Tähtitieteilijät pääsivät ratkaisun jäljille tarkastellessaan pallomaisen tähtijoukon, Omega Centaurin, sisäosien tähtiä ja niiden ominaisuuksia. Tähtijoukot ovat otollisia tähtien kehitystä koskevan tutkimuksen kannalta, sillä niiden tähdet syntyvät samaan aikaan, mutta kehittyvät vaihtelevan massansa mukaan eri tahtiin.

Tai näin on luultu. Omega Centaurin kaikki 10 miljoonaa tähteä eivät olekaan samanikäisiä. "Sinisten tähtien täytyy olla toista sukupolvea", toteaa tutkimusryhmään kuulunut Aaron Dotter. 

Kun tähti tiivistyy kaasu- ja pölypilvestä, sen ympärille muodostuu ionisoituneesta kaasusta koostuva litteä kiekko. Tähden magneettikenttä lukkiutuu kaasukiekkoon, joka vähitellen hidastaa tähden alkujaan nopeaa pyörimisliikettä. Siksi esimerkiksi Auringon pyörähdysaika on melkein kuukausi.

"Kun tällainen tähti on muodostunut miljardeja vuosia sitten tähtijoukon tiheässä keskustassa, toinen tähti on törmännyt sitä ympäröineeseen kaasukiekkoon ja hajottanut sen", kertoo toinen ryhmän jäsen Antonino Milone.

Silloin tähden pyörimisliike ei hidastukaan, vaan se päinvastoin kiihtyy, kun tähteen kertyy lisää ainetta. Nopea pyöriminen vaikuttaa tähden myöhempään kehitykseen, sillä se kuluttaa vetyä hitaammin: sitä riittää yli kymmeneksi miljardiksi vuodeksi.  

Kun vety on vähissä, fuusioreaktiot alkavat käyttää heliumia. Tähden lämpötila nousee, mutta nyt tutkituilla sinisillä tähdillä se nousee tavallistakin enemmän. Muista tähdistä poikkeavan kehityksen seurauksena tähden ydin on massiivisempi ja se säteilee huomattavasti voimakkaammin kuin samassa kehitysvaiheessa olevat tavalliset tähdet.

Tutkimuksesta kerrottiin Australian kansallisen yliopiston uutissivuilla ja se on julkaistu Nature-tiedelehdessä (maksullinen).

Kuvat: ESO/INAF-VST/OmegaCAM (tähtijoukon keskusalueet), Hubble Space Telescope/NASA (Omega Centauri), Marco Galliani/INAF (tähti ja kaasukiekko)