2
min read
A- A+
read
La, 08/13/2016 - 16:30 By Jari Mäkinen
Perseidejä 2012

Tämänvuotinen perseidien tähdenlentoparvi jatkuu vielä noin viikon verran, mutta sen aktiivisuusmaksimi on eittämättä ohi. Se osui nähtävästi torstain ja perjantain (11.-12.8.) väliseen yöhön, jolloin parhaimmillaan taivaalla oli keskimäärin neljä tähdenlentoa minuutissa.

Hienolta näytti, vaikka ihan iltapäivälehtien hehkuttamaan massiiviseen meteorimyrskyyn ei siis päästy – mutta ei sellaista kukaan ennustanutkaan.

Ennakkoarvoiden mukaan tämänvuotisista perseidien tähdenlentoparvesta oli tulossa hieman keskimääräistä aktiivisempi, samaan tapaan kuin esimerkiksi vuosina 1980. 1992 ja 2004. Kun normaalisti perseidien ns. ZHR-luku on noin 80-90, ennusteissa povattiin yli sadan olevia arvoja.

ZHR, eli Zenithal Hourly Rate kertoo teoreettisen arvon sille, kuinka monta tähdenlentoa voisi nähdä täydellisissä havainto-olosuhteissa tunnin aikana tilanteessa, jossa säteilypiste (mistä tähdenlennot näyttävät tulevan) olisi taivaanlaella. Oikeasti luku on siis pienempi, sillä todellisiin havaintoihin vaikuttaa moni asia valosaasteesta pilvisyyteen, havaintoasennosta väsyneisyyteen.

Kansainvälisen meteoriorganisaation keräämien tietojen mukaan korkein raportoitu ZHR-luku oli 283 ja se saavutettiin yöllä 12. elokuuta klo 2.26 Suomen aikaa. Aktiivisuus oli kuitenkin korkealla tasolla muutamien tuntien ajan, kunnes meteorien määrä putosi aamuyön tunteina matalimmillaan ZRH-lukuun noin 30.

Aktiivisimpaan aikaan taivaalla näkyikin useita meteoreja kerrallaan ja hetkittäin meno oli varsin villiä. Ryöpäshdyksen jälkeen tosin usein oli hetken aikaa hiljaisempaa, jolloin tunnin keskiarvoksi tuli tuo noin kolme-neljä tähdenlentoa minuutissa. 

Tämän huippuajan jälkeen aktiivisuus putosi, eikä noussut enää viime yönä samalle tasolle.

Perseidien aiheuttaja on komeetta 109P/Swift-Tuttle, jonka ammoisen radan läpi maapallo kulki. Tuolloin radalle jääneet pienet, komeetasta irronneet hituset törmäsivät Maan ilmakehään noin 39 000 kilometrin tuntinopeudella  ja tuhoutuivat siinä ilman kitkakuumennuksessa.

Vuoden aikana on useita tällaisia tähdenlentoparvia, jotka toistuvat aina samoihin aikoihin, koska maapallo kulkee tuolloin komeetan radan läpi tai hyvin läheltä sitä.

Perseidit ovat eräs näyttävimmistä parvista. Syynä on paitsi tähdenlentojen korkea määrä (avaruudessa on paljon pieniä kivi- ja jäämurusia tuolla kohdalla), niin myös se, että parvi osuu elokuuhun, jolloin illat (täällä pohjoisella pallonpuolella) ovat jo pimeähköjä, mutta edelleen lämpimiä. Niitä on siis mukava katsella.

Tutkijoille tähdenlennot eivät ole enää kovin kiinnostavia, mutta harrastajille ne tarjoavat hyvän syyn tähytä taivaalle ja ottaa kauniita kuvia sekä videoita.

Seuraava suurempi tähdenlentoparvi on orionidit lokakuussa (16.-27., huippu 21.10.) ja geminidit joulukuussa (12.–14.).

Näistä jälkimmäinen on keskimääräiseltä aktiivisuudeltaan perseidien luokkaa, sillä meteoreja tunnissa on noin 40-50. Orionideilla luku on noin 20-25. Orionidit liittyvät Halleyn komeettaan ja geminidit 3200 Phaethon -pyrstötähteen.

Muita huomattavia tähdenlentoparvia ovat kvadrantidit (eli bootidit) tammikuun alussa ja Eta Aquariidit toukokuussa. Kuuluisa parvi on myös marraskuun leonidit, jonka aktiivisuus vaihtelee hyvin pienestä erityisen suureen; vuonna 1998 leonidien ZHR oli huoma 2500 ja seuraavan kerran korkeisiin lukuihin päästään arvioiden mukaan vuonna 2022, jolloin ZHR voisi olla 300.

Leonidit 1998 
Vuoden 1998 leonidit ovat eräs upeimmista koskaan kuvatuista tähdenlentoparvista. Yllä oleva kuva – joka ei siis ole kooste useammasta kuvasta – otettiin NASAn tutkimuskoneesta.

Otsikkokuva: Flickr / David Kingham (kooste 23 kuvasta vuoden 2012 perseideistä)

-

Jutun ingressiä on korjattu la klo 18: Elokuun 11.-12. päivien välinen yö oli luonnollisesti to-pe, ei ke-to, kuten alun perin tekstissä kirjoitettiin.

Tagit
perseidit
tähdenlennot