Toulouse ei ollut pelkkää tiedettä tänään, sillä ESOF-ständien yli kohti Blagnacin lentoasemaa viiletti taivaalla omalaatuisen näköinen lentokone: Airbusin väreihin maalattu kanadalaislentokone.
Kyseessä oli Airbus A220. Se on käytännössä uudelleennimetty ja -brändätty kanadalaisen Bombardier-yhtiön C-Series, eli teknisesti varsin edistyksellinen konetyyppi, mutta kaupallisesti valmistajalleen kovin suureksi taakaksi tullut matkustajakone.
Koneesta on kaksi versiota, pienempi noin 120-paikkainen A220-100, ja hieman suurempi 130-140 matkustajalle tarkoitettu A220-300. Hieman epäloogisten nimien taustalla ovat koneiden aiemmat nimet, CS100 and CS300.
Uudet koneet täydentävät juuri sopivasti Airbusin nykyistä konevalikoimaa, sillä kanadalaiskaksikko asettuu hyvin Airbusin omien A320-perheen koneiden (A319, A320 ja A321) alapuolelle kapasiteetissa ja ovat hyvin nykyaikaisia. Nykyaikaisuus näkyy kevyissä rakenteissa, aerodynamiikassa, ohjaamossa sekä moottoreissa, jotka ovat uudenlaisia Pratt & Whitney PurePower PW1500G -ohivirtausmoottoreita. Alennusvaihteistolla varustettujen moottoreiden ohivirtaussuhde on peräti 12:1 ja niiden polttoaineenkulutus on noin 20 % pienempi moniin nykyisiin moottoreihin verrattuna.
Tarkalleen ottaen koneista vastaa nyt Airbusin ja kanadalaisen Bombardierin yhteishanke CSALP (the Airbus partnership with Canada’s Bombardier), ja kaksi tärkeintä syytä yhteistyön muodostumiseen ovat koneen nykyaikaisuus ja sen myötä koneen Bombardierille aiheuttamat varsin suuret taloudelliset menetykset. Ilman Airbusin väliintuloa koneen tulevaisuus olisi ollut vaakalaudalla.
Airbus on puolestaan kiinnostunut oman mallistonsa alapuolella kapasiteetissa olevasta koneesta, koska pienet suihkukoneet ovat tulleet viimeisen vuosikymmenen aikana hyvin suosituiksi: koska niiden käyttäminen on ollut varsin edullista suurempiin suihkukoneisiin verrattuna ja samalla meno on tasaisempaa ja suurta osaa matkustajista miellyttävämpää verrattuna potkuriturbiinikoneisiin.
Markkinajohtaja näissä pienissä suihkukoneissa on ollut brasilialainen Embraer, jonka E170- ja E190-koneet ovat myös tuttuja monille suomalaisille Finnairin ja nyttemmin Norran reiteiltä.
Embraer on kehittänyt näistä koneistaan uudet versiot, joissa on paljon parannuksia ja uudet moottorit (A220:n moottoreiden rinnakkaisversiot Pratt & Whitney PW1000G:t), mutta aiemmin vain pienemmistä potkuriturbiinikoneista ja liikesuihkukoneista tunnettu Bombardier teki koneensa ns. puhtaalta pöydältä.
Niiden suunnittelu, tekeminen, koelennot ja käyttöönotto ajoivat yhtiön taloudelliseen pinteeseen, joten jo muutenkin niistä kiinnostunut Airbus lähestyi kanadalaisia houkuttelevalla yhteistyötarjouksella. Kanadalaiset tosin joutuvat nielemään kunniansa yhteistyön myötä, sillä koneet ristittiin ja maalattiin Airbuseiksi sekä niitä tullaan kokoamaan ennen kaikkia Airbusin Yhdysvalloissa, Mobilessa, Alabamassa olevassa tehtaassa. Nyt koneita on tehty Montréalin luona Quebeckissa.
Muun muassa AirBaltic lentää nyt A220:ksi uudelleennimetyillä koneilla (yllä). Norjalaisen Viderøen käytössä on puolestaan uusia Embraerin E190-E2 -koneita (alla), joita nähdään säännöllisesti myös Helsinki-Vantaalla.
Suurien lentokoneenvalmistajien kiinnostus pienempiä suihkumoottorikoneita kohtaan on lisääntynyt tasaisesti pikkusuihkareiden suosion (ja suorituskyvyn) kasvamisen myötä. Yhä useampi lentoyhtiö lentää näillä pienemmillä koneilla nyt reittejä, joilla käytettiin aiemmin suurempia koneita yksinkertaisesti siksi, että vain niillä pystyttiin lentämään niin kauas ja mukavuus oli "suihkukonetasoa".
Niinpä heti sen jälkeen, kun Airbus alkoi lähestyä Bombardieria, alkoi Boeing vispilänkaupat brasilialaisten kanssa. Siitä ole vielä tietoa kuinka pitkälle yhteistyö on menossa, mutta todennäköisesti pian olevilla Farnborough'n ilmailumessuilla tästä naimakaupasta kuullan lisätietoja.
Tänään Toulousessa ollut tilaisuus voi olla myös merkittävä suomalaisittain, sillä Finnair ja sen paikallisliikennettä hoitava Norra lentävät jo ikääntyvillä Embraer- ja Airbus-koneilla, ja Finnair on neuvotellut jo pitkään näiden kapearunkolaivastonsa koneiden uusimisesta. Erittäin todennäköisesti Airbus A319-, A320- ja A321-koneet korvataan vähitellen niiden uudemmilla versioilla, mutta on hyvin mahdollista, että kauppaan tullaan ottamaan myös näitä nyt uusia Airbuseiksi nimettyjä ja Airbusin järjestelmiin mukautettavia A220-koneita. Kaupassa siis voi olla kattava paketti A220- ja A320-perheiden koneita, joilla myös korvataan Norran Embraereita.
Finnair on hieronut kauppoja jo pitkään ja päätöstä on venytetty, ja osasyy tähän on mahdollisesti tämä Airbusin ja Bombardierin yhteistyö. Ei olisi lainkaan yllättävää, jos Finnair ja Airbus julkistaisivat kaupat ensi viikolla olevassa Farnborough'n ilmailunäyttelyssä (jonka mukaan myös tänään ollut tilaisuus Toulousessa oli orkestroitu).
Lisäbonuksena A220:n ohjaamon ikkunat näyttävät paljon Finnairinkin käytössä olevan A350-laajakunkokoneen "mustanaamioikkunoilta". Tällä perusteella konetta tuskin ostetaan, mutta se tuo mukavan pikku lisän yhteistyöhön.
*
Kuvat:
AirBalticin kone: Javier Rodríguez; Viderøen Embraer: Jari Mäkinen; ja otsikkokuva, Airbus / F. Lancelot / master films.
Ellei mitään yllättävää tapahdu, tekee kanadalaisen Bombardier -yhtiön uusi CSeries -matkustajalentokone tänään ensilentonsa Montréalissa, Pierre Elliott Trudeaun kansainvälisellä lentokentällä.
Kyseessä on uusi, kapearunkoinen kaksimoottorikone, joka on tarkoitettu keskipitkille matkoille kilpailemaan ennen kaikkea suomalaismatkustajillekin hyvin tutun Embraer 195:n kanssa. Jo aikaisemmin Bombardier on ollut brasilialaisyhtiön pahin kilpakumppani pienemmillä CRJ700- ja CRJ900 -koneillaan, mutta nyt CSeries nousee yli satapaikkaisten koneiden sarjaan kisaamaan myös Boeingin ja Airbusin pienimpien koneiden kanssa. Bombardier uhoaa, että kokonaan uusi kone uusine moottoreineen käyttää jopa 20% vähemmän polttoainetta kuin kilpailijansa.
CSeries kattaa (ainakin nyt aluksi) kaksi versiota, 110-paikkaisen CS100:n ja 135 matkustajaa sisäänsä ottavan CS300:n. Koneiden pituudet ovat 35 ja 38,7 metriä, siipien kärkiväli on 35,1 metriä ja matkustamon halkaisija on 3,28 metriä – eli hieman enemmän kuin Embraereissa. CS100 pystyy lentämään perästi 5463 km päähän, eli liikennöimään haluttaessa myös Atlantin yli. Koneiden lakikorkeus on 12500 metriä ja suurin normaali lentonopeus 0,82 Machia, siis noin 870 km/h. Koneita on myyty tähän mennessä 177 kappaletta.
Moottoreina koneissa on Pratt & Whitney -yhtiön uuden tekniikan PW1500G -suihkuturpiinit; erityistä moottoreissa on se, että niissä käytetään vaihdelaatikkoa alentamaan edessä olevan matalapaineahtimen pyörimisnopeutta, jolloin se pyörii lähempänä optiminopeuttaan lennon kaikissa vaiheissa. Sama moottori on tulossa myös Embraerin koneiden modernisoituihin versioihin, ns. E-Jets -koneisiin, joten kilpailu tiivistyy lähitulevaisuudessa. Myös Airbusin A320-sarjan uusi versio A320neo käyttää moottorin isompaa verisiota ja myös japanilainen Mitsubishi Regional Jet sekä venäläinen Irkut MS-21 ovat valitteet tämän moottorin voimanlähteikseen.
Nyt koelennolle lähdevä kone on sarjan pienempi malli CS100. Alun perin Bombardier aikoi tehdä ensilennon jo kesällä, jolloin ensimmäiset asiakkaat olisivat saaneet koneensa vuoden 2014 keväällä. Aikataulu oli laadittu kovin tiukaksi, ja kun koneen tekeminen sekä testaaminen veivät hieman suunniteltua enemmän aikaa, siirtyi myös ensilento vähitellen tänne syyskuuhun. Kone on tehnyt jo rullauksia ja keskeytettyjä lentoonlähtöjä – normaaleja testejä ennen ensilentoa – kunnes tänään koelentokone nousee ensi kerran siivilleen.
Lentoa ja viimeisiä valmisteluita ennen sitä voi seurata netissä osoitteessa www.cseriesfirstflight.bombardier.com klo 16:30 Suomen aikaa alkaen.
Tiedetuubi © 2012-2024
