Kiertoradalla tapahtuu kummia: hajoamisia ja putoamisia Jari Mäkinen Ti, 18/02/2025 - 19:58
Hypoteettisen satelliitin räjähdys Grok-tekoälyn piirtämänä
Hypoteettisen satelliitin räjähdys Grok-tekoälyn piirtämänä

Alas putoavia satelliitteja ja räjähdyksiä kiertoradalla. Nyt avaruudessa tapahtuu paljon, mutta näille on selitys. Tulevaisuudenkuva sen sijaan on huolestuttava.

Viime aikoina taivaalla on tapahtunut paljon muutakin kuin kaunis planeettojen asettuminen jonoon ja revontulinäytelmiä. SpaceX on hilannut uusia Starlink-satelliitteja avaruuteen häkellyttävällä tahdilla. 

Laukaisuita on ollut tähän mennessä 14 eli keskiarvona melkein kaksi viikossa. Lisäksi Falcon 9:t ovat vieneet taivaalle muita satelliitteja ja pari kuulaskeutujaakin, joten SpaceX:n tahti on ollut hurja.

Yhdessä laukaisussa on kyydissä 21 tai 23 Starlink-satelliittia. Näin ollen uusia satelliitteja jo noin 7000-satelliittiseen konstellaatioon on tullut tänä vuonna lähes 300.

Samaan aikaan yhtiö hilaa alas kiertoradalta vanhempia satelliittejaan, joissa on suunnitteluvirhe. Se saattaa saada satelliitin sammumaan, joten yhtiö tuo ne alas tuhoutumaan ilmakehässä niin kauan kuin satelliitit ovat vielä toimintakuntoisia.

SpaceX kertoi nyt helmikuun 12. päivä julkaisemassaan tiedotteessa, että satelliitit ovat ensimmäisiä ensimmäisen sukupolven satelliitteja. Ne laukaistiin avaruuteen vuosina 2019 ja 2020, eikä niitä varmaankaan kukaan jää kaipaamaan, sillä niissä ei ole kirkkautta vähentävää visiiriä ja uudet satelliitit ovat paljon kyvykkäämpiä kuin nämä metusalemit.

Satelliittien rataa pudotetaan vähitellen kuuden kuukauden aikana.

SpaceX:n mukaan Starlink-palvelut eivät kärsi tästä. Tiedote kertoo, että “SpaceX kykenee valmistamaan 55 satelliittia viikolla ja laukaisemaan niitä avaruuteen yli 200 kuukaudessa.”

Starlink-satelliitteja

Uuden sukupolven Starlink-satelliitteja juuri ennen niiden vapauttamista avaruuteen. Kuva: SpaceX.

 

Paitsi Starlink-satelliittien suuri määrä, niin myös hajonneiden satelliittien ja näiden alas ohjattavien satelliittien määrä saa jälleen ajattelemaan avaruuden lennonjohtosysteemiä. Lähiohitusten määrä on lisääntynyt ja törmäysriski kasvaa koko ajan.

Olisi hyvä, jos yhden yhtiön sijaan olisi kansainvälinen organisaatio, jonka tehtävänä olisi paitsi tarkkailla satelliittien ratoja, niin myös jakaa kiertoratoja ja koordinoida radalta toiselle siirtyviä ja alas pudotettavia satelliitteja.

Nykyisessä maailmantilanteessa tällaisen saaminen on kylläkin hankalaa.

Toinen riski, joka putoavista satelliiteista tulee, on niiden tippuminen asutuille alueille tai esimerkiksi lentokoneiden päälle. Starlink-satelliitit, kuten suurin osa muistakin satelliiteista, tuhoutuvat lähes kokonaan ilmakehän tulisessa syleilyssä, mutta eivät aina täysin: pieniä palasia satelliittien tukevatekoisimmista osista putoaa joskus alas Maan pinnalle saakka.

Kun satelliitteja putoaa nyt useammin ja useammin, muodostavat nämä pikku palaset yhä suuremman riskin. Usein lentoliikennettä varoitetaan jo putoavien satelliittien vaara-alueella, mutta ei läheskään aina.

BBC:n uutinen avaruusromun putoamisesta Puolaan

Juuri tämän jutun julkaisun jälkeen SpaceX:n Falcon 9 -raketin osia putosi Puolaan. Onneksi tämä hiilikuituinen tankki ei pudonnut lentokoneen päälle. Kuvakaappaus BBC:n sivuilta.

 

Pitkällä tähtäimellä tämä ei ole kestävää, vaan jossain vaiheessa avaruuteen täytyy perustaa jonkinlaisia kierrätyskeskuksia vanhentuneille satelliiteille. Toivottavasti Starshipit (ja muut isokokoiset, uudelleenkäytettävät raketit?) voisivat rahdata niitä sieltä alas hävitettäväksi.

No, tähän on vielä aikaa. Nyt tärkeintä on vähentää avaruusromun määrää tuomalla satelliitteja ja rakettien ylimpiä osia alas ilmakehässä tuhoutumaan heti, kun niitä ei tarvita.

Jos ne jäävät kiertämään Maata avaruusromuna, niin tuloksena voi olla myös yhden ison romunpalan lisäksi paljon pientä romua. Ajan myötä sammuneetkin satelliitit saattavat räjähtää, kun jatkuva lämpeneminen ja kylmeneminen sekä muut avaruudessa olemisen rasitukset vaikuttavat niihin.

Tässä puolen vuoden aikana on tapahtunut kolme tällaista suuren avaruusromun hajoamista palasiksi.

Ensimmäinen oli 6. syyskuuta 2024, kun Atlas V -raketin Centaur (raketin ylin vaihe) hajosi ainakin kymmeneen osaan. Raketti oli vienyt GOES-17 -satelliitin avaruuteen vuonna 2018 ja ylin vaihe oli jäänyt sen jälkeen hyvin soikealle radalle, jonka ylin piste oli 34 949 km ja alin 7622 km. Satelliitti suuntasi geostationaariradalle, ja siksi ylimmän vaiheen rata ylettyi melkein sinne.

Tällaiselle radalle menevät raketit eivät yleensä pysty tulemaan takaisin ilmakehään ja tuhoutumaan siinä, joten ne niin sanotusti passivoidaan. Polttoaineet päästetään ulos ja akkujen varaus puretaan. Systeemit sammutetaan siten, että rakettivaiheesta ei olisi haittaa myöhemmin.

Centaur

Centaur-rakettivaihe. Kuva: ULA.

 

Mutta Centaurien kanssa on ollut vaikeuksia aikaisemminkin. Samanlaisia tapauksia oli vuonna 2018 ja 2019, jolloin Centaurin passivointi ei ole nähtävästi onnistunut halutusti, ja ne ovat räjähtäneet. Toivottavasti Vulcan-raketeissa käytettävien uusien Centaur-rakettivaiheiden luotettavuus tässä suhteessa on parempi.

Toinenkin tapaus liittyy raketin ylimpään vaiheeseen. Blue Origin -yhtiön uusi New Glenn teki ensilentonsa tammikuun 16. päivänä, ja vaikka raketin ensimmäinen vaihe ei onnistunut palaamaan takaisin Atlantilla olleen lavetin päälle, sen toinen vaihe jatkoi suunnitellusti avaruuteen ja lentoa voi pitää onnistuneena. Jos mukana olisi ollut satelliitti, se olisi päässyt avaruuteen.

Satelliitin sijaan kyydissä oli Blue Ring -niminen laite, eräänlainen pieni avaruushinaaja, joka voi viedä siinä olevia satelliitteja oikeille radoilleen ja myöhemmin myös siirtää sekä huoltaa avaruudessa jo olevia satelliitteja. Tätä ei irrotettu rakettivaiheesta tällä kerralla, koska nyt testattiin lähinnä tietoliikennettä Blue Ringin ja lennonjohdon välillä.

Blue ringBlue Ring avaruudessa piirtäjän hahmottelemana. Tällä kerralla laitetta ei irrotettu raketin ylimmästä vaiheesta. Kuva: Blue Origin.

 

Laukaisun jälkeen ylin vaihe inaktivoitiin, mutta nähtävästi ei kunnolla, sillä helmikuun 10. päivänä se rähähti.

Vaihe oli myös varsin soikealla radalla maapallon ympärillä; korkein piste 19300 km ja matalin 2400 km. Se on sen verran kaukana, että palaset pysyvät avaruudessa harminamme tuhansia vuosia.

Ja näiden välissä, lokakuun 19. päivänä 2024 Intelsat 33E -tietoliikennesatelliitti hajosi palasiksi geostationaariradalla. Tuolla radalla, jolla yksi kierros ympäri maapallon kestää yhden vuorokauden ja siksi siellä olevat satelliitit näyttävät pysyvän paikallaan taivaalla, on paljon sää-, tietoliikenne ja muita satelliitteja, joten romun syntyminen sinne on varsin ikävää.

Kyseessä on Boeing-yhtiön rakentama satelliitti, jonka kanssa samanlainen Intelsat 29E koki myös kovia vuonna 2019. Se menetti asennonsäätökykynsä todennäköisesti työntövoimajärjestelmässä olleen vian vuoksi, ja nytkin kaikki viittaa siihen, että ratahallintaan tarkoitettu rakettimoottori ja siihen liittyvät systeemit olisivat saaneet aikaan uudemmankin Intelsatin hajoamisen osiin. Siis räjähdyksen.

Intelsat 33EPiirros Intelsat 33E -satelliitista. Kuva: Boeing.

Kokonaisuudessa parin satelliitin hajoaminen ei ole iso asia, sillä arvioiden mukaan maapalloa kiertää noin 29 000 avaruusromukappaletta, jotka ovat kooltaan yli 10 cm. Sentin tai yli olevia on noin 670 000 ja millimetriä suurempia yli 170 miljoonaa.

Nämä tapaukset vievät kuitenkin lähemmäksi tilannetta, missä romua tulee yhä lisää ja romunpalaset törmäilevät toisiinsa saaden mahdollisesti aikaan ikävän ketjureaktion. Niin sanotussa Kesslerin syndroomassa lähiavaruus muuttuisi niin vaaralliseksi, että sen käyttö ei onnistuisi enää turvallisesti.

Yksi uhka lisää tähän synkistelyn täyttämään aikaamme…

*

Otsikkokuvassa on Grok2-tekoälyn luoma kuva hypoteettisen satelliitin hajoamisesta avaruudessa.

Teksti on julkaistu myös Ursan blogina.

Juttuun on lisätty kuva ja tieto Puolaan keskiviikkona 19.2. pudonneesta avaruusromun palasesta.

Marsiin ennen vuotta 2030?

Mars väreissä (Kuva ESA)
Mars väreissä (Kuva ESA)

Monet tiedotusvälineet ovat kertoneet Yhdysvaltain presidentti Trumpin ja hänen uuden sydänystävänsä Elon Muskin visioista Marsin suhteen: virkaanastujaispuheessaan Trump hahmotteli ihmisten lähettämistä Marsin pinnalle aivan lähiaikoina. Kuinka todennäköistä tämä on?

Musk, tyypilliseen ylioptimistiseen tapaansa viestitti X:ssä viime syyskuussa, että "ensimmäinen miehitetty lento Marsiin tapahtuu neljän vuoden kuluessa" – siis vuonna 2028.

Trump puolestaan on usuttanut Nasaa toimimaan, ja avaruusjärjestö tutkii tällä haavaa mahdollisuuksia lähettää ihmiset lennolle Marsiin ja takaksin 2030-luvun alussa.

Helsingin sanomat kyseli asiaa myös Esko Valtaojalta, joka muisti mainita tuossa haastattelussa kanssani syksyllä 2016 lyömänsä vedon.

Esko kertoo vedostamme alun perin Kohti ikuisuutta -kirjassaan (sivu 221). Löimme vetoa siitä, pääseekö ihminen Marsiin ennen vuotta 2030; häviäjä antaa voittajalle pullollisen Château Latouria, "eikä sitten mitään halvempaa vuosikertaa", kuten Esko toteaa mielestäni hieman sovittua hieman täsmällisemmin kirjassa.

No, se mikä on painettu, on totta.

Kovasti toivon edelleen voittavani vedon, mutta nyt melkein kymmenen vuotta myöhemmin en usko voittavani. Joka tapauksessa nyt en löisi enää tuota vetoa.

Miksikö?

Lyhyesti: Starship on kovasti myöhässä siitä, mitä tuolloin oletettiin. Musk oletti tuolloin Starshipin tulevan käyttöön jo 2020-luvun alussa ja olisi tehnyt vuoden 2023 loppuun mennessä jo ensimmäisen turistilennon Kuun ympäri.

Starship Kuun luona (visualisointi)

Vaikka suhtauduin tuolloin hieman epäillen noihin aikatauluihin, niin on ollut pieni pettymys, että Starship teki ensilentosa vasta huhtikuussa 2023. Ja sen jälkeen on mennyt jo kaksi vuotta, eikä alus ole vielä päässyt edes kunnolla kiertoradalle.

SpaceX olisi kyllä jo voinut kiihdyttää Starshipin Maata kiertämään pitkän heittoliikkeen sijaan edellisillä koelennoilla, mutta ei tehnyt sitä turvallisuussyistä. Starship on sen verran suuri alus, että sen moottorien toiminta avaruudessa täytyy testata vielä kunnolla, ennen kuin alus uskalletaan viedä kiertoradalle. Elleivät moottorit toimi, alus jäisi avaruuteen jättimäisenä avaruusromuna ja putoaisi aikanaan holtittomasti alas. Se ei olisi kivaa.

On siis hyvä, että cowboy-maineestaan huolimatta SpaceX tekee koelentojaan varsin varovasti.

Mutta se, että Starship saataisiin tästä lentämään Marsiin vain neljässä vuodessa, on erittäin epätodennäköistä. SpaceX pystyy selvästi paljoon, mutta tuskin tähän. Kaiken täytyisi mennä tulevilla koelennoilla täydellisesti, ja paitsi SpaceX:n, niin myös Nasan ja Yhdysvaltojen pitäisi keskittyä marsmatkaan lähes yhtä totaalisesti kuin 1960-luvulla keskityttiin lentämään Kuuhun.

Ja sittenkin tekee tiukkaa, koska Marsiin ei lennetä ihan noin vain.

Edellisellä kaudellaan presidentti Trump sekoitti useammankin kerran Marsin ja Kuun keskenään, ja voi olla, että hänen mielessään Mars on jossain vain hieman Kuuta kauempana. Musk sen sijaan tietänee miten Marsiin mennään, mutta pitää tyypilliseen tapaansa ilmassa toiveikkuutta.

Käyn seuraavassa läpi edessä olevia haasteita.

1. Taivaanmekaniikka

Paras tapa lähettää alus Marsiin on tehdä se niin sanotun opposition aikaan. Eli silloin, kun Maa ja Mars osuvat kiertoradoillaan siten, että olemme lähellä toisiamme. Näin käy kerran noin kahdessa vuodessa, tarkalleen keskimäärin 779,94 vuorokauden eli vajaan 26 kuukauden välein.

Juuri nyt olemme oppositiossa: Mars oli 16. tammikuuta 96,08 miljoonan kilometrin päässä meistä. Viime vuosikymmeninä Marsiin on lähetetty luotaimia jokaisen opposition aikaan, mutta sitten 2020 laukaistun Perseverance-kulkijan on ollut hiljaisempaa.

Nyt tosin on lähdössä kaksi ESCAPADE (Escape and Plasma Acceleration and Dynamics Explorers) -luotainta. Näiden uudenlaisten pikkuluotainten piti lähteä matkaan jo lokakuussa, mutta nyt laukaisu on suunnitteilla huhtikuulle.

Parasta olisi lähettää luotaimet siten, että ne olisivat juuri opposition aikaan noin puolimatkassa. Siis kolme-neljä kuukautta ennen oppositiota, jolloin ne saapuvat perille nelisen kuukautta opposition jälkeen. ESCAPADE-luotaimet laukaistaan uudella New Glenn -raketilla, ja sen ensilento viivästyi, eikä lopulta luotaimia uskallettu lähettää ensilennolla, joten nyt matkaan päästään vasta keväällä. Luotaimet ovat pieniä ja New Glenn on voimakas, joten puolen vuoden myöhästyminen ei haittaa.

Marsiin voitaisiin kyllä laukaista luotaimia milloin vain, mutta se vaatii vain paljon energiaa ja siitä huolimatta matka-aika saattaa olla hyvin pitkä. Vaikka käytössä olisi todella voimakas raketti, kuten Starship (tai jotain vieläkin äreämpää), niin laukaisut kannattaisi tehdä oppositioiden aikaan.

Marsin ja Maan radat

Seuraava oppositio on helmikuussa 2027 ja sitä seuraavat maaliskuussa 2029 sekä toukokuussa 2031. Ne kaikki ovat "huonoja", koska planeettojemme välinen etäisyys on pienimmilläänkin varsin suuri: 101, 96 ja 82 miljoonaa kilometriä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aluksen massa voi olla varsin pieni verrattuna "hyviin" oppositioihin, jolloin välimatka on vain kuutisenkymmentä miljoonaa kilometriä.

Näin on sitä seuraavina oppositioina kesäkuussa 2033 ja syyskuussa 2035, jolloin välimatkat ovat 63 ja 56 miljoonaa kilometriä.

Käytännössä siis ennen vuotta 2030 on enää kaksi mahdollisuutta lähettää Marsiin alus ja/tai aluksia.

Starship nousee 4. lennolleen.

2. Starship vaati paljon lentoja vielä

Jos Starshipin koelennot olisivat alkaneet aikaisemmin ja koelento-ohjelma olisi mennyt eteenpäin nopeasti, niin periaatteessa ensimmäinen koelento Marsiin olisi voinut olla nyt tänä vuonna. Mutta nyt se voi olla aikaisintaan 2027.

Ja ennen kuin Starship voi lähteä Marsiin, pitää tapahtua todella paljon.

Starship – itse avaruusalus ja sen matkalle laukaiseva Super Heavy -boosteri – on monimutkainen systeemi, joka on suunniteltu tekemään lopulta lentoja hyvin usein. SpaceX:n mukaan boosteri voisi olla valmis uuteen lentoon vain noin kolmen tunnin päästä laskeutumisestaan, joka tapahtuu nykyisten Falcon 9 -rakettien ensimmäisten vaiheiden tapaan, mutta suoraan laukaisutelineen viereen.

Kahdella koelennolla Super Heavy on onnistunut jo palaamaan lähtöpaikalleen. Visio tulevasta näyttää toteutuvan, vaikka laukaisualustaa on täytynyt vielä korjailla paljon kunkin laukaisun jälkeen.

Starship on avaruuteen päästyään aika kuivilla ajoaineista, joten sitä pitää tankata ennen kuin se voi jatkaa kohti Kuuta tai Marsia. Lentoja voi olla viisi tai kuusi, riippuen siitä kuinka suureksi Starship lopulta tehdään. Nyt koelennetty versio 2 on jo suurempi kuin alkuperäinen.

Starship tankkaa avaruudessa

Joka tapauksessa lento Kuuhun tai Marsiin vaatii yhden laukaisun sijaan yhden ja lisäksi monta tankkeriavaruusaluksen laukaisua. Kenties jopa kuusi.

SpaceX on suunnitellut tälle vuodelle 2025 kaikkiaan 25 Starship-lentoa, joista suuri osa liittyy syksyllä aikaisintaan olevaan koelentoon kohti Kuuta.

Nasa on tilannut SpaceX:ltä laskeutujan kuulentojaan varten, ja tuon aluksen koelennot ovat vielä edessä. Samaa, tai hyvin samanlaista alusta voidaan käyttää myös Mars-lentoihin. Ennen lentoa Marsiin pitää alusta testata vielä Kuussa – ja nähtäväksi jää, miten Nasa järjestelee uudelleen tulevia kuulentoja.

Starship Kuussa (visualisointi)

3. Lento Marsiin on PALJON vaikeampi kuin lento Kuuhun

Starshipin ensimmäiselle lennolle Marsiin ei varmasti laiteta ihmisiä mukaan. Musk on puhunut yhden aluksen sijaan useammista, joilla paitsi lentämistä Marsiin testataan, niin viedään sinne myös myöhemmin tarvittavaa rahtia.

Jos lento tai lennot sujuvat hyvin, niin voisivatko ihmiset sitten lähteä kyytiin vuonna 2029? Kyllä – mutta vain jos turvallisuudesta tingitään.

Tällä hetkellä ei ole olemassa kaikkea tekniikkaa, mitä miehitetyn Mars-lennon tekemiseen vaaditaan. Tiedämme kyllä periaatteessa hyvin mitä tarvitaan, mutta perinteiseen tapaan tekniikkan kehittämiseen ja testaamiseen menisi vuosikaupalla aikaa. Orion-kuualusta on tehty jo vuosikymmenen, eikä sillä uskalleta vielä lähteä matkaan.

Starship laskeutuu Marsiin

Vaikka SpaceX laittaisi kehitykseen vauhtia, niin ihmisten Marsiin kuljettamiseen tarvittavan Starshipin tekeminen kestää vielä kauan. Ongelmia kun on paljon tekniikan yleisestä luotettavuudesta aurinkomyrskyjä vastaan suojautumiseen. Ihmisen fyysinen ja psyykkinen kesto näin pitkällä JA kauas planeettainväliseen avaruuteen menevällä lennolla on myös iso kysymysmerkki.

Kymmenen vuoden takaisessa Mars500 -kokeessa kuusi koehenkilöä teki matkan Marsiin ja takaisin maanpäällisessä Mars-aluksen mallikappaleessa, ja tulokset olivat ristiriitaisia. Olin itse tuolloin työssä Euroopan avaruusjärjestössä ja seurasin koetta hyvin läheisesti, ja suhtaudun oikeaan Mars-lentoon tuohon tyyliin varauksin.

Kolme kuudesta Mars500-osanottajasta

Mars500:n aikana tehtiin useita hätätilanneharjoituksia. Kuva on yhdestä sellaisesta. Suuri ero oikeaan Mars-lentoon verrattuna oli se, että Mars500-miehistö olisi voinut kävellä ulos "aluksestaan" koska tahansa. Oikeasta aluksesta ei voi.
Kuva: ESA/Mars500 (muut kuvat SpaceX, paitsi otsikkokuva, joka on myös ESA:n)

 

Ainoa tapa toteuttaa lento on lähteä matkaan vain vähän testatulla aluksella, olettaa että matkan aikana tulevia vikoja voidaan korjata mukana olevilla laitteilla ja luottaa yksinkertaisesti hyvään onneen. Paluumatkaa ei myöskään voida taata.

Lähtijöitä tuollaisellekin matkalle varmasti löytyy. Voi ajatella, että samaan tapaan kuin ihmisten annetaan vapaasti kiivetä Himalajalle tai tehdä muita vaarallisia temppuja, niin miksi vapaaehtoisten ei annettaisi lähteä tällaiselle avaruusmatkalle?

Yli 900 ihmistä on kuollut Himalajalla vuoden 1950 jälkeen, eikä se pahemmin saa aikaan kauhistusta. Kuolema avaruudessa sen sijaan saisi aikaan suurta älämölöä.

Siis: ainoa tapa, millä voisin edelleen voittaa vedon Eskon kanssa on antaa vapaaehtoisille lupa lähteä vaaralliselle matkalle Marsiin ja tehdä Starshipillä niin paljon koelentoja, että se olisi valmis miehitettyyn lentoon vuonna 2029. Muussa tapauksessa aika ei riitä.

Vuosi 2033 sen sijaan voisi olla mahdollinen. Jos voisin lyödä nyt uudelleen vetoa, niin sanoisin 2033.

Kuvitelma Mars-siirtokunnasta

SpaceX:n Mars-visioihin kannattaa suhtautua varsin varauksin.

---

Teksti on julkaistu myös Ursan blogina.

Hurja avaruusvuosi 2025 hyrähti käyntiin rytinällä

New Glenn ja Staship
New Glenn ja Staship
New Glenn nousee ensilennolleen
Dream Chaser
Fram2 -miehistö

Vuosi 2025 on alkanut hurjasti avaruuslentojen saralla. Uusia raketteja, uusia kuualuksia, uusi avaruusasema ja paljon muuta. Tässä massiivinen katsaus tulevaan ja viime päivien tapahtumiin.

Avaruusvuosi 2025 on käynnistynyt onnistumisilla ja epäonnistumisilla: Blue Origin -yhtiön uusi, suuri New Glenn -raketti onnistui ensilennossaan nyt torstaina aamulla Suomen aikaa, kaksi kuulaskeutujaa lähti matkaan keskiviikkona ja nyt torstain ja perjantain välisenä yönä Suomen aikaa SpaceX -yhtiön Starship koki pahan takaiskun seitsemännellä koelennollaan.

New Glenn -raketin onnistunut lento on tärkeä monessakin mielessä, mutta ennen kaikkea siksi, että rakettimarkkinoita dominoiva SpaceX on saamassa viimein kunnollisen kilpailijan.

Vuosi 2025 tuo tullessaan myös ensimmäisen kaupallisen avaruusaseman, lisää kuulentoja, muitakin uusia raketteja kuin New Glenn sekä Starship ja todennäköisesti suuria muutoksia Nasan ja Yhdysvaltain avaruuspolitiikkaan.

 

New Glenn nousee ensilennolleen

Mutta aloitetaan New Glenn -raketista, jonka ensilentoa lykättiin sään ja pienen teknisen vian vuoksi useampaan kertaan, ennen kuin nyt torstaina aamulla klo 9.03 Suomen aikaa  raketti nousi lentoon.

Raketin seitsemän BE-4 -moottoria heräsivät henkiin, ja nostivat sinihehkuisten liekkien työntämänä raketin taivaalle Floridasta, Cape Canaverialin laukaisualustalta 36.

Selvästi sinertävä väri johtuu metaanista, tai täsmällisemmin nesteytetystä maakaasusta, jota BE-4 -moottorit käyttävät nestehapen lisäksi. Oikeastaan kaikki uuden sukupolven rakettimoottorit toimivat metaanilla.

Blue Originista tuli näin ensimmäinen uuden ajan avaruusyhtiö, joka on onnistunut laukaisemaan raketin avaruuteen ensiyrittämällä.

New Glennin ensilennon profiili

Aivan täydellisesti lento ei kuitenkaan sujunut, sillä ensimmäinen vaihe ei onnistunut laskeutumaan Atlantilla olleen lavetin päälle. Nähtävästi sen rakettimoottorit eivät käynnistyneet polttoon juuri ennen ilmakehään palaamista, joten rakettivaihe tuhoutui ilmakehän kitkakuumennuksessa. Tarkempia tietoja odotellaan vielä.

Raketin ensimmäinen vaihe, boosteri, on SpaceX:n Falcon 9:n boosterin tapaan uudelleenkäytettävä, eli työnnettyään toisen vaiheen kohti avaruutta, se palaa takaisin, laskeutuu ja kunnostetaan uutta lentoa varten.

Ensimmäisen vaiheen laskeutuminen epäonnistumista harmitellessa voi muistella Falcon 9:n alkuaikoja yli kymmenen vuotta sitten. Laskeutuminen onnistui vasta 20. lennolla, mutta sen jälkeen Falcon 9:n boosterit ovat lentäneet onnistuneesti jo lähes 400 kertaa.

Olennaisin ero Falcon 9:n ja New Glennin välillä on rakettien koko: siinä missä Falcon 9 on 70 metriä korkea ja 3,7 metriä halkaisijaltaan, on New Glenn 98 metriä korkea ja sen paksuus on 7 metriä. Falcon 9 voi laukaista noin 23 tonnia matalalle kiertoradalle, kun New Glenn pystyy rahtaamaan avaruuteen 45 tonnia.

Kapasiteetiltaan New Glenn on samaa luokkaa SpaceX:n Falcon Heavyn kanssa. Heavyssä on kolme Falcon 9:n boosteria

New Glenniä kannattaakin verrata ennemminkin SpaceX:n Starshipiin, joka on puolestaan vielä suurempi ja kyvykkäämpi. Paitsi että Starship voi kulkettaa kolminkertaisen kuorman ja sen runko on seitsemän metrin sijaan 9 metriä leveä, on Starship myös kokonaan uudelleenkäytettävä.  

Alku aina vaikeaa, lopussa kiitoksen lisäksi seisovat onnistuneesti laskeutuneet raketit lavettiensa päällä.

Blue Origin, New Glenn ja Blue Ring

Blue Origin on vähemmän tunnettu kuin SpaceX, mutta ne ovat monessa hyvin samankaltaisia yhtiöitä. Kummankin periustaja on nettibisneksellä rahansa tehnyt miljardööri: Elon Musk perusti SpaceX:n, kun halusi "ihmiskunnasta multiplanetaarisen" ja Amazon-nettikaupalla rikastunut Jeff Bezos perusti Blue Originin alun perin avaruusturismia varten, mutta yhtiö on laajentunut sittemmin täyden palvelun avaruusyhtiöksi.

New Shepard

New Shepard on pieni raketti, joka lennättää avaruusturistien kapselia hieman yli sadan kilometrin korkeuteen. Lentoja on tehty 28 vuodesta 2015 alkaen.

 

SpaceX:n tapaan Blue Origin tekee rakettimoottoreita itse, valmistaa paitsi New Glenn -rakettia niin myös Nasalle kuuhunlaskeutumisalusta, ja on rakentamassa myös maailmanlaajuista tietoliikennesatelliittikonstellaatiota.

Project Kuiper on tosin virallisesti Bezosin toisen yhtiön, Amazonin, hanke, mutta tässä roolit menevät hieman sekaisin – etenkin kun Kuiper-satelliitteja laukaistaan myös muilla raketeilla kuin New Glennillä. Amazon ei uskaltanut laittaa kaikkia muniaan samaan koriin, kuten SpaceX teki (onnistuneesti).

Olennainen ero yhtiöiden välillä on kuitenkin tiedottamisessa ja tekemisen tavassa. Tämä näkyi hyvin torstaiaamuisessa laukaisulähetyksessäkin. Kun lähetyksen juontaja painotti, että he haluavat päästä kiertoradalle, ja lento katsotaan epäonnistukeeksi, jos näin ei tapahdu, oli tämä pieni piikki SpaceX:n suuntaan. Muskin avaruusyhtiö kun ei ole päässyt Starship-aluksellaan "kunnolla" vielä avaruuteen, vaan edennyt pienin askelin ja suurin räjähdyksin.

Siinä missä SpaceX noudattaa ns. iteratiivisen suunnittelun periaatetta, missä koelennoilla testaamalla kehitetään laitteita eteenpäin, Blue Origin on kehittänyt rakettiaan perinteisesti. Kaikki systeemitasolta yksittäisiin komponentteihin testataan ja simuloidaan ensin eri tilanteissa, ja sitten kokonaisuudelle tehdään samoin. Tarkoituksena on löytää viat ja virheet ennen lentoa, jolloin ensilennon pitäisi sujua hyvin. Kuten se sujuikin.

SpaceX toki testaa ja simuloi myös ennen laukaisua, mutta luottaa enemmän kokemuksen saamiseen lennoilla. Starshipin tapauksessa varsinaisia kriittisiä korjauksa on ollut varsin vähän, mutta hienosäätöä ja optimointia on tehty sitäkin enemmän. Koelentoja on ollut tähän mennessä jo kuusi, ja nyt torstaina tulossa olevalla lennolla käytetään jo raketin ja aluksen uutta, suurempaa versiota.

Lentojen aikana voidaan tietoisesti testata eri osia äärimmäisesti, paremmin ja realistisemmin kuin teoreettisissa laskelmissa ja simulaatioissa, mutta tästä enemmän hieman myöhemmin.

Toinen iso ero yhtiöiden välillä on se, miten ne kommunikoivat. Blue Origin ei ole paljoakaan julkisuudessa kertonut töiden edistymisestä sitten vuoden 2015, jolloin se ilmoitti tavoittelevasta kiertoradalle New Shepard -raketillaan tekemien suborbitaalilentojen jälkeen. Yhtiö on kuitenkin kehittänyt rakettia jo ainakin vuodesta 2012 alkaen.

Jos Starshipin ja New Glennin avulla voi arvioida sitä, onko iteratiivinen suunnittelu perinteistä parempaa, niin juuri nyt vaaka kallistuu perinteisen puoleen. Raketteja on kehitetty jotakuinkin saman aikaa, ja New Glenn pääsi ensin kiertoradalle. Tosin Spaceship olisi voitu haluttaessa ohjata myös jo "kunnolla" avaruuteen ja se olisi siten voittanut kisan. Pitkällä tähtäimellä Starship lienee myös parempi, etenkin kun se on kokonaan uudelleenkäytettävä.

Kyydissä tällä New Glennin ensilennolla oli kokeellinen laite nimeltä Blue Ring. Se ei kuitenkaan irronnut omille teilleen toisen vaiheen päältä, vaan lennolla testataan pääasiassa yhteydenpitoa Blue Ringiin.

Blue Ring on eräänlainen avaruushinaaja: laukaisun aikaan siihen on kiinnitettynä satelliitteja, joita laite vie halutuille kiertoradoille avaruudessa, mutta lisäksi Blue Ring voi myöhemmin myös korjata ja tankata avaruudessa jo olevia satelliitteja.

Se pystyy kuljettamaan mukanaan jopa 3000 kg kuorman satelliitteja, ja voi viedä satelliitteja myös suurienergisille radoille Maan ympärillä, kuten myös kohti Kuuta ja planeettoja.

Laite on todella kiinnostava ja vastaavia tulee markkinoille pian enemmänkin. Vaikka se on suunniteltu New Glenn mielessä, voi Blue Ring lentää myös muilla raketeilla, joilla on halkaisijaltaan viisi metriä tai yli oleva nokkakartio. Sellaisia ovat muun muassa SpaceX:n Falcon 9 ja ULA:n Vulcan. Periaatteessa myös eurooppalainen Ariane 6 voisi laukaista Blue Ringin satelliitteineen avaruuteen.

Blue Origin on kertonut, että sillä on valmiina jo useita toisia vaiheta tulevia lentoja varten. Seuraavat ensimmäiset vaiheet ovat myös valmistumassa. Yhtiön tavoitteena on aluksi kahdeksan lentoa vuodessa, mutta lentotahtia tullaan varmasti lisäämään vähitellen. Kysyntää raketille on – etenkin kun New Glenn on nyt kiinnostavin vaihtoehto SpaceX:n Falcon 9:lle.

Seuraavassa vaiheessa myös toinen vaihe tehdään uudelleenkäytettäväksi. Blue Origin on kertonut, että kehitteillä on Jarvin -niminen alus, joka toimisi vähän kuin SpaceX:n Starship. Yhtiö on mukana suunnittelemassa myös Orbital Reef -avaruusasemaa.

Orbital Reef

Starship

Avaruuslentojen supertorstain päätti SpaceX:n Starshipin seitsemäs koelento. Sen oli tarkoitus olla hyvin samanlainen kuin kaksi edellistä lentoa, paitsi että nyt käytössä oli sekä boosterin kuin itse Starship-avaruusaluksen uudemmat versiot.

Kuten New Glenn, koostuu Starship myös kahdesta osasta: on ensimmäinen vaihe, boosteri, ja sen päällä itse avaruusalus Starship.

Ensilennolla keväällä 2023 päätavoite oli päästä lentoon ja olla tuhoamatta laukaisualustaa räjähdyksellä. Se onnistui, sillä raketti räjähti vasta parin minuutin lennon jälkeen. Seuraavilla lennoilla on edetty askel askeleelta pidemmälle, ja nyt oli tulossa tähän mennessä kunnianhimoisin lento.

Boosterin tavoitteena oli laskeutua lennon  jälkeen laukaisupaikan tornin viereen, missä kaksi suurta teräsrakennetta – lempinimiltään chopstics eli syömäpuikot – ottivat kiinni raketista. Se onnistui hienosti.

Starhipin boosterin laskeutuminen seitsemännellä koelennolla.

Temppu onnistui ensimmäisen kerran viidennellä koelennolla, mutta joululuussa olleella kuudennella lennolla laukaisualustan tornin nappausmekanismin sensoreissa oli vikaa, joten ensimmäinen vaihe ohjattiin laskeutumaan mereen. Varmuuden vuoksi.

Koska merilaskeutuminen on aina vahtoehtona, oli hyvä, että tuokin tuli testattua jo tässä vaiheessa.

Tällä seitsemännellä koelennolla yksi boosterin 33 rakettimoottorista oli viidenneltä koelennolta. SpaceX halusi katsoa, miten moottori toimii uudella lennolla. Tavoitteenahan on lopulta pystyä laukaisemaan boosteri lähes välittömästi uudelleen laskeutumisen jälkeen. Vähän kuin matkustajalentokone voi lähteä uudelle lennolleen vain matkustajien sekä rahdin vaihtamisen, tarkistusten ja tankkaamisen jälkeen.

Moottori toimi mainiosti.

Varsin pian boosterin laskeutumisen jälkeen lento sai kuitenkin odottamattoman käänteen, kun Starship räjähti. Sen oli tarkoitus lentää pitkässä kaaressa toiselle puolelle maapalloa ja laskeutua Intian valtamereen. Tarkoitus oli myös vapauttaa Starlink-satelliittien näköiskappaleita ja testata niitä ulos putkauttelevaa laitteistoa, sekä myös koekäyttää rakettimoottoria avaruudessa.

Palasia putoaa

SpaceX:n mukaan Starshipin perässä rakettimoottorien luona oli nestehapen vuoto, joka sai aikaan raketin räjähtämisen. Todennäköisesti raketin turvalaitteistot havaitsivat vian ja räjäyttivät aluksen hallitusti. Räjähdys tapahtui Bahamasaarien luona ja putoavien romujen vanat näkyivät hyvin laajalla alueella.

Vaikka SpaceX ei yleensä harmittele räjähdyksiä, on tämän lennon epäonnistuminen kuitenkin suuri takaisku. Yhtiö on suunnitellut tälle vuodelle vähintään 12 Starshipin lentoja, kenties jopa 25 lentoa. Osa niistä olisi ollut jo operatiivisia laukaisuita. Niillä vietäisiin avaruuteen ennen kaikkea Starlink-satelliitteja.

Yhtiöllä ei kuitenkaan ole toistaiseksi viranomaisten lupaa muihin kuin koelentoihin, ja nyt onnettomuuden jälkeen, lupa myös koelentojen jatkamiseen on jälleen arvioitavana.

Haaveena oli tehdä syksyllä myös lentoja, joilla Starshipiä tankataan avaruudessa. Kun aikanaan aluksella jatketaan Maan luota Kuuta kiertämään tai sen pinnalle, täytyy alus tankata kiertoradalla. Tähän tarvitaan neljästä kahdeksaan Starshipin tankkeriversion laukaisua.

Starship-rakettikokonaisuuden huono puoli on se, että vaikka se pystyy kuljettamaan suuren kuorman kiertoradalle, se voi viedä sen vain varsin matalalle kiertoradalle. Hieman kärjistäen: se voi viedä itsensä ja rahtinsa vain juuri ja juuri avaruuteen.

Mikäli Starhipin laukaisut hoituvat aikanaan niin kätevästi ja edullisesti, niin tankkereiden laukaisu ei ole mikään ongelma. Tämä on ollutkin perusideana Starhipin suunnittelussa, eikä tuore takaisku muuta tätä.

Starshipin tulo rutiinikäyttöön aikanaan on suuri harppaus avaruustoiminnassa, ja vie SpaceX -yhtiötä yhä kauemmaksi etumatkaan muihin verrattuna. Ainoa samanveroinen kilpailija on Blue Origin New Glenn -raketillaan.

Tai melkein: myös Rocket Lab aikoo saada uuden Neutron -rakettinsa käyttöön tänä vuonna. Ensilento on suunnitteilla kesään. Kyseessä on uudelleenkäytettävä raketti, jonka nokkakartio on uudenlainen: se avautuu kuin krokotiilin kita, päästää sisällään olevan toisen vaiheen sekä siinä kiinni olevan satelliitin avaruuteen ja sulkeutuu ennen kuin raketti laskeutuu takaksin alas.

Raketin toinen vaihe ei siis ole ainakaan aluksi uudelleenkäytettävä. Tällaisenaan Neutron on enemmänkin kilpailija Falcon 9 -raketille kuin Starshipille. Koska Neutron voi viedä noin 13 tonnia matalalle kiertoradalle, on se myös kapasiteetiltaan Falcon 9:n kaltainen.

Rocket Lab Neutron

 

Mitä tulee vielä Falcon 9:n kilpailijoihin, niin kiinalainen yhtiö Galactic Energy tekee pian koelennon hyvin paljon Falcon 9:n kaltaisella Pallas-1 -raketilla. Kyse on käytännössä Falcon 9:n kopio, sillä Pallas-1 on myös hyvin paljon Falcon 9:n näköinen. Sen ensimmäinen vaihe on uudelleenkäytettävä Falcon 9:n tapaan.

Kiinalaiset ovat myös julkistaneet kuvia suunnittelemastaan Starship-kopiosta.

Paljon pikkuraketteja

Vuosi sitten useiden uusien rakettien odotettiin tekevän ensilentojaan vuonna 2024, mutta vain muutama pääsi lopulta laukaisualustalle. Nyt sen sijaan raketteja on tulossa roppakaupalla, kun nämä viivästyneetkin koettanevat onneaan tänä vuonna.

Tulossa on kaikkiaan 20 eri kokoisen raketin ensilennot. Näistä kiinnostavimpia ovat jo mainittujen Neutronin ja Pallas-1:n lisäksi saksalaisen Rocket Factory Augsburgin RFA One, samoin saksalaisen Isar Aerospacen Spectrum, ranskalaisen Latituden Zephyr, brittiläisen Skyroran Skyrora XL ja kiinalaisten Hyperbola-3 ja Zhuque-3. LandSpace-yhtiön Zhuque-3 ei ole mikään pieni ilmestys, sillä se pystyy kuljettamaan matalalle kiertoradalle 21 tonnia olevia lasteja.

Pallas-1

Pallas-1 on suora kopio Falcon 9:stä. Kiinalaiset suunnittelevat myös raketin raskaampaa versiota, missä on Falcon Heavyn tapaan kolme rakettia nipussa.

 

Kiinnostava tulokas on myös australialainen Gilmour Space Technologies, joka aikoo testata Eris Block 1 -rakettiaan kengurumaan itäosassa Queenslandissa olevalta laukaisualustaltaan.

Myös täällä Euroopassa Skotlannissa on jo kaksi laukaisupaikkaa valmiina rakettien lähettämiseen sekä kolmas tulossa. RFA One oli lähellä jo laukaisua viime vuonna elokuussa SaxaVordin avaruuskeskuksesta Shetlandsaarilla, mutta raketin ensismmäinen vaihe valitettavasti räjähti testattaessa. Yhtiö yrittää uudelleen tänä vuonna. Myös Latituden Zephyr on tarkoitus laukaista SaxaVordista vuoden 2025 kuluessa.

Norjan Lofooteilla Andøyan saarella oleva laukaisualusta myös päässee käyttöön tänä vuonna, kun Isar Aerospace laukaissee Spactrum -rakettinsa. Tämäkin oli tarkoitus tehdä jo viime vuonna.

Ensimmäisenä uusista euroyhtiöistä tositoimiin päässee RFA, joka sai tammikuun 16. päivänä Iso-Britannian viranomaisilta luvan laukaisujen tekemiseen.

RFA One

Ennätysmäärä avaruuslentoja tulossa

Vuosi 2024 oli ennätyksellinen avaruustoiminnan aktiivisuudessa, sillä SpaceX on laukaissut rakettejaan ja satelliittejaan avaruuteen hengästyttävään tahtiin. Yhtiö teki vuonna 2024 134 Falcon 9:n lentoa ja suunnittelee tekevänsä 170 tänä vuonna. Tähän mennessä lentoja on ollut jo kahdeksan.

Kaikkiaan maailmassa tehtiin 263 kiertoradalle kurottunutta laukaisua vuonna 2024: USA 140, Kiina 49, Venäjä 11, Uusi-Seelanti 10 (amerikkalaisen Rocket Labin lentoja), Japani 5, Intia 3, Iran 3 ja Eurooppa teki vain kaksi.

Epäonnistumisia oli viime vuonna kuusi, joista kolme tapahtui raketin ensilennolla. Näitä on varmasti tulossa tänäkin vuonna, sillä ensilennot ovat aina hyvin riskaabeleja.

Myös eurooppalaisittain näyttää siltä, että tästä tulee vilkkain laukaisuvuosi pitkään aikaan.

Ariane 64

Uuden eurooppalaisraketti Ariane 6:n ensimmäinen työlento tapahtunee helmikuun lopussa ja sen jälkeen tälle vuodelle on suunnitteilla vielä viisi muuta lentoa. Helmikuun lennolla kyydissä on ranskalainen sotilassatelliitti CSO-3.

Lennoista viimeisellä käytetään myös raketin raskaampaa versiota Ariane 64, missä on neljä apurakettia. Aiemmat lennot tehdään kahdella apuraketilla varustetulla Ariane 62:lla.

Ariane 64 kuljettaa kiertoradalle noin 30 Project Kuiperin satelliittia. Kyseessä on Amazonin tietoliikennesatelliittikonstellaatio, suora kilpailija SpaceX:n Starlinkille. Kuiperista on tulossa kuitenkin paljon pienempi, sillä kymmenien tuhansien satelliittien sijaan suunnitelmissa on hieman yli 3200 satelliittia.

Amazon käyttää laukaisuihin lisäksi amerikkalaisen ULA:n uutta Vulcan-rakettia ja Blue Originin New Glenniä. Koska Ariane 6, Vulcan ja New Glenn ovat myöhässä, on Amazon ostanut lentoja myös kilpailija SpaceX:ltä.

Pienemmällä eurooppalaisraketilla, italialaisella Vega-C:llä on aikomus tehdä peräti 14 lentoa. Raketti oli poissa käytöstä joulukuusta 2022 tähän joulukuuhun saakka, joten sillä on hieman kirittävää, eikä todennäköisesti kaikki haaveissa olevat 14 lentoa mahdu tähän vuoteen.

Syksyllä Vega-C:n kyydissä on myös eurooppalaisittain vuoden kiinnostavin uutuus: Space Rider -avaruuslentokone. Kyseessä on pieni, miehittämätön minisukkula, joka vie avaruuteen painottomuuskokeita muutaman viikon ajaksi, ja palaa takaisin alas.

Tästä tuskin tullaan tekemään koskaan isompaa versiota, mutta Space Riderin avulla kerätään kokemuksia, joita voidaan käyttää kenties myös ihmisten kuljettamiseen sopivan avaruuslentokoneen tekemiseen.

Toukokuussa laukaistaan koelennolleen myös toisenlainen avaruuslentokone. Dream Chaser on Space Rideriä olennaisesti suurempi uudelleenkäytettävä avaruuslentokone, jonka on tehnyt amerikkalaisyhtiö Sierra Space. Nasa on tilannut yhtiöltä rahtilentoja avaruusasemalle, ja tämä lentokoneen tapaan laskeutuva alus tarjoaa SpaceX:n Dragon-alusta pehmeämmän kyydin takaisin Maahan.

Dream Chaser laukaistaan viime vuonna kaksi lentoa tehneellä ULA-yhtiön uudella Vulcan -raketilla. Vaikka Dream Chaser on nyt automaattisesti lentävä rahtialus, siitä suunniteltiin alun perin alusta myös astronauttien kyytimiseen, ja tarkoituksena on vielä käyttää alusta myöhemmin miehitettyihin lentoihin. Mukaan mahtuu jopa seitsemän avaruuslentäjää.

Dream Chaser

Suomi menee Kuuhun!

Ei ihan, mutta melkein, sillä Nokian yhdysvaltalaisosa alkaa rakentaa mobiiliverkkoa Kuuhun. Nyt aluksi kyse hyvin pienestä koelaitteistosta, joka laukaistaan näillä näkymin helmikuun lopussa Kuun pinnalle Intuitive Machines -yhtiön Nova-C -laskeutujassa.

Puhumisen sijaan 4G-verkkoa käytetään yhteydenpitoon. Laskeutujan mukana on kaksi pientä kuukulkijaa, μNova ja Mobile Autonomous Prospecting Platform eli MAPP, ja ne välittävät tietojaan ja ottamiaan kuvia laskeutujaan Nokia Bell Labin toimittan tukiaseman välityksellä.

Käyttämällä normaalia mobiiliverkkotekniikkaa säästetään kustannuksissa ja pohjustetaan tulevaa. Kun Kuussa on enemmänkin laskeutujia, kulkijoita ja mittalaitteita, voivat ne liittyä verkkoon yhtä kätevästi kuin uusi matkapuhelin otetaan käyttöön. Luonnollisesti sitten aikanaan verkkoa voidaan käyttää myös astronauttien puheen välittämiseen perinteisen radioyhteyden sijaan.

Nova-C

Kuuhun lähetetään tänä vuonna paljon laskeutujia ja luotaimia, ja kuulennot alkoivat jo nyt tammikuun 15. päivänä. Silloin matkaan lähti kaksi laskeutujaa: japanilais-luxemburgilaisen ispace-yhtiön Hakuto-R Mission 2 mukanaan RESILIENCE-laskeutuja ja pienenpieni Tenacious-mönkijä sekä amerikkalaisen Firefly-yhtiön Blue Ghost.

Kiinnostavin kuulennoista lienee Blue Originin astronauttien lennättämiseen suunnitellun Blue Moon -aluksen koeversio. Sen laukaisua New Glenn -raketilla kaavaillaan maaliskuuhun. Kyseessä olisi New Glenn -raketin toinen keoelento.

Uusi avaruusasema

VAST on yhdysvaltalainen yhtiö, joka on tekemässä Haven-nimisiä  avaruusasemia. Näistä ensimmäinen, Haven-1 on tarkoitus laukaista avaruuteen elokuussa.

Haven-1 on 14 tonnia massaltaan oleva asema, jonka pituus on 10 metriä, halkaisija 4,4 metriä ja tilaa neljälle avaruuslentäjälle on sen sisällä 80 kuutiometriä.

VAST Haven-1

Yhtiön liiketoimintamalli on hyvin samanlainen kuin Axiom-yhtiöllä, joka on jo tehnyt kolme kaupallista lentoa Kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle. Astronautit ovat olleet turisteja ja institutionaalisia avaruuslentäjiä, jotka tekevät lennollaan myös tutkimusta ja tieteellisiä kokeita.

Ongelmana on se, että nykyisellä avaruusasemalla ei ole juuri tilaa ylimääräisille vieraille, joten Axiom aikoo liittää oman moduulinsa asemaan (kenties jo tänä vuonna) ja VAST tekee kokonaan oman asemansa.

Axiom aikoo kasata oman asemansa siten, että se on kiinnitettynä ISS-asemaan aina siihen saakka, kun ISS ohjataan tuhoutumaan ilmakehässä. Tämä tapahtuu näillä näkymin vuoden 2030 tienoilla.

Axiom Station

VAST puolestaan on kertonut jo tekevänsä siihen mennessä toisen, suuremman asemansa Haven-2:n.

Astronautit lentävät asemalle SpaceX:n Dragon-aluksella ja ensimmäinen lento Haven-1 -asemalle on luvassa elokuussa heti aseman päästyä avaruuteen.

Asemassa on mukana myös erityinen laboratorio-osa, missä on kymmenen paikkaa jopa 30 kiloa massaltaan oleville tutkimuslaitteille tai jopa minitehtaille. Painottomuuden hyödyntäminen esimerkiksi metallien, lääkkeiden ja valokuitujen tekemisessä voi alkaa.

Kolme turistilentoa ja miehistönvaihtoja

Vielä viime vuonna haaveiltiin siitä, että tänä vuonna tehtäisiin ensimmäinen miehitetty lento Kuun luokse sitten Apollo-lentojen ajan. Näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä Artemis-2 -lentoa kaavaillaan nyt vasta aikaisintaan vuoden 2026 kevääseen.

Sen sijaan Maan luona lennetään. Käytössä on kaksi avaruusasemaa, Kansainvälinen avaruusasema ja Kiinan Tiangong-2. Ne ovat pysyvästi asutettuja, joten niille tehdään miehistönvaihtolentoja noin kolmen kuukauden välein. 

Kansainvälisellä avaruusasemalla on seitsemän henkilöä, ja heitä vaihdetaan neljän ja kolmen ryhmissä; kolmihenkiset ryhmät käyttävät venäläistä Sojuz-alusta ja nelihenkiset SpaceX:n Dragonia. 

Se, milloin Boeingin Starliner tulee käyttöön, jää nähtäväksi. Sillä viime kesäkuussa avaruusasemalle nousseet Butch Willmore ja Sunita Williams palaavat lopulta Maahan maaliskuussa. Heidän noin viikon kestäväksi aiottu avaruusmatka venähti yhdeksäksi kuukaudeksi.

Kiinalaisavaruuslentäjät, joita asustaa Tiangong-asemalla kolme kerrallaan, käyttävät  Shenzhou -avaruusalusta. Kiina on tekemässä alukselleen jo seuraajaa, Mengzhou-alusta, mutta se tuskin tulee käyttöön ennen vuotta 2027. Alus on suurempi ja sillä voidaan tehtä myös kuulentoja.

Intia aloittaa tänä vuonna oman miehitetyn avaruusaluksensa, Gaganyaanin koelennot. Suunnitelmissa on kolme automaattisesti tehtävää lentoa ennen kuin ensimmäiset intialaisavaruuslentäjät nousevat sillä avaruuteen vuonna 2026.

Gaganyaan

Hahmotelma Gaganyaan-aluksesta

Vuodelle 2025 suunnitellaan kolme turistilentoa, joista yksi suuntautuu uudelle Haven-1 -asemalle, yksi Kansainväliselle avaruusasemalle ja yksi lentää vapaasti. Kaikilla lennoilla käytetään Dragon-alusta.

Axiom-4 on Axiom Space -yhtiön organisoima lento, jonka komentajana toimii Peggy Whitson. Kyydissä on kolme ns. institutionaalista astronauttia, eli he eivät ole suoranaisesti avaruusturisteja, vaan menevät tekemään avaruuteen tutkimusta. Yksi heistä on Sławosz Uznański, Euroopan avaruusjärjestön puolalainen avaruuslentäjä (alla olevassa kuvassa toinen oikealta). 

Ax-4 miehistö

Kolmisen viikkoa kestävä lento alkaa tämänhetkisen suunnitelman mukaan maaliskuussa. Whitsonin ja Uznanaskin lisäksi mukana ovat Intian avaruustutkimusjärjestön Shubhanshu Shukla ja unkarilainen Tibor Kapu. Kapu on kiinnostava tapaus, sillä vaikka Unkari kuuluu Euroopan avaruusjärjestöön, lentää unkarilaisinsinööri Unkarin hallituksen ja Axiom Spacen välisellä sopimuksella ilman ESAn apua.

Toinen turistilento on nimeltään Fram2, ja nimi viittaa lennon erikoisuuteen: siitä tulee ensimmäinen ihmisiä kuljettava lento, jolla lennetään polaariradalla. Alus siis laukaistaan radalle, jolla se kulkee maapallon napojen ylitse. 

Alkuperäinen Fram oli norjalainen napatutkimusalus, jolla Fridtjof Nansen teki kuuluisan tutkimusmatkansa Pohjoisella jäämerellä vuosina 1893–1896. Sen jälkeen alus mm. oli Roald Amundsenin käytössä Etelämantereella vuosina 1910–1912.

Nyt avaruusmatkallakin on mukana norjalainen luontokuvaaja Jannicke Mikkelsen. Lennon komentajana toimii maltalainen kryptovaluutoilla vaurastunut raharikas Chun Wang, joka kustantaa myös lennon. Kaksi muuta Fram2:n miehistön jäsentä ovat napatutkijoita ja tutkimusmatkaajia: australialainen Eric Philips ja saksalainen Rabea Rogge.

Fram2 -miehistö

Avaruusbalettia

Vuosi 2025 näkee vain yhden laukaisun kohti ulkoavaruutta Kuun ulkopuolella. Kyseessä on kiinalainen Tianwen-2, jonka tehtävänä on käydä hakemassa näyte lähellä Maan kiertorataa olevalta asteroidilta 469219 Kamoʻoalewa. Lisäksi se käy tutkimassa komeetta 311P/PANSTARRSia. Luotain laukaistaan toukokuussa.

Sen sijaan vuoden kuluessa on useita lähiohituksia. Euroopan avaruusjärjestön BepiColombo teki tammikuun 9. päivänä Merkuriuksen ohilennon ja hilasi samalla rataansa sellaiseksi, että se voi asettua kiertämään Aurinkokunnan lähinnä Aurinkoa olevaa planeettaa marraskuussa 2026. Tämä oli jo luotaimen kuudes Merkuriuksen ohilento. Alla oleva kuva on tältä ohilennolta.

BepiColombo lähellä Merkuriusta

Nasan Europa Clipper -luotain tekee matkallaan kohti Jupiteria Marsin ohilennon maaliskuun 1. päivänä ja kohti asteroidi Didymosta matkaava eurooppalainen Hera hätyyttelee puolestaan Marsia myös maaliskuussa.

JUICE, ESAn Jupiter-luotain, tekee puolestaan Venuksen ohilennon 31. elokuuta.

Ohilentojen tarkoituksena muuttaa luotaimen rataa ja kerätä hieman lisävauhtia.

Huhtikuun 20. päivänä Nasan Lucy-luotain tutkii läheltä asteroidi 52246 Donaldjohansonia. Luotain on lähimmillään 922 kilometrin päässä asteroidista.

Juno

Tänä vuonna todennäköisesti jätetään jäähyväiset Jupiteria kiertävälle Nasan Juno-luotaimelle (kuva yllä). Se on kestänyt Jupiterin vaikeaa säteily-ympäristöä odotettua kauemmin, ja ohjataan syöksymään hallitusti Jupiteriin luotaimen vielä toimiessa normaalisti. Näin se ei uhkaa Jupiterin kuita, joita tullaan tutkimaan pian läheltä.

Mitä tapahtuu Nasalle?

Vuoden kiinnostavin kysymys on kuitenkin se, mitä valittu presidentti Trump, hänen avustajansa Elon Musk ja heidän valitsemansa uusi Nasan johtaja Jared Isaacman tulevat tekemään.

Isaacmanin valinta Nasan johtoon ja Muskin asema niin lähellä presidenttiä saavat aikaan varsin suuren intressiristiriidan, sillä SpaceX saa selvän etulyöntiaseman kaikissa Nasan toimissa. Jo nyt se on ollut suuri toimija, koska sillä on ollut jo usean vuoden ajan käytännössä monopoli satelliittien ja luotaimien laukaisuun, mutta nyt kun kilpailua on jälleen tulossa, poliittinen etulyöntiasema voi olla kyseenalainen.

Todennäköisimmin Isaacman ja Musk tulevat mylläämään Nasan Artemis-ohjelmaa uuteen uskoon. Artemiksen tarkoituksena on viedä ihmiset (etenkin amerikkalaiset) uudelleen Kuun pinnalle ja rakentaa Kuuta kiertämään avaruusasema, joka olisi ikään kuin kansainvälisen avaruusaseman työn jatkaja.

Suunnitelmana on käyttää lentoihin Boeing-yhtiön rakentamaa SLS-rakettia, joka on noin vuosikymmenen myöhässä ja on tullut paljon suunniteltua kalliimmaksi. Astronauttien menopelinä raketin nokassa oleva Orion-alus on sekin ollut murheenkryyni, sillä aluksen ja SLS-raketin koelennolla vuonna 2023 lämpösuojakerroksesta paljastui heikkouksia. Niiden korjaamiseen menee perinteisen avaruusteollisuuden toimintamalleilla vuosikaupalla aikaa.

Artemis-ohjelman huipentumana on laskeutuminen Kuun pinnalle. Neljä astronauttia laskeutuisi Kuun etelänavan tuntumaan erillisellä kuuhunlaskeutumisaluksella, joita Nasa on tilannut kahdelta yhtiöltä: Blue Originin johtamalta ryhmältä ja SpaceX:ltä.

SpaceX:n alus perustuu Starshipiin ja sen kuuversio saattaa tehdä lennon Kuun ympäri vielä tänä vuonna (tosin se vaatii kovaa kirimistä epäonnistuneen koelennon jälkeen). Blue Origin aikoo myös testata omaa MK1 -kuulaskeutujan koeversiota vuonna 2025.

Jo ennen presidentinvaaleja esitettiin paljon kritiikkiä tätä suunnitelmaa kohtaan, koska periaatteessa Starship voisi tehdä kaikki osat kuuhankkeesta nopeammin ja edullisemmin. SLS-rakettia ja Orionia ei oikeastaan tarvita mihinkään. Starship voisi hyvin viedä myös astronautit Maasta Kuuhun ja sen avulla Gateway-nimisen Kuuta kiertävän aseman tekeminen kävisi  kätevämmin.

Eurooppalaisittain suunnitelmien muuttuminen olisi hankalaa, koska ESA on laittanut paljon rahaa Orion-aluksen huoltomoduulina toimivan osan rakentamiseen. Samoin Gatewayssä on paljon eurooppalaista osaamista.

Yhdysvaltain orastava protektionistinen asenne ei ole kaunista kuultavaa kansainvälisille partnereille, mutta saattaa viedä kuuhankkeen lisäksi avaruusalaa kokonaisuudessaan eteenpäin pikavauhtia. 

Tässäkin mielessä 2025 on käänteentekevä.

Amazon-pomo uhoaa tekevänsä jättimäisen avaruusraketin

Jeff Bezos New Shepard takanaan.

Amazon-nettikaupan perustajajohtaja Jeff Bezos kertoi nyt syyskuun alussa hurjasta suunnitelmasta: hänen toinen yhtiönsä, avaruusturismiin tarkoitettua rakettia tekevä Blue Origin suunnittelee aivan uutta, suurikokoista, lähes kokonaan uudelleenkäytettävää rakettia. New Glenn -nimen saanut raketti olisi lähes yhtä iso kuin ammoinen kuuraketti Saturnus V.

Raketti olisi siis kuin nyt toimintansa jo käytännössä osoittanut SpaceX:n Falcon 9, jonka ensimmäinen vaihe palaa takaisin maan kamaralle. Näin laukaisukustannukset saadaan periaatteessa paljon edullisemmiksi, koska kantoraketin kaikkein suurinta ja kalleinta osaa ei täydy tehdä joka kerta uudelleen.

Blue Origin itse asiassa ennätti tekemään takaisin alas palaavan raketin ennen SpaceX:ää, tosin yhtiön New Shepard on Falcon 9:ään verrattuna pieni ja kevyt. Bezosin raketti onkin suunniteltu "vain" hyppäyksiin ilmakehän ulkopuolelle, mikä on huomattavasti vaatimattomampi temppu kuin avaruusaluksen lähettäminen Maata kiertävälle radalle.

Mutta New Glenn olisi raketin uusi, suurempi versio, joka pystyisi lähettämään suuriakin kuormia avaruuteen. 

Raketista on suunnitteilla kaksi versiota, joissa kummassakin on samanlainen, takaisin Maahan palaava ensimmäinen vaihe. Sen seitsemän BE-4 -nimistä rakettimoottoria käyttävät ajoaineinaan metaania ja nestehappea. 

Ensimmäisen vaiheen päällä olisi lennosta riippuen joko vain yksi ylempi vaihe, tai kaksi vaihetta. Kaksivaiheinen versio olisi 82 metriä korkea ja kolmivaiheinen peräti 95 metriä korkea. Ammoinen Saturnus V -kuuraketti oli 111 metriä, eli raketti olisi suurimmillaan lähes yhtä massiivinen näky. Työntövoimaa New Glennissä olisi lähes 17 miljoonaa Newtonia, eli 17 000 kN, mikä on yli kolme kertaa nykyisen Falcon 9:n ensimmäisen vaiheen työntövoiman.

Blue Origin jatkaa siis nimissä astronauttilinjalla, sillä New Shepard oli kunnianosoitus Alan Shepardille, ensimmäiselle amerikkalaiselle avaruudessa, ja uusi jättiraketti lainaa nimensä John Glenniltä, joka teki ensimmäisenä kierroksia oikein maapallon ympäri. Shepardin lento oli – kuten New Shepardin – pomppaus korkealle, kun taas Glenn nousi varsinaisesti kiertoradalle – kuten New Glenn.

Jeff Bezos New Shepard takanaan.
Jeff Bezos New Shepard takanaan.

Rakettisuunnitelma ei sinällään ole mikään yllätys, sillä Bezosin yhtiö on vuokrannut Cape Canaveralin legendaarisen laukaisualustan 36 käyttöönsä jo jokin aikaa sitten. New Glenn tulee siis käyttämään sitä.

"Näkemyksemme mukaan miljoonat ihmiset tulevat elämään ja työskentelemään avaruudessa, ja New Glenn on tärkeä askel kohti tätä", kertoo Bezos. "Mutta tämä raketti ei tietenkään ole viimeinen. Seuraavana piirustuslaudallamme on New Armstrong. Mutta siitä kerrotaan joskus myöhemmin.”

Jos nimi on enne, niin New Armstrong suuntaa Neil Armstrongin tapaan ulos maapallon lähipiiristä...

Olemassa olevat (ja kuuraketti Saturnus V) sekä tulossa olevat raketit vertailussa.