Löytyihän se – PanSTARRS on bongattu! Illalla 13.3. taivas oli pakkasen kiristyessä selkeä, joten kiikari ja kamera oli jokseenkin pakko raahata länteen viettävän läheisen peltoaukean laitaan. Samalta paikalta olen aiemmin väijynyt sekä matalalla matavaa Merkuriusta että muita iltataivaalla näkyviä taivaankappaleita.

Yritys ei ollut ensimmäinen.Taivas oli jo kaksi päivää aiemmin eli käytännössä ensimmäisenä iltana, kun komeetta oli ylipäätään mahdollista havaita, lupaavan kirkas, mutta… juuri lännen suunnalla oli hieman horisontin yläpuolelle kohoavia pilvenriekaleita.

Ja se riitti. Komeetta oli tuolloin vain asteen verran kaukaisen metsänrajan yläpuolella, kun taivas pimeni riittävästi utumaisen kohteen näkymisen kannalta. Pilvien taaksehan se jäi. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta.

Ilmiön taustalla on niin sanottu McNaughtin prinsiippi. Se on saanut nimensä skotlantilais-australialaiselta tähtitieteilijältä Robert McNaughtilta, joka on löytänyt kymmeniä komeettoja. Tunnetuin hänen nimeään kantavista pyrstötähdistä on alkuvuodesta 2007 upean näytelmän järjestänyt ”Suuri komeetta”.

Kirkkaimmillaan se näkyi – tietenkin – eteläisellä pallonpuoliskolla, missä se näkyi keskellä kirkasta päivää. Komeetan kirkkaus oli parhaimmillaan -5,5 eli se päihitti jopa Venuksen ja pyrstöllä oli pisimmillään mittaa 35 astetta.

Vuodenvaihteessa 2006–07 komeetta McNaught näkyi muutamana päivänä myös Suomen taivaalla. Se oli PanSTARRSin tavoin näkyvissä auringonlaskun jälkeen iltataivaalla, lännen suunnassa. Tai olisi ollut, ellei – ainakin omalla havaintopaikallani Nuuksiossa – ainoana muutoin selkeänä iltana olisi ollut juuri lännen suunnalla kapoista pilvensuikaletta, jonka taakse ”vuosisadan komeetta” jäi. Siitä nimitys yleiselle periaatteelle.

Myönnettäköön, että ”McNaughtin prinsiippi” on ihan omaa keksintöäni. Se ei kuitenkaan vähennä ilmiön todellisuutta eikä etenkään sen raivostuttavuutta. Onko maailmankaikkeudessa jokin toistaiseksi tuntematon luonnonlaki, jonka mukaan pilviset säät keskittyvät erityisesti ajankohtiin, jolloin taivaalla tapahtuu jotain kiinnostavaa?

Vai olisiko kyse sittenkin minusta ja omasta henkilökohtaisesta huonosta tuuristani? Ehkä jotain on pääteltävissä siitä, että vetäessäni Ursan auringonpimennysprojektia kesällä 1990 osa muista tähtiharrastajista oli aikeissa järjestää keräyksen, jonka turvin minut olisi lähetetty pois Suomesta…