Härän tähdistö todella muistuttaa härkää, jos tyytyy pelkkään päähän eikä välitä siitä, että sarvet muistuttavat enemmän antiloopin kuin härän sarvia. Härkä on helppo löytää taivaalta, sillä se on kuviona selkeä ja sen kirkkain tähti α Tauri eli Aldebaran on paitsi kirkas, myös silmiinpistävän punainen. Se on punainen jättiläistähti, joka on kymmeniä kertoja Aurinkoa suurempi, mutta samalla pintalämpötilaltaan parituhatta astetta viileämpi.
Härkä saattaa olla tähdistöistä kaikkein vanhin. Se on mahdollisesti ensimmäinen nimetty tähtikuvio, ja se nähtiin taivaallisena härkänä jo muinaisessa Babyloniassa ja hieman myöhemmin Egyptissä. 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua vaikuttaneen Euripideen mukaan kreikkalaisten ylijumala Zeus korotti härän tähtitaivaan kuvioiden joukkoon, koska se kuljetti Europan, foinikialaisen prinsessaan, kotimaastaan Kreetan saarelle. Toisen version mukaan Zeus itse oli ottanut tätä neidonryöstöä varten härän hahmon.
Tähdistön kirkkain tähti, selvästi punainen Aldebaran, on yleensä mielletty härän silmäksi, Aldebaranin ympärillä oleva Hyadien tähtijoukko sen pääksi ja etäämmällä olevat kaksi tähteä, β ja ζ, sarvien kärjiksi. Toisinaan kuviossa on nähty myös kokonainen härkä, jolloin pienempää Plejadien tähtijoukkoa on kutsuttu nimellä Cauda Tauri, Härän häntä. Parhaiten Härän tähtikuvion todellista muotoa vastaa sen muinainen hepreankielinen merkki Aleph eli A, heprean aakkosten ensimmäinen kirjain.
Härän tähdistön kirkkaimman tähden Aldebaranin ympärille levittäytyy pohjoisen taivaan kookkain avoin tähtijoukko Hyadit. Aldebaran ei kuitenkaan kuulu joukkoon vaan on noin tuplasti kauempana. Tähtijoukko on niin laaja, että kiikarillakin siitä näkyy vain palanen kerrallaan, kaukoputkella enää yksittäisiä tähtiä. Siksi Hyadeja on paras ihailla paljain silmin.
Hyadeja pienempi, mutta tiiviimpi ja siten näyttävämpi avoin tähtijoukko Plejadit eli Messier 45 löytyy helposti paljain silmin, mutta sitä kannattaa ehdottomasti katsella kiikarilla. Tavallisen kiikarin näkökenttään joukko mahtuu juuri sopivasti. Siinä erottuu paljain silmin näkyvien kuuden tai seitsemän kirkkaimman tähden lisäksi suuri määrä himmeämpiä tähtiä; kaikkiaan yhdeksän joukon tähteä on saanut oman nimen.
Todella hyvissä olosuhteissa kirkkaiden tähtien ympärillä saattaa kajastaa himmeää hohdetta, sillä tähtien ympärillä oleva pöly heijastaa nuorten tähtien sinistä valoa. Kovin monella tähtitaivaan kohteella ei ole suomalaiskansallista nimeä, mutta Plejadeilla niitä on useitakin: Seulaset, Väinämöisen virsunjälki ja Pikku Otava. Plejadien japaninkielinen nimi on Subaru; nimi on omittu paitsi automerkiksi, jonka logossa on kuusi tähteä, myös Japanin suurimman, kahdeksanmetrisen kaukoputken nimeksi.
Plejadeilla on paitsi monia nimiä, myös monenlaisia mytologisia selityksiä. Tähtijoukko on mainittu kiinalaisissa aikakirjoissa jo yli 4 000 vuotta sitten. Monissa kulttuureissa tähtijoukon nimeen on liittynyt lukusana seitsemän. Yleensä joukon tähdet ovat seitsemän siskoa tai veljestä, mutta joissakin taivaallisissa tarinoissa ne kuvaavat myös tanssijoita, kanoja tai silmiä.
Vanhan uskomuksen mukaan Plejadeista voi laskea oman elinaikansa: paljain silmin erottuvien tähtien lukumäärä kertoo jäljellä olevien vuosikymmenten määrän. Tähänkään uskomukseen ei kuitenkaan kannata suhtautua liiallisella vakavuudella.
Härän ζ-tähden vieressä, vain runsaan asteen päässä, on supernovajäänne Messier 1 eli Rapusumu. Kaukoputkella utuläikkänä erottuva ”sumu” on laajeneva kaasupilvi, joka syntyi jättiläistähden räjähtäessä elinkaarensa loppuvaiheissa. Kiinalaiset ja japanilaiset astronomit tekivät siitä muistiinpanoja vuonna 1054, jolloin se näkyi jonkin aikaa jopa päivätaivaalla. Vajaassa tuhannessa vuodessa kaasupilvi on laajentunut yli 11 valovuoden läpimittaiseksi. Sen keskellä on vinhasti kieppuva neutronitähti eli pulsari, joka pyörähtää akselinsa ympäri 30 kertaa sekunnissa.
