Tuoreen tutkimuksen mukaan pohjoisen pallonpuolen päällä olevat aaltoilevat nopeiden tuulien alueet, suihkuvirtaukset, ovat muuttuneet aikaisempaa mutkaisemmiksi. Tämä voi olla eräs ensimmäisistä, selvistä merkeistä käynnissä olevasta ilmastomuutoksesta. Se voi myös selittää tämänkin talven voimakkaat sääilmiöt Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, sillä mutkitteleva suihkuvirtaus saa helposti aikaan saman säätyypin jysähtämisen paikalleen pitkäksi ajaksi.
Tutkimus esiteltiin Chicagossa meneillään olevassa suuressa tiedekokouksessa, Yhdysvaltain tieteenedistämisyhdistyksen kuuluisassa AAAS-tapahtumassa. Asiasta kertoi kokouksessa professori Jennifer Francis New Jerseyssä sijaitsevasta Rutgers -yliopistosta: "Tutkimuksemme mukaan tyypilliset sääkuviot ovat muuttumassa ja ihmiset ovat myös huomanneet sen, että sää heidän alueellaan ei ole enää sellainen kuin se yleensä on ollut."
Kylmät ja leudot talvet sekä enemmän tai vähemmän paahtavat kesät kuuluvat normaaliin sään vaihteluun, mutta viime vuosina vaihtelu on ollut hyvin voimakasta ja vallitseva säätyyppi on – juuri tutkimusen ennustamaan tapaan – lukittunut pitäksi ajaksi paikalleen. Tätä toki on tapahtunut aikaisemminkin, mutta ei tässä mittakaavassa. Voimakkaat sääalueet ovat saaneet aikaan ääri-ilmiöitä, jotka ovat toistuneet aiempaa useammin ja tuhoisempina.
Suihkuvirtaukset mutkalle
Maata kiertävät suurinopeuksiset tuulialueet, suihkuvirtaukset, ovat ala-ilmakehässä noin kymmenen kilometrin korkeudessa olevia putkimaisia vyöhykkeitä, joissa tuuli saattaa puhaltaa jopa noin 400 kilometrin tuntinopeudella. Tuulet puhaltavat tyypillisesti pohjoisella pallonpuolella kohti itää, eli usein esimerkiksi Atlantin yli kohti Eurooppaa lentävä lentokone saattaa lentää yli 1200 km/h:n maanopeudella, kun suihkuvirtaus saa aikaan sopivan myötätuulen. Toiseen suuntaan lennettäessä koneet joutuvat taas puskemaan vastatuuleen, mutta silloin lentäjät pyrkivät luonnollisesti välttämään suihkuvirtauksen voimakkaimmassa alueessa lentämistä.
Suihkuvirtaus mutkittelee ilmamassojen rajamailla jotakuinkin matalapaineiden yläpuolella, eli se on normaalisti epävakaisen sään yläpuolella. Mutkaisuudessa on selvästi havaittavissa pientä vaihtelua, mikä johtuu yksittäisistä matalapaineista, sekä laajempia kaaria, jotka vaikuttavat suursäätilaan.
Suihkuvirtaukseen vaikuttaa mm. pohjoisnavan ympäristön ja keskileveysasteiden välinen lämpötilaero, ja Rutgers -yliopiston tutkimus paneutuu juuri tähän. Kun pohjoiset alueet ovat muuttuneet lämpimämmiksi, on suihkuvirtauksessa havaittu tästä johtuvia selviä, pysyviä muutoksia. Paitsi että syvempien matalapaineiden vuoksi aikaisempaa mutkaisempi suihkuvirtaus saa säätyypin pysymään pitempään paikallaan, se puhaltaa toisinaan enemmän kylmää ilmaa kohti etelää ja lämmintä ilmaa kohti pohjoista. Tänä talvena tämä on ollut hyvin selvästi havaittavissa niin kylmässä hytisevässä Pohjois-Amerikassa kuin leudossa Pohjolassa. Myös Alaskassa on tavanomaista lämpimämpää.
"Meillä on luonnollisesti kunnollisia havaintoja vain lyhyeltä ajalta, mutta Arktis on lämmennyt voimakkaasti viimeiden 15 vuoden aikana ja näemme suihkuvirtauksessa muutoksia, jotka voidaan selittää vain sen avulla", Francis sanoo. "Oletan, että näemme tässä selviä merkkejä ilmaston muuttumisesta, ja asia tulee vain selvemmäksi sitä mukaa kun saamme lisää havaintomateriaalia."