Kosmos-482 on pudonnut - saattaa kellua meressä Jari Mäkinen La, 10/05/2025 - 08:46
Putoamispaikka-arviot
Putoamispaikka-arviot
Delftin ennusteen grafiikka
Jari Mäkinen

Jännitys on ohi: Neuvostoliiton vuonna 1972 avaruuteen laukaisema luotain putosi tänään aamupäivällä Suomen aikaa, mutta paikasta on epäselvyyttä - kaikki seurantaa tehneet olettavat eri paikkaa, mutta todennäköisin paikka on Intian valtameri tai Australia.

Useat lähteet raportoivat ammoisen Venus-laskeutujan pudonneen, mutta eri ennusteiden mukaan tehdyt putoamispaikka-arviot menevät eri puolille maapalloa.

Ensimmäisenä arvionsa ennätti ilmoittamaan Roskosmos, Venäjän avaruusviranomainen, jonka mukaan luotain putosi klo 9.24 Suomen aikaa Intian valtamereen. 

Euroopan avaruusjärjestö puolestaan kertoo, että Saksassa oleva tutka havaitsi laskeutujan ylilennoillaan klo 7.30 ja 9.04, mutta ei enää 10.32, jolloin sen olisi pitänyt olla vielä havaittavissa, jos laskeutuja olisi ollut edelleen kiertoradalla. ESAn arvio putoamisajasta on 09.04 - 10.32 Suomen aikaa, ja paikaksi ESA:n asiantuntijat olettivat ensin Australian, mutta sittemmin Keski-Aasian.

Tiedossa ei ole pinnalta tehtyjä havaintoja.

Lisäksi nähtävästi Yhdysvaltain satelliitit eivät onnistuneet havaitsemaan putoamisessa syntynyttä infrapunaväläystä, joten heiltä – kuten yleensä – ei ole tulossa ainakaan heti tietoa paikasta.

Katja Pavlushenkon, Venäläisen avaruustoiminta seuraavan harrastajan, mukaan venäläinen avaruuslentohistorioitsija Pavel Shubin olettaa, että laskuja voisi olla kellumassa meren pinnalla, koska tukevasta rakenteestaan huolimatta titaanikuula on kokonaisuudessaan vettä kevyempi. 

Yllä oleva Deltfin yliopiston ryhmän (Marco Landbroekin) julkaisema kartta näyttää eri paikat, mutta varmistusta odotellaan vielä. 

Alla oleva, hyös heiltä peräisin oleva grafiikka näyttää hyvin, miten putoamisaikaennuste tarkentunui ajan myötä, ja lopulta ennusteet olivat varsin hyviä. 

Tarkkaa putoamispaikan oli kuitenkin käytännössä mahdoton sanoa etukäteen, koska muutama minuutti kiertoratanopeudella tarkoittaa tuhansia kilometrejä Maan pinnalla. Lopullinen putoaminen tapahtuu lähes pystysuoraan, mutta laskeutumiskapseli osui ilmakehään hyvin loivasti, ja myös sen asento sekä mahdollinen pyöriminen vaikutti putoamispaikkaan olennaisesti.

Kartta on vaihdettu jutussa tuoreempaan ja tietoja päivitetty.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Delftin ennusteen grafiikka

Tämäkin vielä: kurja vuosi 2016 tulee olemaan tavallista pitempi

Jari Mäkinen

Vaikka vuosi 2016 on ollut monessa mielessä varsin hyväkin, ovat  kovin monet pitäneet sitä kurjimpana vuotena pitkiin aikoihin. Ja tätä kurjuutta jatkuu vielä tavanomaista pitempään, sillä vuosi kestää sekunnin tavallista kauemmin. Kenties viimeistä kertaa aikaan lisätään karkaussekunti.

Vuoteen 2016 lisätään yksi sekunti uudenvuodenyönä, eli kun vuoden vaihtumista lasketaan puoleltaöin, tulee tällä kerralla nolla sanoa kaksi kertaa. 

Tarkalleen ottaen sekunti lisätään 31. joulukuuta 2016 klo 23.59.60 UTC.

Tämä sekunnin lisääminen, eli karkaussekunnin ymppääminen koordinoituun yleisaikaan (UTC), johtuu yksinkertaisesti siitä, että näin maapallon pyörimisestä mitattu aika ja atomikelloilla mitattava aika laitetaan samaan tahtiin.

Ongelmana ajanlaskun suhteen on se, että maapallon pyörimisliike hidastuu. Päivä tulee siis vähä vähältä pitemmäksi, ja ellei atomikelloilla mitattavaa aikaa muutettaisi toisinaan vastaamaan maapallon pyörimistä, johtaisi tämä lopulta tilanteeseen, missä kellonaika ja vuorokauden aika olisivat ristiriidassa keskenään.

Sekunnin alkuperäinen määritelmä olikin kytketty suoraan vuorokauden pituuteen: Auringon mukaan lasketun vuorokauden pituus oli 86400 sekuntia. 

Koska tässä on kuitenkin noin 52 sekunnin heittoja, määriteltiin myöhemmin sekunti ensin keskiaurinkovuorokauden mukaan, ja sitten siten, että sekunti on “31 566 925,9747:s osa trooppisesta vuodesta sellaisena kuin se laskennallisesti oli vuonna 1900, tammikuun 0. päivänä kello 12”.

Pienten heittojen lisäksi pyörimisessä on myös koko ajan jatkuva selvä muutos, sillä Maapallon pyöriminen hidastuu. Paitsi että Auringon ja Kuun aiheuttama vuorovesi-ilmiö hidastaa maapallon pyörimistä noin 1,6 millisekuntia sadassa vuodessa, myös Maan ytimessä tapahtuvat muutokset ja ilmamassojen liikkuminen vaikuttavat pyörimiseen.

Koordinoituun yleisajan (UTC) ero maapallon pyörimisestä mitatusta UT1-ajasta vuodesta 1985 lähtien. Pystysuorat viivat ovat karkaussekuntien aiheuttamia.

Niinpä tähtitieteijiöiden täytyy mitata oikeasti mahdollisimman tarkasti maapallon pyörimistä, ja tämän perusteella maailman kellonajoista kansainvälisesti määräävä organisaatio IERS, eli International Earth Rotation and Reference Systems Service, päättää aina silloin tällöin lisätä aikaan yhden sekunnin.

Sekunnin lisäämisestä ilmoitetaan hyvissä ajoin, jotta asiaan voidaan varautua; aikaa käytetään kaikkialla yhteiskunnassa ja sekunninkin sekaannuksella saattaisi olla suuria vaikutuksia. 

Ilmoitus tästä sekunnin lisäämisestä tehtiin puoli vuotta sitten. Edellisen kerran karkaussekunti lisättiin kesäkuun 30. päivän loppuun vuonna 2015, ja sitä ennen vuonna 2012. 

Ensimmäisen kerran karkaussekuntia käytettiin vuonna 1972, ja voi olla, että tämänkertainen jää viimeiseksi, koska karkaussekunnista päätettiin siirtyä karkausminuuttiin vuonna 2012 pidetyssä kokouksessa. Tuolloin viimeiseksi sekuntimuutosvuodeksi kaavailtiin vuonna 2013, mutta uuteen käytäntöön siirtymistä on lykätty.

Suhteellisen usein toistuvat sekunnin muutokset ovat nimittäin hankalia. Tavallisen arkielämän kannalta minuutin tai sekunnin muutokset kellonajassa eivät ole suuria, mutta ajanmittaajien kannalta kummatkin ovat olennaisia – kellojen säätäminen vain olisi helpompaa, jos muutoksia tehtäisiin harvemmin. Aikomuksena onkin nyt ottaa käyttöön 400 vuoden tehtävä suurempi muutos. Näin muutos olisi tiedossa hyvin ennakkoon, ja silloin sitten aikaa säädettäisiin kerralla enemmän: noin minuutin verran.

Gaian laukaisu Timo Prustin kokemana ESA-blogi La, 21/12/2013 - 16:04
Gaia nousee lentoon
Gaia nousee lentoon
ESA-blogi

Gaian tieteellinen johtaja on suomalainen Timo Prusti, joka kertoo seuraavassa tekstissä kokemuksistaan laukaisun aikaan Kouroussa. Hän esiintyi ESAn suorassa webbilähetyksessä ja oli mukana useissa TV-ohjelmissa heti laukaisun jälkeen, mutta hän ennätti kirjoittaa myös tämä tekstin eilen juuri ennen paluutaan Eurooppaan.

Gaia laukaistiin 19. joulukuuta 2013 kello 9:12:19 UTC. Koko viikon oli ollut useita sadekuuroja, ja sama epävakaa sää jatkui myös laukaisupäivänä, jolloin aikaisin aamulla kuuden maissa paikallisaikaa Kouroussa pyyhkivät useat kuurot laukaisualueen ylitse.

Taivas kuitenkin selkeni juuri ennen laukaisua, ja Gaia nousi matkaan hyvien tähtien merkeissä, sillä laukaisun aikaan aamulla taivaalla ei ollut juuri lainkaan pilviä.

Tänään 20. joulukuuta tätä kirjoitettaessa on taas sadellut, eikä Gaian laukaisusta olisi nähty kuin ehkä 10 sekuntia ennenkuin raketti olisi kadonnut pilviin.

Ennen laukaisua

Kaksi viikkoa Kouroussa on ollut hyvin intensiivistä aikaa. Gaia oli syksyn ajan laukaisukeskuksen S1-rakennuksessa, jossa satelliitit voivat olla niin kauan kun tankkeja ei olla täytetty. Siellä tehtiin myös viimeinen aurinkosuojan avaustesti lokakuussa, kun edellisen kerran olin paikan päällä.

Kun tulin uudelleen paikalle, oli Gaia jo tankattu ja siirretty S5-rakennukseen. Sojuz-kantoraketin yli vaihe Fregat, joka oli itse asiassa alun perin tarkoitettu toiselle satelliitille, oli jo odottamassa S3-rakennuksessa Gaiaa myös tankattuna.

S3 on tila, joka on tarkoitettu kaikkein herkimmin räjähtävien polttoaineiden käsittelyyn. Fregatin vieressä oli jo odottamassa Gaiaa varten erityisesti valmistettu raketin nokkakartio. Koska Gaia täytti melko tarkkaan koko nokkatilan, jouduimme tekemään erikoisen nokkakartion, mistä oli varmuuden vuoksi "kaiverrettu" hieman tilaa lisää reunoista, koska laukaisussa satelliitin ja seinien välissä täytyy olla riittävästi tilaa myös värähtelyille.

Gaia siirrettiin S3-rakennukseen, asetettiin Fregatin päälle ja koko nokkaosa pistettiin nokkakartion sisälle.

Lauantaina 14. joulukuuta Sojuz-raketti vietiin kiskoja pitkin laukaisualustalle. Toimenpide alkoi aamulla kuudelta, kun kokoonpanohallin ovet avattiin ja muutaman tunnin päästä vaakasuorassa rautatievaunun päällä ollut raketti oli siirretty ja nostettu pystyyn. Se oli mielenkiintoinen tapahtuma, etenkin kun sain seurata sitä aivan vierestä.

Samana iltana tuli jo nokkaosa, jossa siis Gaia ja Fregat olivat päällekkäin nokkakartion sisällä. Kahdeksan aikaan illalla venäläinen Soyuzin laukaisusta vastannut henkilökunta ruuvasi käsin nokkaosan kiinni Sojuziin 102 pultilla – he eivät käyttäneen mitään pneumaattisia koneita. Viimeisen kiristyksen teki yksi henkilö, jotta ruuvit ovat samalla voimalla kiinnitettyjä.

Sunnuntaista keskiviikkoon oli rauhallisempaa, koska suurin osa ajasta käytettiin miljoonan ja yhden asian tarkastamiseen.

Gaia lähtee matkaan!

Lähtölaskenta alkoi 13 tuntia ennen laukaisua. Niinpä ESAn insinöörikollegat ja Gaian rakentaneet Astriumin insinöörit istuivat tuoleihinsa Kouroun laukaisukeskuksen lähtövalvontarakennuksen Jupiterin kontrollihuoneessa keskiviikon iltapäivällä kello viiden aikaan. Itse seurasin heidän istumisiaan kun olin samana yönä valmistelemassa Arianespacen suoraa televisiolähetystä laukaisusta. Opettelin toimittaja Joshua Jampolin kanssa TV-maailman kikkoja, jotta pystyin suorittamaan tehtäväni englanninkielisen selostuksen tieteellisenä tukena.

Torstaiaamuna aikaisin ennen laukaisua kaikki olivat pirteitä. Tämä taisi johtua adrenaliinista. Päivä nousi klo 6:12:19 paikallista aikaa, kun seurasin laukaisua Jupiter rakennuksen parvekkeelta. Kuin Aurinko olisi noussut lännestä, mutta pian pystyi huomaamaan, että kyseessä olikin Auringon sijaan kirkkaasti loistanut Sojuz VS06, jonka kärjessä oli Gaia.

Itään päin suuntautunut laukaisu kaartui komeasti parvekkeen yli ja kohti oikean Auringon nousua idän puolella. Ensimmäinen vaihe lopetti toimintansa juuri oikeaan aikaan, jolloin neljä apurakettia irrotettiin raketista. Aamuauringossa ne sitten tuikkivat kuin pienet, alaspäin putoavat tähdet, kun samaan aikaan loppuosa raketista jatkoi kiihdytystä ylöspäin.

Arianespacen osuus Gaian saamisessa avaruuteen on laukaisu, mukaan lukien Fregatin osuus. Gaia tarvitsi kaksi Fregatin moottorin polttoa, joista ensimmäisellä Gaia saatiin ympyräradalle Maan ympärillä ja toisella se sysättiin kohti Lagrangen pistettä L2 vievälle radalle. Tuo piste on Gaian operointipaikka.

42 minuuttia laukaisun jälkeen Fregat oli tehnyt tehtävänsä ja irrottautui Gaiasta. Gaia oli vapaa ja Arianespace otti aplodit vastaan onnistuneesta laukaisusta.

Meillä oli kuitenkin vielä runsaasti töitä, sillä nyt oli Gaian vuoro toimia. Noin tunti ja vartti laukaisun jälkeen Gaian aurinkosuoja, eli "hame", avattiin ja puolitoista tuntia laukaisun jälkeen tiesimme, että Gaia oli saatu havaintokuntoon. Hame oli avautunut.

Tänään 20. joulukuuta olemme tehneet niin sanotun kakkospäivän operaation, missä hienosäädimme rataa kohti L2 pistettä Gaian omilla raketeilla. Tämä onnistui yhtä täsmällisesti kuin kaikki muutkin tähän asti tehdyt operaatiot Gaialla.

Sen jälkeen Gaia käännettiin 45 asteen kulmaan Aurinkoa kohti, eli olemme nyt operaatioasennossa ja vauhdilla menossa 1,5 miljoonan kilometrin päässä olevan L2-pisteen ymparillä olevalle radalle.

Kiitokset kaikille, jotka ovat tehneet mahdolliseksi tämän joulun parhaan lahjan – Gaian!

Timo Prusti

Lue myös Tiedetuubin Gaia-juttuja ja laukaisuseurantaa osoitteessa www.tiedetuubi.fi/gaia

Tilaa aihepiirin UTC RSS-syöte