Otsikkokuva: Flickr/Janne (CC)