Starshipin kuudes koelento – banaani kertoo, mitä tapahtui

Starshipin kuudes koelento – banaani kertoo, mitä tapahtui

SpaceX teki 19. marraskuuta kuudennen koelennon uudella Starship-raketillaan. Lento sujui erinomaisesti, ja sen aikana oli yllätyksiäkin: esimerkiksi pikavauhtia tehty päätös laskeutua mereen ja rahtitilassa ollut banaani. Jari Mäkinen selittää tällä videolla lennon tapahtumia sekä kertoo miten Starshipin koelennot menevät tästä eteenpäin.

30.11.2024

Viime viikon tiistaina, siis 19. marraskuuta oli Starshipin kuudes koelento, ja sen oli tarkoitus olla lähes samanlainen kuin viides lento oli lennon lokakuussa. Tuo edellinen lento tehtiin 13. lokakuuta, eli aikaa näiden kahden lennon välillä oli vain 37 päivää, mikä tuntuu ihan hurjalta ja osoittaa taas osaltaan, että SpaceX:llä on vauhti päällä.

Edellisellä lennolla Starship lensi suborbitaalisella lentoradalla toiselle puolelle maapalloa ja laskeutui Intian valtamereen. Sen Super Heavy -raketti, eli ensimmäinen vaihe, joka sysäsi Starshipin matkaan, puolestaan laskeutui upeasti laukaisualustalla olevan tornin luokse ja tornissa olevat metallikäsivarret (chopsticks eli syömäpuikot) ottivat kiinni raketista ja laskivat sen takaisin laukaisualustalle. 

Siis juuri kuten tarkoitus on tehdä sitten aikanaan, kun Starship on rutiinitoiminnassa: ensimmäinen vaihe palaa alas ja voidaan laukaista melkein saman tien uudelleen, ja samoin Starship palaa sitten aikanaan alas, torni ottaa siitä kiinni ja myös Starship voidaan varustaa pian uuteen lentoon. 

Koko raketti on siis uudelleenkäytettävä, ja lisäksi nopeasti uudelleenkäytettävä – SpaceX pyrkii tosiaan siihen, että niitä ei pahemmin täytyisi paikkailla ja kunnostaa lentojen välillä, vaan ne voisivat lentää vähän kuin liikennelentokoneet nyt: lennon jälkeen vain tarkistus, pikku korjauksia, rahti ja matkustajat sisään, ja taas mennään!

Tällä kuudennella lennolla tosin oli pari pientä muutosta verrattuna viidenteen. Ensinnäkin laukaisuaika oli aamun sijaan iltapäivä, jolloin laskeutumispaikalla Intian valtamerellä oli aamu ja valoisaa. Laskeutumispaikalla odottamassa ollut kamerapoiju pystyi siis kuvaamaan laskeutumisen hyvin. 

Toiseksi Starshipin tarkoitus oli käynnistää rakettimoottori lyhyesti avaruudessa, jotta voidaan varmistua siitä, että moottorin käynnistys onnistuu. Tämä onnistui, mutta siitä kohta lisää.  

Tämä rakettimoottorin uudelleenkäynnistäminen on tietysti tärkeää myöhemmin, kun Starship ohjataan kunnolla kiertoradalle, ja sieltä alas tullessa täytyy ratanopeutta hidastaa ja se tehdään tietysti rakettimoottorilla. 

Kolmanneksi Starshipin laskeutumisessa käytettiin rajumpaa, suoremmin alas tulevaa lentorataa. Kaiken lisäksi aluksen lämpösuojakerros oli vanhempaa mallia, ei sellaista paranneltua kuin oli edellisellä lennolla käytetyssä Starshipissä. 

Nyt oli tehty vain paikallisia muutoksia, ja itse asiassa osa rungosta oli jätetty paljaaksi. SpaceX halusi nähdä mihin alus kykenee ja totesikin etukäteen, että ei olisi ihme, jos alus ei kestäisi koko laskeutumista.

Lento alkoi hyvin, juuri kuten edellinenkin.

33 Raptor-moottoria syttyi ja raketti nousi ilmaan. Noin 62 kilometrin korkeudessa ensimmäisen vaiheen moottorit sammuivat kolmea keskimmäistä lukuun ottamatta ja sitten Starship sytytti omat kuusi moottoriaan. Starhip jatkoi omille teilleen ja ensimmäinen vaihe kääntyi takaisin kohti lähtöalustaa. 

Oli jännää nähdä kuinka moottorien uudelleenkäynnistäminen oli ajoitettu. Kaksi moottoria kerralla. 

Hetken päästä kuitenkin SpaceX:n suoran lähetyksen juontajat totesivat, että raketti ei palaakaan lähtöpaikalleen, vaan se ohjataan laskeutumaan Meksikonlahteen, siis merelle pienen matkan päähän rannasta.

Jotta laskeutuminen tornin viereen onnistuisi, pitää satojen eri parametrien olla juuri oikein, ja jos laskeutumisen onnistuminen on vähänkin epävarmaa, niin raketti laitetaan laskeutumaan mereen.

Etenkin kun yhtiöllä on vain yksi operatiivinen laukaisualusta, eikä sitä haluta vaarantaa. Toinen on tekeillä siinä vieressä, mutta epäonnistunut laskeutuminen ja räjähdys voisivat vaurioittaa sitäkin. 

Super Heavy tekikin hienon ja tarkan laskeutumisen meren pinnalle, juuri kuten oli tarkoitus, mutta tietystikin sitten moottorien sammuttua se kaatui, osui pintaan ja vähän pamahti.

Raketti siis toimi juuri kuten pitikin, ja vähän ajan kuluttua kerrottiin, että syynä mereen laskeutumiseen oli lennonjohdon yhteysvaikeudet lähtöalustan tornin kanssa. Siis syypää oli maassa oleva tekniikka, ei raketti. 

Tornin ukkosenjohdatin näytti hieman vaurioituneen laukaisun aikana, ja voi olla, että jotain muutakin oli mennyt rikki. Mitään isompaa vauriota ei kuitenkaan tornissa näyttänyt olevan, joten todennäköisesti tämä ongelma saadaan korjattua nopeasti – kenties on jo korjattu.

Starship puolestaan kaasutti ylöspäin ja eteenpäin avaruuteen, mutta ei tosiaan pysyvälle kiertoradalle, vaan pitkään heittoliikkeeseen, joka päätyi lopulta Intian valtamereen. 

Ja kun alus oli tuolla korkealla, näytettiin mitä siellä oli kyydissä: banaani!

Kyseessä oli tietysti vitsi. SpaceX on tehnyt tällaisia ennenkin, on lennätetty juustoa ja urheiluauto, ja nytkin vinkkiä itse asiassa annettiin jo aikaisemmin, kun  nettilähetyksen juontajilla oli banaanikuvaiset paidat.

Kuvissa rahtitila näytti todella suurelta, ja siihen liittyy muuten yksi uutinen Starshipin seuraavasta versiosta, Starship 2:sta. Siinä rahtitila on kooltaan hieman pienempi, koska nestemetaania ja -happea on mukana hieman enemmän. Siitä huolimatta rahti tila on iso, melkein 9 metriä leveä ja jotakuinkin 17 metriä korkea. Sinne mahtuisi keskikokoinen omakotitalo sisälle. Suunnitteilla on lisäksi pidennetty versio Starshipistä, jolloin rahtitilan korkeus olisi noin 22 metriä.

Ja sitten, juuri ennen laskeutumista, yksi rakettimoottoreista syttyi lyhyeen polttoon. Näin moottorin poltto vaikuttanut olennaisesti lentorataan, ja koska käynnistyminen oli tärkeintä, riitti tämä osoittamaan sen, että moottorin uudelleenkäynnistäminen onnistuu. Seuraavalla koelennolla Starship voisikin asettua kiertoradalle ja jarruttaa ratanopeuttaan ennen paluuta alas. Tärkeä testi siis.

Syöksy ilmakehään ja sen läpi olivat tällä kerralla aiempaa upeamman näköisiä, koska aluksen ympärillä oleva kuuma plasma näkyi hyvin. Alus näytti kestävän hyvin. Kameroita oli useita ja ne näyttivät miten ruostumaton teräs värjääntyi kuumetessaan ja kuinka vakaajan etuosa hohti kuumana. Sitä kohtaa varmaan parannellaan myöhemmin, ellei ole jo tehty – sillä tosiaan, tämä alus käytti vanhempaa versiota lämpösuojasta.

Kuusikulmaisia keraamisia lämpösuojatiiliä oli jätetty pois kohdista, joihin myöhemmin ne lähtiöalustan tornin metallikädet saattavat osua. 

SpaceX käänsi aluksen nokkaa jopa hieman alaspäin, jotta se putoaisi nopeammin ja alukseen kohdistuva aerodynaaminen voima olisi suurempi. 

Oli huimaa katsoa, kuinka vakaajat pitivät alusta oikeassa asennossa koko ajan - ne toimivat selvästi juuri kuten pitikin. 

Noin kilometrin korkeudessa, kun nopeutta oli vielä noin 300 kilometriä tunnissa suoraan alaspäin, alkoi kuuluisa vempautusmanöveeri.

Starship sytytti kolme keskimmäistä rakettimoottoriaan ja käänsi itsensä maha-asennosta pystyyn, ja laskeutui pehmeästi meren pintaan – juuri samaan tapaan kuin laskeutuisi lähtöalustan tornin viereen.

Virheetön suoritus, tai ainakin siltä näytti!

Laskeutumisen tarkkuus oli myös erinomainen, sillä alus osui juuri mereen etukäteen lasketun poijun viereen. Poiju vilahti kameran kuvassa, ja sitten poijussa oleva kamera pystyi näyttämään koko laskeutumisen. Ja tosiaan, nyt päivänvalossa, ei pimeään aikaan, kuten edellisillä lennoilla.

Tornissa ollutta kommunikaatiovikaa lukuun ottamatta lento meni erinomaisesti, juuri suunnitellusti, ja oikeastaan oli myös hyvä, että raketin ensimmäinen vaihe pystyi nyt testaamaan myös merilaskeutumista, sillä se on tulevillakin lennoilla vaihtoehtona, jos vähänkin näyttää siltä, että laskeutuminen lähtöpaikalle ei ole turvallista. 

Seuraavat lennot

Jos kaikki menee nyt suunnitelmien mukaisesti, ensi vuonna on tulossa paljon kiinnostavaa.

Ensinnäkin seuraavalla koelennolla, varmaankin tammikuussa, on kokoonpano, missä on boosteri numero 14 ja Starship-alus numero 33, ja tuo 33 on ensimmäinen toisen sukupolven Starship.

Siinä on siis isommat säiliöt polttoaineelle ja hapelle, ja paljon muitankin muutoksia. Ulkoisesti suurin ero on etuvakaajissa, ne ovat paitsi hieman eri muotoiset, niin myös vähän ylempänä keskilinjasta. 

Saa nähdä, mennäänkö tuolla lennolla jo oikeasti kiertoradalle vai ei. Jos mennään, niin Starshipin mukana on varmasti paketillinen Starlink-satelliitteja. Niitä varten on tehty erityinen vapautuslailaitteisto, joka sylkee satelliitteja ulos Starshipin kyljestä vähän kuin Pez-karkkeja.

Toiseksi, jos tuo seuraava lento menee hyvin, niin sitä seuraavalla eli kahdeksannella koelennolla boosterin lisäksi Starship-alus tulisi takaisin lähtöpaikalle ja tornissa olevat puikot ottaisivat siitä kiinni samaan tapaan kuin boosterista.

Aika pian tuon jälkeen, kun kaksi laukaisualustaa on käytössä, SpaceX aikoo testata Starshipin tankkeriversiota.

Kun mennään Kuuhun tai muualle kauemmaksi, pitää Starship alusta tankata avaruudessa. Tankin saaminen täyteen vaatii useamman lennon, mutta kunhan nyt ensin tankkaamisen periaate saataisiin testattua. 

Ja sitten edetään Kuuta kiertämään.

Tarkoitus on lähettää Starshipin kuuhunlaskeutumisversio eli HLS, Human Landing System Nasan lyhennejargonilla, ensin tekemään kierros Kuun ympäri, ennen kuin sillä uskalletaan laskeutua Kuuhun.

Tuosta kuualuksesta julkistettiin kuvia tässä joku aika sitten. Neljällä astronautilla on aluksessa ruhtinaalliset tilat kahdessa, tai oikeastaan kolmessa kerroksessa, kun otetaan huomioon ilmalukot. Omat punkat, leveä komentosilta, ilmalukot ja niin edelleen. 

Ideanahan on ainakin toistaiseksi se, että astronautit lentävät Kuun kiertoradalle Orion-aluksella ja siirtyvät siellä Starshipin sisään, ja menevät sitten sillä Kuun pinnalle. Kuvat tästä näyttävät hieman hassulta, sillä Orion on niin pieni kuvissa ja on itse asiassa hieman hassua, että suurelta osin poliittisista ja historiallisista syistä Orion on edelleen mukana. 

En ole yhtään yllättynyt, jos koko Artemis-hanke nykyisellään perutaan ja Nasa siirtyy käyttämään Starshipiä, mutta en mene tähän politiikkaan tällä kerralla. Siitä olisi paljonkin sanottavaa, mutta tämä video oli ennen kaikkea koelennosta 6 ja tässäpä siitä tärkeimmät.

SpaceX:n Starshipin viides koelento – riskin ottaminen kannatti

SpaceX:n Starshipin viides koelento – riskin ottaminen kannatti

Sunnuntaina tapahtunut Starship-raketin viiden koelento oli merkkitapaus avaruuslentojen historiassa.

14.10.2024

Lento sujui juuri suunnitellulla tavalla, eli raketin ensimmäinen vaihe, Super Heavy, onnistui laskeutumaan laukaisualustan tornissa olevien metallikäsien varaan, ja lisäksi Starship-avaruusalus laskeutui toiselle puolelle maapalloa mereen täsmälleen haluttuun tapaan. Jari Mäkinen kertoo tällä videolla mitä tapahtui ja mitä merkitystä tällä on.

Missä SpaceX:n Starshipin kolmas koelento meni pieleen? Tässä kattava katsaus jättirakettiin.

Missä SpaceX:n Starshipin kolmas koelento meni pieleen? Tässä kattava katsaus jättirakettiin.

SpaceX teki Starship-raketillaan torstaina 14.3.2024 kolmannen täysimittaisen koelennon, ja vaikka raketin ensimmäinen vaihe ja Starship-avaruusalus tuhoutuivat lennon lopuksi, se oli suuri askel eteenpäin hankkeessa.

17.03.2024

Kumpikin osa olisi tuhoutunut tällä koelennolla lopuksi joka tapauksessa, mutta ei tällä tavalla ja tässä lennon vaiheessa.

Lisäksi lennolla oli muutamia muitakin vastoinkäymisiä, vaikka kokonaisuutena se oli pääosin onnistunut koelento. Yhtiö olettaa, että tarvitaan viisi koelentoa raketin saamiseksi toimimaan täysin.

Jari Mäkinen kertoo tällä videolla paitsi yksityiskohtaisesti mitä lennolla tapahtui, niin myös kertoo Starshipistä laajemminkin. Kyseessä on 20-minuuttinen järkäle, joten älä emmi hyppiä videolla eteenpäin, jos siltä tuntuu!

SpaceX:n Starship -jättiraketin toinen koelento oli menestys ja räjähdys – mitä tapahtui?

SpaceX:n Starship -jättiraketin toinen koelento oli menestys ja räjähdys – mitä tapahtui?

SpaceX -yhtiön 120-metrinen jättiraketti teki toisen koelentonsa 18. marraskuuta 2023. Tällä perusteellisen pitkällä videolla selitetään mitä lennon aikana tapahtui, miksi se oli onnistuminen ja epäonnistuminen, ja ihan videon aluksi kerrotaan millainen tämä Starship-avaruusaluksen ja Super Heavy -raketin kombinaatio oikein on.

28.11.2023

Tiedetuubi SpaceX:n Starbasessa Teksasissa - Starshipin koelento avaruuteen lähestyy

Tiedetuubi SpaceX:n Starbasessa Teksasissa - Starshipin koelento avaruuteen lähestyy

SpaceX:n uuden, suuren, kokonaan uudelleenkäytettävän raketin koelento avaruuteen tapahtuu lopultakin helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa – jos kaikki testit sitä ennen sujuvat hyvin. Tammikuun loppuun suunniteltua raketin ensimmäisen vaiheen kaikkien moottorien koekäyttöä on lykätty ensi viikkoon, ja vaikka tämän on taas yksi pieni viivästys lisää, etenevät raketin laukaisuvalmistelut kuitenkin hurjalla nopeudella. Kävimme katsomassa miten työ etenee.

04.02.2023

Olen ollut tällä viikolla paikan päällä Boca Chicassa, Teksasin aivan eteläosassa, minne SpaceX on rakentanut massiivisen avaruuskeskuksen uutta rakettiaan varten. Uuden raketin ensimmäinen vaihe, Super Heavy, on laukaisualustalla ja kaksi sen kaikkiaan 33 moottorista on vaihdettu viikon kuluessa. Työtä sen parissa tehdään lähes yötä päivää.

Pelkästään nettijuttuja lukemalla ja videoita katsomalla ei ymmärrä raketin kokoa. Se on noin 70 metriä korkea ja 9 metriä paksu teräsputkilo, ja sen moottoripaketti alaosassa on vaikuttava: 33 moottoria on asetettu renkaiksi siten, että keskellä olevaa yhdeksän moottorin pakettia voidaan liikuttaa sivusuunnissa. Uloimmat moottorit tuottavat vain raakaa voimaa ja keskimmäisillä moottoreilla lisäksi ohjataan rakettia.

Itse Starship, ensimmäisen vaiheen päällä avaruuteen nouseva avaruusalus, näyttää ylväältä ja futuristiselta. Se on noin 50 metriä korkea ja myös yhdeksän metriä paksu laite, jonka ala- ja yläosassa ovat siivekkeet maahanpaluun aikana ohjaamista varten.

Starship ja Super Heavy polttoainetesteissä

Starshipiä asennetaan tammikuussa 2023 Super Heavyn päälle polttoaineen tankkaustestiä varten. Kuva: SpaceX

Näkymä laukaisualustoilta tuotantoalueelle

Laukaisualustat sijaitsevat Starbasessa noin kolmen kilometrin päässä tuotantoalueelta. Kuva: SpaceX.

Starbase

Starbase on kasvanut jo pieneksi teollisuuskaupungiksi, missä tuotantotilojen ja kokoonpanohallien lisäksi on asutusta. Kuva: SpaceX.

Starshipejä on laukaisukeskuksessa useita. Sisään tullessa tien vasemmalla puolella on niin sanottu Rakettipuisto, Rocket Garden, missä on kokeissa käytetty Super Heavy (Booster 5) sekä kolme Starshipiä.

Näistä yksi, S15, teki viimeisimmän koelennon toukokuussa 2021 (sen jälkeen koelentoja ei ole ollut!) ja toista on käytetty Starshipien testaamiseen. Kolmas, sarjanumeroltaan S24, on todennäköisesti tulevalla avaruuslennolla käytettävä alus. Se oli jo asennettuna laukaisualustalla olevan rakettivaiheen (Booster 7) päälle tammikuussa olleessa tankkien täyttötestissä.

Rakettipuistoa

”Rakettipuiston” alukset vierestä kuvattuna. Kuva: Jari Mäkinen.

Starship S24

Tämä S24 on todennäköisesti ensimmäisenä avaruuslennolle lähtevä Starship. Kuva: Jari Mäkinen.

Lähikuva lämpösuojan tiilistä.

Tällaisia ovat Starshipin lämpösuojakerroksen tiilet. Kuva: Jari Mäkinen.

Laukaisualustan luona on myös neljäs Starship, S25, ja rakettien tuotantoalueella näkyy osia useista tulevista aluksista. Työt etenevät tosiaan hengästyttävällä nopeudella.

Siivekkeetön versio Starshipistä

Starshipistä tehdään ainakin neljänlaisia versioita: normaali, ihmisten lennättämiseen tarkoitettu, tankkeri alusten kiertoradalla tapahtuvaa polttoainetäydennystä varten ja Kuuhun laskeutumista varten tehtävä alus. Esimerkiksi kuulennoilla ei tarvita ohjauseviä, joten tämä saattaa olla jo eräs Nasalle tehtävistä kuualuksista. Alukset S26 ja S27 ovat siivekkeettömiä. Kuva: Jari Mäkinen.

Tulevalla koelennolla tarkoituksena on tehdä Super Heavyn ja Starshipin avulla avaruuslento siten, että aluksia ei käytetä enää uudelleen. Ne putoavat mereen: Super Heavy Meksikonlahteen ja Starship Tyyneen valtamereen käytyään avaruudessa. Todennäköisesti kumpikin yrittää tehdä laskeutumisensa aivan kuten kiinteälle maalle myöhemmin, mutta uppoavat sen päätteeksi veteen.

Elon Muskin mukaan koelento on onnistunut, jos raketti pääsee lentoon ilman että se räjähtää laukaisualustalla – mikäli Starship pystyy nousemaan lisäksi avaruuteen ja tulemaan sieltä hallitusti alas, on se erinomaista.

S25 odottaa lentovuoroaan moottorien koekäyttöpenkillä laukaisualueella. Super Heavy B7 on laukaisualustalla.

Siinä missä aikaisemmin SpaceX on ottanut riskejä ja kehittänyt Starship-alusta epäonnistumisista saatujen kokemusten perusteella, suhtaudutaan nyt koelentoon hieman vakavammin. Työ on toki ollut vakavaa aikaisemminkin, mutta riskejä ei ole samaan tapaan minimoitu kuin nyt: syynä on yksikertaisesti se, että jos Super Heavy esimerkiksi räjähtää laukaisualustalla, tulee se erittäin kalliiksi ja viivyttää olennaisesti hankkeen edistymistä. 

Laukaisualustahan ei ole vain lavetti ja torni, vaan monimutkainen laitteisto, jonka avulla raketti kasataan, valmistellaan lentoon, tankataan, laukaistaan, ja otetaan lopulta lennon jälkeen kiinni. Falcon 9:n ensimmäisten vaiheiden laskeutumiset ovat olleet niin tarkkoja, että samaan tapaan laskeutuva Super Heavy tähtää suoraan tornissa olevien ”syömäpuikkojen”, kahden metallituen muodostamaan haarukkan väliin, jolloin laukaisualusta voi siirtää raketin saman tien paikalleen odottamaan uutta laukaisua.

Raketin alla oleva, muun muassa polttoaineen ja nestehapen syöttämisestä vastaava laitteisto on itse asiassa saanut nimen Vaihe 0, koska se on niin olennainen osa rakettia.

"Syömäpuikot", joilla laskeutuva raketti napataan kiinni

Nämä nappaavat laskeutuvan aluksen kiinni ja siirtävät sen saman tien laukaisutelineelle. Idea on huima, mutta niin oli ajatus laskeutuvista raketeistakin vielä joku aika sitten. Kuva: Jari Mäkinen.

Starship mullistaa avaruusliikenteen?

Starship ja Super Heavy ovat siis kumpikin kokonaan uudelleenkäytettäviä ja pystyvät periaatteessa lentämään uudelleen lähes saman tien. Siis vähän kuten lentokoneet, jotka tankataan ja otetaan matkustajat ja rahti sisään, ja lähdetään taas matkaan. 

Ne ovat myös suuria: kerralla voidaan lähettää avaruuteen 150 tonnia massaltaan oleva rahti, ja jos uudelleenkäytettävyydestä tingitään – eli palaamiseen varatu polttoaine käytetään avaruuteen menemiseen ja osien annetaan tuhoutua lennon jälkeen – on rahtikapasiteetti peräti 250 tonnia. 

Nämä yhdessä saavat aikaan sen, että avaruuteen lentämisen hinta putoaa olennaisesti. Satelliittien laukaisuun vaadittava hinta romahtaa.

Lisäksi Starship voi lennättää myös ihmisiä. Sillä voi lentää Kuuhun ja jopa Marsiin, ja näitä lentoja varten Starshipistä tehdään myös tankkeriversio, jonka avulla kiertoradalla olevaan alukseen voidaan vielä lisää ajoainetta kuumatkaa tai Marsiin menoa varten. 

Juuri Marsiin lentäminen ja sen asuttaminen ovat Elon Muskin haaveissa ja sen vuoksi hän on puskenut tämän raketin tekemistä. Itse suhtaudun hieman epäillen siihen, että tällä lähdettäisiin ihan lähiaikoina Marsiin ja voi olla, että tämä ei ole siihen paras laitekaan, mutta joka tapauksessa jo se, että tämä saataisiin liikenteeseen tässä Maan lähellä, olisi vallankumous avaruuslentojen historiassa.

Starbasessa tehdään työtä kellon ympäri, joten on kätevää, että osa työntekijöistä asuu paikan päälle tuoduissa trendikkäissä Airstream-asuntovaunuissa. Näitä on ripoteltuna eri puolille Starbasea. Huomaa jokaisesta ylös sojottava Starlink-antenni. Kuva: Jari Mäkinen.

Starbasessa tehdään työtä kellon ympäri, joten on kätevää, että osa työntekijöistä asuu paikan päälle tuoduissa trendikkäissä Airstream-asuntovaunuissa. Näitä on ripoteltuna eri puolille Starbasea. Huomaa jokaisesta ylös sojottava Starlink-antenni. Kuva: Jari Mäkinen.

Viesti laukaisualustan muurissa: Marsiin ja kauemmaksikin

Joku on jättänyt viestin laukaisualustan muuriin. Kuva: Jari Mäkinen.

Juttu on julkaistu myös Ursan blogeissa.

Elon Muskin uusi jättiraketti ei räjähtänyt – kolme prototyyppiä jo tuhoutunut

Starship testissä

Vaikka äkkiväärä teknoguru Elon Musk on viime aikoina purkanut koronaturhautumistaan kovasti twitterissä, on hänellä myös syytä iloon.

Astronautit suuntaavat pian avaruusasemalle SpaceX:n avaruusaluksella ja yhtiön uusi tuotos Starship on testattavana Floridassa. 

Tuoreita tietoja näistä tässä Jari Mäkisen YLE Tieteelle tekemässä jutussa!

Mitä Elon Muskin retroraketti tekee Teksasissa?

Kun kyse on avaruuslennoista, on taakse vähitellen jäämässä oleva vuodenvaihde ollut jo hengästyttävä: Ultima Thulen ohilento, saapuminen asteroidille, laskeutuminen Kuuhun, kolme suomalaissatelliittia avaruuteen ja avaruusturismialus viimeinkin lentämässä avaruuden rajamailla. Kenties merkittävin asia on kuitenkin ollut toistaiseksi poissa otsikoista, sillä vain friikit Twitterissä ja muut asianharrastajat ovat jakaneet kuvia SpaceX:n Texasissa valmistuvasta kokeellisesta raketista.

Retroraketti on väläys tulevasta, tosin ensi vuonna saadaan siitä vain maistiaisia.

Hopeanhohtoinen, Tintin kuuraketilta näyttävä Starship Hopper on laite, joka testaa tulevan Starship-avaruusaluksen tekniikkaa ja toimintaa. Samaan tapaan kuin SpaceX harjoitteli Falcon 9 -kantorakettien ensimmäisten vaiheiden (nyt rutiininomaista) palaamista takaisin alas lentonsa päätteeksi, käytetään tätä lopullista pienempää ja yksinkertaisempaa rakettia Starshipin maahanpaluun kokeiluun.

Starship on SpaceX:n ja sen johtajaperustaja Elon Muskin kaavaileman BFR-superraketin ylempi osa, joka olisi uudelleenkäytettävä ja palaisi lentonsa jälkeen takaisin Maahan samaan tapaan kuin Falcon 9:n ensimmäiset vaiheet tekevät nyt. Ei siis avaruussukkulan tapaan liitokoneena, eikä avaruuskapseleiden tapaan laskuvarjoilla, vaan yksinkertaisesti rakettimoottorien avulla hidastaen, futuristisesti pystysuoraan alas laskeutumalla.

Kun BFR-raketin ensimmäinen vaihe (nimeltään yksinkertaisesti Super Heavy) tekee samoin, on raketti kokonaisuudessaan täysin uudelleenkäytettävä. Kooltaan tämä on laukaisuvaiheessa suurempi kuin ammoiset Apollo-lentojen kuuraketit – korkeutta sillä on lähes 120 metriä. Se pystyy nostamaan matalalle kiertoradalle Maan ympärillä noin sadan tonnin lastin kerralla.

Starship puolestaan on 55 metriä pitkä ja siitä on suunnitteilla kolme versiota. Yksi on rahdin kuljettamista varten, toinen ihmismatkustajia varten ja kolmas on tankkialus.

Rahtialus on periaatteessa mullistava, sillä se voisi viedä niin pikkusatelliitteja kuin suuria ja painavia avaruusasemien osia tai mitä muita rahteja avaruuteen kätevästi ja edullisesti; se olisi kuin rekka, joka pudottelee kuormaansa halutuille radoille ja palaa sitten hakemaan uutta kuljetettavaa.

Ihmismatkustajille tarkoitettu alus voisi kuljettaa kätevästi useita kymmeniä ihmisiä kiertoradalle ja takaisin. Alkuperäisen version kapasiteetiksi sanottiin jopa satakunta matkustajaa, mutta nykyversiossa on paineistettua tilaa "vain" tuhatkunta kuutiometriä. Tämä on enemmän kuin on asuintilaa Kansainvälisessä avaruusasemassa.

Tankkeriversiota tarvitaan siksi, että Starship kykenee pitkäkestoisiin lentoihin myös Maan lähistöä kauemmaksi. Sillä voi tehdä lentoja Kuuhun ja Marsiinkin, mutta näitä matkoja varten alus pitää tankata uudelleen avaruuteen nousun jälkeen.

Suuri sisätila tulee etenkin näillä lennoilla tarpeeseen. Alukseen voi laskennallisesti tehdä hytit 40 henkilölle, joiden lisäksi matkustajilla on yhteistä tilaa, keittiö, varastotilaa ja myös säteilysuojattu turvatila, missä voidaan olla esimerkiksi aurinkomyrskyjen aikana.

Suunnitelmien mukaan Superheavy ja Starship ovat siis mullistava yhdistelmä, joka saa kaikki nyt pöydällä olevat suunnitelmat Kuun ja Marsin tutkimiseksi näyttämään naurettavilta. Olennaista on kuitenkin se, toimiiko Starship kuten toivotaan.

Tässä tarvitaan siis nyt Teksasissa SpaceX:n ranchilla tehtävää alusta. Tämä "hyppijä" on 40 metriä korkea ruostumattomasta teräksestä tehty alus, joka ei kykene avaruuslentoihin, mutta joka pystyy lentämään Starshipin laskeutumisen loppuvaiheen lentoja samaan tapaan kuin oikea alus. Se siis nimensä mukaisesti tekee hyppäyslentoja. Kolmella metaania ja nestehappea käyttävällä Raptor-rakettimoottorilla varustettu alus on ainakin ulkoisesti nyt valmis ja sillä on aikomus tehdä ensimmäiset lennot nyt vuoden alkupuolella.

Kiinnostavaa aluksessa on paitsi sen retromuoto, niin myös rakennusmateriaali. Eksoottisten metallien, alumiinin tai komposiittien sijaan se on tehty ruostumattomasta teräksestä. Muskin mukaan sen ominaisuudet ovat ylivoimaisia, kun massan lisäksi otetaan huomioon kestävyys ja lujuus.

Nämä koelennot ovat kenties kaikkein jännimpiä avaruuslentoja alkavana vuonna, vaikka ne eivät ole aivan niin näyttäviä kuin muut tulossa olevat tapahtumat.