Lääketiede ja terveys

Kyllä, tunteet näkyvät aivoissamme

To, 02/15/2018 - 23:52 By Toimitus
Kuvitusta aivoista ja tunteista

Kaikki tietävät, että tunteita on helppo nähdä jopa silmämääräisesti esimerkiksi kasvonilmeiden, kehon tuntemusten ja yksilöllisisten kokemusten perusteella. Toistaiseksi kuitenkaan ei tiedetä, onko eri tunteilla myös niin erilainen aivoperusta, että tunteita voitaisiin erotella toisistaan pelkän aivojen toiminnan perusteella.

Huomenna perjantaina Aalto-yliopistossa väittelevä Heini Saarimäki on selvitellyt tutkimuksessaan tätä asiaa: millaisia ovat eri tunnetilojen vaikutukset aivojen toimintaan ja eri aivoalueiden välisiin yhteyksiin?

Väitöskirjan osatutkimuksissa mitattiin elokuvien, tarinoiden ja henkilökohtaisten muistojen herättämien tunnetilojen vaikutuksia aivojen toimintaan ja eri aivoalueiden välisiin yhteyksiin yhdistämällä koneoppimismenetelmiä aivojen toiminnalliseen magneettikuvaukseen (fMRI).

Tulokset osoittivat, että eri tunnetiloilla on todellakin oma aivoperustansa – siis tunteita voi tunnistaa aivojen toiminnasta.

Mitä samankaltaisemmaksi kaksi tunnetta koetaan, sitä samankaltaisempi aivotoiminta niihin liittyy. Tunteet muokkaavat koko aivojen toimintaa ja eri aivoalueiden välisiä yhteyksiä ja vaikuttavat sitä kautta kaikkeen kehomme ja mielemme toimintaan.

Tarkalleen ottaen tutkimustulokset valottavat erilaisten tunteiden aivoperustaa sekä tämän yhteyksiä tietoisiin tunnekokemuksiimme.

Ne lisäävät ymmärrystämme eri tunteiden merkityksestä ja taustasta sekä niiden vaikutuksesta kehoomme ja mieleemme. Tietoa voidaan hyödyntää myös erilaisten tunne-elämän häiriöiden hoidossa.

Aalto-yliopiston Neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksella on tutkittu paljon aivojen toimintaa eri kuvantamismenetelmillä. Käytössä heillä on kolme erilaista aivokuvantamislaboratoriota: Aalto TMS (Navigoitu transkraniaalinen magneettistimulaatio, nTMS), Advanced magnetic imaging (AMI)-keskus (toiminnallinen magneettikuvaus, fMRI) ja MEG Core (magnetoenkefalografia, MEG).

Jos asia kiinnostaa enemmänkin, Heini Saarimäen väitöskirjan voi lukea täällä: Decoding emotions from brain activity and connectivity patterns.

*

Juttu perustuu Aalto-yliopiston tiedotteeseen.

Tulehduksia, hulluutta ja paljon muuta – jos et nuku tarpeeksi, niin käy huonosti!

Su, 02/11/2018 - 16:01 By Toimitus
Nukkuja. Kuva: Flickr / eef ink

Jos olet koko ajan kipeänä, niin syynä ainakin osittain voi olla liian lyhyet yöunet. Tutkijat selvittävät kuumeisesti myös unen puutteen ja tulehdusten yhteyttä, vanhempien vaikutusta lasten nukkumiseen ja sitä, kuinka voisimme nukkua paremmin.

Hyviä uutisia!

Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan suurin osa suomalaisista nukkuu 7–8 tuntia yössä. Se on suositeltava määrä, joskin ihmisten yksilöllinen, geneettisesti määräytynyt unentarve vaihtelee neljän ja kymmenen tunnin välillä.

Huonompi uutinen on kuitenkin se, että työiässä olevalla väestöllä on yhä enemmän lieviä, satunnaisia unettomuusoireita. Näin sanoo Helsingin yliopiston psykiatrian professori Tiina Paunio.

Satunnaisten unettomuusoireiden syytä ei tiedetä, mutta Paunio vetää varovaisesti yhteyden työympäristön muutoksiin: töitä tuodaan kotiin ja sähköpostin päässä ollaan vielä iltamyöhäänkin. Se on unen kannalta haitallista.

Unen fysiologiaa tutkinut dosentti Tarja Stenberg toteaa, että liian vähäisellä nukkumisella on paljon haittavaikutuksia.

Ensimmäiset vaikutukset ovat kaikille tuttuja. Unenpuute iskee keskushermostoon, ja siksi ensimmäinen merkki on väsymys.

Lisäksi unen puutteessa laskevat sekä mieliala että suorituskyky.

"Suorituskyvyn lasku näkyy erityisesti pitkäaikaista keskittymistä vaativissa suorituksissa, joissa yhtaikaa suoritetaan monenlaisia tehtäviä ja huomiokyky on koetuksella", Stenberg sanoo.

"Yöaikainen valvomotyö ja liikenteessä toimiminen ovat suorituksia, joissa väsymys pahimmillaan johtaa katastrofeihin."

Muita fysiologisia vaikutuksia alkaa näkyä jo lyhyen ajan sisällä, jos unen määrä ei korjaannu. Stenbergin tutkimuksissa viikon altistus neljän tunnin yöunille sai terveillä nuorilla koehenkilöillä aikaan merkittäviä insuliiniresistenssiin ja rasva-aineenvaihduntaan liittyviä muutoksia. Niistä voi pidemmän päälle seurata terveyshaittoja.

Lyhyen univajeen aiheuttamat haitat korjaantuvat, mutta epidemiologissa tutkimuksissa on todettu, että pitkään jatkuva lyhytunisuus on merkittävä riskitekijä kakkostyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, muistisairauksille ja masennukselle.

"Olemme tulleet siihen tulokseen, että terveyshaittojen taustalla on matala-asteinen tulehdus, joka kehittyy jo hyvin aikaisessa vaiheessa unenpuutetta sekä ihmisillä että hiirillä", Stenberg kertoo.

Tulehdusta esiintyy myös aivoissa, vaikka normaalisti veriaivoeste estää tulehduksen pääsyn aivoihin.

Hiirillä ja ihmisillä samanlaisia unihäiriöitä

Tällä hetkellä Stenbergin ryhmä pyrkii selvittämään eläinmallien avulla, mitkä prosessit aivojen sisällä aiheuttavat tulehduksen ja missä määrin tulehdus vaikuttaa erilaisiin neurologisiin ja psyykkisiin sairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin ja depressioon.

Sitä varten on kehitetty hiirimalli depressioaivoista. Se tehtiin vaihtamalla hiiripoikueet joksikin aikaa eri emoille.

Poikasvaiheen trauma sai hiirten aivoissa aikaan muutoksen, joka vaikutti niiden uneen vielä nuoruudessa ja aikuisena. Työ on osa Olena Santangelin väitöskirjatutkimusta, joka esitetään tarkastettavaksi huhtikuussa.

"Uni on yksi herkimmin häiriytyviä tekijöitä, ja hiirten unesta löytyi samanlaisia häiriöitä kuin ihmisiltä depressiossa", Stenberg sanoo. "Tällainen häiriö on esimerkiksi REM-unen lisääntyminen."

REM-unella tarkoitetaan unen vaihetta syvän ja kevyen unen välissä. Sen aikana kehon lämpötila, pulssi ja hengitys ovat epäsäännöllisiä ja autonominen hermosto aktivoituu. Unien näkeminen tapahtuu yleensä REM-univaiheessaa.

Eläinmallit on todettu toimiviksi unitutkimuksessa laajemminkin. Stenbergin ryhmästä väitellyt Vilma Aho osoitti, että seeprakalojen uni on hämmästyttävän samanlainen kuin ihmisillä.

"Näyttää siltä, että unen perusmekanismit ovat samanlaiset lajista riippumatta."

Lap­sen uni ja ke­hi­tys kie­tou­tu­vat toi­siin­sa

Myös ihmislasten ja nuorten uni kiinnostaa tutkijoita.

Professori Tiina Paunio on jo viiden vuoden ajan tutkinut vauvojen ja lasten unta. Hankkeessa on mukana 1700 perhettä ja siinä selvitetään, miten vanhempien antama toimintamalli ja perheen ilmapiiri vaikuttavat lasten uneen, ja kuinka uni vaikuttaa lapsen kehitykseen.

"Yhteenvetona voisi sanoa, uni ja kehitys ovat kietoutuneet toisiinsa", Paunio toteaa. "Uni vaikuttaa kehitykseen mutta myös kehitys vaikuttaa uneen."

On hyvä, että lapsi nukkuu paljon, mutta joihinkin kehitysvaiheisiin kuuluu, että uni häiriintyy. Lapsi työstää silloin oppimiaan asioita, mikä näkyy ohimenevänä unen katkonaisuutena."

Teineillä muut houkutukset ajavat usein vanhempien antaman mallin ja toiveiden ohi. Tutkijat arvioivat, että jopa puolet nuorista nukkuu liian vähän. Unentarve on kuitenkin nuorillakin yksilöllinen.

"Tiedämme, että nuoruudessa vuorokausirytmi siirtyy myöhemmäksi", kertoo nuorten unta tutkiva psykologian professori Anu-Katriina Pesonen. 

"Nuoret sietävät hyvin väsymyksen tunnetta, ja iltaan liittyy monenlaisia houkutuksia. Täytyy olla mieletön itsesäätely, että pääsee ajoissa nukkumaan."

Hän on tutkinut unenaikaista oppimista mittaamalla nuorten aivojen unikehrien toimintaa eli unisukkulointia, jolla tarkoitetaan aivojen unenaikaisia aktivaatiopyrähdyksiä. Unikehrät on liitetty muistijälkien unenaikaiseen vahvistumiseen.

Työ­ka­lu­ja hy­vin nuk­ku­mi­seen

Pesosen toisen tutkimushankkeen tavoitteena on tarjota nuorille työkaluja vuorokausirytmin hallintaan.

Vuonna 2016 kaikki helsinkiläiset 16–17-vuotiaat kutsuttiin mukaan tutkimusprojektiin, jossa heitä motivoidaan nukkumaan paremmin. Mukaan saatiin 20 prosenttia kutsutuista.

"Suurin osa uniohjeista on hyvin käskyttäviä: älä teen niin tai näin, mene nukkumaan!", valittelee Pesonen. "Sellaisella ei ole kovin paljon vaikutusta ihmisten käyttäytymisen muutokseen."

Käskyjen sijaan tavoitteena onkin nyt tukea nuorten omia havaintoja siitä, mikä merkitys nukkumisella on heidän hyvinvoinnilleen.

"Uni on se aika vuorokaudesta, jota me ajattelemme kaikista vähiten ja josta riistämme eniten. Kaikki päiväsaikaan tapahtuva tuntuu aina arvokkaammalta kuin passiivinen yöaika, mutta kun itse hahmottaa unen merkityksen, sille myös antaa arvoa."

*

Juttu on hieman editoituna Elisa Lautalan kirjoittama tiedote Helsingin yliopistosta. Otsikkokuva: Flickr / eef ink

Vähäinen valo tekee tyhmäksi

Ti, 02/06/2018 - 13:52 By Markus Hotakainen

Ainakin ennen vanhaan lapsia varoiteltiin lukemasta liian pimeässä, etteivät silmät mene pilalle. Vähäisen valaistuksen vaikutukset voivat olla paljon laaja-alaisempia, sillä se voi jopa tyhmentää.

Michiganin valtionyliopistossa on tutkittu niilinrottia, jotka muistuttavat elintavoiltaan ihmisiä: ne nukkuvat öisin. Koejärjestelyssä osa rotista eleli kirkkaassa valaistuksessa, osa hämärissä oloissa neljän viikon ajan.

Ero näkyi selvästi niiden aivoissa. Hämärässä oleskelleiden rottien hippokampuksen, oppimisen ja muistin kannalta keskeisen aivojen osan, suorituskyvystä katosi melkein kolmannes. Lisäksi ne suoriutuivat kehnosti aiemmin oppimissaan tilan hahmottamiseen liittyvissä tehtävissä.

Mutta ei hätää: kun hämärärotat viettivät seuraavat neljä viikkoa kirkkaassa valaistuksessa, niiden aivotoiminta ja suoriutuminen tehtävistä palautui täysin ennalleen.

Rottien ja ihmisten välillä on toki eroja, mutta tulos on sikäli huolestuttava, että amerikkalaiset viettävät keskimäärin 90 prosenttia ajasta sisätiloissa. Suomessa tilannetta voisi kuvitella heikentävän vielä pitkä ja pimeä talviaika, jolloin valon määrä on ulkosallakin vähäinen.

"Kun altistimme rotat vähäiselle valaistukselle, jolla jäljittelimme pilvisiä talvipäiviä ja tyypillistä sisävalaistusta, eläinten avaruudellinen oppiminen häiriintyi", toteaa Antonio Nunez, joka teki tutkimuksen yhdessä Lily Yanin ja Joel Solerin kanssa.

"Tilanne vastaa sitä, että ihmisillä voi olla vaikeuksia löytää autoaan täydestä parkkihallista vietettyään muutaman tunnin ostoskeskuksessa tai elokuvateatterissa."

Tutkimuksen mukaan himmeä valaistus vähensi neuronien välisten kytkösten kannalta tärkeän aivoperäisen hermokasvutekijän sekä yhtä lailla keskeisten tuojahaarakeväkästen määrää.

"Koska kytköksiä syntyi vähemmän, hippokampuksesta riippuvainen oppimiskyky ja muisti heikkenivät", Soler toteaa. "Himmeä valaistus tuottaa toisin sanoen tolloja."

Valaistuksen määrä ei kuitenkaan vaikuta suoraan hippokampukseen, vaan tekee sen kiertotietä. Toistaiseksi yksityiskohdista ei ole varmuutta, mutta tutkijoiden mukaan vastaus saattaa löytyä hypotalamuksesta, jossa muodostuu oreksiinia, moniin aivojen toimintoihin vaikuttavaa neuropeptidihormonia.

Jatkossa on tarkoitus selvittää, vaikuttaako oreksiinin antaminen hämärässä eläville rotille siten, että niiden suorituskyky palautuisi ilman altistusta kirkkaalle valolle. Jos niin on, siitä saattaa löytyä apu ikääntyvien ihmisten silmäsairauksiin, joiden seurauksena heidän kognitiiviset kykynsä ovat heikentyneet.

Hämärän vaikutuksista kerrottiin Michiganin valtionyliopiston uutissivuilla ja tutkimus on julkaistu Hippocampus-tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: Markus Hotakainen

Keittiöstä tuttu kurkuma petraa muistia ja mielialaa

Ke, 01/31/2018 - 12:33 By Markus Hotakainen

Monilla mausteilla on todettu olevan erilaisia terveydentilaa edistäviä ominaisuuksia. Yksi niistä on keltainen kurkuma, jonka vaikutuksia on äskettäin tutkittu Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa (UCLA).

Kurkuman keskeinen ainesosa on kurkumiini eli diferoyylimetaani, kemiallinen yhdiste, jonka on jo aiemmin havaittu estävän tai ainakin hidastavan diabeteksen puhkeamista. Sillä on myös tulehdusta hillitseviä ja antioksidanttisia ominaisuuksia.

Tällä kertaa tutkittiin kurkuman tai tarkemmin sanottuna nimenomaan kurkumiinin vaikutusta muistiin ja mielialaan. Lähtökohtana tutkimukselle on ollut havainto, että Intiassa, missä kurkumaa käytetään ahkerasti ruoanlaitossa, esiintyy iäkkäämmillä ihmisillä suhteellisen vähän Alzheimerin tautia.

Testiryhmään kuului neljäkymmentä iältään 50–90-vuotiasta ihmistä, joilla on todettu lieviä muistihäiriöitä. He nauttivat kahdesti päivässä 90 milligramman annoksen kurkumiinia puolentoista vuoden ajan. Vertailun vuoksi osa sai pelkkää lumelääkettä.

Jokaiselle tehtiin ennen lääkityksen aloittamista kognitiivinen testi, joka toistettiin kokeen aikana puolen vuoden välein. Kokeen alussa ja lopussa mitattiin myös veren kurkumiinipitoisuus.

Lisäksi 30 vapaaehtoisen aivoja tutkittiin positroniemissiotomografialla eli PET-kuvauksella, jolla kartoitettiin Alzheimerin tautiin liittyvien beeta-amyloidin ja tau-proteiinin esiintymistä kokeen alussa ja lopussa.

Kurkumiinia nauttineet koehenkilöt kokivat muistinsa ja mielialansa parantuneen kokeilun aikana. Muistitesteissä heidän tuloksensa paranivat keskimäärin 28 prosenttia ja PET-kuvauksen perusteella beeta-amyloidin ja tau-proteiinin määrä oli vähäisempi kuin lumelääkettä saaneilla. Joitakin haittavaikutuksiakin esiintyi, sillä muutamalla koehenkilöllä oli vatsakipuja ja pahoinvointia.

"Toistaiseksi ei ole varmuutta siitä, miten kurkumiini tarkkaan ottaen vaikuttaa aivoihin, mutta se saattaa liittyä aineen kykyyn lieventää aivojen tulehdustilaa, jonka on todettu kytkeytyvän sekä Alzheimerin tautiin että vakavaan masennukseen", toteaa tutkimusta johtanut Gary Small.

Jatkossa tutkimus on tarkoitus toistaa laajemmalla ryhmällä, johon otetaan myös lievästä masennuksesta kärsiviä. Tavoitteena on selvittää, vaihteleeko kurkumiinin vaikutus esimerkiksi sen mukaan, kuinka suuri geneettinen riski on sairastua Alzheimerin tautiin.

Tutkimuksesta kerrottiin UCLA:n uutissivuilla ja se on julkaistu American Journal of Geriatric Psychiatry -lehdessä.

Kuva: Markus Hotakainen

Ihmisporaa kehittävä suomalaisfirma sai rahoitusta

To, 01/25/2018 - 12:10 By Toimitus
Kirurgi käyttämässä Surgify- turvaporanterää simuloidussa leikkauksessa. Kuva: Surgify

Aalto-yliopiston ja HUS:n neurokirurgian klinikan välisenä yhteistyönä tehdystä tutkimuksesta syntynyt startup-yritys on saanut miljoonan euron rahoituksen kirurgisen poranterän viimeistelyyn ja myyntiluvan hakemiseen Euroopassa.

Surgifyn kehittämä teknologia ehkäisee kirurgisten porien aiheuttamia hermo- ja verisuonivaurioita leikkausten aikana. Teknologia on mahdollista yhdistää vaivattomasti nykyisin käytössä oleviin kirurgisiin poriin, eikä sen käyttö vaadi kirurgilta ja hoitohenkilökunnalta ylimääräistä harjoittelua. Neurokirurgian lisäksi innovaatiota voidaan hyödyntää selkäkirurgiassa, sekä tulevaisuudessa myös ortopediassa ja hammastoimenpiteissä.

”Teknologia on herättänyt suurta kiinnostusta sairaaloissa ja kirurgien keskuudessa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Vierailimme esimerkiksi hiljattain Bostonissa Harvard Universityn opetussairaaloissa, joissa vastaanotto oli erittäin positiivinen”, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Visa Sippola ja jatkaa:

”Uskomme, että kehittämämme teknologian avulla on mahdollista säästää tulevaisuudessa ihmishenkiä. Pystymme myös tuomaan selkeitä säästöjä kirurgian alalle – nykyisten kirurgisten porien aiheuttamat komplikaatiot aiheuttavat maailmanlaajuisesti yli 4 miljardin euron kustannukset joka vuosi.”  

Teknologia on kehitetty alun perin Aalto-yliopiston ja HUS:n neurokirurgian klinikan välisenä yhteistyönä.

”Olemme ylpeitä Aalto-yliopiston kulttuurista, joka tukee vahvasti yrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaa. Menestyksekkäiden startup-yritysten takaa löytyy aina paljon kokeiluja, epäonnistumisia ja onnistumisia, jotka lopulta johtavat toimivaan innovaatioon”, sanoo innovaatioasiantuntija Panu Kuosmanen Aalto-yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluista.

Surgifyn tavoitteena on saada turvaporanterä markkinoille vuoden 2019 aikana. Yritys aikoo käynnistää tuotteen myynnin ensin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, minkä jälkeen liiketoimintaa on tarkoitus laajentaa nopeasti kansainvälisille markkinoille.

Startupin toiseen rahoituskierrokseen osallistuivat suomalaisen pääomasijoittaja Butterfly Venturesin lisäksi belgialainen Cascara Ventures, ruotsalainen Merkatura AB (Andreas Bunge) ja saksalainen FRIIH GmBH (Dr. Michael Friebe). Rahoitus on tarkoitus käyttää Surgify:n kehittämän neurokirurgisen poran viimeistelyyn ja myyntiluvan hakemiseen Euroopassa.

*

Juttu on Aalto-yliopiston tiedote käytännössä suoraan lainattuna.

Hypnoosi muuttaa aivojen tapaa käsitellä tietoa

Ke, 12/13/2017 - 22:47 By Toimitus
Hypnotisoija (kuvituskuva)

Nyt se on varmaa: ainakin osalla ihmisistä hypnoosi muuttaa aivojen tapaa käsitellä tietoa.

Ruotsalaisen Skövde-yliopiston ja Turun yliopiston tutkijoiden yhteisessä tutkimuksessa hypnotisoitiin koehenkilöitä ja heille pyrittiin luomaan synestesian kaltaisia aistiyhdistelmiä, jossa henkilö esimerkiksi tietyn numeron kuullessaan liittää sen automaattisesti tietyn värin näkemiseen.

Tutkimuksen tulokset ilmestyivät juuri Scientific Reports -julkaisussa.

​Tutkimusryhmä havaitsi, että koetilanteessa hypnoosin aikana annetulla suggestiolla kyettiin saamaan pitkälle synestesiaa muistuttava ilmiö aikaiseksi. Mielenkiintoinen havainto oli, että hypnoosiherkät henkilöt voivat kuitenkin kokea annetut suggestiot hyvin eri lailla.

"Tulokset tukevat hypoteesia, että ainakin tietyillä henkilöillä hypnoosi muuttaa tapaa, jolla tietoa käsitellään aivoissa", kertoo tutkimusta johtanut  Sakari Kallio

Kallio toimii Turun yliopiston dosenttina ja on myös Skövden yliopiston kognitiivisen neurotieteen ja filosofian laitoksen johtaja.

Hänen mukaansa tutkimus vahvistaa ryhmän aiemmat tulokset, joiden perusteella hypnoottisten suggestioiden avulla voidaan saada aikaan jopa automaattisia hallusinaatioita.

Osallistujille annettiin hypnoosin aikana suggestio, että tietyt symbolit ovat aina tietyn värisiä (ympyrä on punainen, risti sininen ja neliö vihreä). 

Kokeessa tehtiin STROOP –typpinen nimeämistehtävä, joissa eri symboleiden värejä nimettiin mahdollisimman nopeasti. Koehenkilöiden suoritus kuvattiin videolle ja kokeen jälkeen he saivat kuvailla tehtävän aikaisia kokemuksiaan.

– Haastatteluissa kävi ilmi, että samat suggestiot aiheuttivat eri henkilöille hyvin erilaisia kokemuksia. Kaksi neljästä hypnoosiherkästä koehenkilöstä kertoi todella nähneensä nämä tietyt symbolit suggestion mukaan riippumatta minkä värisiä ne todella olivat. Heidän värien nimeämisnopeutensa sekä silmänliikeanalyysi tukivat tätä kokemusta. Ainoastaan toinen näistä koehenkilöistä muisti saaneensa tiettyjä symboleja koskevan suggestion. Kaksi muuta hypnoosiherkkää koehenkilöä eivät kokeneet värimuutoksia, mutta heillä oli huomattavia vaikeuksia nimetä symbolien todellisia värejä, Kallio kertoo.

Tutkimukseen osallistunut kontrolliryhmä pyrki simuloimaan suggestioiden vaikutusta eli nimeämään symboleja niin kuin he todella kokisivat suggestiossa annetut tiettyjen symbolien värimuutokset.

Tällainen muistamiseen perustuva strategioiden käyttö tuotti kuitenkin hyvin erilaisen tuloksen ja viittasi vahvasti siihen, että hypnoosin aikana annetut suggestiot tuottivat todellisia muutoksia havainnoissa ja tiedon prosessoinnissa.

Keskeinen metodologinen ero aikaisempiin tutkimuksiin oli, että hypnoositila luotiin ja peruutettiin hyvin nopeasti.

"Aikaisemmissa tutkimuksissa on tyypillisesti käytetty viidestä kymmeneen minuutin hypnoosiin johdattamista eli hypnoosi-induktioita", kertoo Kallio.

"Tässä tutkimuksessa hypnoosi indusoitiin laskemalla eteenpäin yhdestä kolmeen ja tila poistettiin laskemalla taaksepäin kolmesta yhteen. Kaikki tehtävät kuitenkin toteutettiin täysin normaalissa valvetilassa, ei siis hypnoositilassa, jota käytettiin vain värisuggestioiden antamisen aikana. Erittäin mielenkiintoista, että tällaisia automaattisia hallusinaatioita voidaan kokea myös posthypnoottisesti eli henkilöiden ollessa normaalissa valvetilassa."

*

Juttu on Turun yliopiston tiedote vain lievästi editoituna.

Yksi näkökulma lisää Sote-soppaan: robotit tulevat

La, 12/09/2017 - 22:12 By Toimitus
Kättä heiluttava robotti (kuvituskuva)

Meneillään oleva sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kokonaisuudistus on keskittynyt lähinnä poliittiseen suhmurointiin, jonka tuoksinnassa asiantuntijoiden kommentit ovat jääneet lähes huomiotta. Nyt yksi kommentti lisää tulee Lappeenrannasta ja se koskee robotteja. Robottiikka sote-palveluissa voisi yhdistää tekniikan kehitystä ja hyvinvointiosaamista.

Suomessa on käynnissä kaksi suurta muutosta: hyvinvointipalvelujen tarpeen voimakas kasvu ja uusien älykkäiden robottien esiinmarssi.

Monitieteellisessä Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus -hankkeessa tutkitaan sitä, miten palvelurobotiikan edistysaskeleet voisivat auttaa tuottamaan palveluita erityisesti ikääntyvän väestön tarpeisiin.

Tähän liittyen Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehtiin viime keväänä laaja kyselytutkimus, jossa selvitettiin kentän eri toimijoiden, kuten kuntien, yritysten ja hoiva-alan organisaatioiden näkemyksiä hyvinvointipalvelujen robotiikasta.

Tulos on varsin selvä: mitä enemmän ihmisillä on tietoa ja kokemusta robottien käytöstä, sitä myönteisemmin he siihen suhtautuvat.

Vastaajista 75 prosenttia kertoi suhtautuvansa myönteisesti robottien käyttöön hyvinvointipalveluissa. Hieman yli puolet totesi, että heidän suhtautumisensa robotteihin on viime vuosina muuttunut myönteisemmäksi kuin mitä se aiemmin oli.

Suurimpina haasteina vastaajat näkivät inhimillisen kosketuksen ja vuorovaikutuksen vähenemisen.

Vastaajat arvioivat robotiikan yleistymisen tuovan mukanaan uusia ammatteja, esim. huoltoon ja perehdytykseen liittyviä. Uudenlaista osaamista tarvitaan vastaajien mukaan muun muassa erilaisista teknologiaratkaisuista, robottien käytöstä, robottien mukanaan tuomista työelämän muutoksista ja robottiteknologian sosiaalisesta ulottuvuudesta. Kokonaisuuksia tulisi osata hallita paremmin.

Tutkimuksessa selvitettiin myös robotiikan käyttöönottoon liittyvää verkostoa. Vastaajat olivat keskustelleet roboteista esimerkiksi omassa työyhteisössään sekä päättäjien tai robotteja käyttäneiden ammattilaisten kanssa.

Keskustelut robotteja käyttävien yksityishenkilöiden kanssa olivat olleet vähissä. Nähtiin kuitenkin tärkeänä, että nimenomaan käyttäjien tarpeet ja kokemukset tulisivat kuulluiksi, kun puhutaan robottien käyttämisestä hyvinvointipalveluissa, tai kehitetään tuotteita ja palveluita.

Tutkimuksessa myös huomattiin, että kolme merkittävää asiaa hidastavat robottien käyttöönottoa hyvinvointipalveluissa: hoiva- ja hoitokulttuuri, muutosvastarinta ja pelko robotteja kohtaan. Vastaavasti merkittävimpiä robottien käyttöönottoa edistäviä tekijöitä puolestaan olivat vastaajien mukaan kokeilukulttuuri, teknologiatarjonta, robottiteknologian kotimainen kehittäminen ja teknologiakiinnostus. 

Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) Lahden yksikkö toteutti kyselyn keväällä 2017 osana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus -hanketta sekä LUT:n Smart Services for Digitalisation -tutkimusalustaa (DIGI-USER).

*

Juttu on LUT:n tiedote lähes sellaisenaan.

Perinteinen kuva murtui: silmän tappi- ja sauvasolut toimivat yhdessä

Ti, 11/28/2017 - 21:17 By Toimitus

Kirkkaassa valossa näkemisen on yleisesti uskottu olevan tappisolujen ja hämärässä näkemisen sauvasolujen vastuulla. Miten sitten on mahdollista, että ihmiset, joilla ei ole toimivia tappisoluja, pystyvät kohtuullisen hyvin toimimaan näköaistin varassa päivänvalossakin?

Aalto-yliopiston, Tübingenin yliopiston ja Manchesterin yliopiston tutkijat osoittavat tuoreessa Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, että sauvasolujen synnyttämiä signaaleita voidaankin mitata sekä verkkokalvolta että aivoista paitsi hämärässä myös hyvin kirkkaassa valossa.

Tietyillä valojen kirkkausasteilla signaalit jopa voimistuvat valon kirkastuessa, kun niiden on tähän asti ajateltu saturoituvan kirkkaassa valossa kokonaan.

”Tutkimustulos kyseenalaistaa perinteisen jaon, jonka mukaan sauvasoluilla olisi merkitystä vain hämärässä", sanoo Aalto-yliopiston professori Petri Ala-Laurila.

"Itse asiassa sauvasoluilla on merkitystä aivan kaikissa tutkimissamme olosuhteissa ja niiden toimintakyky paranee pitkään jatkuvissa kirkkaammissa valaistusolosuhteissa. Toki on syytä edelleen muistaa, että tappisolut vastaavat pääosin näkemisestä kirkkaassa valossa ja sauvojen kontribuutio on erittäin pieni, mutta silti mitattavissa."

Ala-Laurila uskoo, että tulokset voivat parhaimmillaan myös auttaa löytämään uusia hoitomuotoja monokromaateille, eli potilaille, joilla ei ole toimivia tappisoluja.

”Kun sauva- ja tappisolujen toimintaa aletaan ymmärtää paremmin, voidaan myös pureutua silmäsairauksien syntymekanismeihin. Elinympäristöissämme on paljon kirkkaita valoja, joissa näkemisen on perinteisesti kuviteltu nojautuvan puhtaasti tappisoluihin. Sauvanäköä tehostamalla voisi löytää mielenkiintoisia uusia hoitomuotoja."

Tutkimusta varten rakennettu matemaattinen malli huomioi uusimman tiedon siitä, miten sauvasolut sopeutuvat eri kirkkausasteisiin.

Tutkimus suoritettiin Thomas Münchin (Tübingenin yliopisto) ja Rob Lucaksen(Manchesterin yliopisto), tutkimusryhmissä hiirillä, joilta on geneettisellä muuntelulla poistettu tappisolut. Aalto-yliopiston professori Petri Ala-Laurila osallistui tulosten matemaattiseen mallintamiseen.

Tulokset julkaistiin Nature Communications –tiedejulkaisussa. Linkki julkaisuun (nature.com)

*

Juttu on lähes suoraan Aalto-yliopiston tiedote.

Kahvi pidentää ikää ja vähentää riskiä saada kroonisia tauteja

Ti, 07/11/2017 - 21:27 By Jarmo Korteniemi

Kahvinjuonti on varsin terveellistä. Näin kertoo kaksi uutta laajaa tutkimusta, joissa tarkasteltiin yli 700 000 ihmisen elämää ja kuolemaa. Parhaiten pärjännee parilla-kolmella kupilla päivässä.

Puolen miljoonan eurooppalaisen elämää seuranneessa tutkimuksessa huomattiin, että kahvinjuonti korreloi pienemmän kuolleisuuden kanssa.

Tutkimuksesta ei kuitenkaan käy ilmi, onko pienemmässä kuolleisuudessa kyse juuri kahvin nauttimisesta, vai korreloiko kahvin käyttö kenties muutoin hyödyllisten elintapojen kanssa.

Kahvinjuojien veriarvot olivat tilastollisesti hieman kahvista kieltäytyviä paremmat. Myös maksat olivat terveempiä ja glukoosin käsittely parempaa.

Tutkimuksessa oli mukana 521 330 ihmistä kymmenestä eri valtiosta Euroopassa. Mukana olleista kansoista eniten joivat tanskalaiset (0,9 litraa per päivä) ja vähiten italialaiset (0,092 litraa per päivä). Tutkittujen ikähaitari oli 35-vuotiaista ylöspäin.

Tutkimuksen lopuksi, eli keskimäärin runsaan 16 vuoden jälkeen, 41 693 vastanneista oli menehtynyt.

Suurimmat kahvinkuluttajat olivat hieman todennäköisemmin hengissä kuin ne, jotka eivät käytä kahvia ollenkaan. Tulos oli sama, vaikka tutkittavien joukosta poistettiin ensimmäisen kahdeksan vuoden aikana menehtyneet. Kansallisuuskaan ei vaikuttanut tuloksiin.

Kahvin nauttiminen näytti vähentävän erityisesti tappavien ruuansulatuselinten ongelmien riskiä. Tai oikeammin kahvinjuojat kuolivat epätodennäköisemmin ruuansulatuselinten ongelmiin, sillä varmaa syy-yhteyttä kahvin ja pienemmän kuolleisuuden välille on hyvin vaikea todistaa.

Naisilla ero näkyi myös, kun kuolinsyy löytyi verenkiertoelimistä tai aivoverenkierrosta. Munasarjasyövän todennäköisyys kuolinsyynä taas oli kahvia juovilla naisilla hiukan normaalia korkeampi.

On todennäköistä, että terveysvaikutuksen syynä ovat jotkin kahvin ainesosat tai niiden yhdistelmät. Mitkä, se jää tulevaisuuden tutkimusten selvitettäväksi. Kahvin erilaiset käsittelytavat muuttavat kuitenkin ainesuhteita, joten jää nähtäväksi, onko kaikkein terveellisintä väkevä espresso, sivettikissakahvi, vai jokin aivan muu kahvilaatu.

Toisessa samankaltaisessa tutkimuksessa selvisi, että päivittäisen kahvikupposen juominen pienensi kuolemanriskiä 12 prosentilla ja kolmen kupin peräti 18 prosentilla. (Tai oikeammin kahvinjuonti korreloi pienemmän kuolemanriskin kanssa.) Tällä kertaa kahvinjuontitottumuksia tiedusteltiin 185 855 amerikkalaiselta, jotka olivat iältään 45 - 75 -vuotiaita. Heistä menehtyi 16 vuoden tarkastelujakson aikana 58 397, eli vajaa kolmannes, ja jälleen kahvin käyttäjät olivat hieman todennäköisemmin elossa. Tässäkään tutkimuksessa kahvinjuonnin hyödyt eivät vaikuttaneet riippuvan etnisestä alkuperästä. Silläkään, oliko kahvi kofeiinitonta vai ei, ei ollut merkitystä.

Kummassakin tutkimuksessa ihmisiltä kysyttiin kahvinjuonnin tapoja ilmeisesti vain kertaalleen. Elintavat ovat siis voineet tutkimusaikana muuttua, mutta näin laajoissa tutkimuksissa tämän uskotaan olevan marginaalista.

Analyyseissä otettiin kuitenkin huomioon monia muitakin tutkittujen ilmoittamia elintapoja, kuten tupakointi ja ruokailutottumukset. Aineisto normalisoitiin näiden jo tunnettujen riskitekijöiden suhteen ennen kahvinkäytön vaikutuksen analysointia.

Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kahvinjuonti korreloi pienemmän riskin kanssa saada esimerkiksi suoliston syöpiä, 2-tyypin diabetes, Parkinsonin tauti, maksa- ja munuaissairauksia, tai muita kroonisia sairauksia.

Tämänkaltaisista tilastollisista joukkotutkimuksista ei voi päätellä, että kahvin runsas juonti pidentäisi yksittäisen ihmisen elinikää tai estäisi kroonisten sairauksien puhkeamista. Kahvin voi kuitenkin jo olettaa olevan kohtuudella käytettynä terveelliseen ruokavalion yksi osa.

Kahvin kannattaa antaa kuitenkin jäähtyä ennen nauttimista. Kuumien juomien nauttiminen nimittäin vaikuttaa lisäävän ruokatorven syövän riskiä.

Lähteet: Gunter ja kumpp. 2017Setiawan ja kumpp. 2017, MedicalExpress1, MedicalExpress2

Empatia löydetty aivoista

Ti, 05/30/2017 - 12:46 By Toimitus

Tuore tutkimus paljastaa, kuinka aivojen kivunlievitykseen osallistuva opioidijärjestelmä voi auttaa myös toisten kipuun eläytymisessä – siis empaattisuudessa.

Turun PET-keskuksen ja Aalto-yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, kuinka aivojen opioidijärjestelmä voi säädellä empatiaa, eli kykyämme eläytyä toisten ihmisten kipuun.

Toisten ihmisten kivun havaitseminen aktivoi samoja aivojen radastoja, jotka osallistuvat varsinaisen kivun aistimiseen ja kokemiseen. Mitä vähemmän opioidireseptoreja tutkittavien aivoissa oli, sitä voimakkaammin heidän aivonsa reagoivat toisten kipuun. Vastaavaa yhteyttä ei löydetty aivojen dopamiinijärjestelmästä, vaikka se osallistuukin kipuaistimuksen käsittelemiseen aivoissa. 

"Kyky eläytyä toisten kokemusmaailmaan on tärkeä sosiaalista kanssakäymistä edistävä tekijä", kertoo tutkija Tomi Karjalainen Turun PET-keskuksesta. 

"Tuloksemme osoittavat, että aivojen opioidijärjestelmä on keskeinen mekanismi, joka auttaa toisten ihmisten tunteiden ja kokemusten ymmärtämisessä. Yksilölliset erot opioidijärjestelmän toiminnassa voivatkin selittää miksi jotkut meistä reagoivat voimakkaammin toisten ihmisten hätään."

"Kivun kokeminen ja toisten ihmisten kipuun eläytyminen perustuvat samaan aivojen välittäjäainejärjestelmään", jatkaa myös PET-keskuksessa työskentelevä professori Lauri Nummenmaa Turun yliopiston psykologian laitokselta. 

"Tämä voi selittää, miksi toisten ihmisten kivun ja hädän näkeminen tuntuu niin epämiellyttävältä.  Opioidireseptorien suuri määrä kuitenkin heikentää aivojen reagointia tällaisissa sosiaalisesti kuormittavissa tilanteissa. Opioidijärjestelmä voikin olla tärkeä sosiaaliselta stressiltä suojaava tekijä."

Cerebral Cortex -tiedelehdessä juuri julkaistu tutkimus tehtiin positroniemissiotomografian (PET) ja toiminnallisen magneettikuvantamisen (fMRI) avulla.

Tutkittavien verenkiertoon annosteltiin pieni määrä radioaktiivisia merkkiaineita, jotka sitoutuvat aivojen opioidi- ja dopamiinireseptoreihin. Merkkiaineiden hajoamista mitattiin PET-kameralla, minkä avulla voitiin määrittää reseptorien määrä aivoissa. Tämän jälkeen tutkittavien aivotoimintaa mitattiin fMRI-kokeessa, jossa he katselivat videoita, joissa ihmiset kokivat eri asteista kipua. 

Turun PET-keskus on Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun yliopistollisen keskussairaalan yhteinen, valtakunnallinen tutkimuskeskus. Tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia ja Euroopan tiedeneuvosto (ERC).