Astian, missä hartsi on, pohja päästää lävitseen hallitusti paitsi valoa, niin myös happea, jolloin laite säätelee näiden molempien määrää ja tekee siten mahdolliseksi sen, että kappaleet voidaan ikään kuin nostaa kokonaisina esiin nesteestä. 

Käytännössä kappaleet kuitenkin tehdään kerroksittain, joskin kerrokset syntyvät nyt hyvin nopeasti toinen toisensa perään. Ne muodostuvat “kasvatusaltaan” pohjalle ultraviolettivaloa käyttävä projektori heijastaa kappaleen halkileikkauksen kuvan, jolloin se muodostaa tuon halkileikkauksen muotoisen kerroksen lisää kappaleeseen. Pohjalla olevan muodostusalueen kohdalle vapautetaan myös happea oikeisiin kohtiin, jolloin se muodostaa “kuolleen alueen” ja estää hartsin kovettumisen. Alue on vain muutaman kymmenen mikronin paksuinen (alle puolet hiuksen paksuudesta).

Nyt suunnitteilla olevat CLIP-tulostimet pystyvät tuottamaan vain kymmenisen senttiä leveitä kappaleita, mutta ne voivat olla lähes puoli metriä pitkiä. Materiaali voi olla luonnollisesti vain hartsia, eli tekniikka ei tällaisenaan sovellu muovien tai metallien tulostamiseen.

Tekniikan kehittäjät ovat Carbon3D-yhtiön perustaja Joseph DeSimone sekä Edward Samulski ja Alex Ermoshkin. Lisää asiasta voi lukea yhtiön nettisivuilta ja alla on myös kaksi tekniikkaa havainnollistavaa videota sekä DeSimonen TED-esitelmä aiheesta.