Matka Salt Lake Citystä paikalle sujui varsin hyvin. 19-henkinen seurueemme lähti matkaan klo 5 aamulla paikallista aikaa, pysähdyimme pari kertaa hieman alle 400 km pitkällä ajolla, ja saavuimme perille juuri sopivasti ennen pimennyksen osittaisen vaiheen alkua. Varsinaisia ruuhkia oli matkalla vain kerran, ja sen pahin kohta onnistuttiin välttämään pienellä koukkauksella sivutiellä.

Menanin pohjoispuolella, juuri täsmälleen pimennyksen keskilinjalla, oli sen sijaan tilanne toinen. Yksi Nasan videolähetyksen kameroista oli siellä, ja koska maisemat olivat varsin hienot, oli alueelle pakkaantunut niin aiemmin tulleita telttailijoita ja asuntoautoja kuin myös aamuilla paikalle tulleita havaitsijoita hyvin runsaasti.

Vaikka ympäröivä maisema olisi ollut hieman parempi kuin valitsemallamme havaintopaikalla, oli varmasti parempi tyytyä rauhalliseen paikkaan, vaikka se tarkoitti hieman alle sekuntia lyhyempää täydellistä vaihetta.

Harmiksemme päätimme kuitenkin – suuresta havaitsijamäärästä tietämättöminä – ajaa pois paikalta bussillamme alueella sijaitsevien kahden tulivuorikraatterin kautta: näimme ja koimme näin myös pimennyksen aiheuttaman liikennekaaoksen.

Paluumatka loputtomilta tuntuvassa ruuhkassa Salt Lake Cityyn kesti lähes 14 tuntia ja olimme hotellilla vasta klo 2.30 yöllä. Saimme näin kokea upean pimennyksen lisäksi varmasti erään Yhdysvaltain (kenties koko maailman) suurimman liikennekaaoksen, sillä tilanne oli sama kautta koko täydellisyyslinjan.

Alla on koko pimennys kuvattuna ja nopeutettuna samoilta seuduilta nähtynä. Pimennys oli erityisen kaunis koronassa olleiden purkausten ja erinomaisen hyvin näkyneiden Baileyn helmien sekä timanttisormusilmiön ansiosta.