Ebola-epidemia aliarvioitu?
08.08.2014

8. elokuuta tehtyä juttuamme on päivitetty 14. elokuuta.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti läntisessä Afrikassa olevan Ebola-epidemian vuoksi kansainvälisen hätätilan elokuun alussa, minkä jälkeen paikalle taudin pahiten vaivaamille alueille on saatu aiempaa enemmän hoitohenkilökuntaa. Samalla tilannetta on päästy tutkimaan paremmin: näyttää siltä, että epidemian laajuutta on aliarvioitu.

Maanantaisten lukujen mukaan 1975 ihmistä on saanut tartunnan vuoden alusta laskien ja heistä 1069 on kuollut. Todennäköisesti kuitenkin nämä viralliset luvut ovat kuitenkin puutteellisia, koska monia tautitapauksia ei ole kirjattu.

Vaikka tilanne on vakava, kannattaa samalla muistaa, että Ebola ei leviä pisaratartuntana tai ole muutenkaan helposti tarttuva, vaan sen saaminen vaatii käytännössä aina sairaan ihmisen ruumiinnesteille altistumista.

Yleistäen voisi siis sanoa, että vaikka olisit samassa huoneessa Ebola-potilaan kanssa, et saa tautia ellet suutele häntä. Siksi taudin leviäminen laajamittaiseksi pandemiaksi ns. läntiseen, kehittyneeseen maailmaan on erittäin epätodennäköistä.

Tarkalleen ottaen kyse on "kansainvälistä huolta aiheuttavasta yleisen terveyden hätätilanteesta" (Public Health Emergency of International Concern), jonka avulla kansallisten viranomaisten ja WHOn itsensä on helpompi antaa matkustusohjelta ja ilmoittaa painokkaasti, että vakavan tilanteen taltuttaminen vaatii lisää voimavaroja. Epidemia leviää parhaillaan nopeammin kuin sitä voidaan hallita Guineassa, Liberiassa, Sierra Leonessa ja Nigeriassa.

WHOn pääjohtajan Margaret Chanin mukaan WHO:lla, kuten valtioilla, joita tilanne koskettaa, ei ole tarpeeksi resursseja taisteluun tautia vastaan. Etenkin WHOlla on käsissään parhaillaan kolme suurta humanitaarista kriisiä (Syyria, Etelä-Sudan ja Keski-Afrikan tasavalta), minkä lisäksi se tarkkailee Ebolan lisäksi mahdollisesti vieläkin vaarallisempia - ja yhä edelleen ajankohtaisia, vaikkakin vähemmän huomiota saavia - H7N9-influenssa- ja Lähi-idän hengitysoireyhtymätapauksia vastaan.

2000-luvun alusta alkaen muhinut, mutta parhaillaan uinuva lintuinfluenssa on edelleen eräs mahdollisesti vaarallisimmista terveysuhista. Sairaus on vaatinut koko maailmassa yli 200 kuolonuhria sitten vuoden 2005. Vuoden 2003 SARS-epidemian kaltaisen, koronaviruksen aiheuttamaan MERSiin ei ole vielä rokotetta tai lääkettä, ja siihen on sairauteen ei ole. Kesäkuun 2014 alun tilanteen mukaan sairastuneita on lähes 700 ja kuolleita 282.

Näihin verrattuna nyt käynnissä oleva, historian pahin Ebola-epidemia on ollut toistaiseksi kuitenkin tappavampi: se on tartuttanut yli 1700 ihmistä ja lähes 950 on kuollut. Se leviämistä edesauttaa paikallisen väestön taikausko ja epäluulo suojavarusteisiin pukeutuneita ulkomaalaisia kohtaan. Potilaita ja ruumiita mm. "vapautetaan" hoitolaitoksista, minkä lisäksi paikallisten tapojen mukaista ruumiiden pesemistä koko perheen voimin jatketaan edelleen.

WHOn lisäksi useat muut kansainväliset järjestöt ovat työssä läntisessä Afrikassa. Mukana on myös Punainen Risti, joka perustaa ebola-eristysklinikan Sierra Leonen itäiseen maakuntaan Kenemaan ensi viikolla. Se toimii asiassa yhdessä WHO:n ja Sierra Leonen terveysviranomaisten kanssa. Eristysklinikalla on työntekijöitä myös Suomesta sekä Norjasta, Espanjasta ja Isosta-Britanniasta. Espanjan Punainen Risti toimittaa klinikalle hoitotarvikkeet.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö on puolestaan lähettänyt jo 40 tonnia tarvikkeita sekä 300 lääräriä ja hoitajaa Guineaan, Sierra Leoneen ja Liberiaan.

Lääke Ebolaan?

Vaikka mitään täsmähoitoa ei Ebolaan olekaan, on viime aikoina kehitetty erilaisia tapoja parantaa sairastuneiden selviämismahdollisuuksia. Ajoissa todettu sairaus ja nopeasti aloitettu hoito parantaa mahdollisuuksia selviytyä olennaisesti.

Se, miten tappava Ebola on, riippuu virustyypistä. Keskimäärin kuolleisuus on 64%, mutta Ebola-Sudan -viruksen tapauksessa ennuste on hieman parempi kuin Ebola-Zaire -viruksella.

Kesällä 2014 yhdysvaltalainen MAPP Biopharmaceutical Inc. sai valmiiksi alustavan lääkkeen tauten. Tätä ZMapp-nimellä tunnettua lääkettä annettiin mm. kahdelle elokuussa Yhdysvaltoihin tuodulle, Ebolaan sairastuneelle lääkärille, ja heidän tilansa koheni tämän ansiosta olennaisesti. WHO on esittänyt toiveen saada kokeellistakin lääkettä nopeasti ja edullisesti saataville Afrikkaan.

Yleensä lääkkeen käyttö ihmisillä vaatii pitkän testauksen, mutta koska kyseessä on hyvin suurella todennäköisyydellä kuolemaan johtava tauti, on eettisten pohdintojen jälkeen lääkettä annettu jakaa myös Afrikassa ihmisille. Varastot ovat kuitenkin pienet.

Myös kanadalan kansallinen mikrobiologialaboratorio on kehittänyt kokeellisen lääkkeen Ebolaan. Tätä VSV-EBOV -nimistä seerumia on lähetetty myös Afrikkaan, ja sitä annettiin myös alkuviikosta kuolleelle espanjalaiselle lähetyssaarnaajalle. 75-vuotias potilas oli kuitenkin jo niin sairauden heikentämä, että hän kuoli lääkityksestä huolimatta.

Avustustyöntekijöitä Afrikassa. Kuva: ©EC/ECHO/Jean-Louis Mosser

Tiedotusta, ei matkustusrajoituksia

Vaikka siis tauti tarttuu SARSia, MERSiä ja lintuinfluenssaa paljon huonommin, ei Ebolaa sairastavien tulisi matkustaa minnekään, ellei kyseessä ole matka hoitoon. Silloin tosin potilas tulee suojata asianmukaisesti. Ebola-potilaiden kanssa ei myöskään tulisi olla suorassa kosketuksessa.

Laajamittaisiin rajoituksiin matkustamisessa ei toistaiseksi ole syytä, vaikkakin osa lentoyhtiöistä (mm. British Airways ja Emirates) on jo perunut lentojaan taudin pahiten koskettamiin maihin. Suurin osa ihmisistä on tekemisissä toisiensa kanssa tavoilla, joilla leviäminen on erittäin epätodennäköistä. Siksi liikennerajoitukset saisivat aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kaikkein ikävin Ebolaan liittyvä uhkakuva on hyvin kotoinen: Tampereen vatsatautiepidemiassa kyse oli uimaveteen päässeestä ihmisperäisestä noroviruksesta, ja mikäli Ebolaa sairastavan ihmisen eritteitä pääsisi samaan esimerkiksi uimaveteen, saattaisi suuri määrä ihmisiä saada kerralla tartunnan. Mutta kuten arvata saattaa, ei tämäkään ole kovin todennäköistä - ainakaan Suomessa.

Siis yhä edelleen: ei paniikkia, vaan taudin tuntemista. Niin Suomessa kuin läntisessä Afrikassakin.