Avaruusmyrsky jäi suutariksi

To, 12/31/2015 - 11:46 Jari Mäkinen

Aivan kuten ennusteet lupasivat, iskeytyi 28. joulukuuta Auringosta lähtenyt massapurkaus Maahan viime yönä, mutta se jäi ennusteita vaisummaksi. Se saapui myös hieman myöhemmin kuin oletettiin, "vasta" kello 2.30 Suomen aikaa viime yönä. Aurinkotuulta avaruudessa nuuskiva ACE-satelliitti havaitsi sen jo hieman aiemmin, klo 2.02. Varsinaiset merkit geomagneettisesta myrskystä saatiin noin klo 2.50.

Kuten otsikkokuvassa oleva kaavio näyttää, oli massapurkaus jakautunut selvästi kahteen osaan matkallaan planeettainvälisessä avaruudessa, ja Maa osui näiden kahden kerääntymän väliin.

Geomagneettinen häiriö oli siis ennakoitua pienempi, mutta se saa aikaan parhaillaan Kanadan ja Alaskan päällä hienoja revontulia. Viime yönä taivaan valoja olisi näkynyt Suomessakin Keski-Suomea myöten, jos taivas olisi ollut selkeä. Tilanne ei kuitenkaan ollut mitenkään poikkeuksellinen.

Samalla massapurkauksen aiheuttanut auringonpilkkuryhmä AR2473 on hajoamassa ja menettää voimaansa. Se ei tuottanut enempää suurehkoja purkauksia.

Ennuste revontulten näkymiselle ensi yönä on kuitenkin edelleen kohtalaisen hyvä, koska massapurkauksen mentyä ohi maapalloon kohdistunee Auringon koronan aukoista tulevaa nopeahkoa aurinkotuulta, joka lisää revontuliaktiivisuutta ainakin Suomen pohjois- ja keskiosissa.

Ilmatieteen laitoksen revontuliennusteen mukaan kohtalaisen hyvät revontuliajat siis jatkunevat vielä viikonloppuna ja ensi viikollakin.

Massapurkauksen eteneminen

Koronan massapurkaus on Auringosta avaruuteen sinkoutuva magnetoitunut kaasupilvi. Se etenee yleensä ympäröivää aurinkotuulta nopeammin, jolloin sen eteen kasautuu kokoon puristuneesta tavallisesta aurinkotuulesta muodostuva vaippa. Purkauksen ohittaessa maapallon havaitaan ensin tämä vaippa ja vasta sen jälkeen varsinainen purkauspilvi, josta käytetään joskus nimityksiä heite tai ejekta.

Aurinkotuulimittauksissa vaippa näyttäytyy tyypillisesti suurempana tiheytenä ja nopeasti vaihtelevana magneettikenttänä, kun taas heitteessä magneettikenttä muuttuu usein hitaasti ja sileästi. Magneettikenttä on avaruussään kannalta erittäin tärkeä, koska sen suunta ratkaisee, miten tehokkaasti aurinkotuulen hiukkaset pääsevät vuotamaan maapallon magneettikentän sisään, missä ne aiheuttavat mm. revontulia. Etelään osoittavan magneettikentän (mittauksissa negatiivinen Bz) vaikutus on vahva, pohjoiseen osoittavan (positiivinen Bz) heikko.

Piirros näyttää miten aurinkotuuli osuu Maahan ja kuinka Maan magneettikenttä suoraa meitä. Kuva näyttää myös miten napa-alueille tulee hiukkasia, jotka saavata aikaan revontulia. Maa ja Aurinko eivät ole tässä oikeassa koko- ja etäisyyssuhteessa!

Revontuliennuste

Tällä hetkellä (klo 10) Maahan asti on saapunut vasta vaippaa, ja magneettikentän suunta heittelehtii. Ensimmäisen iskun aikaan se sattui olemaan pohjoissuuntainen, mikä yhdessä odotettua hitaamman nopeuden kanssa selittää heikon vaikutuksen.

Kun varsinainen ejekta saapuu, sen magneettikentän suunnan perusteella voidaan ryhtyä tekemään tarkempia arvioita lähituntien aktiivisuudesta, koska heitteessä magneettikentän suunta pysyy usein jokseenkin vakaana tunteja. Sitä ei siis voida määrittää etähavainnoin, vaan vasta heitteen saavuttua suoralla satelliittimittauksella. Siksi vaikutuksen voimakkuuden arvioiminen aiemmin etukäteen on hyvin epävarmaa.

Uutisen loppuosa on kopioitu lähes sellaisenaan Ilmatieteen laitoksen avaruussääennusteesta.