.

Kirja-arviossa on tällä kertaa jo vanhempi, alennusmyynnistä ostettu englanninkielinen kirja, jonka kansi oli hyvin vetävän näköinen: Geekspeak, kirjoittanut Graham Tattersall.

Kyse on siis nörttipuheesta. Siitä, että otetaan yksinkertainen arkipäiväinen asia ja aletaan pohtia sitä hieman tarkemmin, jolloin se itse asiassa paljastuu varsin kiinnostavaksi. Kirjassa on 29 tarinaa, joissa matematiikalla ja päättelyllä voidaan ratkaista asia, mitä äkkiseltään ei tulisi ajatelleeksi sellaiseksi, että siitä voisi sanoa mitään ilman googlettamista. Tai siis muut kuin enemmän tai vähemmän nörtit ajattelevat niin.

Hyvä esimerkki on tarina numero 16. Siinä kirjailija kysyy bussikuskilta, että painaahan bussisi noin 9 tonnia. Hän oli nähnyt bussin renkaassa merkinnän ”4 baria” ja oli päätellyt siitä, että jos ja kun bussin jokainen rengas on pumpattu neljän ilmakehän paineeseen, niin bussin massan tulee olla noin yhdeksän tonnia. Se oli.

Ulkopuolisin silmin Tattersall oli varmaankin ollut hetken aikaa ennen bussiin astumista aivan omissa maailmoissaan, kun oli päätellyt, pohtinut ja laskeskellut likimääräisesti asioita mielessään. Tiedän tunteen ja sen, miten yht’äkkiä ajattelun jälkeen olet paitsi tyytyväinen, niin myös huomaat säpsähtäväsi takaisin reaalimaailmaan ympärilläsi.

Kirjassa on siis kolmisenkymmentä vastaavaa esimerkkiä, yksinkertaista kysymystä, joihin päätellään yksinkertaisesti laskemalla vastaukset. Kuinka paljon puolisosi vetää sinua puoleensa? Mikä on talosi massa? Kuinka monta kärpästä pitäisi valjastaa, jotta ne voisivat hinata autoasi? Kuinka suuri on sanavarastosi? Ja niin edelleen.

Osa näistä tarinoista on hieman puolipakolla keksityn tyylisiä, mutta toiset ovat puolestaan aivan erinomaisia - kuten mainittu bussi ja sen renkaiden paine. Ne osoittavat hyvin eri asioiden välisiä yhteyksiä ja sitä, että jo pelkästään karkeasti arvioiden monista asioista saa jonkinlaisen konkreettisen vastauksen. Samalla kun kirja rohkaisee katselemaan maailmaa uteliain silmin ja löytämään siinä olevien asioiden välillä yllättäviä yhteyksiä, niin se myös tarjoaa koko joukon nippelitietoa ja väläyksen nörtin (positiivisessa mielessä sanottuna) ajattelutapaan.

Jännä yksityiskohta kirjassa on se, että kirjoittaja on asunut vähän aikaa Suomessa. Mutta sitä milloin ja miksi, ei kirja kerro – paitsi epäsuorasti. Kirjan innoittamana asiaa voisi päätellä:

1. Laskutoimitus, joka päätyy arvioimaan sitä miten suuret siivet enkelillä pitäisi olla, alkaa Helsingistä ja siitä, kun hän lennätti Guardian-sanomalehtiä ”harmaan ja ankean betonikerrostalonsa” pihalla.

2. Kirjan esittelyteksti puolestaan kertoo, että Tattersall on ”insinööri, joka on työskennellyt monenlaisten projektien parissa, kuten automaattisen kenkien sovituskoneen kanssa”.

3. Tattersall tilasi siis sanomalehden Englannista Suomeen, ja aikanaan niitä toimitettiin erikoisen kevyelle paperille painettuna ulkomaatoimituksia varten. Nyt nettiaikaan tätä ei enää tietääkseni tehdä. Paperin keveys mainitaan kirjassa.

4. Suomessa perustettiin vuonna 1998 yhtiö nimeltä ”The Left Foot Company”, joka alkoi ensimmäisenä maailmassa mitata tietokoneella asiakkaiden jalkoja ja mittausten perusteella heille valmistettiin räätälöityjä kenkiä.

5. Voisi siis arvioida, että Tattersall on viipynyt jonkin aikaa vuokrakämpässä Suomessa 1990-luvun lopussa.

Tämän toki voisi katsoa netistä, mutta en viitsi – siihen kun menee enemmän aikaa kuin pikaiseen päättelyyn. Jos asia olisi olennainen osa tätä juttua, niin katsoisin kyllä.

Geekspeak - How life + mathematics = happiness

Kirjoittaja: Graham Tattersall


Kustantaja: Fifth Estate


Julkaistu: 2007


ISBN: 978-0007263387


256 sivua