Vanha kansa sanoi, että nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ja tapansa mukaan vanha kansa oli aika lailla oikeassa. Univaje on nimittäin myrkkyä aivoille.
Pennsylvanian yliopistossa tutkittiin apulaisprofessori Sigrid Veaseyn johdolla hiirien aivoissa tapahtuvia muutoksia, kun niitä pidettiin hereillä. Tuloksena oli, että pitkään jatkuessaan liian lyhyet unijaksot aiheuttivat aivosolujen tuhoutumista.
Hiirien keinotekoisella unirytmillä jäljiteltiin yövuorossa työskentelevien ihmisten tilannetta: kolme päivää kestävän ”yötyöjakson” aikana hiiret saivat nukkua ainoastaan 4–5 tuntia vuorokaudessa. Se riitti aiheuttamaan aivoissa pysyviä vaurioita.
Vahinkoa syntyi erityisesti aivojen valppautta ylläpitävissä sekä kognitiivisiin kykyihin liittyvissä soluissa, joita on aivorungon ”sinertävässä aivotäplässä” (Locus caeruleus). Sen tuottama noradrenaliini vaikuttaa aivokuoren reaktiokykyyn.
Alkuun hiirien univajeesta oli seurauksena, että niiden aivojen hermosolut alkoivat tuottaa enemmän SirT3-proteiinia, joka antaa soluille energiaa ja suojaa niiden aineenvaihduntaa vaurioilta. Kun univajetta kertyi enemmän ja pätkittäinen nukkuminen jatkui, proteiinin tuotanto lakkasi. Muutaman päivän kuluessa hermosoluja alkoi kuolla kiihtyvällä tahdilla. Jopa 25 prosenttia Locus caeruleuksen soluista tuhoutui.
Hiirillä ja ihmisillä on toki eroja, mutta jos nyt tehty tutkimus antaa osviittaa myös ihmisaivojen reagoinnista univajeeseen, univelkaa on turha yrittää kuitata nukkumalla esimerkiksi viikonloppuisin pidempään: vahinko on ehtinyt jo tapahtua.
"Aikaisemmin on yleisesti oletettu, että kognitiiviset kyvyt palautuvat sekä lyhyt- että pitkäaikaisen univajeen jäljiltä", Veasey toteaa. "Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että esimerkiksi keskittymiskyky ei kuitenkaan palaa ennalleen, vaikka nukkuisi kolmen vuorokauden ajan kunnon yöunet. Halusimme selvittää, aiheuttaako krooninen univaje vaurioita hermosoluissa ja millaisia vauriot ovat. Kukaan ei ollut kuvitellut, että univaje voi vahingoittaa aivoja pysyvästi."
Tutkijat arvelevat, että tulevaisuudessa saattaa olla mahdollista kehittää SirT3-proteiiniin perustuva lääkeaine, jolla univajeesta aiheutuvat vauriot voidaan estää. Samalla pystytään kenties vaikuttamaan myöhemmällä iällä esiintyviin sairauksiin, kuten Alzheimerin ja Parkinsonin tauteihin, jotka liittyvät aivojen rappeutumiseen. Aivorungon hermosolujen tuhoutuminen ei varsinaisesti aiheuta näitä tauteja, mutta se saattaa nopeuttaa niiden etenemistä.
