Skip to header Skip to main navigation Hyppää pääsisältöön Skip to footer

Main navigation

  • Etusivu
  • Aihealueet
    • Avaruus
    • Tiede
    • Tekniikka
    • Luonto ja ympäristö
    • Terveys ja lääketiede
    • Ihmiset
    • Taide
    • Paikkoja
    • Arvioita
  • Videot ja podcastit
  • Uusimmat jutut listana
  • Jutturuletti
  • Tiedekiinnostavuuskartta
Tiedetuubi
Yllätysten joulukalenteri: Tähtiä kuvaamaan

Mikä olisi parempi tapa rauhoittua joulun aikaan kuin mennä ulos ja katsoa tähtiä? Päidemme päällä kauniisti kaartuvan tähtitaivaan voi myös tallentaa valokuviin nykytekniikalla hyvin helposti. Muutama asia on kuitenkin syytä pitää mielessä.

Markus Hotakainen
18.12.2024

Talvista tähtitaivasta 16 millimetrin objektiivilla ja kahdeksan sekunnin valotusajalla (f/4,5, ISO 5000). Kuva: MH

Kamera kuin kamera käy, kunhan valotusaikaa on mahdollista säätää. Monilla älykännyköilläkin saa varsin kohtuullisia tähtikuvia, mutta järjestelmäkamerassa säätömahdollisuuksia on enemmän ja ennen kaikkea niiden optiikkaa voi vaihtaa tarpeen mukaan.

Akku on hyvä ladata täyteen ja vara-akku kannattaa pitää mukana (mielellään lämpimässä takin sisätaskussa), sillä kylmässä ulkoilmassa lataus hupenee yllättävän nopeasti.   

Objektiivi määräytyy sen mukaan, kuinka laajan alueen tähtitaivaasta halua saada kuvaan. Mitä lyhyempi polttoväli, sitä laajempi kuvakenttä. Ja mitä suurempi valovoima, sitä himmeämpiä tähtiä kuvaan tallentuu, jos valotusaika pysyy samana.

Valotusaika riippuu objektiivin polttovälistä – mikäli haluaa tähtien pysyvän pistemäisinä. Hyvä ohjenuora on niin sanottu 500-sääntö: luvun 500 jakaminen objektiivin polttovälillä (mm) kertoo, kuinka pitkällä valotusajalla (sekunteina) tähdet eivät vielä ala venyä viiruiksi. Esimerkiksi 50-millisellä objektiivilla maksimivalotusaika on 10 sekuntia. Pitää kuitenkin muistaa, että puolikennokameroissa todellinen polttoväli ei ole sama kuin objektiivissa ilmoitettu.

Jalusta on tärkeä apuväline, sillä käsivaralta kunnollisia tähtikuvia on miltei mahdoton ottaa, kun valotusajat venyvät. Nykyisten digikameroiden herkkyys kyllä riittää siihenkin, mutta kuvista tulee runsaan kohinan takia ”rakeisia”. Jalustan pitää olla riittävän tukeva, heppoiset kolmijalat eivät tähtikuvaukseen kelpaa.

Pimeys on eduksi. Valosaasteisella paikalla taivas ei ole syvänsininen vaan pahimmillaan likaisen oranssi (valonlähteiden värin mukaan). Taajamien valot hukuttavat himmeät tähdet alleen eivätkä ne tartu myöskään kameran kennolle.

Taskulamppu on suureksi avuksi ja myös turvaksi, jos onnistuu hakeutumaan pilkkopimeään paikkaan. Lampun eteen on hyvä teipata punaista muovia tai pahvia, jotta silmien hämäränäkö ei tärväänny aina, kun taskulampun sytyttää.

Vaatetus pitää valita kelin mukaan. Pikkupakkasessakin tulee äkkiä vilu, kun seisoskelee pari tuntia jalustalla olevan kameran vieressä. Erityisesti käsineisiin ja jalkineisiin kannattaa kiinnittää huomiota.

Pilvet estävät usein tähtien kuvaamisen. Näin loppuvuodesta selkeä sää jää helposti haaveeksi, mutta sääennusteita seuraamalla voi varautua kirkkaaseen keliin ja laittaa varusteet toiveikkaasti valmiiksi.

 

 

 

Samasta aiheesta

Taivaallista taidetta unkarilaisen tähtikuvaajan tyyliin
Video: Oletko kuullut ruotsalaisesta Voyager 3 -luotaimesta Jupiteriin?
Maa kulkee lähipäivinä komeetan pölyvanan läpi
Syksyn tähtitaivas
Katse kauemmas

Suosituimmat tänään

La Silla – Euroopan eteläisen observatorion ensimmäinen havaintopaikka Chilessä
Kuinka ensimmäinen avaruuskoira Laika kuolikaan?
Tee oma majakka – täältä saat piirustukset!
Huomio: Vaccinium myrtillus on täynnä E-koodeja!
Maapallon lähiavaruus onkin seepraraitainen

AIHEALUEET

Avaruus ja ilmailu
Tiede ja tekniikka
Luonto ja ympäristö
Lääketiede ja terveys
Ihmiset ja paikat
Kirjat, elokuvat ja taide

ERIKOISTA

Tiedekiinnostavuuskartta
Jutturuletti
Suorana labrasta
eTuubi
Videot

TIEDETUUBI

Tiedetuubin esittely
Toimitus
Tiedetuubi ja tekoäly
Yhteistyökumppanit
Mediakortti
Information in English

Copyright © 2012-2026 Tiedetuubi - All rights reserved