meteori

Avaruuskivi löytyi Kuolasta

Ti, 07/01/2014 - 13:03 By Toimitus
Kuolan metsätieltä löytynyt 120 gramman painoinen meteoriitti. Kuva: Esko Lyytinen

Pohjois-Suomessa havaittiin 19. huhtikuuta Kuolan niemimaan yllä lentänyt suuri tulipallo. Ursan tulipallotyöryhmän havainnot ja putoamisalueen tarkka laskenta johtivat tutkijat meteoriitin jäljille. Kuolan niemimaan ensimmäisen meteoriitin löytyminen julkistettiin 1.7. klo 11 kansainvälisessä Asteroids, Comets and Meteors -kokouksessa Helsingissä. Meteoriitti on nimetty löytöpaikan läheisen joen mukaan Annamaksi.

Sydänyön taivaalla kiitänyt kirkas tulipallo havaittiin Venäjällä, Suomessa ja Norjassa. Suomessa ilmiö näkyi ensisijaisesti Lapissa, ja siitä raportoitiin 40 havaintoa Ursan havaintopalvelu Taivaanvahtiin.

Kohde näytti sadan kilometrin etäisyydeltä nähtynä huomattavasti kirkkaammalta kuin täysikuu. Muurmanskin alueella ilmiö saatiin myös videoitua.

Ursan tulipallotyöryhmän matemaatikko Esko Lyytinen onnistui laskemaan meteoriitin tarkan putoamispaikan. Häntä avustivat laskennoissa Jarmo Moilanen ja Steiner Midtskogen.

Laskelmat perustuivat työryhmän Asko Aikkilan (Kuusamo), Aki Taavitsaisen (Mikkeli) ja Pekka Kokon (Muhos) kameroiden havaintoihin. Myös Muurmanskin suunnalla kuvattua autovideota käytettiin radanmäärityksessä.

Avaruudessa vaeltaneen kappaleen kooksi arvioitiin aluksi noin 100 kiloa, mutta mallinnuksen edetessä kappale varmistui yhä kookkaammaksi.

"Alkoi näyttää siltä, että Kuolan yllä maapalloon osui peräti 500 kilon eli puolen tonnin meteoroidi", Esko Lyytinen kertoo. "Suuri osa siitä tuhoutui ilmakehässä ja kappale hajosi lentoradan varrella. Oli selvää, että muutaman pääkappaleen lisäksi maanpinnalle oli päätynyt paljon pikkupalasia."

Putoamispaikaksi tarkentui kapea alue sata kilometriä Muurmanskista länteen Venäjän ja Norjan rajan tuntumassa lähellä Petsamoa.

Ursan tulipallotyöryhmän jäsenet, tutkijat Tomas Kohout Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta sekä Maria Gritsevich Geodeettiselta laitokselta organisoivat etsintäretken putoamisalueelle yhdessä Venäjän Uralin federaatioyliopiston tutkijoiden kanssa.

Viisipäiväinen tutkimusmatka Kuolaan tehtiin toukokuun lopulla. Etsintäryhmässä mukana ollut venäläinen tähtiharrastaja Nikolai Kruglikov havaitsi ensimmäisen, 120 grammaa painaneen avaruuskiven metsätiellä. Kyseessä on ensimmäinen meteoriitti, joka on löytynyt Kuolan niemimaalta.

"Olimme tehneet etsintöjä kymmenen tuntia päivässä. Toisen päivän lopulla olin aivan uuvuksissa, ja ehdotin että ajamme etsintäalueen toiseen päähän", Tomas Kohout muistelee. "Menomatkalla Aurinko paistoi suoraan silmiin, emmekä nähneet tiellä mitään, mutta paluumatkalla tilanne oli toinen."

Kruglikov pysäytti auton ja meni katsomaan tiellä näkemäänsä kohdetta. "Yhtäkkiä hän alkoi tanssia ja huutaa. En ollut ensin uskoa todeksi löytöä, mutta sitten tarkistin kiven koostumuksen mittalaitteistolla", Kohout kertoo. "Sen ympärillä oli tuore sulamiskuori ja koostumus kertoi uudesta maapallolle pudonneesta meteoriitista."

Toinen 48 grammaa painanut kivi löytyi seuraavana päivänä. Annaman meteoriitin kappaleita on pudonnut alueelle todennäköisesti vielä lisää, mutta pääosin suoalueista koostuva pusikkoinen metsämaasto vaikeuttaa etsintää.

Löydetyt meteoriitit ovat paljastuneet laboratoriotutkimuksissa yleisiksi kondriittityypin kivimeteoriiteiksi. Gritsevich ja Kohout mittasivat niiden tiheyden ja huokoisuuden Helsingin yliopistolla. Kaiken kaikkiaan maastoon uskotaan pudonneen kymmeniä kiloja meteoriittimateriaalia.

"Kuolan tulipallo on harvinaisuus: se on yksi vain 22 tapauksesta, joissa on ollut mahdollista määrittää pudonneen avaruuskiven rata aurinkokunnassa ennen sen törmäystä Maan ilmakehään", Maria Gritsevich toteaa. "Tieto siitä, mistä meteoriitti on peräisin, auttaa ymmärtämään paremmin aurinkokunnan muodostumista ja kehitystä."

Suomen alueelta on löytynyt meteoriitteja viimeksi vuonna 1974. Tällöin Orimattilan Mallusjoelta löytyi alle kaksikiloinen kivimeteoriitti kaivon kaivamisen yhteydessä.

Tulipallot ovat poikkeuksellisen kirkkaita tähdenlentoja, jotka aiheutuvat meteoroidin eli avaruudesta peräisin olevan, asteroidia pienemmän kappaleen syöksyessä Maan ilmakehään. Toisinaan kappaleesta saattaa selvitä materiaalia myös Maan pinnalle saakka. Pudonneita kappaleita kutsutaan meteoriiteiksi. Ne ovat yleensä kiveä, mutta pieni osa meteoriiteista on raudan ja nikkelin sekoitusta.

Teksti on 1.7. julkaistusta Ursan lehdistötiedotteesta.

Meteori melkein päähän - tai sitten ei

Pe, 04/04/2014 - 16:33 By Jari Mäkinen

Lisäys 9. huhtikuuta

Alla oleva uutinen oli aivan liian herkullinen ollakseen totta. Videon ja tarinan levittyä ympäri maailman on se kyseenalaistettu (kuten mekin jutussamme), ja nyt norjalaiset ovat perääntyneet ja vetäneet pois väitteensä siitä, että kuvissa näkynyt kivi olisi ollut meteori. Kysesenä päivänä ei Norjassa havaittu tulipalloa (kirkasta tähdenlentoa, joka liittyy aina meteorin iskeytymiseen ilmakehään) eikä yliäänipamauksia, joita olisi pitänyt kuulua, mikäli tapaus olisi ollut todellinen. Tai tapaus oli varmasti todellinen, joskin hieman erilainen: meteoriitilta kenties näyttävä kivi on joutunut todennäköisimmin taivaalle lentokoneen tai juuri ennen näkymistä avautuneen laskuvarjon mukana. Kuuleman mukaan ei ole tavatonta, että pienet kivet joutuvat pakatessa varjon sisään ja vapautuvat sitten ilmassa – niitä ei ole vain tarttunut videolle, tai ainakaan ei ole julkistettu näin mehevän tarinan kanssa.

Tähdet ja avaruus kertoo uutisessaan asiasta enemmän.

Alla on alkuperäinen tarinamme korjaamattomana, joten sitä lukiessa kannattaa pitää nyt uutisankkafiltteriä päällä!

* * *

Mikä on todennäköisyys sille, että saat taivaalta avaruudesta pudonneen kiven päähäsi? Se on hyvin, hyvin pieni, mutta se on silti mahdollista, kuten norjalainen laskuvarjohyppääjä Anders Helstrup huomasi – tosin kivi ei osunut häntä päähän, mutta meni hyvin läheltä.

Norjan televisio näytti eilen kiinnostavan videopätkän kesällä 2012 tehdystä laskuvarjohypystä, joka jää historiaan: koskaan aikaisemmin ei putoavaa meteoria olla saatu napattua videolle.

Helstrup ei itse asiassa huomannut mitään, kun meteori hujahti ohitse. Videolla tämä on kohdassa 0:22 minuuttia. Hän kertoo vain tunteeneensa jotain hieman omituista, mutta jatkaneensa hyppyä normaalisti. Hän kuitenkin katsoi tarkemmin hyppynsä jälkeen kypäräänsä kiinnitetyn kameran tallentamaa kuvaa, ja huomasi siinä putoavan kiven.

Ensimmäinen ajatus oli se, että laskuvarjoa pakatessa sen sisään olisi jäänyt kivi, joka olisi vapautunut hetkeä aikaisemmin, kun varjo avautui. Se ei kuitenkaan ollut todennäköistä. Niinpä Helstrup tuli ajatelleeksi meteoria, ja lähti tyttöystävineen etsimään alla olleesta maastosta meteoriittia. Sitten etsintään liittyivät paikalliset tähtiharrastajat, jotka olivat innoissaan meteoriitin putoamisesta. Lopulta he löysivätkin kiven.

Hellerup marssi kivensä kanssa Oslon luonnonhistoriallisen museon geologin Hans Amundsenin puheille, mutta hän vain nauroi kivelle. Sen sijaan video putoavasta kivestä sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että kyseessä oli vapaasti alaspäin kohti Maata putoava meteori. Kivet eivät noin vain tupsahda ilmaan jostakin.

Todennäköisimmin murikka on peräisin isommasta Maahan osuneesta avaruuskivestä, meteoroidista, joka räjähti palasiksi noin 20 kilometrin korkeudessa, minkä jälkeen siitä irronneet palaset putosivat alas vapaasti. Videolla näkyvässä kivessä on myös tyypillinen meteoriitin muoto, eli yksi tasainen pinta (tuore halkeamispinta) ja toinen pyöreämpi pinta (jonka ilmakehän kitkakuumennus on hionut sellaiseksi).

Ja mikä sitten on avaruuskiven päähän saamisen todennäköisyys? Amundsenin mukaan pienempi kuin se, että voittaisi lotossa täysosuman kolme kertaa peräjälkeen.

PS. Näin suuri meteoriitti on varsin arvokas! Jos siis raha kiinnostaa, niin meteoriitti on edelleen löytämättömänä hypyn alla olevassa rämeikössä. Paikkaa ei ole sen tarkemmin kerrottu, ja se, että asiasta tiedotettiin vasta nyt, johtuneekin siitä, että kiveä etsitään innokkaasti...

Tšeljabinskin meteoriitti ongittu ylös

Ke, 10/16/2013 - 16:33 By Jari Mäkinen
Meteorin nostoa RT-kanavalla

15. helmikuuta Venäjällä Tšeljabinskin kaupungin päällä näkyi valtava tulipallo, kun suuri, arviolta noin 17 metriä halkaisijaltaan ollut asteroidi törmäsi Maan ilmakehään. Se näkyi laajalti selkeällä aamutaivaalla ja sai räjähtäessään aikaan paineaallon, joka rikkoi ikkunoita ja paitsi säikäytti alueen ihmisiä, niin sai myös aikaan 1200 henkilön loukkaantumisen. Tiedetuubi kertoi tapauksesta myös artikkelissa Vuosisadan pamaus heti putoamisen jälkeen.

Jo helmikuussa läheisen Tšebarkul-järven jäässä havaittiin suuri reikä, jonka oletettiin syntyneen suuren kappaleen pudottua jään läpi järveen. Reikä oli kuutisen metriä halkaisijaltaan, mutta vaikka syy-yhteys meteorin ja avannon syntymisen välillä oli selvä, ei järven pohjasta yli 10 metrin syvyydestä saatu heti luotettavia havaintoja, joten asiasta ei oltu varmoja. Kevään ja kesän aikana kappaletta etsittiin innokkaasti, mutta turhaan: järven mutainen pohja kätki salaisuutensa aina kesäkuun loppuun saakka, milloin tutkijat ilmoittivat löytäneensä pohjasta suuren kappaleen .

Sen nostaminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi, joten yli 600-kiloinen kivimeteoriitti saatiin vasta nyt kuukausia myöhemmin vinssattua ylös ja siirrettyä rannalle. Kappaletta punnittaessa vaaka rikkoontui ja jo ennalta säröytynyt meteoriitti hajosi kolmeksi kappaleeksi.

Tätä ennen järvestä on nostettu jo 12 kappaletta, joita oletettiin meteoriiteiksi, mutta niistä vain viisi on osoittautunut oikeasti avaruudesta tulleiksi kiviksi. Tämä noin 1,5 metriä pitkä ja vajaan metrin kooltaan oleva suuri palanen lienee suurin törmääjästä jäljelle jäänyt osa. Ympäröivässä maastossa on kuitenkin paljon pienempiä kappaleita, jotka irtosivat siitä putoamisen ja räjähdyksen aikaan.

Meteoriitin massa oli todennäköisesti noin 10 000 tonnia, kun se hajosi muutaman kilometrin korkeudessa. Räjähdys oli voimaltaan noin 30 kertaisesti Hiroshimaan pudotetun ydinpommin räjähdysvoima, ja sen paineaallon havaittiin kiertäneen maapallon useampaan kertaan. Kyseessä on viime aikojen suurin kosminen kolari ja kautta aikain parhaiten dokumentoitu meteoroidin räjähdys.

Nyt pintaan ongittu kivimeteoriitti lukeutuu kymmenen suurimman löydetyn meteoriitin joukkoon, mutta kalpenee vielä suurimman sellaisen, 60-tonnisen Hoban rautameteoriitin rinnalla.

Kuva: Russia Today / Ruptly

Vuosisadan pamaus

Ke, 02/20/2013 - 13:04 By Toimitus

Venäjällä, Uralin päällä perjantaina räjähtänyt meteori oli suurin kosminen törmäys maapallolla yli sataan vuoteen. Se sai aikaan myös voimakkaimman koskaan havaitun matalan äänen ilmakehässä.

Auringon suunnasta yllättäen ilmestynyt törmääjä vahingoitti yli tuhatta ihmistä Tseljabinskin alueella.

Tuoreimpien laskelmien mukaan Maahan 15. helmikuuta aamulla klo 5:20 Suomen aikaa (9:20 paikallista aikaa) törmännyt kappale oli alun perin noin 17 metriä halkaisijaltaan ollut pieni asteroidi, jonka massa oli noin 10 000 tonnia.

Mikäli kappale olisi lähestynyt Maata toisesta suunnasta, olisi se todennäköisesti havaittu jo etukäteen, mutta nyt se saapui Auringon suunnasta päivätaivaalta, jolloin pikkuplaneettoja etsivät automaattiteleskoopit ja tarkkasilmäiset tähtiharrastajat eivät voineet nähdä sitä.

Se tuli myös hyvin suoraan kohti ja osui ilmakehään loivasti noin 20 asteen kulmassa; mikäli se olisi tullut suorempaan alas, olisi tuho ollut vieläkin suurempaa. Nyt ilmakehän kitkakuumennus sai kappaleen räjähtämään noin 20 kilometrin korkeudessa maanpinnan yläpuolella, jolloin törmäyksen sekä meteoriitinpalasten putoamisen sijaan suurin osa vahingoista tuli räjähdyksen sokkiaallosta ja sen aiheuttamista tuhoista. Ikkunat rikkoontuivat ja lensivät sisälle, kattoja romahti ja rakennuksiin tuli vaurioita.

Räjähdyksen voima oli noin 500 kilotonnia, eli se vastasi noin 30 Hiroshimaan pudotettua ydinpommia. Väläys taivaalla oli Aurinkoa kirkkaampi ja se sinkosi ympärilleen paineaallon lisäksi lämpösäteilyä.

Kyseessä oli merkittävin Maahan avaruudesta osuneen kappaleen törmäys sitten vuoden 1908, jolloin pieni komeetta todennäköisesti putosi samoin Venäjälle, Tunguskan alueelle. Törmäys oli tuholtaan perjantaista suurempi, mutta räjähdyksen voima oli pienempi. Siitä huolimatta noin 50 henkilöä joutui sairaalaan räjähdyksen seurauksena ja lähes 1200 muuta oli hoidettavana.

Meteori jätti peräänsä pitkän, vaalean höyryvanan, mikä pystyttiin mm. havaitsemaan satelliiteista. Esimerkiksi Meteosat 10 kuvasi vanan erittäin hyvin (kuva vieressä). Räjähdyksen voima saatettiin arvioida hyvin tarkasti kansainvälisen ydinkoekiellon valvontalaitteiden avulla. Ydinjärähdysten havaitsemiseen viritetyt infraäänisensorit, jotka kuuntelevat hyvin tarkasti ihmiskorvin kuulumattomia matalia ääniaaltoja (10 MHz ja alle), rekisteröivät meteorista voimakkaimman koskaan havaitun äänen ilmakehässä:

Perjantaina 15. helmikuuta kulki myös pieni asteroidi nimeltä DA14 Maan ohitse ennätyksellisen läheltä, mutta sillä ei ollut mitään yhteyttä Venäjän tapahtumaan. Kappaleiden suunnat olivat aivan erilaiset: meteori saapui pohjoisesta ja lensi etelään, kun DA14:n suunta oli lähes päinvastainen.

Viikon kuluessa ensimmäiset meteorinpalaset on löydetty, mutta suurin kappaleista on todennäköisesti järven pohjalla. Korkealla tapahtunut räjähdys levitti meteoriitteja laajalle alueelle, mistä niitä löydettäneen pitkään. Ja todennäköisesti muitakin kuin meteoriitteja on jo nyt kaupan korkeaan hintaan muka palasina Venäjän kuuluisasta avaruuskivestä...