Eipä aikaakaan, kun puhelin toimi jo pitemmän langan päästä ja vähitellen yhä kauempaa ja kauempaa – kiitos puhelinkeskusten sekä koko ajan levittäytyneiden puhelinlinjojen. 

Noin 40 vuotta myöhemmin verkosto oli jo niin kattava, että Bell pystyi ottamaan tammikuussa 1915 ensimmäisen puhelun yli koko Amerikan mantereen. Vastaanottaja oli – kukapa muukaan – kuin Thomas Watson. Hän oli San Franciscossa ja Bell oli New Yorkissa.

Kuurojen ystävä

Ääni oli aina Bellin erityisen kiinnostuksen kohteena oletettavasti siksi, että hänen äitinsä ja myös vaimonsa olivat kuuroja. Muutettuaan Skotlannista Kanadaan vuonna 1870 (kun Bell oli 23-vuotias), hänen ensimmäinen työnsä oli kuurojen opettajana. 

Yritteliäs Bell avasi pian erityiskoulun kuuroille ja vuonna 1873 hänestä tuli äänifysiologian professori Bostonin yliopistossa.

Bell keksi sähköpianon ja tutki erilaisia tapoja äänen kuljettamiseen ja tallentamiseen, mihin liittyen hän pohti myös ääntä välittävän lennättimen tekemistä. Sen kehittämiseen hän uppoutui erityisesti perheen muutettua Yhdysvaltoihin, Bostoniin, vuonna 1874.

Patentin saaminen puhelimelle ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä tunnettu amerikkalaiskeksijä Thomas Edison ja Elisha Grey olivat jo kehittäneet eräänlaisen puhelimen Western Union -sähkeyhtiön tilauksesta. Bell sai keksinnölleen kuitenkin tukea, ensin raharikkailta sijoittajilta (start-upit kävivät jo tuolloin kisaa sijoittajien huomiosta ja rahoista!) ja sitten myös patenttiviranomaisilta.

Bell perusti oman puhelinyhtiönsä vuonna 1877 ja teleyhtiönimi "Bell" on edelleen erittäin näkyvä Yhdysvalloissa liikuttaessa.

Puhelintekniikan lisäksi Bell oli kiinnostunut liikennevälineistä, ja hän kehitti myöhemmin mm. lentokoneita ja kantosiipialuksia.

Kuuluisin näistä lienee ensimmäisenä äänivallin rikkonut lentokone  Bell X-1 – tosin keksijämestari itse ei ollut enää konetta suunnittelemassa ja todistamassa historiallista lentoa vuonna 1947, koska hän kuoli 75-vuotiaana Kanadassa vuonna 1922.