venus

Planeetat tanssivat taas taivaalla

Ma, 10/05/2015 - 13:00 By Markus Hotakainen
Venus, Mars ja Jupiter aamutaivaalla

Moni on ehkä kiinnittänyt huomiota aamuvarhaisella itäkaakon suunnalla loistavaan kirkkaaseen valopisteeseen. Venushan se siellä kerjää huomiota itselleen. "Aamutähti" ei kuitenkaan ole ainoa planeetta, jota voi ihailla aamunkoiton taivaalla.

Ennen auringonnousua Venuksesta itään eli sen vasemmalta puolelta hieman alaviistosta löytyvät myös Mars ja Jupiter. Selkeästi himmeämpi Mars erottuu punaisen värinsä ansiosta, mutta Jupiter on Venuksen jälkeen kirkkain planeetta, joten selkeällä säällä sen löytäminen ei ole vaikeaa.

Otsikkokuva on otettu tänään maanantaina aamuseitsemän aikoihin. Venus – ja myös Kuu – näkyivät silloin vielä hyvin, mutta taivas oli jo sen verran valoisa, että Mars oli hävinnyt näkyvistä ja Jupiter oli piilossa puun takana. Kuvaan on kuitenkin merkitty kaikkien kolmen planeetan paikat: tällaista muodostelmaa voi haeskella taivaalta.

Lokakuun aikana kolmikko lähestyy toisiaan ja vähenevä Kuukin piipahtaa niiden seurassa. Tulevana torstaina eli 8. lokakuuta kapeneva kuunsirppi ohittaa Venuksen – tosin ne ovat lähimmän ohituksen aikaan horisontin alapuolella – ja seuraavana päivänä Kuu kulkee Marsin ja Jupiterin ohi – jälleen taivaanrannan takana.

Kaikkein tiiveimmän ryppään kolme planeettaa muodostaa 26. lokakuuta, jolloin ne ovat alle viiden asteen sisällä toisistaan. Jupiter ja Venus ovat silloin vieretysten vaihtamassa paikkaa ja seuraavina päivinä Venus on Marsin ja Jupiterin välissä.

Koko lokakuun lopun ajan planeettojen etäisyys toisistaan on vain muutaman asteen luokkaa. Kuu tulee samaan sakkiin vielä 7. marraskuuta, mutta sen jälkeen planeettojen välimatkat kasvavat siten, että marraskuun lopussa Venuksen ja Jupiterin välinen etäisyys on jo yli 30 astetta. Mars on silloin kahden muun planeetan välissä.

Lokakuussa on mahdollista bongata auringonnousua edeltävältä taivaalta myös Merkurius. Aurinkokunnan pienin planeetta on aina melko lähellä Aurinkoa eikä Suomen leveysasteilta näy koskaan täysin pimeällä taivaalla.

Tällä kertaa Merkurius on kauimpana Auringon länsipuolella eli suurimmassa läntisessä elongaatiossaan 16.10. Silloin se nousee pari tuntia ennen Aurinkoa. Jos hakeutuu aukealle paikalle, jolta on esteetön näkymä itäiseen horisonttiin, pienen valopisteen erottaa melko helposti. Silloin voi ihastella samanaikaisesti peräti neljää planeettaa.

 

Tulostettua tietoa Mariner 2 -luotaimesta

To, 08/27/2015 - 11:09 By Markus Hotakainen
Mariner 2 -tietoliikennettä

Päivän kuva

Päivälleen 53 vuotta sitten avaruuteen laukaistiin Mariner 2, ensimmäinen tehtävässään onnistunut planeettaluotain. Alus lähetettiin matkaan Atlas-Agena-raketilla, joka oli pienempitehoinen kuin Atlas-Centaur, jota alkujaan oli tarkoitus käyttää. Tehokkaampi kantoraketti ei kuitenkaan valmistunut ajoissa, joten luotaimen mittalaitteet jouduttiin rajaamaan 18 kilon pakettiin.

Mariner 2 saavutti Venuksen 14. joulukuuta ja ohitti sen 34 773 kilometrin etäisyydeltä. Luotain lähetti tietoja seuraavan vuoden tammikuun alkuun asti ja se kiertää sammuneena edelleen Aurinkoa. Luotain mittasi Venuksen lämpötilaa, tutki sen kaasukehää ja teki havaintoja planeetan lähiavaruudesta.

Mittaukset varmistivat Venuksen huikean korkean lämpötilan, joka oli päätelty jo Maasta tehtyjen havaintojen perusteella. Vaikka myöhemmin todettiin, että Venuksella on heikko magneettikenttä, Mariner 2 ei sitä pystynyt havaitsemaan.

Tietotekniikka oli 1960-luvun alussa hyvin alkeellista, joten planeetasta ja sen lähiavaruudesta saadut numeromuotoiset tiedot tulostettiin telex-laitteilla pitkiksi paperiliuskoiksi.

 

Mitäs vikaa Venuksessa on?

Ma, 07/27/2015 - 09:41 By Markus Hotakainen

Vaikka Mars-huuma vaani 1800-luvun puolivälin jälkeen jo nurkan takana, tuolloin todennäköisimpinä naapureinamme pidettiin Venuksen asukkaita.

Venus on jokseenkin samankokoinen kuin Maa ja silloisten vähäisten tietojen varassa sen ajateltiin olevan vain hieman kuumempi maailma, koska se kiertää Aurinkoa lähempänä kuin Maa.

Sittemmin kävi ilmeiseksi, että Venuksella ja Maalla ei oikeastaan olekaan muuta yhteistä kuin suunnilleen sama koko, massa ja tiheys. Olosuhteet ovat tyystin toisenlaiset. 

Venuksella on tiheä hiilidioksidikaasukehä ja kasvihuoneilmiö on nostanut planeetan pintalämpötilan lähelle 500 celsiusastetta. Paine valtaisien laavavirtojen muokkaamalla pinnalla on sama kuin Maan merissä noin kilometrin syvyydessä ja pysyvän pilvipeitteen verhoamia maisemia piiskaavat happosateet.

Miksi Venus ja Maa ovat niin erilaisia? Mark Jellinekin johtaman tutkijaryhmän mukaan yhtenä keskeisenä syynä on uraanin ja kaliumin vähäisyys maapallon kuorikerroksessa.

Kun Maa muinoin jäähtyi, sille muodostui kiinteä kuori, jossa näitä alkuaineita oli runsaasti. Radioaktiivisen hajoamisen tuloksena ne tuottavat lämpöä. Ankara kosminen pommitus kuitenkin pirstoi alkuperäisen kuoren ja sinkosi suuren osan siitä avaruuteen. Samalla katosi merkittävä osa uraanista ja kaliumista.

Tutkijoiden mukaan näiden kahden alkuaineen puutostila johti Maan laattatektoniikan, magneettikentän ja ilmasto-olojen kehittymiseen. Ne kaikki ovat keskeisiä tekijöitä Maan asuttavuuden kannalta.

Laattatektoniikan seurauksena Maan kuorikerros on jatkuvassa liikkeessä. Mannerlaatat painautuvat toisiaan vasten ja paikoin sukeltavat syvälle Maan vaippaan, jolloin se jäähtyy. Tektoniikka pitää yllä myös tulivuoritoimintaa, joka vapauttaa kaasuja Maan ilmakehään ja pitää sen koostumuksen elämälle edullisena. 

"Maa olisi voinut hyvinkin kehittyä samanlaiseksi kuin nykyinen Venus", sanoo Jellinek. "Keskeinen erottava tekijä, joka muutti tilanteen, oli todennäköisesti kosmisen pommituksen aiheuttamat muutokset kuoren koostumuksessa."

Venuksessa ne olivat vähäisempiä, joten planeetan kehitys seurasi toisenlaista reittiä. Tuliperäinen toiminta vaihteli hyvin paljon ja se sai aikaan miljardin vuoden mittaisia ilmastojaksoja. Tällä hetkellä naapuriplaneettamme sääolot ovat tappavat.

"Kun tarkastelimme kosmisen pommituksen seurauksia, saimme selville, että planeetan alkuperäisellä koostumuksella saattaa olla keskeinen vaikutus sen myöhempään kehitykseen", toteaa Jellinek. "Maa on muotoutunut aivan erityisissä olosuhteissa."

Tutkimuksesta kerrottiin University of British Columbian uutissivuilla ja se on julkaistu Nature Geoscience -tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: NASA

Näkyykö Betlehemin tähti nyt taivaalla?

Ke, 07/01/2015 - 12:57 By Jari Mäkinen

Päivän kuvaNäinä päivinä Venus ja Jupiter näkyvät taivaalla hyvin lähellä toisiaan. Jos yksinäänkin kumpikin näistä kirkkaista planeetoista näyttää komealta iltataivaalla, ovat ne yhdessä näky, jota jopa taivasta tuntemattomat ihmiset huomatessaan pysähtyvät ihmettelemään. Niiden välinen etäisyys oli pienimmillään eilen, jolloin välimatkaa oli alle kaksi astetta.

Siis täysikuu olisi peittänyt molemmat hyvin taakseen, jos se olisi ollut samalla suunnalla. Kaksikon välinen etäisyys on noin 2/3 Kuun halkaisijasta.

Kyseessä on aivan normaali ilmiö: Venus, Maa ja Jupiter ovat nyt kukin radoillaan sellaisissa kohdissa, että täältä katsottuna Venus ja Jupiter näyttävät olevan samalla suunnalla – ja jopa lähes samassa paikassa. Venus on kaksikosta kirkkaampi, se on tähtitieteilijöiden jargonin mukaan magnitudiltaan -4,14 (mitä miinuksempi, sitä kirkkaampi), ja Jupiter on -1,37. Kun arvo on negatiivinen, on kyseessä aina jo selvästi kirkas kohde.

Taivaanmekaniikan ansiosta kumpikin planeetta näyttää nyt lähes saman kokoiselta kiikarilla tai kaukoputkella katsottaessa, sillä vaikka aurinkokuntamme suurin planeetta Jupiter on paljon suurempi kuin Venus (halkaisijat 152 000 km ja 12 100 km), on Jupiter 910 miljoonan kilometrin päässä ja Venus "vain" 77 miljoonan.

Se, että planeetat osuvat lähelle toisiaan tähtitaivaalla, ei ole mitenkään erikoista, mutta Venus ja Jupiter eivät ole olleet näin lähellä toisiaan pariin tuhanteen vuoteen. Itse asiassa Sky & Telescope -lehden avustaja Fred Schaaf äkkäsi, että tapaus on lähes samanlainen kuin kaksi tai kolme vuotta ennen ajanlaskun alkua. Silloin Jupiter ja Venus olivat paitsi hyvin lähellä toisiaan, jopa vain noin asteen päässä toisistaan, niin lisäksi ne olivat aivan kuten nyt kirkkaahkon (magnitudi 1,35) Regulus-tähden luona, joten voi olla, että tätä on pidetty Betlehemin tähtenä.

Betlehemin tähdestä ei ole havaintoja, mutta näky on siis saattanut olla siis samankaltainen kuin nyt näkyy taivaalla. Etenkin etelämpänä maapallolla, missä kaksikko loistaa hyvin tummansinisellä taivaalla, on näky sykähdyttävän kaunis ja epätavallinen. Juuri tämänkaltaisia tapauksia on aikanaan pidetty jumalten ilmoituksina tai taivaiden merkkeinä.

Suomesta näky ei ole aivan niin hieno, mutta Venus ja Jupiter näkyvät kyllä taivaalla lännessä ennen kuin ne laskevat noin klo 23 eteläisessä Suomessa. Vaikka taivas ei ole täysin tumma, ne pystyy näkemään kyllä. Reguluksen näkemisen kanssa saattaa tehdä jo tiukkaa. 

Taivaan asennon eri puolilla Suomea näkee kätevästi Ursan nettisivuilla olevasta interaktiivisesta tähtikartasta. Kartassa Venus peittyy vielä tänään Jupiterin taakse, mutta se on siellä iltataivaalla lännessä. Ursan Taivaanvahti-järjestelmässä on myös kuvia tapauksesta.

Yllä olevan kuvan on ottanut kirjoittaja Ranskassa.

 

 

Venuksessa virtaa sula laava

To, 06/18/2015 - 18:33 By Markus Hotakainen

Naapuriplaneettamme Venus on ollut hyvin tuliperäinen maailma. Sen pinnasta noin 80 prosenttia on vain joidenkin satojen miljoonien vuosien ikäisten laavakenttien peitossa ja ympäri planeettaa on satoja sammuneita tulivuoria. Tutkijoita on askarruttanut jo pitkään, onko Venuksessa edelleen vulkanismia. Nyt näyttää siltä, että vastaus on kyllä.

Venuksen pinnan tutkiminen on hankalaa, sillä planeettaa verhoaa paksu ja pysyvä pilviverho. Tutkan avulla on kuitenkin mahdollista kartoittaa maastonmuotoja ja infrapunasäteilyn aallonpituuksilla saadaan tietoa pinnan lämpötilasta.

Jo vuonna 2010 havaittiin Euroopan avaruusjärjestön Venus Express -luotaimen avulla, että kolmen vulkaanisen muodostelman alueella infrapunasäteily oli hieman ympäröiviä seutuja voimakkaampaa. Sen tulkittiin tarkoittavan, että alueiden laavavirrat ovat melko nuoria, kenties alle 2,5 miljoonan vuoden ikäisiä.   

Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin tieto, että vuosina 2006–2007 kaasukehän yläosien rikkidioksidipitoisuus kasvoi selvästi ja väheni sitten hitaasti seuraavien vuosien aikana. Se puolestaan saattoi olla merkki tulivuoritoiminnasta, joka vapautti rikkidioksidia Venuksen kaasukehään. 

Nyt ESAn luotaimen välittämistä tiedoista on laadittu karttoja eri alueiden lämpösäteilystä ja niissä näkyy selviä muutoksia jopa muutaman päivän kuluessa. Havainnot on tehty Venus Expressin VMC-kameralla (Venus Monitoring Camera).

 

 

"Olemme löytäneet useita tapauksia, joissa pinnalla oleva alue äkkiä kuumenee ja jäähtyy sitten taas", toteaa tutkimusryhmää johtanut Eugene Shalygin. Tarkkaillut alueet ovat Ganiki Chasmassa sijaitsevien kuoren halkeamien kohdalla, joten on mahdollista, että lämpötilan nousu on ollut seurausta tuoreista laavapurkauksista. Lähistöltä löytyvät myös esimerkiksi Ozza ja Maat Monsin tulivuoret.

Venuksen pilviverhon takia luotaimen havaintolaitteen tarkkuus ei riitä sadan kilometrin läpimittaista aluetta pienempien yksityiskohtien erottamiseen, mutta tutkijat arvelevat, että tavanomaista voimakkaampi infrapunasäteily on lähtöisin paljon pienemmästä kohteesta. 

 

 

Yllä olevassa kuvasarjassa keskimmäisessä ruudussa erottuvan punaisen ”kuuman pisteen” säteily tulee laskelmien mukaan ainoastaan noin neliökilometrin kokoiselta alueelta. Sen kohdalla lämpötila on ollut korkeimmillaan 830 celsiusastetta, kun se on Venuksen pinnalla keskimäärin 480 astetta. 

"Näyttää siltä, että voimme lopultakin laskea Venuksen vulkaanisesti aktiivisten Aurinkokunnan kappaleiden pieneen joukkoon", päättää Håkan Svedhem, Venus Express -luotainprojektin tutkija.

Venuksen vulkanismista kerrottiin ESAn tiedotteessa ja tutkimus on julkaistu Geophysical Research Letters -tiedelehdessä (maksullinen).

Kuvat: ESA/AOES Medialab (maisemakuva), E. Shalygin et al ja E. Marcq et al

Venus Express on hiljentynyt

La, 01/24/2015 - 22:10 By Jari Mäkinen
Venus Express

Venusta kahdeksan vuoden ajan kiertänyt eurooppalaisluotain Venus Express on vaiennut. Viimeinen yhteys luotaimeen oli 19. tammikuuta. 

On todennäköistä, että sen on syöksynyt pilvisen planeetan paksuun kaasukehään ja tuhoutunut – mutta tämä ei ollut mikään yllätys. Luotaimen polttoaine loppui jo joulukuussa uskaliaan ja vaarallisen ilmajarrutusmanöveerin jälkeen tehdyn ratamuutoksen aikana.

Polttoaineen määrää oli luonnollisesti seurattu tarkasti koko lennon ajan, joten kun viime keväänä tankin tiedettiin olevan jo aika tyhjillään, päätettiin luotaimella tehdä uskaliaita koukkauksia Venuksen kaasukehän yläosiin, koska näin sieltä saataisiin erittäin kiinnostavia mittaustietoja. Tähän uskallettiin ryhtyä luotaimen ollessa joka tapauksessa elinikänsä lopussa.

Samalla haluttiin testata luotaimen tekniikan toimintaa vaativissa olosuhteissa sekä mm. lämpötilojen muuttumista luotaimen sisällä lähiohitusten aikana. Venus Express kävi lähimmillään noin 130 kilometrin korkeudella planeetan pinnasta ja opetti paljon niin ilmajarrutuksen dynamiikasta, luotaimen tekniikan suorituskyvystä ja Venuksen kaasukehästä.

Kerroimme tästä vaarallisesta ilmajarrutusmanöveeristä tarkemmin 18. kesäkuuta jutussamme Koukkaus syvälle Venukseen.

Kuva: Piirros ilmajarruttavasta Venus Express -luotaimesta.

Luotain kesti paljon paremmin kuin uskallettiin toivoa, minkä lisäksi polttoainetta oli tempun jälkeen arvioitua enemmän jäljellä. Tankkien sisällön aivan tarkkaa määrää ei voida sanoa, joten polttoainemittarin näyttämä oli arvio, mutta menovettä oli selvästi vielä yllättävän paljon jäljellä.

Niinpä luotaimen rataa päätettiin nostaa jälleen korkeammalle,  jotta se voisi jatkaa tutkimuksiaan uudelta, kaukaisemmalta kiertoradalta mahdollisimman pitkään. Lennonjohto teki siten suunnitelman ratamuutoksista, jotka piti toteuttaa 23.-30. marraskuuta. 

Venus Express aloitti ratamanöveerit suunnitellulla tavalla, mutta marraskuun 28. päivänä se ei enää käyttänytkään moottoreitaan odotetulla tavalla. Lennonjohto menetti otteensa luotaimesta. Mitä todennäköisimmin polttoaine oli loppunut kesken polton. 

Luotaimeen pystyttiin pitämään epäsaannöllisesti yhteyttä, mutta sitä ei voitu enää ohjata. 

Koska se ei päässyt tavoitellulle kiertoradalle, jäi se kiertämään Venusta soikealla radalla. Aina radan Venusta lähimmässä osassa  kaasukehä jarrutti luotaimen nopeutta, kunnes nyt lähes kahden kuukauden kuluttua, jatkuvasti alaspäin pudonneella radalla kiertämisen jälkeen, planeetta nappasi Venus Expressin huomaansa.

Yllä olevassa kuvassa on Venus Expressin viimeinen radioviesti. Se saatiin 18. tammikuuta noin klo 16 Suomen aikaa, kun luotaimen antenni osoitti suoraan kohti maapalloa.

Sen jälkeen 21. tammikuuta luotaimen radiosignaalin kantoaalto saatiin vähäksi aikaa kuuluviin, mutta viestissä ei ollut tietoa. Kun yhteys luotaimeen olisi normaalisti muodostunut seuraavan kerran 22. tammikuuta, ei siitä enää kuultu mitään.

Ratalaskelmien mukaan Venus Express oli 21. tammikuuta radalla, joka vei sen klo 17:56 Suomen aikaa vain 119,4 kilometrin korkeudelle planeetan pinnasta. Viimeistään silloin, tai kierrosta aikaisemmin tai myöhemmin, kaasukehän kitka hidasti sitä todennäköisesti niin paljon, että se syöksyi alas.

“Tiedämme vain sen, että emme saa luotaimeen enää yhteyttä”, sanoo Venus Express -lennon johtaja Patrick Martin pragmaattisesti. “Se voi olla edelleen kiertämässä Venusta, mutta emme kuule siitä mitään. Jatkamme sen kuuntelua kuitenkin vielä noin viikon ajan kaikelta varalta.”

 

Venuksen pikalinja

Venus Expressin virallinen tarina alkoi vuonna 2002, kun Euroopan avaruusjärjestö päätti sen tekemisestä. Se nimitettiin Venus Expressiksi, koska luotain oli käytännössä kuin kaksoiskappale Mars Express -luotaimesta. 

Vaikka kumpikin Express käytti samaa perusrunkoa, niiden elektroniikka sekä työntövoimalaitteet olivat samanlaisia ja ne muistuttivat toisiaan hyvin paljon, ei Venus ole Mars, ja siksi suunnitelmiin piti tehdä pieniä muutoksia.

Aurinko kuumentaa luotainta Venuksen luona neljä kertaa enemmän kuin Marsissa, siellä ionipommitus on suurempi ja Venuksen painovoimakenttä on Marsin gravitaatiota suurempi. Siis luotaimeen piti saada marsilaiseen veljeensä verrattuna lisää lämpösuojausta, kestävämmät aurinkopaneelit ja enemmän polttoainetta mukaan. Ja tietoliikenteessä pitää lyhyempi välimatka (suurimmillaan vain 1,7 AU verrattuna Marsin kaukaisimpaan etäisyyteen 2,7 AU) sekä Venuksen sijainti aina lähempänä Aurinkoa taivaalla ottaa huomioon.

Kooltaan Venus Express oli noin 1,5 metriä kanttiinsa oleva kuutio, jonka aurinkopaneelien kärkiväli oli kahdeksan metriä. Laukaisun aikaan sen massa oli 1240 kg, mistä 570 kiloa oli polttoainetta ja ruhtinaallisesti 93 kiloa tutkimuslaitteita. Luotaimen tekemiseen osallistui 25 yhtiötä 14 Euroopan maasta; päävastuun laitteesta kantoi Astrium-yhtiön ranskalainen osa. Mukana oli myös suomalaista tekniikkaa, sillä samaan tapaan kuin Mars Expressissä, olivat Venuksen pikalinjan virranjakolaitteet Patrian valmistamia.

Venus-luotaimen mittalaitepakettiin koottiin seitsemän instrumenttia, jotka joko olivat Mars Expressin tai komeettaa parhaillaan tutkivan Rosettan varalaitteita, tai ne tehtiin Venuksen olosuhteet huomioiden samojen suunnitelmien perusteella.

Venuksessa kiinnostavimpia asioita ovat ilmakehä, planeetan plasmaympäristö sekä Venuksen tarkka kuvaaminen, joten mukana on kolme erilaista spektrometriä, ultravioletista infrapunaan näkevä kameralaitteisto, plasmamittari ja magnetometri. Lisäksi luotaimen ja Maan välistä radiolinkkiä voitiin käyttää hyväksi kaasukehän tutkimisessa, sillä signaalissa tapahtuvat pienet muutokset kertovat kaasukehän tiheydestä, lämpötilasta ja paineesta sekä pinnan muodoista ja sähköisistä ominaisuuksista.

Venus Express laukaistiin avaruuteen Baikonurin kosmodromista Sojuz-kantoraketilla 9. marraskuuta 2005 ja se saapui perille pilviplaneettaa kiertämään 162 vuorokautta kestäneen matkan jälkeen 11. huhtikuuta seuraavan vuoden puolella. Luotain asettui kiertämään uutta kotiplaneettaansa jännittävän 53 minuuttia kestäneen päämoottorin polton avulla.

Pari viikkoa kestäneiden ratamanöveerien sarjan jälkeen Venus Express alkoi tutkia uutta kotiplaneettaansa radalla, joka kiersi Venuksen  kerran 24 tunnissa. Sen kaukaisin piste ylettyi 60 000 kilometrin korkeuteen ja läheisin piste liippasi 250 kilometrin päästä planeetasta.  

Tarkoituksena oli alun perin tehdä havaintoja ainakin kahden Venuksen vuoden ajan, siis noin neljän Venuksen päivän ajan, eli jotakuinkin 500 Maan vuorokauden ajan. Vaikka monet uskoivat luotaimen jatkavan toimintaansa vielä tuon ajan jälkeenkin, harva tuskin tuli ajatelleeksi, että se päättäisi toimintansa vasta vuonna 2014 – siis  kuusi vuotta pitempään kuin oli suunnitelmissa.

Lisätietoja Venus Express -luotaimesta ja sen keräämästä suuresta tietomäärästä on ESAn sivuilla.

Koukkaus syvälle Venukseen

Ke, 06/18/2014 - 13:17 By Jari Mäkinen
Venus Express ilmajarruttaa

Eurooppalainen Venus Express -luotain on kiertänyt Venusta vuodesta 2006 alkaen ja lähettänyt sieltä päivittäin kuvia ja tietoja, jotka ovat kertoneet paljon uutta pilvien peittämästä naapuriplaneetastamme.

Venus Expressin rata on ollut hyvin soikea, jotta se on voinut havaita Venusta kokonaisuudessaan ja tutkia sitä myös läheltä: 24 vuorokautta kiertoajaltaan olleen radan kaukaisin piste oli 66 000 kilometrin päässä ja läheisin vain 250 km.

Nyt, tästä keskiviikosta alkaen, luotain usutetaan vieläkin lähemmäksi Venusta ja lopulta jopa itsetuhoiselle matkalle planeetan paksuun kaasukehään.

Luotaimen polttoaine alkaa olla lopussa ja sen työ olisi siten joka tapauksessa pian päättynyt, joten sen kahdeksan vuotta kestänyt ura tullaan päättämään hyvin dramaattisesti tutkimalla Venuksen kaasukehää yhä syvemmälle ja syvemmälle ulottautuvin sukelluksin.

Rutiinihavainnot päätettiin jo pari viikkoa sitten ja sen jälkeen luotainta on valmisteltu lentämään Venuksen kaasukehässä. Koskaan aikaisemmin Venukseen – tai mihinkään muuhun planeettaan – ole tehty näin syviä koukkauksia ilman laskeutumista planeetan pinnalle.

"Olemme aikaisemmin käyttäneet planeetan kaasukehää jarruttamiseen siten, että olemme lentäneet sen yläosissa noin 165 kilometrin korkeudessa Venuksen pinnasta, mutta nyt haluamme mennä syvemmälle, mahdollisesti jopa 130 kilometrin päähän pinnasta – ja kenties matalammaksikin", kertoo Venus Express -lennon johtaja Patrick Martin.

Tarkoituksena on luonnollisesti päästä tekemään parempia havaintoja Venuksen omalaatuisesta kaasukehästä sekä sen pilvistä. Lisäksi insinöörit ovat kiinnostuneita näkemään miten luotain ja sen laitteet kestävät hurjaa ilmajarrutusta.

Sukellukset aloitetaan tänään 18. kesäkuuta ja niitä jatketaan nykyisen suunnitelman mukaan ainakin heinäkuun 11. päivään saakka. Tämä aikana luotain koukkaa kullakin kierroksellaan ilmakehän ylempien osien läpi yhä alemmaksi ja alemmaksi uskaltautuen. Samalla se mittaa magneettikenttää, aurinkotuulen voimakkuutta ja analysoi ympärillään olevaa kaasua. Luotaimen toimintaa, lämpötilaa ja painetta tarkkaillaan koko ajan.

On mahdollista, että luotaimen polttoaine loppuu jo ilmajarrutuskampanjan aikana tai se ei kestä kaasukehän aiheuttamaa lisärasitusta, joten kyseessä saattaa olla jo nyt Venus Expressin viimeiset päivät toiminnassa. Toisaalta, mikäli kaikki sujuu hyvin ja polttoaineenkulutus on vähäistä, luotain saattaa olla täydessä toimintakunnossa vielä kampanjan jälkeen. Silloin aikomuksena on nostaa kiertorataa jälleen korkeammaksi ja jatkaa tutkimuksia niin kauan kuin polttoainetta riittää – kenties kuukausiakin.

Suurimmassa vaarassa ilmajarrutusten aikana ovat luotaimen kookas pääantenni sekä sähkölaitteet, jotka joutuvat käyttämään akkuja paljon tavallista toimintaa enemmän. Odotettua suurempi kaasukehän kitka voi myös syöstä luotaimen laskettua syvemmälle ja siten imaista sen syöksymään saman tien alas.

Joka tapauksessa tarkoituksena on päättää luotaimen lento sukellukseen Venuksen kaasukehään, viimeistään loppuvuodesta.

"Venus Express on tuottanut paljon enemmän tietoa naapuriplaneetastamme kuin osasimme odottaakaan ja varmasti se jatkaa yllätysten lähettämistä viimeiseen minuuttiin saakka", toteaa Håkan Svedhem, lennon päätutkija.

Aktiivinen, yllättävä Venus

Venus Express laukaistiin matkaan marraskuussa 2005 ja se on kiertänyt planeettaansa 11. huhtikuuta 2006 alkaen. Se on tutkinut Venusta seitsemän instrumentin avulla, mitaten ja kuvaten sen ionosfääriä, kaasukehää ja pintaa.

"Olemme huomanneet kuinka Venus on muuttunut todella paljon historiansa aikana ja miten monikasvoinen se on", kertoo Svedhem.

“Vaikka Maa ja Venus kehittyivät samaan tahtiin, niistä tuli täysin erilaisia planeettoja. Niillä on kuitenkin paljon samanlaisuuksia."

Venuksen pintalämpötila on yli 450°C ja sen kaasukehä on paitsi kuuma, niin myös tiheä sekä ihmisen kannalta tappava. Siellä saattaa sataa rikkihappoa ja paine on noin 92 kertaa maapallon ilmanpaine pinnalla.

Venus Express on pystynyt mittaamaan aiempaa tarkemmin planeetan kivistä pintaa ja havainnut, että Venuksella on saattanut ainakin olla aikanaan laattatektoninen systeemi Maan tapaan. Lisäksi pinnalla on todennäköisesti ollut myös meriä sekä vettä.

Maan tapaan Venuksen kaasukehän yläosista tihkuu kaasua avaruuteen. Koska mittausten mukaan virtauksessa on kaksi kertaa enemmän vetyatomeja kuin happea, nähtävästi kahdesta vetyatomista ja yhdestä hapesta koostuvat vesimolekyylit rikkoutuvat kaasukehässä mahdollisesti Auringon säteilyn vuoksi.

Nykyisin maapallolla on noin 100 000 kertaa enemmän vettä kuin Venuksessa, mutta aikanaan sitä on ollut todennäköisesti jotakuinkin saman verran kummallakin planeetalla. Venus ja Maahan ovat lähes saman kokoisia ja muodostuivat samoihin aikoihin.

Venus Express on havainnut tarkasti myös planeetan omalaatuisia pilvikerroksia ja niiden ilmiöitä. Rikkihappopilvien yläosat ylettyvät jopa 70 kilometrin korkeudelle pinnasta ja niissä on jättimäisiä pyörteitä ja salamointia.

Venuksen kaasukehä pyörii myös erittäin nopeasti planeetan ympärillä: vain neljässä Maan vuorokaudessa, mikä tietää huimaa tuulen nopeutta. Nopeus on ollut mittausten mukaan myös nousussa, sillä viimeisen kuuden vuoden aikana tuulen keskinopeus on noussut 300 kilometristä tunnissa noin 400 kilometriin tunnissa.

Toisaalta Venuksen pyörimisnopeus on hidastunut 20 vuoden aikana 6,5 minuuttia. Ennen Venus Expressiä tämän mittasi NASAn Magellan-luotain 1990-luvulla.

Magellan kartoitti tutkallaan Venuksen pintaa, ja vaikka Venus Expressissä ei ollut tutkalaitteistoa, on sekin pystynyt saamaan  väläyksiä pinnasta paksun pilvikerroksen läpi. Sen tietojen mukaan jotkut aiemmin havaituista tulivuorista saattavat olla edelleen aktiivisia, ja joka tapauksessa osa laavavirroista on vain 2,5 miljoonaa vuotta vanhoja – mikä geologisesti on varsin lyhyt aika.

J-01 / Joulun tähti?

Su, 12/22/2013 - 15:16 By Markus Hotakainen

Itämaan tietäjiä yli kaksituhatta vuotta sitten opastanut Betlehemin tähti on edelleen arvoitus. Ilmiön selitykseksi on tarjottu esimerkiksi supernovaa, kirkasta komeettaa tai Venus-planeettaa. Vankin ehdokas ei kuitenkaan ole yksittäinen taivaankappale, vaan kahden planeetan ja yhden tähden kohtaamisten sarja vuosina 3 ja 2 eKr.

Elokuun 12. päivä vuonna 3 eKr. Jupiter ja Venus olivat aamutaivaalla hyvin lähellä toisiaan; niiden välinen etäisyys oli vain vähän yli kymmenesosa Kuun näennäisestä halkaisijasta. Seuraavaksi Jupiter ohitti noin kuukautta myöhemmin eli syyskuun 14. päivä Leijonan tähdistön kirkkaimman tähden, Reguluksen. Tällä kertaa taivaankappaleiden välinen etäisyys oli puolet Kuun halkaisijasta.

Tuolloin Jupiter oli lähellä oppositiotaan, joten se teki taivaalla suuren silmukan. Jättiläisplaneetan näennäinen liike kääntyi vastakkaiseksi joulukuun alussa ja se palasi Reguluksen läheisyyteen seuraavan vuoden puolella helmikuun 17. päivänä. Nyt tähdellä ja planeetalla oli välimatkaa noin tuplasti Kuun näennäisen halkaisijan verran.

Jupiter muutti suuntaansa uudestaan keväämmällä, huhtikuun alkupuolella, ja toukokuun 8. päivä se kulki jälleen Reguluksen ohi. Jupiterin kulkureitin muodostama silmukka oli kuin Reguluksen eli ”Kuningastähden” yläpuolelle piirtynyt kruunu.

Kohtaamisten sarja huipentui kesäkuun 17. päivänä vuonna 2 eKr. Jupiter ja Venus olivat silloin iltataivaalla niin lähekkäin – noin asteen sadasosan päässä toisistaan – että ne näyttivät sulautuvan yhdeksi kirkkaaksi ”tähdeksi”. Kun kohtaaminen tapahtui kaiken lisäksi Leijonan tähdistössä, jota pidettiin noihin aikoihin merkittävänä kuviona, se saattoi varmistaa lopullisesti taivaallisen tapahtumasarjan tulkinnan erityisenä ennusmerkkinä.

Kuvassa Venus ja Jupiter kohtaavat iltataivaalla maaliskuussa 2012.

Päivän kuva 29.5.2013: Merkurius iltataivaalla

Ke, 05/29/2013 - 09:22 By Markus Hotakainen
Merkurius iltataivaalla

Aurinkokunnan sisin planeetta Merkurius on hankala tapaus havaittavaksi. Se on taivaalla aina lähellä Aurinkoa eikä Suomen leveysasteilta näy koskaan täysin pimeällä taivaalla. Tasan kahden viikon kuluttua planeetta on suurimmassa itäisessä elongaatiossaan eli kauimpana Auringosta itään. Silloin se laskee pari tuntia auringonlaskun jälkeen. Jo nyt kannattaa selkeällä säällä tähyillä iltayhdentoista jälkeen luoteen suuntaan ja bongata kesäisen vaalealla taivaalla kiiluva Merkurius. Sen lähettyvillä ovat lähipäivinä myös Venus ja Jupiter, mutta ne laskevat taivaanrannan taakse vielä aikaisemmin. Kuvassa Merkurius on Nuuksion taivaalla eilisiltana.

Naapurina rakkauden jumalatar

Otsikkokuva
Body D8

Kesäkuussa 2012 Auringon editse vaeltanut Venus innoitti matemaatikko Osmo Pekosen kirjoittamaan aiheesta kokonaisen kirjan. Varsinaisena teemana ovat juuri nämä harvakseltaan toistuvat ylikulut eli ”pasaasit”, jolloin Venus kulkee täsmälleen Maan ja Auringon välistä.

Viimeisimmät ylikulut tapahtuivat kesäkuussa 2004 ja 2012, sitä edelliset joulukuussa 1874 ja 1882, ja seuraavat joulukuussa 2117 ja 2125. Monista hamasta muinaisuudesta tunnetuista taivaanilmiöistä poiketen Venuksen ylikulkuja on seurattu vasta muutaman vuosisadan ajan: ensimmäisen kerran pasaasihavaintoja tekivät englantilaiset Jeremiah Horrocks ja William Crabtree joulukuussa 1639.

Tumman täplän etenemistä Auringon valokehrän poikki on käytetty – tai yritetty käyttää – Aurinkokunnan mittasuhteiden määrittämiseen. 1700- ja 1800-luvuilla Venuksen ylikuluista muodostui kansainvälisiä tutkimushankkeita, kun retkikuntia lähetettiin eri puolille maailmaa. Sään oikuttelu sekä Maan ilmakehän ja Venuksen kaasukehän aiheuttamat ilmiöt tekivät menetelmästä kuitenkin epätarkan eikä kunnollisia tuloksia saavutettu.

Retkikuntien vaiheista kertovat tarinat antavat hyvää ajankuvaa eri vuosisadoilla tehdystä tieteellisestä tutkimuksesta ja sen kohtaamista haasteista. Kulkuyhteydet olivat usein kehnoja ja liikkuminen hidasta eikä aina vaaratontakaan. Monessa tapauksessa vaivannäkö osoittautui turhaksi, kun havainnot olivat käyttökelvottomia tai niitä ei pystytty tekemään ollenkaan.

Pekonen kertoo kirjassaan historiallisten ylikulkujen lisäksi myös omista seikkailuistaan Venuksen kanssa, planeetan tutkimuksesta muutenkin sekä sen asemasta kulttuurissa, kirjallisuudessa ja elokuvissa. Kaiken Mars-kohun keskellä unohtuu helposti, että planeetoista juuri Venus tulee lähimmäs Maata.

Mäntykustannus * 2012 * 978-952-5712-60-5 * 42 €

Kirjailijan nimi
Osmo Pekonen
Kirjan nimi

Salaperäinen Venus

Kategoria