Kuinka Lycraa tehdään?
Yllä olevassa kuvassa on uimapuvun Lycra-kangasta pyyhkäisymikroskoopilla kuvattuna. Se näyttää hyvin miten kangas koostuu toisiinsa punotuista filamenttikuiduista, joista osa on tässä katkennut ja siten kangas on menettänyt elastisuuttaan.
Kuvan kangas tehdään siten, että ensin valmistetaan nestemäistä synteettisen kuidun lähtöainetta (esimerkiksi sekoittamalla toisiinsa glykolia ja di-isosyanaattia jotakuinkin suhteessa 1:2 ja sekoittamalla se hydratsiiniin sekä lisäämällä sen jälkeen liuotinta, joka tekee massasta juoksevampaa).
Kuidut valmistetaan sulakehruumenetelmällä eli massa pumpataan metallisiivilän läpi, missä siivilän "reiät" ovat halutun kuidun kokoisia ja muotoisia. Syntyvää kuitua lämmitetään yhdessä typen sekä kovetuskaasun kanssa, jolloin kuitu kovettuu ja muodostaa yhtä pitkää kuitua eli niin sanottua filamenttia.
Filamentteja voidaan punoa toisiinsa paksummiksi kuiduiksi ja katkoa haluttuihin mittoihin. Yleensä lycrassa on useampia kuituja yhdessä, kuten yllä oleva kuvakin näyttää, ja lisäksi kuituja voidaan käsitellä erilaisilla aineilla siten, että ne saavat haluttuja ominaisuuksia.
Kuidut keritään langan tapaan keloille. Kankaanpunojat ostavat puolestaan keloja ja yleensä yhdistävät lycrakuidut muiden synteettisten tai luonnollisten kuitujen kanssa.
Kyse on periaatteessa polyesterin (hyvä vetolujuus) ja polyuretaanin (joustavuus) iloisesta liitosta, joka molekyylinä näyttää tältä:
Elastaanit ovat kestäviä ja monikäyttöisiä, mutta liika auringonvalo, lika, kuumuus ja esimerkiksi uimahallien kloori heikentävät kuituja. Siksi esimerkiksi uimapuvut tulisi pestä aina runsaalla vedellä uimahallikäynnin jälkeen ja elastaanipitoisia kankaita sisältäviä vaatteita ei saisi pestä huuhteluaineiden kanssa.
Lopuksi vielä aiheeseen liittyvä kiinnostava linkki: Australiassa, Sydneyssä sijaitseva tiedemuseo Powerhouse Museum on entisöinyt kuuluisien australialaisten uimarien uima-asuja ja kertoo työstä nettiartikkelissaan.