Su, 02/04/2018 - 10:03 By Jari Mäkinen
Kiinan raidetykki laivassa

Pari päivää sitten esiin tulleet valokuvat näyttävät, että Kiina olisi onnistunut tekemään laivaan asennetun raidetykin. Yhdysvalloissa on vastaavaa kehitetty jo pitkään, mutta epäonninen hanke lopetettiin tuloksetta kesken.

Useat mediat, kuten esimerkiksi New Scientist, ovat uutisoineet Kiinasta tulleista kuvista, jotka näyttävät sotalaivaan asennettua laitetta, joka on vähän kuin raidetykki. 

Raidetykki on uudenlainen ase, joka sinkoaa perinteisen tykin tapaan pienen ammuksen suustaan ulos, mutta räjähdysaineen sijaan ammuksen laukaisuun käytetään sähkömagneetteja. 

Suprajohtavien sähkömagneettien avulla ammus kiihdytetään hyvin suureen nopeuteen, minkä ansiosta (tai vuoksi) ammuksen tuhovoima on suuri ja sen saavuttaa maalinsa todella nopeasti. Ammuksen nopeus on jopa yli kuusinkertainen äänen nopeus ja tällaisella aseella voi ampua kohteita jopa 150 kilometrin etäisyydellä.

Yhdysvalloissa kehitetyn prototyypin koeammunta tammikuussa 2008.

 

Raidetykillä on perinteisiin tykkeihin verrattuna monta etua. Koska kineettisen energian (siis nopeuden) ansiosta pelkän ammuksen tuhovoima on suuri, ei ammuksissa täydy olla räjähdysainetta. Siksi ammusten käsittely on helpompaa ja turvallisempaa. Toiseksi ammuksessa ei ole erikseen ammusosaa ja hylsyä, ja siksi tykin mekaaninen rakenne on yksinkertaisempi. Siksi periaatteessa raidetykki voisi ampua pelottavalla nopeudella sarjatulta.

Kolmas syy, miksi tykki on sotilaiden mielestä hyvin kiinnostava, on se, että sillä voisi korvata risteilyohjuksia: paitsi että ammukset ovat paljon ohjuksia edullisempia, niitä ei voi häiritä samaan tapaan kuin hitaasti lentäviä risteilyohjuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa tehtyjen laskelmien mukaan laivassa oleva 64 megajoulen energian saavuttava ase saisi aikaan enemmän tuhoa kuin Tomahawk-ohjus, mutta ammus maksaisi vain murto-osan ohjuksesta.

Ongelmana on kuitenkin se, että raidetykin kehittäminen on osoittautunut hankalaksi.

Kaksi hankaluutta on yli muiden: sähköntuotanto ja materiaalit. Tykki vaatii toimiakseen paljon sähkövirtaa, joka pitää vapauttaa suprajohtaviin magneetteihin silmänräpäystäkin nopeammin.   Tarvittava määrä sähköä on kyllä helppo tuottaa, mutta sen vapauttaminen nopeasti on vaikeaa. Tähän on käytetty toistaiseksi suuria kondensaattoreita.

Magneetit ovat suprajohtavia, eli ne on jäähdytetty lähelle absoluuttista nollaa. Silloin niiden vastus katoaa lähes täysin; tekniikka on sama kuin esimerkiksi hiukkaskiihdyttimissä tai fuusiokoelaitoksissa, mutta nyt magneettikenttä pitää luoda nopeasti vain pieneksi hetkeksi. Magneettien tarkka ohjaus on myös hankalaa.

Toinen ongelma tähän saakka on ollut sopivien materiaalien löytäminen. Kiskossa käytettävän materiaalin täytyy kestää suuria voimia, niin ammuksen nopeudesta johtuvia kuin sähkövirrasta sekä magneettikentästä johtuvia. Jo pelkästään suuri sähkövirta saa aikaan helposti valokaaria, jotka sulattavat materiaaleja. 

Syntyvää suurta kuumuutta on koetettu vähentää voimakkailla jäähdyttimillä, mutta niiden saaminen toimimaan halutusti tarpeeksi suurella teholla on vaikeaa.

Koeversioita onkin jouduttu tähän mennessä korjaamaan jokaisen laukaisun jälkeen, mikä on ollut suurin syy tekniikan hylkäämiseen – ainakin toistaiseksi.

Intian raidetykki

Siitä, kuinka kiinalaisten oletettu raidetykki toimii, ei ole tietoa. Kuvien mukaan raidetykin näköinen laite on asennettu laivaan, ja jo aiemmin on ollut tiedossa, että myös Kiina on kehittänyt tätä asetta. 

Aiemmin on kerrottu Intian kehittämästä raidetykistä, joka on asennettu myös laivaan (kuva yllä). Uutinen kiinalaistykistä voi siten olla osa paikallista aasialaista valtapeliä. joka samalla osoittaa sen, että perinteisen länsimaiden ja Venäjän välinen varustelukilpailu on siirtynyt muuallekin.

Yhdysvaltain, Kiinan ja Intian lisäksi Iso-Britannia on ollut hyvin aktiivinen raidetykin kehittämisessä. Tiettävästi brittitykki on ollut tähän mennessä kaikkein toimivin, mutta sekään ei ole edennyt aktiivikäyttöön.

Eniten rahaa raidetykin kehittämiseen on laitettu kuitenkin Yhdysvalloissa. Tiettävästi noin 500 miljardin dollarin käyttämisen jälkeen heidän hankkeensa kuopattiin viime vuonna. Alla on tästä hankkeesta kertova video.