Ei kumpikaan, vaan tuhatkertaisella suurennuksella kuvattu perinteisen äänilevyn ura. Vinyylit ja levysoittimet ovat jälleen nousemassa suosioon, vaikka ikivanhan tekniikan kuolemaa ja totaalista katoamista on ennustettu jo vuosikymmenten ajan.

Puujalkavitsille aiheen antanut äänilevyn urien määrä on tasan kaksi: kummallakin puolella levyä yksi. Analoginen ääni-informaatio on "kaiverrettu" eli käytännössä prässätty uran muotoon. Stereofonisissa äänilevyissä eri kanavat ovat uran vastakkaisilla reunoilla.

Neulan värähdellessä pyörivän levyn urassa liike saa magneetin välityksellä käämissä aikaan sähkövirran, joka vahvistuksen jälkeen synnyttää kauittimien kautta kuultavan äänen, useimmiten musiikin – jos asian selittää mahdollisimman yksinkertaisesti ja mutkia surutta oikoen.

Kielellisenä anekdoottina voi mainita LP- (Long Playing) ja single-levylle muinoin ehdotetut suomenkieliset nimitykset "pitkile" ja "lyhile". Kuten hyvin tiedämme, ne eivät vakiintuneet käyttöön.

Kuva: Chris Supranowitz/Institute of Optics/University of Rochester